Huono äiti -sivustolla oli hurjan hyvä kirjoitus introverteistä äideistä ja siitä, kuinka he tarvitsevat omaa aikaa ja yksinoloa. Väittäisin kuitenkin, että tämä pätee myös ekstrovertteihin ja ambivertteihin äiteihin (ambivertti on siis sekoitus kumpiakin piirteitä) ihan yhtä lailla. Itse en lainkaan kaivannut omaa aikaa tai yksinoloa kunnes minusta tuli äiti. Yhtäkkiä koti ja hiljaisuus perjantai-iltana kuulostavat paremmalta kuin yhdetkään bileet ja kun joku sanoo liikunnan olevan hauskempaa kaksin tai ehdottaa juoksutiimiä, naurahdan korkeintaan ivallisesti, in your dreams. 

 

En voinut kuvitellakaan kuinka paljon ihminen voi nauttia hiljaisuudesta. Yksinäisistä automatkoista ja aikaisista aamuista. Lähes jokainen pienen lapsen äiti hehkuttaa somessa aamukahvihetkeä, en tosiaankaan tajunnut sen yksin juodun kahvin merkitystä kuin vasta viisi vuotta sitten. Henkireikiä, sanotaan. Luulen että harva töissäkäyvä ja ystäviään tapaava, säännöllisesti kaljalla käyvä isä ei ymmärrä, että äiti haluaa olla yksin. Anteeksi yleistykseni, tottakai tämä voi tapahtua miten päin tahansa, mutta edelleen tämä on vallitseva tilanne vaikka ajat ovatkin muuttuneet. Kuinka moni suuttuu, kun puoliso sanoo kaipaavansa omaa aikaa? Loukkaantuu, etteikö mun seura nyt kelpaakaan. Liian moni. Kun on kuormittunut oman arkensa takia ja tulee väärinymmärretyksi, jopa turhien mustasukkaisuusepäilyjen kohteeksi, alkaa sitä omaa aikaa kaivata entistäkin enemmän. Kommunikoinnin, kuuntelemisen taidon ja omien tunteiden ymmärtämisen merkitys on ihan valtavan tärkeää.

 

Musta oli ihanaa saada viisi vuotta sitten seuraa vaunulenkeille, mutta ehkä vieläkin enemmän olisin halunnut päästä lenkille yksin. Paras palvelus pienen lapsen äidille voikin joskus olla mieluummin tarjota aikaa yksin, kuin yhdessä. Äiti ei ole ihmisvihaaja, ei hankala eikä välttämättä ollenkaan hulluksi tullut. Ehkä äiti vain haluaa olla yksin. Muistakaa siis puhua, kuunnella ja ymmärtää ♥ Nm. Kuukausi perheen kanssa lomalla ja ihan rehellisesti kaipaan jo sitä, että saan jättää lapsen aamulla päiväkotiin ja ajaa töihin koko päiväksi, yksin.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


Moni ystävä odottaa vauvaa. Moni on niitä juuri saanut. Itse olin koko ystäväpiirini ensimmäinen ja aika ajoin hyvinkin pihalla kaikesta. Samoin myös toisinaan melko yksinäinen, sillä en ollut ollenkaan sellainen puistohengailija, joka tutustuu salamannopeasti toisiin äiteihin. Eikä vauva-aikana voinut oikein edes mennä puistoilemaan, Micaelkin lähti kävelemään vasta vähän yli vuoden ikäisenä. Nyt kun lapsia on lähellä paljon, on ihan mahtavaa viettää aikaa ystäväperheiden kanssa. Lapset leikkivät keskenään ikäeroista huolimatta enemmän kuin mielellään ja aikuiset saavat samalla vaihtaa rauhassa kuulumisia. Tällä hetkellä on aivan ihanaa olla äiti. Äitiys on opettanut varmasti enemmän kuin mikään muu asia koskaan tulee edes opettamaankaan ja välillä ajattelenkin, että mitä jos olisin nyt raskaana – mitä tekisin toisin?

..Ostaisin Bugaboon vaunut/rattaat. Ja YoYot matkustamiseen! Voi miksei mulla ollut niitä silloin?

..Ja auton, jossa on myös takaovet. Mulla on varmaan joku skolioosia vastaava kieroutuma selässä siitä kääntyilystä, kun köytän lasta takapenkille.

..Etsisin jo raskausaikana paljon enemmän vertaistukea. En mä tiennyt silloin 5 vuotta sitten Facebookin ”Elokuiset 2019” ryhmistä! Kukaan ei ymmärrä äitiä niin hyvin kuin toinen äiti.

..Olisin ajoissa hankintojen kanssa. Meidän lastenhuone valmistui pari viikkoa ennen Micaelin syntymää, remontti oli vielä kesken kun tultiin sairaalasta kotiin. Fiilistelisin pieniä vauvanvaatteita ja ihania vauvatavaroita paljon aiemmin kuin kuukautta ennen.

..Ostaisin vähemmän pieniä vauvanvaatteita. Niiden käyttöikä taisi olla noin viikon.

..Lukisin varmasti vastasyntyneellekin, ”vaikka eihän se vielä mitään ymmärrä”.

..N0udattaisin varmasti paljon tarkemmin kaikkia raskausajan suosituksia (ruokavalio jne), sillä tiedän nyt niin paljon enemmän kaikista riskeistä kuin silloin. Sitä luuli olevansa muka niin kuolematon.

..Ostaisin mieluummin kalliimmalla laadukasta tavaraa ja vaatetta, sillä lastenvaatteissa ja -tarvikkeissa on todella hyvä jälleenmyyntiarvo, mutta vain silloin kun ne ovat ns. ”parempaa” merkkitavaraa. Alesta hankittuna omansa voi helposti saada pois ja joku voi jäädä jopa plussallekin.

..Liikkuisin niin paljon kuin ikinä pystyisin, mutta kevyemmin. Ihan turhaan yritin juosta viimeisten kuukausien aikana, aina sitä käveli pettyneenä kotiin kun ei pystynytkään. Sen sijaan joogaisin, vahvistaisin syviä lihaksia sekä haluaisin uida paljon enemmän kuin silloin oikeasti raskaana ollessani. Jooga on älyttömän hyvä laji raskaanaoleville, se rauhoittaa kehoa ja mieltä ja tuo kaikki on tietenkin yhteydessä suoraan vatsassa kehittyvään lapseen.

..Vetoaisin kerrankin siihen, että en mä voi mä oon raskaana. Kun on ystäväpiirin ainut tuleva nuori äiti, halusi osallistua mahdollisimman paljon kaikkeen ja olla kaikkialla mukana.

..En missään nimessä tekisi remonttia kotona raskausaikana. En missään nimessä.

En voi uskoa, että omasta raskausajasta on jo ihan oikeasti viisi vuotta. Tämän postauksen kuvan otin ystävästäni reilut kaksi vuotta sitten, nyt tuo kummityttö on jo niin vauhdikas ja kovasti puhuva pieni neiti. Ihmeellinen elämä ♥ Mitä sä tekisit toisin, jos olisit nyt raskaana?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Aiemmin tällä viikolla jo ajatuskin pojan päästämisestä Ruotsin risteilylle tuntui kauhealta, ehdimmehän olla yhdessä Monacosta paluuni jälkeen vain pari päivää. Kävin pikakelauksella mielessäni läpi kaikki huonon äidin ajatukset ja lapsen hylkäämiskokemukset, mutta ei tarvittu kuin nopea kyselytuokio neljävuotiaalta ja mieli muuttui taas valoisammaksi.

 

Äiti, milloin me lähdetään? Äiti, monta yötä pitää vielä nukkua? Äiti, mä niin odotan että pääsen tädin kanssa laivalle! 

 

Tänään vein pikkuisen Olympiaterminaalin eteen ja se lähdön riemu oli aivan käsinkoskeltavaa. Nopeat pusut äidille, tädin ja serkun kanssa riemusta kiljuen, omaa pientä matkalaukkua perässä raahaten, kohti laivaa. Siinä kohtaa ei voi itse olla huono äiti eikä lapsi voi olla muuta kuin äärimmäisen rakastettu ja parhaimmassa mahdollisessa seurassa. Yhtä hymyä itse kukin.

 

 

Jokainen vanhempi varmasti tietää sen olon, kun vie lapsen hoitoon ja lähtee yksin kotiin. Tai kun lapsi jää kotiin hoitoon ja äiti tai iskä lähtee yksin ulos (kutsutaan toisinaan myös voitontanssiksi). On tavallaan hetken aikaa helpottunut – kun ei tarvitse olla ihan niin läsnä ja valveutunut jatkuvasti. Yksin reissatessani rakastan aina ihan erityisesti sitä tunnetta kun minun ei oikeasti tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestäni. Sellainen turha valppaus ja stressi häviävät äkkiä. Siitä nauttii hetken aikaa, mutta äkkiä sitä jo kaipaa pientä höpöttäjää ja mamman viereen kömpijää. On kuitenkin aivan eri asia olla itse reissussa, kuin nyt kun lapsi on reissussa.

 

Ajettiin laivaterminaalista Kämpin spahan. Kolme tuntia vierähti saunassa ja hoidoissa helposti. Kotimatkalla poikettiin Frida’siin syömään, illallinen venyikin yhtäkkiä kolmetuntiseksi maistelumenuksi sekin. Valoisa alkukesän ilta muistutti sinkkuajoista. Treffeistä, jotka eivät koskaan johtaneet mihinkään, myöhään venyneistä juhlista, aikaisista töihin kävellyistä aamuista. Havahduin siitä sitten ajatukseen, että onpa hullua kun me ollaan kaksin. Lähes koko parisuhteemme ajan meitä on nimittäin ollut kolme. Välillä mietin millaista elämä olisi, jos emme olisikaan saaneet tuota pientä haikaran ylläriä. Mitä jos olisimmekin kaksin? Varmasti tavallaan helpompaa, mutta niin paljon tyhjempää. Rakastan tätä vapaa-aikaa, mutta perheen merkitystä ei voi kuvaillakaan. En osaa kaivata parisuhteesta oikeastaan mitään ajasta ennen Micaelin syntymää. Kaikki tapahtui niin nopeasti, hyvä kun tunsimme kunnolla toisiamme. Ehkä sen takia ajatukset ajasta ilman lasta vievätkin niin nopeasti niihin sinkkuvuosiin. Tässä itsekseni illalla keittiönpöydän ääressä istuskellessa mietin, että onpa elämä muuttunut. Välillä se on muuttunut niin paljon, että olen hukannut itseni ja ajatukseni tässä kyydissä. Kannustan kaikkia kyllä lapsen hankkimiseen, mutta ehkä ensin kannattaa olla hetki ihan kahdestaan. Kantapään kautta opittua.

 

Nyt me ollaan koko loppuviikko kaksin. Valtavan siivousoperaation ja kaikkien kodin pikkukremppojen korjaamisen (mulla tulee välillä näitä päiviä että NYT on hoidettava joka ikinen juttu kuntoon) jälkeen huomenna töihin ja sieltä veneelle. Joku sanoi että veneily muuttuu niin paljon hankalammaksi lasten myötä. Mä en tiedä oikeastaan siitäkään yhtään mitään. Ehkä se oli mun onni, tai ehkä osaan sitten arvostaa jatkuvasti helpottuvaa arkea enemmän ja enemmän. Mitä te teette ilman lapsia? 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian