”Äiti on vähän väsynyt.” Varmasti jokainen meistä yhdistää mielikuvaansa vauva-ajasta väsymyksen. Suurin osa vauvoista valvottaa tai ainakin vaikuttaa siihen aiemmin totuttuun unirytmiin. Moni äiti yllättyy, kun väsymys ei lopukaan kuin taikaiskusta siihen taaperoikään siirryttäessä ja väsymys ei aina tarkoitakaan pelkkää yöunien menettämistä. Pikkulapsiarki on rankkaa ja se pitäisi sanoa ääneen. Äitiys ja väsymys ovat usein yhteydessä toisiinsa, eikä siinä ole mitään hävettävää. Synnytyksen jälkeinen masennus sekä muut mielenterveysongelmat vauva- ja pikkulapsiaikana ovat hyvin yleisiä. Masennus ja uupumus nyt ihan erityisesti.

Monille äideille tuntuu olevan todella tärkeää näyttää ulospäin reippaalta ja tehokkaalta. Kun on kerran itse päättänyt hankkia lapsen, on seuraukset kestettävä mukisematta vai kuinka? Ei ole. Äitien väsymys on varmasti paljon yleisempää kuin luullaan ja mun mielestä on väärin, että somessa toiset antavat lapsiarjestaan aivan liian siloitellun kuvan. Ehtii tehdä töitä, ehtii treenata, ehtii opiskella kivasti siinä sivussa ja lisäksi näyttää vielä hyvältä ja hoitaa sosiaalisia suhteita viikosta toiseen lapsi kainalossa. Matkustellaan ja kipitetään paikasta toiseen koroilla sekä koti on aina ihan tiptop. Väitän, että tuohon ei pysty kukaan. Ainakaan ilman, että mielenterveys järkkyy. Some luo paineita myös tässä asiassa. Siksi meidän äitien ei missään nimessä pidä luoda liian ruusuista mielikuvaa arjesta lasten kanssa, koska aina on joku, joka pettyy, kun ei nyt ollutkaan tarpeeksi tehokas äiti ja herännyt kuudelta tekemään vihersmoothieta pikkuiselleen.

Vaikka olen saanut nukkuakin yöni aina hyvin, olen usein ollut todella väsynyt. Suorittajana yritän tietenkin olla mahdollisimman hyvä ja tehokas äiti, vaikka sisimmässäni tiedän, että vähempikin riittää. Olen sentään oppinut, että voin rehellisesti sanoa olevani väsynyt, jos sellainen fiilis iskee. Osaan kieltäytyä jo monista menoista siksi, että tiedän niiden hankaloittavan arkeani lapsen kanssa, enkä pode minkäänlaista huonoa fiilistä siitä, että joku miettii minun olevan tylsä, kun en osallistu juhliin sen takia, jos tiedän seuraavana päivänä hoitavani lasta heti aamusta. Tunnistan nykyään omat rajani suhteellisen hyvin, enkä enää pidä itseäni niin epäonnistujana, jos en jaksakaan väsymyksen takia juosta, vaan vaihdan lenkin kävelyyn. Jos neuvolassa kysytään, väsyttääkö, voin vastata siihen täysin rehellisesti, enkä tokaise ennen kysymyksen loppua, että ”ei tietenkään, tämä on ihanaa aikaa”. Ja vaikka kuinka rakastan matkustamista, eivät reissut tietenkään ole enää yhtä rentouttavia kuin aiemmin. Stressaan kaikkea aivan eri tavalla kuin ennen. Veneilykauden aloituksesta nyt puhumattakaan. Mietin jo nyt, kuinka selviän sen suurempaa paniikkia pidemmästä venereissusta kesällä ja mitä kaikkea tuleekaan ottaa huomioon ja mitä jos.. Plääh. Auttaa kuitenkin kummasti, kun näistä asioista puhuu ja sanoo ääneen, että ihan oikeesti nyt väsyttää. Avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää, pikemminkin päinvastoin. On ihan turhaa esittää energistä ja tehokasta onnellista äitiä, jos ei oikeasti ole sellainen olo. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi hyvä äiti ja rakastaisi lastaan. Loppuunpalaneena ja masentuneena se voi olla kuitenkin vaikeampaa, joten siksi on tärkeää tunnistaa ja puhua ongelmista ajoissa.

Jos olet itse äiti, oletko joskus piilotellut väsymystäsi tai liioitellut omaa jaksamistasi?


Olen kirjoitellut kauneudenhoidosta ja ihostakin jonkin verran, mutta en oikeastaan ole tehnyt koskaan mitään suurempaa ihonhoitopostausta. Nyt halusin kuitenkin kirjoitella tästä aiheesta, sillä koskettaahan ihonhoito meitä jokaista. Harvalla on lopulta ihan täydellinen iho ja meikillä sekä kuvankäsittelyllä saa niin paljon piiloon, että ihokateus nostaa helposti päätään kun selaa vähän Instagramia. Kun tuskailet iho-ongelmien kanssa, muista, että minäkin sain kommentteja kuvastani, että miten mulla voi olla niin sileä ja kaunis iho, vaikka itse samana päivänä tuskailin sen oikuttelun kanssa ja yritin epätoivoisesti piilottaa sen epätasaisuutta. Koska blogiin on tullut niin paljon uusia lukijoita, kaikki eivät varmasti tiedä oman ihoni tarinaa joten kerron sen nyt ihan ensimmäisenä.

Nuorena en oikeastaan koskaan kärsinyt mistään iho-ongelmista. Toki tein maailman suurimman numeron muutamasta pikkunäpystä leuassa ja suurentuneista ihohuokosista ja hoidin sen takia ihoa ihan liikaa ja liian vahvoilla tuotteilla. Onneksi tajusin ajoissa siirtyä kuivan ja herkän ihon kotihoitotuotteisiin. Kun aloitin ehkäisypillerit, ihon kunto ei muuttunut mihinkään, mutta toisaalta se olikin jo ihan huippukunnossa. Toiset puhuivat hormoninäpyistä ja puuteripapereista, mä en tiennyt niistä yhtään mitään. Iho oli korkeintaan liian kuiva. Kasvohoidoissa kosmetologit hämmästelivät, että kuin sulla voi olla näin hyvä iho. Lopetin hetkeksi e-pillerit, enkä huomannut mitään muutosta. Jatkoin pillereitä, mutta tulin kuitenkin raskaaksi (oh yes) ja ajattelin, että viimeistään silloin iho alkaa temppuilla, koska hormonimuutos on niin suuri. Ja mitä vielä, ei näpyn näppyä.

Raskaus oli ja meni. Hormoneiden vaikutuksesta kropassa tapahtui tietysti muutoksia, esimerkiksi hiustenlähtö alkoi tasan 4 kuukautta synnytyksen jälkeen kaikkien oppikirjojen mukaisesti, mutta iho pysyi ennallaan. Tai niin ainakin luulin. Noin 8 kuukautta synnytyksestä iho alkoi oireilla rasvoittumisella ja jouduin oikeasti ensimmäistä kertaa ikinä ostamaan niitä puuteripapereitakin. Ovat muuten loistava keksintö. Aloin tietenkin paniikissa hoitaa ihoa vahvoilla ja kuivattavilla rasvoittuvan ihon hoitotuotteilla ja luulen, että siinä tein kuitenkin virheen. Hormonitasapainoni oli varmasti raskauden ja raskauden jälkeisten hormonaalisten ehkäisykokeiluiden jälkeen aivan pielessä, joten iho alkoi oireilla. Samalla hoidin sitä liikaa ja liian vahvoilla tuotteilla, joten sain sen entistäkin enemmän tukkoon ja pahensin ongelmaa. Aina niin hyvä iho muuttui täysin.

Okei, korjataan nyt ettei kyse ole todellakaan mistään vakavasta iho-ongelmasta enkä tiedä mitä esimerkiksi akne on, mutta ennen hyvän ihon omistaneena pikkunäpytkin tuntuvat tarpeeksi pahalta. Tilanne on nyt kokoajan mennyt onneksi parempaan päin, mutta poskien ja leuan alueella on ollut epäpuhtauksia ja ärsyttäviä pieniä ihonalaisia näppyjä. Sellaista epätasaisuutta, joka varmasti on monelle tuttua? Lisäksi ihoni on ollut todella pintakuiva ja välillä sitä on kiristellyt niin, ettei mikään voide ole tuntunut auttavan. Varsinaisia finnejä mulla ei ole kuitenkaan oikeastaan koskaan, mustapäitä ja niitä ihonalaisia epäpuhtauksia sitten niidenkin edestä. Nyt olen päättänyt kuitenkin hoitaa sen kuntoon.

Löysin aivan ihanan kosmetologin Emmin, ja Emmin kanssa lähdimme hoitamaan mun ihoa. Halusin tässä postauksessa oman ihonhoitotarinani ja sen kunnostusprojektin lisäksi kirjoitella iho-ongelmista ja hormonien vaikutuksista ihoon. Tiedän, että siellä blogiani lukevien joukossa on kuitenkin monia iho-ongelmista kärsiviä ja usein kun olen sivunnut aihetta, monet ovat maininneet iho-ongelmiensa syyksi hormonit. Etenkin pienten lasten äideillä tämä tuntuu olevan riesa.

Eikä ihme, hormonit vaikuttavat kropassamme aivan kaikkeen. Suuresti myös ihoon. Niiden takia teini-iässä aletaan kärsiä iho-ongelmista ja e-pillereillä voidaan hoitaa esimerkiksi aknea. Monilla onkin suurimpana syynä hormonaalisen ehkäisyn käytölle juuri ihon kunto ja suurin osa hormonaalisen ehkäisyn lopettaneista kertoo kärsivänsä iho-ongelmista lopettamisen jälkeen. Myös raskaus vaikuttaa ihon kuntoon, tavalla tai toisella. Osalla muutokset tulevat raskauden aikana, osalla taas raskauden jälkeen, kuten itselläni. Hormonitasapainon löytymiseen voi kulua jopa useampi vuosi.

Hormonaalisia muutoksia ihossa voidaan hoitaa. Jokaiseen iho-ongelmaan on olemassa jokin hoitokeino, oli sitten pikkunäppyjä tai raju akne. Monet pelkäävät lopettaa hormonaalisen ehkäisyn iho-ongelmien takia, mutta sitä ei kannata pitää esteenä. Ihoa voi vaikka tehohoitaa jo ennalta ja mahdollisten ongelmien ilmettyä käydä vain säännöllisesti ammattitaitoisella kosmetologilla. Hormonaaliset muutokset eivät kestä ikuisesti, mutta väärällä hoidolla ihon voi saada kyllä pitkäksi aikaa todella huonoon kuntoon.

*Kuva BeAlive Health Club

Koska kotihoito ei aina riitä, on turvauduttava ammattilaisen apuun. Hyvää kosmetologia on muuten todella vaikea löytää. Kaikella kunnioituksella, olen ollut useamman luona ja itseäni ärsyttää ainakin jatkuva turhan höpöttäminen ja juoruaminen, epäsiisteys ja lopulta jopa tiedon puute. Asiakkaalle ei mielestäni saisi jäädä oloa, että tietää itse enemmän ihostaan kun sitä hoitava ammattilainen. Kun tapasin Emmin, hänestä huokui heti aito ystävällisyys sekä ammattitaito. Emmi on koulutukseltaan myös sairaanhoitaja, joten hänen käsiinsä uskaltaa mennä vaikka minkälaisiin laitehoitoihin. Emmi työskentelee siis BeAlive Health Clubilla Töölössä. Hän teki minulle BeAlive Signature-kasvohoidon, joka oli aivan mieletön. En ollut koskaan käynyt vastaavassa hoidossa ja iho oli sen jälkeen uskomattoman kuulas. Myöhemmistä vaikutuksista nyt puhumattakaan, mutta niistä lisää alempana..

*Kuva Kauneudella, Emmi

BeAlive Signature-hoito koostuu siis HydraFacial-ihonpuhdistuksesta sekä DMK-entsyymiterapiasta. Iho puhdistetaan ensin HydraFacial-laitteella, joka on kivuton vaihtoehto mekaaniselle ihonpuhdistukselle. HydraFacial-laitteella imetään iholta likaa, kuoritaan sekä samalla imeytetään ihoon tehoaineita. Sanoisinkin omasta kokemuksestani, että kun siinä kerran käy, ei halua enää koskaan mekaanista ihonpuhdistusta. Emmi kirjoittaa omassa kauneusblogissaan hoidosta niin kattavasti, etten lähde sen enempää tiivistämään. Voit lukea siis ison tietopaketin HydraFacialista tästä Emmin postauksesta. Kasvohoitoni aloitettiin siis puhdistamalla ja kuorimalla iho HydraFacial-hoidolla. Hydraa voi tehdä ihan yksinäänkin, jolloin hoito kestää vain 30 minuuttia. Sen jälkeen iho näyttää terveeltä ja kosteutetulta vaikka onkin puhdistettu, eikä tarvitse piilotella kotona paria päivää kuten mekaanisen ihonpuhdistuksen jälkeen.

Omaan kasvohoitooni sisältyi kuitenkin myös DMK:n entsyymihoito eli kasvoilleni levitettiin tämä aika hurjaltakin näyttävä naamio. Kyseessä ei ole ihan mikä tahansa naamio, vaan entsyyminaamio joka kovettuu ja kiristää kasvoja ihan hulluna. Se poistaa tehokkaasti kuollutta ihosolukkoa ihon kerroksista ja auttaa ihoa kiinteytymään asteittain, poistaa epäpuhtauksia ja parantaa ihon tasapainoa. Se vaikuttaa syvällä ihossa tehden ihosta vahvemman, ihonsävystä tasaisemman sekä kehittää ihon terveyttä. Entsyyminaamiolla voidaan hoitaa niin ikääntymisen merkkejä, kuin aknea ja atooppista ihoakin. Se sopiikin kaikille, myös raskaana oleville, jos joku sitä miettii. Naamio vaikuttaa iholla 45 minuuttia ja sen verenkiertoa lisäävän vaikutuksen todella tuntee. Samaan aikaan saa nauttia ihanasta käsi- ja jalkahieronnasta, joten olo on kokonaisvaltaisen rentoutunut. Hoidon jälkeisestä kuulaudesta nyt puhumattakaan. Kuvissa näkyykin tuo hieno reaktio, kuinka pintaverenkierto aktivoitui naamiosta ja näkyy nyt punaisina alueina iholla. Tuo punoitus lähti alle vartissa ja Emmin luota kotiin lähti puhtaat ja hehkuvat kasvot.

Hoidon jälkeen iho näytti tietysti hyvältä. Kuulaus säilyi jopa useamman päivän. Kun palataan omiin iho-ongelmiini eli pintakuivuuteen sekä ihon tukkoisuuteen, tästä hoitosetistä oli siihen loistava apu. HydraFacial puhdisti ihon epäpuhtauksia ja kuori ihoa, samoin entsyyminaamio. Jos iho rasvoittuu ja päällä on hyvin kuiva pintakerros, eivät epäpuhtaudet pääse pois kuivan pinnan alta ja ne jäävät sinne alle juuri sellaisiksi ärsyttäviksi pikkunäpyiksi. Entsyyminaamio hoiti ihoni tasapainoa sisältäpäin ja poisti tätä kautta tukkeutumisongelmaa.

On ollut suorastaan hullua huomata, kuinka ihoni on hoidon jälkeen muuttunut. Oikeastaan suurimpana muutoksena huomaan taas sen ajoittaisen kiiltelyn, mutta tällä kertaa se ei haittaa minua ollenkaan. Nyt tajuan, että iho puhdistaa nyt itse itseään ja tällä kertaa se hengittää, kun kuiva pintakerros ei ole esteenä. Epäpuhtauksia ei siis jää ihon alle ja niiden määrä on ihan oikeasti vähentynyt. Siis jo ensimmäisestä hoitokerrasta ja tämä on ainakin omasta mielestäni ihan uskomatonta, sillä yhdellä kerralla harvoin on mitään suurta vaikutusta vaan iho tarvitsee useamman käsittelyn. Jatkossa puhdistan kyllä ihoani säännöllisesti HydraFacialin avulla ja silloin tällöin otan tehohoidoksi entsyyminaamion. Laiminlöin ihoani aivan liian pitkään, joten nyt on aika pitää siitä hyvää huolta.

*Kuva Kauneudella, Emmi

BeAlive Health Club on paitsi Emmin työpaikka, ehdottomasti myös upein kuntosali, jossa olen koskaan käynyt. Sali on yksityissali, joka on avoinna vain jäsenille, mutta kosmetologipalvelut sekä hieronnat ovat avoinna kaikille. Käynnin yhteydessä saa nauttia myös salin ihanasta saunaosastosta! Kaikille avoimia ovat myös pienryhmätunnit, jotka vastaavat ikään kuin personal trainer-tapaamista, sillä ohjatulle tunnille otetaan maksimissaan neljä henkilöä. Mun täytyy ainakin testata niitä lähitulevaisuudessa. Ja hei! BeAlive Health Clubiin sekä minullekin tehtyihin kasvohoitoihin pääsee tutustumaan ensi perjantaina 27.4. Beauty Afterwork -tapahtumassa. Osallistujien kesken arvotaan myös HydraFacial sekä DMK-kasvohoidot, joten kannattaa ihmeessä ilmoittautua mukaan. Lisää tietoa tapahtumasta löydät tästä linkistä.

Tulen varmasti kirjoittelemaan vielä lisää ihonhoidosta sekä tästä omasta iho huippukuntoon-projektistani. Onko sulla ollut iho-ongelmia ja oletko päässyt niistä eroon? Kaikki hyvät keinot ja hoidot saa jakaa nyt kommenttiboksissa, sekä tietysti pyytää neuvoja – usein kaikkiin iho-ongelmiin on joku ratkaisu! Kaunista sunnuntain jatkoa ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Raskaustestiä tehdessään.. ”Ei, ei, ei..” Toivoi sitten kumpaa lopputulosta tahansa.

”Ei helvetti taas mä oksensin.”

”Ei, mä en halua synnyttää!”

”Ei mä en kestä enää.”

Kun lapsi on syntynyt, ei taitaa olla äidin käytetyin sana. ”Ei, älä herää vielä”, ”Ei oo totta, taas ohi vaipasta”, ”Ei kai se oo korvatulehdus?” on kuultu varmasti jokaisen äidin suusta jo ennen kuin varsinainen kieltäminen alkaa. Ei sinne, ei tänne, ei nyt, ei tänään, ei onnistu, ei ole rahaa, ei sitä, ei tätä, ei se mitään.

Mietin välillä ihan kauhistellen, kuinka monta kertaa päivässä olen taas kieltänyt lasta? Tavallaanhan kasvatus on sitä, että opetetaan mikä on oikein ja mikä väärin. Ei-sana on käytössä jatkuvasti kun lasta yritetään ohjata oikeaan suuntaan ja opettaa nimenomaan sitä, mikä on väärin. Vanhemmat kieltävät kovasti, mutta vastaavasti kehummeko tarpeeksi? Muistammeko mainita niistä kerroista, kun lapsi tekee oikein? Joskus pidän itseäni aivan super negatiivisena äitinä, joka vain kieltää ja kieltää. Apua, en halua olla sellainen! Mutta toisaalta, en myöskään halua, että lapseni kasvaa ilman minkäänlaisia sääntöjä tai kuria. Tasapainoa ei ole todellakaan helppo löytää tässäkään asiassa. Tuttuja ajatuksia kenties muillekin?

Olen myös ajatellut varsinkin ihan pienen lapsen kohdalla, että häviääkö sen ei-sanan merkitys kun sitä jatkuvasti toistelee ja ymmärtääkö lapsi sitä enää? Ei-sanan sanominen on kuitenkin niin helppoa, että sitä toistelee lopulta ihan huomaamattaan, aamusta iltaan. Meillä ainakin on kiellettävää riittänyt. Olen yrittänyt tietoisesti löytää vaihtoehtoja ei-sanalle, ottanut kädestä pientä taaperoa, johdattanut muualle kiellettyjen asioiden luota, antanut uhmaikäiselle vaihtoehtoja, kertonut miksi kielletty asia on niin väärin ja niin edelleen. Silti se ’ei’ tulee sieltä vaan ihan joka hetki! Tuo lapsi varmaan ajattelee että äidin toinen nimi onkin Ei.

Kuuluuko EI sinunkin sanavarastosi käytetyimpiin sanoihin? Toimiiko teillä pelkkä sanallinen kielto vai käytätkö muita keinoja? Tää vanhemmuus on kyllä toisinaan niin kauhean hankalaa.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria