Kuluneella viikolla huomasin iltojen pimentyneen. Viilenneenkin, huomattavasti. Kävin Hannan luona laittamassa ripset ja tukan kuntoon. Otin koirat seuraksi ja lähdimme kävelemään kotiin vasta yhdeksän jälkeen. Olin kerrankin yksin. Tai siis, ilman lasta. Puhelimestakin oli akku lopussa, joten en voinut paeta kaunista tiistai-iltaa somemaailmaankaan. Astuessani ulos kadulle, minut valtasi voimakas deja vu’n tyyppinen olo. Olen tehnyt tätä niin monta kertaa ennenkin.

Mutta en kolmeen vuoteen.

Aivan ihmeellisessä haikeuden ja onnellisuuden sekaisessa mielentilassa kävelin kotiin katsellen näitä tuttuja katuja. Ennen kävelin kaikkialle keskustan alueella. Olen aina rakastanut katsella näitä kauniita jugendtaloja, toinen toistaan sievemmän värisiä rakennuksia ja kivijalkakauppoja. Muistan monet illat, kun yleensä Lilan kanssa kävelimme kahdestaan kotiin. Olin joko tulossa ystäviltäni, treffeiltä, töistä tai lenkiltä. Hymyilin monesti itsekseni, täällä on niin hyvä olla. Nämä kadut tuntuvat kodilta..

Nykyisin liikun autolla päivittäin. Kauniit kadut eivät näytä läheskään niin kauniilta kun sitä istuu vittuuntuneena ruuhkassa ja katselee niitä likaisen tuulilasin läpi. Jos kävelen, mukana on lähes poikkeuksetta lapsi. Yleensä lapsi ja kaksi koiraa. Yritä siinä sitten.. Edes kävellä. Onneksi alamme päästä eroon rattaista, niiden työntämiseltä ei pysty keskittymään kyllä yhtään mihinkään. Varsinkin jos talutat samalla kahta koiraa. Viimeaikoina on ollut kuitenkin paljon helpompi havainnoida taas uusia juttuja kotikulmilta. Olen huomannut myös polttavani muutamia kynttilöitä iltaisin kotona. Ne saavat jopa palaa rauhassa. Kaksivuotiaalle on tullut käsittämättömän paljon malttia ja viisautta viime aikoina.

Kaksi viime vuotta ovat olleet äärimmäiset hektiset. Välillä sitä pysähtyy ihan miettimään, miten on selvinnyt kaikesta ihan järjissään. Pystynyt pitämään ne langat käsissä ja tekemään vielä oikeita ratkaisujakin. Joskus epäilin, haukkasinko nyt vähän liian suuren palan kakkua. Mutta tässä sitä taas ollaan. Muistoja menneistä alkaa tulla elämääni päivittäin. Vaikka elämä on kovin erilaista nyt, ne pienet arjen ihanat asiat eivät olekaan kadonneet mihinkään.

Muistan silloin kolme vuotta sitten, kuinka usein mietin rakastavani elämääni. Palaset alkoivat vihdoin loksahtaa kohdalleen ja aloin löytää paikkani. Välissä oli tosiaan vähän hektistä aikaa, mutta viimeaikoina olen taas huomannut rakastavani samoja asioita kuin silloin ennen. Ja sitä elämää.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


..Käyttänyt Netflixiä, vaikka meiltä kyseinen palvelu on jo vuosia löytynytkin.

..Voinut sietää Lauri Tähkää.

..Treenannut yksin salilla ilman musiikkia.

No tänään minä..

..Tein itselleni ihan oman netflix-tunnuksen! (Haaveilen ehkä salaa jostain netflix & chill -illoista.. Tai vain lapsen istuttamisesta telkkarin ääreen.. Tai kaikkien Gossip Girl -kausien uusintakierroksesta..)

..Eilisen Vain Elämää -jakson innoittamana fiilistelin autossa ihan täysillä Lauri Tähkän joka ikistä biisiä! Muiden esittämänä nehän olivat todella hyviä biisejä. Musat kuuluivat ulos asti ja sainkin muutaman huvittuneen katseen ohikulkijoilta. Hectorin Tyttörukka ja Chisun Polte – ihan 5/5!

..Jätin kuulokkeet salilla kaappiin! Treenin ajan kuuntelin ihan vain omia fiiliksiä. Heti sen jälkeen kaivoin kyllä kuulokkeet korville ja jatkoin tuota Lauri -teemaa..

Step out of your comfort zone ja silleen..

Hauskaa viikonloppua!

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Lomat on lomailtu, ilma alkaa näyttää ja tuoksua syksyltä. Töitä on tehty ehkä jo pitkäänkin ja arkirytmiin päästy kiinni. Huolettomat kesäpäivät tuntuvat kaukaiselta ajatukselta. Arjen aloittamisen myötä stressi on varmasti hiipinyt osaksi jokaista päivää?

Pieni stressi on aina hyvästä ja parantaa suorituskykyä, mutta pitkään jatkuneena stressissä ei ole tietenkään mitään hyvää. Pitkällä tähtäimellä tulisikin panostaa pitkän ajan stressittömyyteen, miettiä niitä tekijöitä, jotka stressiä aiheuttavat ja tehdä jotain niiden poistamiseksi. Kuitenkin lyhytaikaista stressiä voi helpottaa ihan pienillä keinoilla jokapäiväisessä arjessa. Kokeile ja huomaa, että tämä ihan oikeasti toimii..

Hetki hiljaisuutta jokaiseen päivään. Itse ainakin stressaantuneena ahdistun entistä enemmän kaikista ärsykkeistä ympärilläni. Erityisesti äänistä. Kun joka päivä ottaa hetken hiljaisuutta itselleen ja kuuntelee omia ajatuksia ja kroppaa, voi heti paljon paremmin. Tee joskus lenkki ilman musiikkia tai istu vain hiljaisessa kodissa vaikka aamun ensimmäiset minuutit tekemättä yhtään mitään. Hiljaisuus inspiroi ja parantaa keskittymiskykyä.

Joogaa. Oli se sitten puolentoistatunnin hotjooga studiolla tai vaikka viisi pikaista aurinkotervehdystä heti herätessä. Jooga sopii aivan kaikille ja rentouttaa kehoa ja mieltä hetkessä. Joogaan täytyy vain asennoitua oikein. älä ajattele liikkeiden vaativuutta, vaan arvosta omaa aikaasi. Kuuntele hengitystä ja nauti mahdollisuudesta hengittelyyn ja rentoutumiseen.

Ravintolisät luonnosta. Puhdas ruokavalio tukee stressittömyyttä, mutta on olemassa myös stressiä lievittäviä ravintolisiä. Kokeile ruusunjuurta, reishiä tai ashwagandhaa. Näitä saa uutteina ja jauheina ainakin Puhdistamolta. Ne rauhoittavat ja parantavat vastustuskykyä, joka sekin stressin takia heikkenee.

Liiku. Liikunnan on todettu lukemattomissa tutkimuksissakin lievittävän stressiä. Valitse vain laji, josta pidät. Joogan lisäksi myös reippaampi, kunnolla sykettä nostattava liikunta auttaa stressistä kärsijää. Voisitko kokeilla jotain uutta? Esimerkiksi uinti voi olla todella rauhoittavaa. Se on raskasta, mutta hiljaisuus veden alla voi olla äärimmäisen rauhoittavaa. Lisäksi saat loistavan syyn olla hetken ihan yksin ajatustesi kanssa. Puhelinta ei saa sinne altaaseen, mutta juoksulenkkiä se saattaa häiritä taskussakin!

Hetki ilman elektroniikkaa. Unohda puhelin hetkeksi päivittäin. Samoin televisio, musiikki ja tietokone. Kun sulkeudut edes puoleksi tunniksi kaikelta sometulvalta ja puheluilta, stressi helpottaa välittömästi. Tämä saattaa tuntua tuntuu epämukavalta, mutta se auttaa. Päätä, ettet avaa puhelimesi sovelluksia herätyskellon sulkemista lukuunottamatta puoleen tuntiin heräämisen jälkeen. Päivä alkaa paljon paremmin, kun rauhassa peset kasvot ja hampaat, teet muutaman venyttävän ja kroppaa avaavan joogaliikkeen ja aloitat päiväsi vain omien ajatustesi kanssa.

Lisää aiheesta..

Miksi ihastuin sittenkin joogaan?

Nukuitko hyvin?

Kokonaisvaltainen hyvinvointi, mitä se oikeastaan on?

Kun luulin voivani hyvin..

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian