Minulta toivottiin jonkin aikaa sitten postausta aiheesta, miten yhdistää äitiys ja työ sekä samalla vielä vapaa-aika, matkustaminen ja harrastukset? Jokaisen elämäntilanne on tietysti yksilöllinen, mutta ajattelin kirjoittaa nyt omastani. Silloin äidiksi tullessa ajattelin haasteiden liittyvän lähinnä vauvavuoteen ja yövalvomiseen, enkä ollenkaan ajatellut että lapsen vaikutus arkeen on suurimmillaan silloin, kun pitäisi palata takaisin töihin ja se ns. normaali arki taas alkaa.

Käyn itse kokopäiväisesti töissä ja Micael on kokopäiväisesti päiväkodissa. Meille oli ehdottoman tärkeää saada Micael päiväkotiin lähelle kotia, niin että päiväkoti ja -puistomatkat voi tarvittaessa kävelläkin. Se oli myös yksi syy, miksi valitsin yksityisen päivähoidon. Kunnalliset päivähoitopaikat kun ovat keskustassa todella täynnä. Vien ja haen lähestulkoon aina Micaelin itse. Aamulla käytämme koirat yhdessä ulkona ja yleensä jätän hänet puistoon työmatkallani. Päiväkodin aukioloaikojen takia minulle on ehdottomasti järkevintä tehdä säännöllistä päivätyötä ja tämä on suurin syy siihen, miksi luovuin sairaanhoitajan töistä. Micaelin isä tekee niin pitkiä työpäiviä, ettei hänen ole mahdollista viedä ja hakea häntä päiväkodista kuin satunnaisesti. Hoidan työasioita usein myös kotona varsinaisen työpäivän, mutta pyrin ajoittamaan kaiken työnteon joko Micaelin nukkuessa tai hänen katsoessaan esimerkiksi piirrettyjä. En halua, että työhön käyttämäni aika on suoraan pois hänen kanssaan vietetystä ajasta.

Ennen lapsen saamista kävin usein ryhmäliikuntatunneilla ja ohjatussa joogassa. Näistä olen joutunut luopumaan, sillä aikaa niille ei yksinkertaisesti ole. Salilla on toki lapsiparkki, mutta skidin roudaaminen sinne ja takaisin on sen verran työlästä että olen luopunut ohjatuista tunneista kokonaan. Sen sijaan käyn salilla yleensä juuri ennen Micaelin hakemista päiväkodista. Aika ei riitä kuin nopeaan puolen tunnin treeniin, mutta panostan tehokkuuteen käytetyn ajan sijaan. Nappaan yleensä vielä salin jälkeen koirat lenkille ja haemme Micaelin kävellen päiväkodista. Viikonloppuisin saatan treenata sitten pidemmän kaavan mukaan. Juoksulenkit teen yleensä Micaelin nukkumaanmenoajan jälkeen. Liikunta on minulla todella tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on lapsen kanssa vietetty yhteinen aika. Käymme yhdessä kuitenkin paljon ulkona ja teen nopeita treenejä joskus esimerkiksi leikkipuistossa tai pelaamalla pojan kanssa fudista. Mielikuvitus vaan käyttöön ja hyötyliikunta kehiin.

Kotityöt kärsivät äitiydestä ja siisteystaso pikkulapsiajasta. Meillä käy säännöllisesti siivooja ja nyt olen ajatellut ottaa käyttöön myös ruokakassi- tai kauppakassipalvelun. En halua käyttää vähäistä vapaa-aikaa lapsen kanssa arkisin ruokakaupassa pyörimiseen, sillä emme pidä siitä kumpikaan. Haluan kuitenkin tehdä mahdollisimman paljon ruokaa myös itse. Wolt ja Foodora ovat kyllä työssäkäyvän äidin parhaat ystävät! Viikonloppuisin on onneksi yleensä enemmän aikaa tehdä ruokaa tai vaikka brunsseja ajan kanssa. Lapsen kanssa täytyy kuitenkin keksiä kokoajan jotain puuhaa ja tekemistä, joten kodin ulkopuolelle lähdetään ihan päivittäin. Kesäviikonloput ovatkin kuluneet lähinnä veneellä. Matkustaminen ei olisi mitenkään mahdollista jos en pystyisi olla fyysisesti pois työpaikaltani niin paljon. Työn joustavuuden sietäisi olla melkeinpä pakollista kaikille pienten lasten vanhemmille.

Tapaan usein ystäviäni ja kyläilemme puolin ja toisin. Usein Micael kulkee mukanani kaikkialle, mutta yleensä ainakin kerran viikossa on ihana lähteä johonkin ihan yksin. Tarvitsemme kuitenkin kaikki myös sitä aikuisten aikaa. Ja koska vietän itse niin paljon aikaa lapseni seurassa, tekee hänelle hyvää olla myös toisinaan kaksin isänsä kanssa. Meille korvaamaton apu on myös mummi ja täti, jotka ottavat Micaelia usein hoitoon viikonloppuisin ja tarvittaessa auttavat arkena. Silti välillä katson kaihoisasti niitä isovanhempia, jotka vievät ja hakevat päiväkodista suoraan ruokapöytään sekä mietin, miten ihanteellinen tilanne tuollainen olisikaan.

Äitiys ja työ ei todellakaan ole mikään helppo yhdistelmä ja olen todella kiitollinen omasta tilanteestani. Arki kaikesta hektisyydestä huolimatta toimii kuitenkin melko sujuvasti. Omat selviytymiskeinoni ovat joustavan työn lisäksi auto (ilman sitä liikkuminen olisi aivan horroria), lähellä sijaitseva päiväkoti ja oma hyvinvointi. Vilkkaan pojan äitinä on oltava jatkuvasti 100% läsnä ja virkeä eikä ole varaa olla hetkeäkään laiska tai saamaton. Se kostautuu nimittäin äkkiä!

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Ihan ensimmäisenä, maailman parhainta syntymäpäivää maailman parhaimmalle Micaelille ♥ Viimeiset kolme vuotta ovat olleet aivan huima matka ja suuren kasvun paikka pienen kolmevuotiaan pojan lisäksi myös äidille. Eilen juhlittiin ystävien ja sukulaisten kesken meillä kotona ja tänään varsinaisena syntymäpäivänä on vielä availtu muutamia lahjoja ja vietetty sunnuntaita kotona pienen rakkaan kanssa. Mutta mitä sitten olen oppinut 3-vuotiaan äitinä? 

♥ Tämä ikä on oikeastaan tähän asti ihaninta aikaa.

♥ Uhmaikä on ollut aivan erilainen mitä olin kuvitellut. Tärkein selviytymiskeinoni on ollut, ettei anna periksi kun kerran sanoo ei. Lapsi tarvitsee juuri sitä kieltämistä ja niitä pettymyksiä.

♥ 3-vuotias on jo todella älykäs. Muutenkaan lapsen älykkyyttä ei pitäisi koskaan aliarvioida.

♥ Elämä helpottuu kummasti kun lapsi osaa käydä itse vessassa. En astu enää lähellekään vaippahyllyä, jes!

♥ Iltasaduilla on iso vaikutus lapseen ja sadut tukevat myös puheen kehitystä. Lukeminen olisi kannattanut aloittaa jo paljon aiemmin.

♥ Mitä vähemmän aikaa viettää sisällä, sitä yhteistyökykyisempi lapsi on. Ihan tavallinen ulkoilu on nykyään aivan ihanaa.

♥ Arvomaailma muuttuu kolmessa vuodessa ihan valtavasti. Sitä ei voi ymmärtää edes ennen kuin sen kokee.

♥ Aika ei ole kullannut muistoja vieläkään. Raskaus ja toinen ikävuosi ovat vielä aivan kirkkaasti mielessäni kaikkine hankaluuksineen. Vauvavuosi ei muuten todellakaan ole aina se vaikein vaihe.

♥ Kolmevuotiaan kanssa voi jo keskustella ihan järkevästi. Tämä on varmaan yksi isoimmista asioista miksi koen elämän nyt paljon helpommaksi kuin ennen.

♥ Aika menee lopulta todella nopeasti. En voi uskoa, että aika lailla juuri tähän aikaan kolme vuotta sitten sain ensimmäistä kertaa oman lapseni syliini. Aikamoinen matka on kuljettu ja paljon seikkailuja on vielä edessä..

Saan olla niin ylpeä pienestä rakkaastani. Äidin rakas pieni iso poika. Kiitos tuhannesti juhliin osallistuneille, päivänsankari oli todella iloinen leikkikavereista ja lahjoista!

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Vielä kaksi vuotta sitten 1-vuotissynttäreiden lähestyessä kirjoittelin naiivina ja sinisilmäisenä nuorena äitinä, kuinka lapsi ei muuttanut minua sitten mitenkään vaikka alkuun sitä niin kovasti pelkäsinkin. Ei ehkä ensimmäisen vuoden aikana, mutta tässä kolmessa vuodessa kyllä. Se lapsi muutti sittenkin kaiken.

Eihän se lapsi minua itseäni muuttanut. Ei minusta tullut lastenvaatehullua lattemammaa enkä lopettanut hajuvedenkäyttöä tai tilannut seinälle istukkaprinttejä (niitä on hei ihan oikeasti olemassa). Mutta minun maailmani ja sen myötä myös arvomaailmani se lapsi todellakin muutti. Hyväsydäminen olen ollut aina, tosin en tiedä onko sitä nyt niin hyvä sanoa ääneen (koska se kertoo erään mielensä pahoittaneen lukijan mukaan siitä että olen oikeasti todella itsekäs), mutta kuka sen oikeasti edes tietää onko joku hyväsydäminen vai ei, jos ei hän itse? Oikeasti itsekkäät ja juonittelevat osaavat antaa itsestään muuten todella herttaisen kuvan. No, se siitä. Minusta tuli lapsen myötä hyvinkin epäitsekäs. Toisaalta taas olen monissa asioissa paljon tiukempi, niin itseäni kuin muitakin kohtaan ja olen ymmärtänyt, että kaikkea ei tarvitse sietää. En voi sietää turhanpäiväistä mielistelyä, enkä negatiivisuutta elämässäni. Haluanhan sen pois myös lapseni elämästä.

Lapsen myötä aloin arvostaa aivan erilaisia asioita. Yhtäkkiä ruoan puhtaudella, alkuperällä ja ravintoarvoilla on ihan oikeasti merkitystä. Liikunta ja hyvinvointi ovat tärkeämpiä kuin koskaan aiemmin ja haluan siirtää näitä arvoja myös lapseni elämään. Terveys, liikunta, hyvinvointi ja perhe muodostavat perustan hyvälle elämälle. Suhtaudun esimerkiksi alkoholinkäyttöön tiukemmin kuin ikinä ja valitsen itsekin yhä useammin veden sen sijaan, että väsyttäisin itseni ja kroppani alkoholilla. Tottakai toisinaan harmittelen, etten voi osallistua aivan kaikkiin menoihin joihin haluaisin, mutta syy on kuitenkin maailman paras. Tiedän, että ilman lasta juhlisin aivan liikaa, kohtelisin itseäni kaltoin ja kuluttaisin vain kroppaani ja naamaani kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä.

Entinen materialisti on myös nykyään aivan toista maata. En voisi kuvitellakaan hymyileväni enää luksusliikkeen edessä paperikassin kanssa, vaikka joskus saatan kuvailla jotain uusia ihania ostoksia vaikka tänne blogiinkin. Brändit näyttelevät yhä vähemmän tärkeää osaa elämässäni, joskin haluan myös panostaa laatuun ja kestävyyteen. Yhtään luikkaria ei tosin osteta perusteella ”kestävyys”, sanotte mitä sanotte. Ajattomuudella kyllä. Ei se logokuosi onnelliseksi tee ja jos tekee, katse peiliin ja omaan mieleen. Eettisyys ja kotimaisuus ovat muuten asioita, joista ennen vähät välitin. Nyt asetan ne hyvin korkealle arvojärjestyksessäni. Kuten pitkät yöunet, aikaiset aamut ja riittävät askeleet päivän aikana. Luksus on mulle nykyään kiireettömiä päiviä, kauniita ja mukavia vaatteita, aurinkoa silloin tällöin ja perheen kanssa vietettyä aikaa jolloin ei riidellä, ei ahdista eikä tarvitse stressata mistään.

Kaikki tämä vain siksi, että minulla on lapsi. Haluanhan hänen elämänsä olevan onnellinen, pitkä, terve ja esimerkillinen. En halua omaisuuden määrittävän kenenkään ihmisen arvoa, pikemminkin sen aitouden ja hyväsydämisyyden. Ympärilläni on niin paljon pinnallisuuteen taipuvia ihmisiä, että kovasti toivon heidän muuttuvan vaikkapa sitten lasten myötä. Vilpittömästi toivon kaikille lasta haluaville sitä onnea, jonka itse olen lapseni kautta saanut. Ja ehkä myös heille, ketkä eivät ole lasta halunneet. Sillä olinhan itsekin sellainen. Äitiys muutti elämäni lisäksi identiteettini täysin ja se on parasta mitä minulle tapahtunut.

FACEBOOK / INSTAGRAM