Aina toisinaan sitä havahtuu siihen, ettei päivässä ole yhtään kiireetöntä hetkeä. Etenkään äideillä. Tiedättehän, aamulla sitä herää suoraan siihen kaaokseen. Saan tunnin-kaksi kulumaan todella nopeasti ihan vain laittamalla päälle piirrettyjä, auttamalla pukemisessa, siivoamalla juuri aiheutettuja sotkuja, laittamalla aamiaista vaikka se olisi tehty edellisenä iltana valmiiksi, ruokkimalla koirat, ja taas siivoamalla jonkinasteisen tuhon. Itselle ei ehdi tehdä oikeastaan mitään muuta kuin vetäistä edellisenä iltana valitut vaatteet päälle, korkeintaan pestä hampaat ja harjata hiukset. Kuulostaako tutulta?

Päivähän jatkuu viemällä lapsi päiväkotiin ja kiiruhtamalla töihin. Töissähän tulisi olla yhtä tehokas kuin hän, joka on herännyt tuntia aiemmin ja laittanut itsensä kauniiksi rauhassa kotona samalla aamukahvia juoden ja musiikkia kuunnellen. Töiden jälkeen takaisin päiväkotiin, lapsi mukaan, ruokakauppaan, kokkaamaan, vähän taas siivoamaan. Unohdit ehkä, että lupasit nähdä ystäviäsi, jotka tulevatkin yks kaks soittamaan ovikelloa. No, hetken aikaa seurusteltuasi tajuat, että treeni jäi muuten tältä päivältä väliin, huomiselle se on pakko mahduttaa jotenkin. Ystävät lähtevät kotiin, yrität keksiä lapselle muutakin tekemistä kuin piirrettyjen katsomista ja ipadilla leikkimistä. Hampaanpesu ja nukkumaan. Nukkumaanmenoajan jälkeen olet itsekin ihan loppu, mutta ei muuta kuin astiat koneeseen, aamupuurot valmiiksi seuraavalle päivälle, ehkä vähän töitä koneella, pyykit kuivumaan, suihkuun ja rättiväsyneenä sänkyyn. Päivässä ei ole yhtään kiireetöntä hetkeä. 

En voi sietää sanaa ruuhkavuodet, mutta ymmärrän sen merkityksen nyt todella hyvin. Elämä on yhtä helv.. ruuhkaa äitinä. Nostan hattua useampien lasten työssäkäyville äideille. En tiedä miten selviäisin, jos työni ei joustaisi, jos en voisi esimerkiksi treenata työpäivän ja päiväkodista hakemisen välillä tai en saisi aina silloin tällöin niitä kiireettömiä hetkiä. Tälläinen ei nimittäin todellakaan ole itsestäänselvää kaikille pienten lasten äideille.

Miten te pidätte arjen tasapainossa pienten lasten kanssa?

Tänään sain ihanan muistutuksen siitä kiireettömyydestä. Jäin puolikkaaksi päiväksi tekemään töitä kotiin, mutta meille tulikin aamulla siivooja jonka käynnin olin unohtanut. Vein Micaelin koirien kanssa päiväkotiin ja yritin olla mahdollisimman pitkään pois kotoa. Hiljakseen käveltiin tyttöjen kanssa merenrantaa pitkin, kuunneltiin lokkeja ja ihasteltiin aurinkoisen päivän alkua. Juuri sillä hetkellä ei ollut mihinkään kiire. Vastaantulijoiden joukossa oli yksin juoksevia miehiä, koirapuistoon käveli ikäiseni nainen kolmen koiran kanssa. Mietin yleensä aina päiväsaikaan kun näen kiireettömiä aikuisia yksin selvästi vapaa-ajan vaatteissa vaikka lenkillä, että heillä ei varmasti ole lapsia. Tänään havahduin kuitenkin siihen, että ehkä se koirapuistoon kävellyt nainen oli useamman lapsen äiti. Hänellä vain sattui olemaan se harvinainen, kiireetön hetki. Järjestäkää niitä, me tarvitsemme sitä kaikki.

Kuvituksena harvinaisen kiireettömiä hetkiä äitinä. Oli sentään äitienpäivä.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Eilen kävellessäni ruokakauppaan parkkihallista vastaan tuli kolmihenkinen perhe. Selvästi ylipainoinen äiti söi kävellessään jäätelöä, isä seurasi perässä ja viimeisenä käveli lapsi. Lihava lapsi. Lapsen kädessä samanlainen jäätelö kuin äidilläkin. Kiinnitän usein huomiota ylipainoisiin ihmisiin terveyssyistä. Ylipaino on niin merkittävä terveysriski. Ulkonäöllisesti paino ei merkitse minulle yhtään mitään, pääasia että viihtyy kropassaan. Lähipiiriini kuuluu niin ali- kuin ylipainoisiakin ja heistä jokainen on minulle aivan samalla viivalla. Onkin inhottavaa, että kun kritisoin ylipainoisia, saan niskaani lokaa siitä, etten hyväksyisi heitä nimenomaan ulkonäkösyiden takia koska se ei todellakaan pidä paikkaansa.

Lihava lapsi saa minut kuitenkin suuttumaan. Nimenomaan lapsen vanhemmille. Kukaan ei synny lihavaksi, ei kukaan. Geeneihin voi aina vedota ja toiset lihovat helpommin, mutta itsestään lapsesta ei tule ylipainoista. Vanhempina olemme vastuussa siitä, mitä heille syötämme. Nirsolle ei ehkä kelpaa kaikki ruoka, mutta yleensä nirsot lapset ovat pikemminkin alipainoisia. Jos totutat lapsen nakkeihin ja ranskalaisiin sekä makeisiin jälkiruokiin, ei terveellinen ruoka todennäköisesti kelpaakaan. Ja kuka lapselle näyttää esimerkkiä? Sinä itse, vanhempi. Miksei kauppareissun jälkeen voisi napata vaikka banaania tai raakapatukkaa sen jäätelön tai suklaan sijaan? Haluaisin kuulla yhdenkin hyvän syyn.

Ylipaino ei tee hyvää aikuiselle, mutta ei myöskään lapselle. Ylipainoinen lapsi on paljon suuremmalla todennäköisyydellä ylipainoinen myös aikuisenakin. Ylipainon negatiiviset terveysvaikutukset voivat näkyä jo alle 10-vuotiaillakin. Kun terveelliset ruokailutottumukset ja liikunnallisen elämäntavan opettaa jo alusta asti, se kantaa pitkälle. Asioista pitäisi varmasti osata kertoa nätisti ja ohjata vanhempia oikeaan suuntaan, mutta ikävä kyllä tuntuu, että moni lihava lapsi omistaa vain laiskat ja välinpitämättömät vanhemmat. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämäntapoja, oli sitten lapsi tai aikuinen. Siihen tarvitsee joskus ulkopuolista apua, mutta sitä saa varmasti meiltä kaikilta.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Ihan ensimmäisenä, oikein hyvää äitienpäivää sinulle Äiti. Olitpa sitten yhden tai yhdentoista lapsen, elävän tai kuolleen, äiti. Tämä äärimmäisen surullinen maininta siksi, että tuttavapiirissä on ollut kuluneen vuoden aikana jopa useampi hyvin ikävä uutinen. Äiti on äiti, oli hänen lapsensa sitten ihan missä tahansa. Joku on äiti tahtomattaan, toisen suurin haave on joskus olla äiti. Toiset pystyvät siihen helposti, toiset eivät kovasta yrittämisestä huolimatta koskaan.

Oman elämäni hienoin asia on olla äiti ja rakastan omaa äitiäni niin paljon, etteivät mitkään sanat paperilla eikä sanottunakaan riitä sitä kuvailemaan. Äidinrakkaus tai rakkaus omaa äitiä kohtaan eivät ole itsestäänselvyyksiä, joten olen molemmista hyvin kiitollinen ihan joka ikinen päivä. Äiti, tiedät myös, että olet oman lapseni kanssa elämäni tärkein ihminen, kun edelleen kiukuttelen sinulle. Olet vain niin läheinen ja aivan äärimmäisen rakas. Olen vain perinyt lyhyen pinnan ja äkkipikaisuuden siltä mieheltä, kenen kanssa minut olet tehnyt.

Tänään, äitienpäivänä, halusin kirjoittaa aiheesta vähän erilaisen postauksen. Voisin kehua omaa äitiäni ja analysoida äitisuhdettani varmasti useamman postauksen verran, mutta nyt tuli olo, että haluan kirjoittaa tänään jotain muuta. Kuten kirjoitin yllä, elämäni hienoin asia on olla äiti. Äiti tuolle pienelle, mutta nyt jo niin isolle pojalleni. Äitiys on muuttanut ajatusmaailmaani hyvin paljon ja tuonut siihen paljon uusia ulottuvuuksia. Olen pohtinut paljon myös omaa äitisuhdettani, joka vaikuttaa paljon suhteeseeni omaan lapseeni.

Äitiyden tarkoitus ei ole, että olet maailman paras äiti. Sen tarkoitus on antaa eväitä lapsen elämään, rohkeutta ja kannustusta, sekä valtavasti rakkautta. Äitiyden tarkoituksena on opettaa, ettei mikään ole mahdotonta ja että omia unelmiaan täytyy seurata aina. Äidin tärkeimpiä tehtäviä on tutustuttaa lapsi hänen omaan mieleensä ja ajatuksiinsa sekä opettaa, että ne ovat kaikkine hankaluuksineen kuitenkin hyväksyttyjä. Äiti ei aina ymmärrä, miksi joku asia menee tietyllä tavalla, mutta sekin on hyväksyttävä. Et voi kontrolloida lastasi, mutta voit aina ohjata häntä oikeaan suuntaan.

Mitä enemmän luen äitisuhteesta, sitä enemmän olen niitä pohtinut. Omaa äitisuhdetta kannattaakin ajatella. Mitä siinä on sellaista, mitä haluaisit tehdä samoin myös oman lapsesi kohdalla? Missä asioissa toimisit toisin?

Olen itse niin erilainen ihminen kuin äitini, että olen myös äitinä erilainen. En voi kuitenkaan kuin ihailla sitä, miten hän on lähes yksin kasvattanut minusta ja veljestäni ihan fiksuja ja tervejärkisiä aikuisia. Millainen minä itse sitten olen äitinä? Minulle on aivan erityisen tärkeää, että meillä saa ja pitää näyttää tunteensa. Joka päivä pitää sanoa rakastavansa, täytyy halata ja pussata. Yritän sanoittaa lapseni tunteita ja kertoa, että ne kaikki ovat oikein hyväksyttyjä. Niitä täytyy vain oppia ymmärtämään. Olen oikeasti aika rento ja huumorintajuinen äiti ja meillä nauretaan joka päivä ihan hassuja juttuja. Mikään ei ole liian vakavaa! Nykyään huomaan pitäväni myös yllättävänkin tiukkaa kuria, tosin johtuen ehkä uhmaiästä ja siitä, että haluan kovasti ohjata lastani tiettyyn suuntaan hänen elämässään. Tiedän kuitenkin, että myöhemmin hän tekee itse omat valintansa. Voin ainoastaan yrittää vaikuttaa niihin ja senkin haluan tehdä rakastavasti ja lempeästi, lasta ymmärtäen.

Kuuntelin kerran brunssilla, kuinka varsin fiini perheenäiti pakotti teini-ikäisen tyttärensä pianotunnille. Tytär olisi vain halunnut ystävänsä kanssa uimahalliin. Minua suorastaan suututti ja olisi tehnyt mieli jopa puuttua tilanteeseen. Tuo äiti oli selvästi hyvin voimakas persoona ja yritti asettaa lasteen tiettyyn muottiin. Sekin on tietysti osoitus rakkaudesta, mutta asian voisi tehdä ehkä myös toisin. ”Äiti toivoisi, että jatkaisit pianonsoittoa, sillä olet siinä lahjakas ja voisit menestyä.. Voisitteko mennä uimaan ennen tai jälkeen pianotunnin?” Toimisi ehkä paremmin?

En varmasti tule tekemään enää lisää lapsia, mutta toivon jo nyt kovasti, että saisin vielä joskus, jonakin päivänä lapsenlapsia. En voi ymmärtää itsekästä ajattelutapaa, että sitten kun omat lapset ovat aikuisia, on työ heidän kanssaan tehty ja oma elämä voi alkaa. On varmasti hienoa alkaa elää taas omaa elämää ikään kuin uudelleen, mutta juuri siinä tapahtuu se virhe. Se oma elämä kun on läsnä joka ikinen päivä lastenkin kanssa. Miksi pitäisi alkaa enää sitä uudelleen? Elämä ei lopu pikkulapsiin. Liian uhrautuva äiti tekee lapsilleen pikemminkin hallaa. Olen todella kiitollinen, että saan usein lapseni hoitoon ja voin elää elämääni myös muutenkin kuin jatkuvasti siinä läsnäolevan äidin roolissa. Se aika, kun lapset ovat pieniä on kuitenkin iän kannalta usein hyvin tärkeää aikaa. Työelämän, sosiaalisten suhteiden luomisen ja esimerkiksi verkostoitumisen kannalta. Koen, että kun olen itse saanut elää äitinäkin niin paljon, kannan tietysti huolen ja vastuun esimerkiksi oman äitini hoitamisesta ja tukemisesta jos hän joskus tarvitsee apua. Ja jos saan joskus olla niin suunnattoman onnekas, että olen isovanhempi, koen että erityisesti silloin on aika auttaa. Ottaa lapsenlapsia hoitoon aina kun mahdollista ja auttaa aikuistakin lasta kaikin keinoin. Äitiys ei lopu lapsen itsenäistymiseen, se pitäisi jokaisen lasta hankkivan ymmärtää. Lapsi tarvitsee äitiään aikuisenakin.

Vielä ihan suunnaton kiitos omalle äidilleni ja molemmille isoäideilleni siitä uskomattomast työstä, jonka olette tehneet. Vietän kolmatta äitienpäivääni täällä Espanjassa niin en valitettavasti pääse kyläilemään, mutta soitan heille kaikille toivottaakseni hyvää äitienpäivää.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian