Intuition sanotaan olevan kyky tietää asioita ilman miettimistä. Järjen vastakohta. Se sisäinen ääni, joka ohjaa oikeaan suuntaan. Hektisessä arjessa intuition ääni vaimenee, jopa sammuu. Yhteiskuntamme tuntuu olevan kovin rationaalinen ja se kuuluisa järjen ääni kaikuu voimakkaammin kuin sisäinen intuitiomme. Olen lukenut intuitiosta ja monien keinojen avulla koittanut vahvistaa sitä omaa intuitiotani.

Luulen aina tietäväni ratkaisun asiaan kuin asiaan, yleensä ilman sen suurempaa miettimistä. Olen kuitenkin sen verran järki-ihminen, että harkitsen edes hetken. Mietin ratkaisujani useammalta kantilta ja teen usein myös niitä ei-niin-kivoja päätöksiä, koska joku toinen vaihtoehto on vain yksinkertaisesti niin paljon järkevämpi. Ne ovat kuitenkin aina niitä päätöksiä, joita olen syystä tai toisesta katunut.

Intuitiosta puhutaan paljon, mutta se on jäänyt omassa elämässäni aiemmin vähän taka-alalle. En oikeastaan ole osannut sanoa edes kovin montaa tilannetta, jolloin olisin luottanut omaan intuitiooni sitä järkiajattelua enemmän. Niihin muutamiin kuuluvat kuitenkin elämäni parhaimmat päätökset. Ero ja päätös olla keskeyttämättä raskautta. Järki olisi sanonut muuta, mutta en voisi olla onnellisempi siitä, että toimin silloin intuitioni mukaan.

Se on niin jännä tunne, kun sitä vain tietää oikean ratkaisun. Vaikka punnitsee vaihtoehtoja useammalta kannalta, sen tietää. Ehkä olen antanut intuitiolleni tilaa? Ehkä se on ollutkin vain sattumaa? En tiedä.

Jos järjen äänesi on hiljentänyt sen hiljaisen intuition sisälläsi, harjoita sitä. On lohduttavaa tietää, että intuitio löytyy ihan meiltä kaikilta. Se voi tuntua kuvittelulta, joku voi pitää itseään ihan hulluna. Intuition kokemisen edellytykseksi on monissa lähteissä mainittu rauhoittuminen. Eihän kukaan voi olettaa, että mieli neuvoisi tekemään ratkaisuja oikeaan suuntaan, jos jatkuvasti viilettää paikasta toiseen jättäen huomiotta ympäröivän maailman. Meditaatio voi kuulostaa vainhihhulijutuilta, mutta sitä täytyy tehdä. Jokaisella on siihen omat keinonsa. Ei sen tarvitse olla sitä hiljentymistä ja supervaikeita jooga-asanoita vaan jotain sinulle mielekästä tekemistä, jossa unohdat ympäröivän maailman ja rauhoitut.

Pikkuhiljaa opit kuuntelemaan itseäsi. Silloin kroppasi ja mielesi osaakin kertoa ne oikeat vastaukset. Usein ne ovat järjenvastaisia, mutta miksi et luottaisi sisäiseen ääneesi? Heittäydy ja hyppää pois sieltä mukavuusalueelta jos siltä vähänkin tuntuu. Olisi hirveää katua jotain, mikä jäi tekemättä.

Intuitioni pohjalta tein viime viikolla erään päätöksen, joka tulee näkymään pian täällä blogissakin. Jännää! Jostain mä vain tiesin..

En tiedä mikä intuitio sai julkaisemaan meikittömät landella napatut kuvat, mutta.. ”Getting out of my comfort zone..”

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Varmuuskopiointi. Joo joo, tiedetään.. Onhan mulla se iCloud.. Mmmm jaa ulkoinen kovalevy, piti ostaa jo vuosia sitten.. Voishan sitä joku päivä noi 40 tuhatta kuvaa siirtää johonkin..

No se joku päivä oli tänään. Kun 2-vuotias ei aamulla saanut muumipaitaa päälleen, päätti hän kiukunpuuskassaan paiskata äidin MacBookin kannen kiinni. Latauspää oli tietenkin siinä kannen ja näppiksen välissä ja kun menin katsomaan mikseivät ne muumit nyt näy, näkyi vain säpäleinä oleva lasi ja puoliksi pimeä näyttö.

Että tee siinä sitten töitä. V*ttu. Se on vain läppäri, mutta.. Mulla on kyllä toinen, ja töissä myös iMac, mutta.. Yhdestäkään ei ole otettu varmuuskopiota, koskaan. Puhelimesta joskus kuukausia sitten iCloudiin.

Siis, päätin olla fiksumpi jatkossa. Eli nyt. Kipaisin hakemassa Verkkokauppa.comista Applen Time Capsulen ja sinne se näyttää tekevän varmuuskopiota koko yön. Aamulla nakkaan raadon huoltoon ja toivon saavani sen samanlaisena takaisin. Jos en, ainakin mulla on se varmuuskopio. Joten, jos et ole varmuuskopioinut laitteitasi – tee se nyt. Tapoja on monia, kunhan teet. Vakuutus korvaa laitteet, mutta ei kadonneita tiedostoja.

Ei ole muuten helpointa mahdollista hommaa. Eteinen näyttää varsinaiselta miesluolalta, on verkkokaapelia, virtajohtoa ja aikakapselia. Sen lisäksi kun kopioitava sisältö on viirullisen, puoliksi pimeän näytön takana, on aika suuri saavutus että kopiointi etenee. Varsinkin kun sen sai aikaan nainen, jolle Gt on aina aiemmin ollut Gin Tonic. Opin kantapään kautta, se on gigatavu.


Hyvä työ Etsin epätoivoisesti parkkipaikkaa Ullanlinnassa ja olin jo luopua toivosta. Pysähdyin suojatien eteen, yhtäkkiä komea mies koputti autoni ikkunaan ja sanoi antavansa paikkansa tien toiselta puolelta. Kiitos!!

Snapchat Lilyn toimituksen Annan snäppi saa mut nauramaan ihan joka päivä. Tänään olin viemässä poikaani päiväkotiin ja nauroin matkalla ääneen, kun Anna pähkäili, voiko kevätrullia syödä aamiaiseksi. Ihan paras! Annan löydät snäpistä @annakarhubear

Lapsen suusta 2-vuotias poikani laittoi säästöpossuunsa kolikoita. Kerroin, kuinka Suomessa niistä tienatuista kolikoista verottaja vie aina osansa. Lapseni tuli huoneestaan säästöpossun ja unilelun kanssa huutaen ”äkkiä pois täältä!”. En kestä!

Tyyppi Karoliinan kirjajulkkareissa tapasin vihdoinkin ihan livenä Lilyn bloggaajan Julian. Ihan mieletön nainen, olipa mahtavaa tutustua ja huomenna nähdään taas!

Motto Toivo se on epätoivokin.

Kirja Ihan kirkkaasti ykkösenä Tee se itse -vauva. Olen lukenut sen kohta kokonaan, tästä kirjasta tulossa myöhemmin oma postauksensa..

Ruoka Nokka Skattalla. Niin hyvää!

Poikkeus Pulla. Kakku. Munkki. Suklaa. Olen syönyt ihan joka päivä jotain hyvää. Nam!

Ja vielä on koko viikonloppu edessä, mahtavin fiiliksin sitä kohti.. Aurinkoa!

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian