Yllätyin viikonloppuna, kuinka paljon mielipiteitä Instagramin storyssa täyttämäni Trendi-lehden ”kysely” herätti. Sain siis jopa yksityisviestejä Instagramissa, jossa ihmeteltiin miten voin vastata This or That -tyyliseen kysymykseen (kysymys oli siis Enemmän aikaa vai Enemmän rahaa?) että molempia. Että miten mä voin haluta enemmän rahaa ja eikö mikään riitä? No, sanottakoon nyt vaikka näin, että se mitä ajattelin täyttäessäni tätä kyselyä, oli siis se, että toinen vaihtoehto sulkee toisen pois. Että jos on aikaa, ei ole rahaa ja toisinpäin. Vastasin kysymykseen ihan puhtaasti yleisellä tasolla, en ajatellessani nykyistä elämäntilannettani tai mitään muutakaan sen ihmeellisempää. Hauska ja harmiton kysely, joka nyt jostain syystä pahoitti toisten mielen.

Sanotaan vielä nyt ihan heti alkuun, että kuvituksesta huolimatta en itse käyttäisi koskaan rahaa (jota kuitenkin toivoin itselleni lisää yhtä lailla kuin sitä aikaa) kalliisiin urheiluautoihin tai muuhun ”turhaan” luksukseen, mieluummin teen elämästäni helpompaa, mukavaa ja sijoitan kohteisiin, jotka myöhemmin voivat helpottaa omaa ja lapseni elämää. Mutta intohimonsa ja harrastuksensa kullakin, auto oli mulla vain lainassa road tripillä Arabiemiraattien tyyliin ja olen edelleen oikein tyytyväinen omaani, jonka hinta on tästä ehkä kymmenesosan jos sitäkään. Kalliissa hotelleissakin ahdistaa se turha rahanmeno ja esimerkiksi sen seitsemän tähden hotellin otimme pariksi yöksi siksi, että ystävämme halusivat yöpyä siinä once in a lifetime. Ison huoneen sai edullisemmin kuin monta pientä.

Sain tästä kuitenkin ajatuksen tähän blogikirjoitukseen. Miksi emme saisi haluta lisää rahaa? Ajatteleeko joku, että kun on X määrä euroja tilillä, sen jälkeen ei halua niitä enää lisää? En missään nimessä tarkoita, että raha olisi arvoista tärkein, moni asia menee sen edelle enkä edelleenkään väitä että raha tekee onnelliseksi. Onneton voi olla upporikkaanakin, itseasiassa aika moni varakas onkin onneton ja masentunut. Ehkä liiallisen työnteon takia? Siksi olisi hyvä olla tietenkin aina enemmän sitä aikaa. Aikaa tehdä mielekkäitä asioita, muutakin kuin työtä. Mutta jos ei ole rahaa, aikakin tuntuu kovin turhalta kun ei ole mahdollisuuksia tehdä mitään. Esimerkkinä työttömän arki. Silloin kuitenkin on ok toivoa enemmän rahaa. Missä menee se raja, milloin rahan toivominen ei ole enää ok?

Sairastuin loppukesästä ylirasitukseen ja pahimpina päivinä tuntui, ettei aikani riitä edes tavalliseen arkeen. Oli pakko karsia tekemisiä ja priorisoida, mihin käytän kallisarvoisen aikani. Silloin loppuun palaneena mietin, että ei mikään raha tai palkkio työstä ole terveyden menettämisen arvoista, ei tietenkään. Kyse ei kuitenkaan ollut lopulta edes ajan puutteesta tai että minulla olisi ollut liikaa tekemistä. Ylisuoritin liikaa ja siihen ei lopulta riitä mikään maailman aika, lopputulokseen ei ole koskaan tyytyväinen käytti siihen miten paljon aikaa tahansa. Kun aikaa ei ole, sitä toivoo enemmän ja toki vastaavasti, kun rahaa ei ole, sitä toivoo enemmän. Kumpikaan ei lopulta tee onnelliseksi. Tämä kysymys, enemmän aikaa vai enemmän rahaa, on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen ja sitä voisi pohtia ihan loputtomiin nyt kun sille uhraa enemmän ajatuksia.

Se, että voin sanoa toivovani enemmän rahaa, ei tarkoita etteikö mikään riitä. Riittää kyllä, mutta ainakin oma kunnianhimoni ja tavoitteellisuuteni liittyy myös siihen, että olisi enemmän rahaa. Ei kai kukaan huvikseen sijoita suuria summia silloin, kun on ”ylimääräistä” tai tee lujemmin töitä saadakseen vain hyvää mieltä? Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Kuitenkin tuskailen samaan aikaan sitä, ettei päivässäni ole tarpeeksi tunteja ja lapsiperhearjessa priorisoin päivittäin tekemisiäni, että ehtisin edes ne tärkeimmät. Ei se lisäaikakaan pahitteeksi ole, mutta ehkä sen toivominen on samalla myös pelkoa siitä, että mitä jos sairastuisin tai jotain tapahtuisi niin, että meillä ei olisi muuta kuin sitä aikaa. Silloin arjen hektisyyskin olisi yksi kiitollisuuden aihe. Mitä te vastaisitte, enemmän aikaa vai enemmän rahaa ja miksi niin?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Raha, säästäminen ja sijoittaminen on noussut osaksi blogimaailmaa ja toiset blogit pyörivätkin pelkästään rahapuheen ympärillä. Mulle itselleni raha ja rahankäyttö on asioita, joissa haluan olla hyvä, mutta en halua tehdä asioista liian hankalia. Oikeasti voin sanoa ihan rehellisesti ettei mulla ole edes yhtään ylimääräistä aikaa tällä hetkellä perehtyä esimerkiksi sijoittamiseen. Mun mies antaa mulle yleensä parhaimmat rahan käyttö-, ja sijoitusvinkit ja se riittää tällä hetkellä. Kaikki lapsemme rahat sijoitetaan säännöllisesti, mutta sen tekevät oman alansa ammattilaiset. Koska voin kuitenkin sanoa olevani hyvä säästämään rahaa, halusin jakaa muutamia omia säästövinkkejäni ihan taviksille – eli just teille, ketkä voitte rehellisesti sanoa olevanne sopivasti pihalla kaikesta sijoittamiseen liittyvästä. Tottakai nuo ovat asioita, joita on hyväkin opetella, mutta ihan perusjutuista kannattaa aloittaa, että on sitten jotain mitä joskus tulevaisuudessa sijoittaa. On nimittäin vähän hassua, että sijoittaminen on nyt niin iso trendi ja kaikki haluavat lähteä siihen, mutta samaan aikaan eletään luottokortilla ja valitetaan, kun rahaa ei ole. Jos haluaa sijoittaa, sitä kannattaa ensin siis vähän säästää. Viidelläkympillä kun ei tuskin tule miljoonia tilille.

Oma tavoitteeni rahan säästämisessä on se, etten joudu liikaa tinkimään mukavasta elämästä. Kuitenkin saan hirveän morkkiksen jos käytän liikaa rahaa tai en laita siivua palkastani säästöön. Siispä jonkun verran tulee toki tingittyä, sillä ensimmäinen asia jonka palkkapäivänä teen, on rahan laittaminen säästöön. Suosittelen siis vähintään kahta eri pankkitiliä. Loput rahat ovatkin sitten elämiseen ja kaikkeen ”turhaan”. Valitse siis maksimisumma, jonka laitat palkasta tilille ja pysy siinä. Ole siis oikeasti tiukka itsellesi ja ajattele, että tuo säästöön laitettu summa on ikään kuin joku maksettu lasku. Ethän sitäkään ole kinuamassa takaisin. Toisiin isoihin hankintoihin siirrän rahaa säästötililtä, mutta harvoin. Mulla on myös ikään kuin minimisumma, joka säästötililläkin on aina oltava. Se helpottaa sen pitämistä tasapainossa.

Älä käytä luottokorttia. En itse haluaisi edes omistaa luottokorttia, mutta se on ikään kuin pakollinen ihmiselle, joka matkustaa ja shoppailee paljon. Lennot, hotellit ja nettikauppaostokset on aina turvallisinta maksaa luottokortilla. Pyrin maksamaan kortin luoton kuitenkin aina heti pois, usein jo samana päivänä.

Kun ostat, myy jotain. Noudatan tätä yleensä vaatteiden ja asusteiden kanssa. Yksi uusi kotiin, yksi vanha myyntiin. Zadaa on mun suosikkitapa myydä vaatteita, asusteita ja kosmetiikkaa. Samalla kierrätät ja pidät vaatekaapin siistinä. Win-win.

Luovu ripsipidennyksistä, rakennekynsistä ja valitse hiusväri, joka on helppo ylläpitää ilman värjäystä kolmen viikon välein. Säännölliseen kauneudenhoitoon uppoaa valtavasti rahaa.

Palauta, jos yhtään tuntuu siltä. Älä siis irrota tuotteiden hintalappuja tai avaa pakkauksia jos et ole aivan 100% varma, onko se uusi suuri suosikkisi. Säilytä kuitit. Näin vältyt hutiostoksilta ja vaikka ostaisitkin hudin, saat sen palautettua ja rahasi takaisin.

Osta laadukasta. Tämä ei tarkoita kuitenkaan aina edes kallista. Perehdy materiaaleihin, suosi ajattomia klassikkomalleja äläkä laita tolkuttomasti rahaa hetken trendeihin. Jos joku tämän hetken ykkösjuttu tuntuu siltä, että se on pakko saada, osta se edullisena versiona ketjuliikkeistä. Ajattomiin vaatekappaleisiin sen sijaan kannattaa panostaa, pienellä vaivalla saat vaatteesi ja asusteesi kestämään paljon pidempään kun ne ovat laadukasta materiaalia ja huolellisesti tehtyjä.

Harkitse ostoksia. Tarvitsetko tätä todella? Halu sekoittuu usein tarpeeseen ja loppujen lopuksi oikeasti tarvitsemamme asiat ovat aika harvassa. Mieti myös missä kannattaa säästää ja missä ei. Esimerkiksi urheiluvaatteissa voi hyvin vähän pihistää, mutta -kengissä taas ei kannata. Monet sisustushankinnatkin ovat sellaisia, että niiden ostamisen jälkeen tekee mieli vain sisustaa lisää, lisää ja lisää. Uusi sohva voi olla ehkä sijoituksen arvoinen, mutta kunhan se sopii muuhun sisustukseen.

Jos mahdollista, osta oma asunto. Tämä ei tietenkään kaikille ole mahdollista ja ainakin Etelä-Helsingissä asuntojen hinnat ovat niin katossa, ettei monellakaan ole mahdollisuutta saada lainaa sellaisen ostoon, vaan ainoa mahdollisuus muuttaa esimerkiksi isoon asuntoon omalle suosikkialueelle voi olla sen vuokraaminen. Kun mietit, miten paljon maksat vuokraa esimerkiksi kolmessa vuodessa, asunnon osto alkaa tuntua kuitenkin todella järkevältä vaihtoehdolta. Monet ajattelevat, että eihän tämä nyt sovi lainkaan elämäntilanteeseeni, mutta ainakin kannattaa käydä kysymässä pankista lainatarjouksia ja selvittää, millainen asunto olisi varaa hankkia. Varsinkin pienet yksiöt ja kaksiot menevät myös helposti vuokralle jos oma elämäntilanne muuttuu, mutta asuntoa ei haluaisi heti myydä.

Lopuksi vielä pienet hyvät vinkit: Keitä kahvi kotona, ota eväät töihin, älä osta Suomessa vettä pullossa, käytä kosmetiikkapurkit aina loppuun asti ennen uuden ostamista, opettele tekemään jämistä ruokaa, liiku aina kävellen jos pystyt, hanki Helsingissä kaupungin pysäköintilupa (parhaimmillaan tällä säästää kuussa varmaan satasia) ja osta kerralla useamman päivän ruoat.

Haluaisin kuulla myös teidän parhaita säästövinkkejä. Miten saat talouden pysymään kasassa, vaikka laittaisitkin joka kuukausi rahaa säästöön? Sijoitatko, ja jos niin mihin?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Vastasitko kyllä? Mäkin vastasin todella pitkään. Myös luulin todella pitkään, että elämältä pitäisi oikeasti haluta jotain ja että jokaisella pitäisi olla jotain konkreettisia tavoitteita, joita kohti sitten pyritään keinolla millä hyvänsä ja aina yhden saavutetun tavoitteen jälkeen ostetaan Alkosta turhan kallis pullo pahaa ja kuivaa samppanjaa, joka kilistellään joku perjantai-ilta niiden akateemisten ystävien kesken keskustassa sijaitsevassa asunnossa, joka on ostettu kovalla työllä ansaituilla rahoilla. Kova työ tarkoitti pitkiä päiviä, liikaa kahvia, noutoruokaa ja oman hyvinvoinnin asettamista vähemmän tärkeälle sijalle. Vaikka pidin itseäni aina sellaisena oman tieni kulkijana, annoin ympäristön vaikuttaa liikaa ajatuksiini. Siihen mikä minusta olisi muka pitänyt tulla, miten tätä elämää olisi pitänyt elää ja mitä minun olisi pitänyt elämältäni haluta. Kaikissa kiireen, sosiaalisen median, tuttavien menestyksen ja henkilökohtaisten kriisien täyttämässä maailmassani mietin jatkuvasti, mitä voisin tehdä lisää ja ahdistuin, kun en tiennyt mitä elämältäni halusin. Sairaanhoitajaksi opiskeleminen oli vähän sellainen ex tempore-päätös, mutta vaikka en alalle jäänytkään, se oli silti hyvä päätös. Oikeasti jokaisen meidän pitäisi käydä sitä koulua vaikka edes vuosi. Se tietous terveydestä, sairauksista ja niiden synnystä on niin arvokasta – ihmisellekin, joka kuvitteli tietävänsä siitä kaiken. Muuten impulsiivisuus ei ole aina se paras piirre, ainakin itseäni se on vienyt monesti vähän turhiinkin hankaluuksiin.

Kun päätin, ettei sairaanhoitajan työ ole itseäni varten, mietin että teen sitten tulevaisuudessa jotain muuta, kunhan keksin mitä. Olen siis jatkuvasti päivätyössä josta pidän ihan hurjasti, mutta olen jatkuvasti miettinyt, että haluan jotain enemmän. En vain koskaan keksinyt mitä. Täytin päiväni jatkuvasti hirveällä kiireellä, mutta silti mietin, että pitäisikö vaikka opiskella jotain lisää. Jossain vaiheessa sitten oivalsin, että eihän mun ole mitään järkeä haalia itselleni yhtään sen enempää stressiä, kuin mitä tässä tälläkin hetkellä on. Niin kauan, kun ei suoriudu tästä nykyisestäkään elämästä valittamatta ajanpuutetta ja sitä, ettei pysty tekemään täysillä jotain asioita kiireen ja stressin takia, ei sitä kiirettä ja stressiä kannata ainakaan hankkia yhtään lisää. Aloin keskittyä paremmin siihen, mitä nyt teen ja päätin, että vasta sitten, kun voin sanoa olevani 100% läsnä normaalissa arjessani ja 100% tehokas omassa työssäni, voin alkaa miettiä jotain ylimääräistä. Ihmisellä on taipumus kasata kaikkea ihan liikaa, tekemistäkin. Kokeilepa olla kuukausi miettimättä, että lisäisit elämääsi jotain. Keskity siihen, mitä sinulla on nyt.

Aloin keskittyä enemmän hyvinvointiini. Yhtäkkiä liikunnasta tulikin todella säännöllistä ja ihan päivittäistä. Havahduin jossain vaiheessa salilla siihen, että olin jo keskiviikkona tehnyt koko viikon treenit. Palautuminen alkoi olla nopeaa ja nyt haluaisin liikunnan osalta jotain enemmän. En ole oikein vielä keksinyt, mitä. Minä, joka vuosia taistelin sen kanssa, ettei muka ollut tarpeeksi aikaa liikkua. Päivätyössäni haluan jatkuvasti olla tehokas ja tehdä työni niin hyvin kuin mahdollista. Keskittymiskykyni on parantunut ihan huimasti kun olen kiinnittänyt huomiota tietoiseen läsnäoloon. Samanaikaisesti jatkuvat haaveet siitä, että haluaisin elämältäni jotain enemmän, ovat kirkastuneet. Minulla on ollut kaikkea ihan liikaa, niin tekemistä, tavaroita, ajatuksia kuin niitä häiriötekijöitäkin. Olen aivan mielettömän onnellinen juuri nyt tässä elämäntilanteessani. Samalla tiedän, mihin suuntaan haluan lähteä. Haluan kehittää itseäni erityisesti hyvinvoinnin ja liikunnan osalta, se mitä se konkreettisesti on, on vielä vähän mietinnässä. Mutta onhan mulla koko loppuelämä aikaa. Hyvinvointi ja liikunta ovat asioita, jotka tuovat minulle valtavasti hyvää oloa ja auttavat minua jokaisella elämän osa-alueella. Blogi on tietysti mahtava kanava jakaa ajatuksiani ja omia neuvojani näistä aiheista sekä keskustella teidän kanssanne. En ole todellakaan omannut mitään säkenöivää itsevarmuutta, enkä olisi ikinä uskonut vielä jonain päivänä inspiroivani ihmisiä tekemään jotain. Nyt kun voin todella hyvin ja saan vielä lukijoilta palautetta, että vitsi mä jaksoin lähteä juoksemaan sun innoittamana vielä illalla, itken usein pieniä onnenkyyneleitä.

Ei kaikkien tarvitse elää saman kaavan mukaan ja tavoitella samanlaisia asioita. Se, että on omassa elämäntilanteessaan todella tyytyväinen ja haluaa jatkuvasti kehittyä paremmaksi, riittää. Suuret muutokset kannattaa tehdä silloin, kun on oikeasti aikaa ja energiaa. Miksi vaihtaisit alaa tai opiskelisit uuden ammatin, jos et nykyistäkään pysty tekemään ihan täysillä? (Toki, jos alasi on aivan väärä ja töihin meneminen ahdistaa, kannattaa ehdottomasti hakeutua muualle – heti!) Postaukseni pointtina olikin ehdottomasti se, että karsi vähän. Ajatuksista, sotkusta, kiireestä ja kaikesta turhasta. Kun tarkastelet sen jälkeen nykyistä elämäntilannettasi, se voikin olla ihan kiva. Ehkä jopa todella kiva. Ihmismielellä on myös taipumus kiittämättömyyteen ja haluamaan aina vain enemmän ja enemmän. Se polttaa meidät helposti loppuun. Hyvinvoiva ja tasainen mieli sen sijaan saa sinut huomaamaan asioita ja ajatuksia, jotka ovat aiemmin jääneet vähän pimentoon. Kaiken kiireen jalkoihin. Tammikuu oli ihana, olkoon tämä tuleva helmikuu aivan mahtava. Muista, ettei sinun tarvitse elää minkään odotusten mukaisesti. Elä niin kuin juuri sinä haluat.


Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian