Luin hauskoja väittämiä ja jopa tutkimuksia kissa- ja koiraihmisten eroista. Kuulemma kissaihmiset ovat useammin hyvin itsenäisiä sinkkuja, kun taas koiraihmiset ovat romanttisia parisuhdetyyppejä. Oikeasti suhtaudun näihin ihan vitsillä, mutta erikoista että kaikissa näissä lukemissani tutkimuksissa ja artikkeleissa oli paljon yhteisiä piirteitä. Koiraihmiset kaipaavat seuraa ja ovat sosiaalisempia, kun taas kissaihmiset viihtyvät kissojen tavoin itsekseen kotona. Tuttavapiiriini kuuluu paljon molempia, mutta myös hyvin seurallisia kissaihmisiäkin.

Olen ehdottomasti koiraihminen. Rakastan vuorovaikutussuhdetta koirieni kanssa ja vaikka chihuahuani ovatkin melko omapäisiä eivätkä niin miellyttämisenhaluisia luonteita, eroavat he kuitenkin todella paljon itsekseen viihtyvistä kissoista. En osaisi kuvitellakaan elämää ilman koiria ja kaipaan heitä aina matkustellessa sekä kotona heidän ollessaan toisinaan äitini luona hoidossa. Tänään otin Fridan ja Caran toimistolle päiväksi kanssani ja he ilostuttivat valloittavalla olemuksellaan muitakin. Vaikka tytöissä on chihuille ominaisia vähän ärsyttäviäkin piirteitä, he ovat kyllä sellaisia sydämensulattajia. Yllättävän monet miehet pitävät muuten pienistä koirista, oletteko huomanneet?

Kaikkien niiden lukemieni erikoisten kuvausten perusteella olen kyllä itse aivan tyypillinen koiraihminen. Ehkä niissä on sittenkin jotain perää? Kuvissa on muuten suloisin lainakoira ikinä, Bailey oli Roosalla viikonloppuhoidossa ja pääsin pussailemaan pientä karvapalloa viime viikonloppuna. Jos vaihdan joskus rotua chihuahuasta, meille tulee ehdottomasti pomeranian.

Oletteko te huomanneet eron kissa- ja koiraihmisten välillä? Kumpaan joukkoon itse kuulutte?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Sateisia terveisiä ja kuulumisia Thaimaasta! Tänne tullessamme sääennusteet näyttivät pelkkää sadetta ja ukkosta, joten odotukset lomasäästä eivät olleet kovin korkealla. Pohdimme ensimmäisenä iltana jo lentämistä muualle, mutta niin sitä sai vaan viikon ajan nauttia lähes pilvettömästä taivaasta ja polttavasta tropiikin auringosta.  Aivan ihanaa. Tälle ja huomiselle päivälle on luvannut paljon sadetta, joten täytyy vain keksiä toisenlaista tekemistä. Onneksi täällä on kuitenkin todella lämmin sadekuuroista huolimatta.

flamingo

flamingo-2

Vaihdoimme sunnuntaina majapaikkaamme saaren toiselle puolelle. Samuilla tuntuu, että kylät on nähty aika nopeasti, joten oli kiva vaihtaa maisemaa. Ja kyllä kannatti! Voisin tehdä vaikka oman postauksen viiden tähden hotellien eroista, jos jotakuta kiinnostaa. Ensimmäinen hotellimme Renaissance Koh Samui oli viiden tähden majoitus Lamai Beachilla. Pidin hotellista, sen tunnelmasta sekä sijainnista kovasti ja voin lämpimästi suositella sitä Samuille matkaaville. Kuitenkin kun vaihdoimme toiseen viiden tähden hotelliin Taling Ngamiin, fiilis oli aivan toisenlainen. Hyvällä tavalla.

Conrad Koh Samui on todella viiden tähden hotelli. Meillä on täälläkin villamajoitus omalla uima-altaalla, mutta paikkaa ei käytännössä voi edes verrata Renaissanceen. Maisemat ovat henkeäsalpaavan upeat, nämä postauksen kuvat on otettu omasta altaastamme. Hotellialue on laaja ja sijaitsee rinteessä. Golfautot kuljettavat villaan, ravintoloihin, spahan, salille, allasalueelle ja rannalle. Eilen kävimme lähisaarilla veneilemässä, uimassa ja ajamassa vesijeteillä. Sijainti on ihanasti eristyksissä muusta maailmasta, tunnelma on niin zen kuin olla voi. Kuitenkin kyydin kylille saa ihan hetkessä.

flamingo-3

flamingo-4

No, se majoituksesta. Viime Thaimaan visiitistäni on viisi vuotta. Kyllästyin silloin koko maahan, sillä kaikkialla tuntuu olevan niin samanlaista. Tämän reissun jälkeen fiilis on oikeastaan hyvin samanlainen. Tää on taas vähäksi aikaa nähty. Loma on tehnyt tehtävänsä, sillä tunnen olevani rentoutunut ja valmis palaamaan töihin. Mun piti tosin aloittaa täällä taas treenaaminen, mutta aurinkoisten säiden takia se on jäänyt. Joogastakin sain jo lihakset niin jumiin, että odotan ihan kauhulla salille palaamista. Eräs hyvinvointiprojekti starttaa heti reissusta palattuani, joten on mielenkiintoista nähdä missä kunnossa sitä oikeasti tällä hetkellä on.

Koska en ole joulun jälkeen viettänyt minkäänlaista normaalia arkea, odotan ihan sitä tavallista työ-, ja päiväkotirytmiä. Ja kuin kuuta nousevaa, odotan että saisin autoni viimein takaisin 2,5 kuukauden kolarikorjauksesta. Oli kuulkaas aikamoinen remontti! Omat voimat olivat ennen joulua niin vähissä kaiken stressin ja sairastelun keskellä, etten edes muista milloin olisin ollut näin energinen. Olen nukkunut joka yö 8-9 tunnin yöunia, syönyt terveellisesti ja puhdistanut kroppaa luonnollisin keinoin viimeisistäkin pikkujoulukauden myrkyistä. Aurinko tekee ihmeitä, samoin jokapäiväinen hieronta. Viiden euron thaihierontaa tulee todellakin ikävä.

flamingo-5

flamingo-6

Thairuokakiintiö on muuten aivan täynnä jo nyt. Joka ikinen aasialainen ravintola on kotiinpaluun jälkeen hetken aikaa boikotissa. Lapseni tosin voisi omien sanojensa mukaan syödä riisikanaa joka päivä. Micael on viihtynyt täällä lämmössä uskomattoman hyvin. Hän voisi viettää tunteja uima-altaassa, ajaa golfautolla jatkuvasti sekä vesijetin ja veneen kyydistä häntä ei meinannut saada millään pois. Tällä hetkellä kaveri katselee kylpyammeessa piirrettyjä.. Voi pientä! Paikalliset ovat aivan hullaantuneina vaaleatukkaisen pojan kiharasta tukasta.

Lastenhoito toimii Thaimaassa muuten todella hyvin. Täällä saa lastenhoitajan mukaan käytännössä mihin tahansa. Toki siinä vaiheessa on hyvä, jos lapsi pitää hoitajasta. Koska Micael on oppinut nyt niin hyvin puhumaan, yhteisen kielen puuttuminen on tuottanut vähän vaikeuksia. Hänen oli vaikea kommunikoida hoitajan kanssa ja uima-altaasta hän komensi nannyn pois. Lupasi myös halata jos hoitaja lähtee kotiin. Äidin pokka petti aivan täysin viimeistään siinä vaiheessa, kun 2,5 -vuotiaani tokaisi ihanalle thaihoitajalle ”fuck you!” No, koska hän ei hoitajasta pitänyt, olemme pärjänneet ihan hyvin ilmankin. Tämänikäisen lapsen kanssa matkustamisesta on tulossa pian postaus, joten jos aihe kiinnostaa – pysy kuulolla.

flamingo-7

flamingo-8

Lauantaina lennämme Bangkokiin, jossa pikkuhiljaa pääsee tottumaan sivistykseen tämän viidakkoelämän jälkeen. Maanantaina sitten lähes 11 tunnin PÄIVÄlento Helsinkiin. Voi luoja, menisipä se hyvin! Tännepäin matka meni paremmin kuin hyvin, ainoana miinuksena tosiaan se koneen myöhästyminen. Olen siitä kummallinen reissaaja, että mulla on aina tietynlainen koti-ikävä vaikka rakastankin matkustamista. Kotiinpaluu on aina yhtä kivaa!

Nyt sadepäivänä ajattelin käydä laittamassa kynnet sekä varata itselleni spasta kasvohoidon. Hotellin spa on aivan älyttömän upea. Nyt vaatteiden vaihtoon ja kohti isompia kyliä.. Palataan pian ja toivottavasti kaikilla on tänään oikein ihana tiistai!

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juttelin ystäväni kanssa kouluvuosista. Lukiosta loppumisesta on aikaa kohta kymmenen vuotta. Kiitos Facebookin ja muun sosiaalisen median, tiedän yhä mitä moni luokkakaverini tekee tälläkin hetkellä. Hekin, kenen kanssaan en viettänyt koskaan vapaa-aikaani. En olisi koskaan uskonut silloin lähemmäs kymmenen vuotta sitten, että missä nyt olemme lähimpien ystävieni kanssa. En osaa tälläkään hetkellä ajatella kymmenen vuoden päähän, mutta silloin vielä vähemmän.

Toki meillä kaikilla oli jonkinlaisia ennakko-odotuksia. Lukion tunnolliset oppilaat päätyisivät varmasti hienolle akateemiselle uralle, lapsista haaveilevat saisivat niitä ja asuisivat omakotitaloissaan. Yksi lupasi järjestää sitten sen luokkakokouksen, koska 100% varmasti asuisi samalla paikkakunnalla töidensä puolesta.

Yllätyin, kun ennakko-odotukseni eivät vastanneetkaan sitä missä nyt ollaan. He, joiden määrätietoisuutta joskus kadehdin, ovat nyt pisteessä jossa itse olin silloin lukioaikana. Ilman sitä hienoa akateemista uraa, omistusomakotitaloa ja perhettä. Onnellisuuttahan nuo tekijät eivät mittaa, muistakaa se. No, en olisi itsekään arvannut kirjoittelevani nyt blogia poikani nukkuessa päiväunia. Tai yleensäkin eläväni tälläistä elämää. Oma elämäni on nimittäin muuttunut niin paljon noista kouluvuosista, etten aina tajua sitä ihan itsekään. Enkä olisi koskaan osannut kuvitellakaan eläväni jonain päivänä tämänkaltaisessa yltäkylläisyydessä. Toisaalta en myöskään osannut kuvitella, kuinka minua ja ystävääni luusereiksi arvostellut kundi viettäisi nyt arkipäivänsä pikkukaupungissa pienen pubin tiskiin nojaten.

Suurimmalla osasta läheisimmistä koulukavereistani on nyt lapsia. Kaksi heistä on tällä hetkellä raskaana. Milloin meistä pienistä lukiolaistytöistä tuli näin aikuisia? Mietin muutenkin pitkään, milloin sitä kokee itsensä oikeasti aikuiseksi. Tämä on toki kovin yksilöllistä, mutta esimerkiksi yksikään korkeakoulu tai asuntolaina ei koskaan tehnyt minusta millään tavalla aikuisempaa. Toisin kuin parisuhteeni ja äitiys, jotka ovat kasvattaneet enemmän kuin mikään muu koskaan. Ne asiat, joiden en ajatellut välttämättä koskaan edes osuvan minun kohdalleni.

Tulipa tästä nyt aikamoista tajunnanvirtaa. Postauksen kuvat ovat matkan varrelta, se on ollut kyllä ihan mieletön jo tähänkin asti. Oletteko te huomanneet saman ilmiön, että ennakko-odotuksista poiketen teistä tai ystävistä onkin tullut jotain ihan muuta? 

Sitä luokkakokousta ei muuten koskaan tullut. Kaveri, jonka piti se järjestää asuu ihan toisella puolella Suomea.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian