Kuusiviikkoisesta asti maailmalle raahattua lasta ei voi syyttää rohkeuden ja reippauden puutteesta. Omalla hauskalla tavallaan hän osaa sanoa sanoja ainakin viidellä eri kielellä ja ymmärtää neljävuotiaaksi hämmästyttävän paljon eri kulttuureista ja maista. Tuo auringossa kasvanut helposti ruskettuva pieni ihmisen alku on nähnyt maailmaa jo sen verran paljon, etten ole enää laskenut maita pariin vuoteen. Ymmärrän, että aikuiset haluavat joskus omaa aikaa ja olen itsekin matkustanut ilman lasta, mutta ensisijaisesti ottaisi lapsen aina mukaan. Mitä itse muistat lapsuudestasi ensimmäisenä? Mulla ainakin tulee mieleen heti kaikki etelänmatkat äidin tai isän kanssa. Kun palasimme kotiin, pikkuinen kertoi taas aivan innoissaan reissusta. Pitkä viikonloppu tutussa paikassakin voi olla seikkailu. Lapsen kanssa matkustaminen on nykyään niin helppoa, että vähän jopa ihmetellen katson aikaa taaksepäin, sitä kun vielä stressasin reissuun lähdöstä ihan hulluna. Loppujen lopuksi lapsen kanssa voi matkustaa ihan mihin tahansa ja näin isona lapsi on jo mitä mainioin reissukaveri.

Kokemusta on niin arjesta Espanjassa, kaupunkiviikonlopusta Pariisissa museoineen, Aasian suurkaupunkien vilinästä, sairaalareissusta Miamissa kuin ökylomailusta Dubain resorteissa. Ollaan oltu Balilla sadekaudella, roadtripilla Floridassa, nähty Karibian köyhyyttä ja autioita rantoja sekä maattu porealtaassa katolla Bangkokin kattojen yllä. Lapsi otetaan maailmalla todella hyvin vastaan. Matkustaminen on nykyään helppoa ja paljon edullisempaa kuin koskaan aiemmin. Muutamien kalliiden merkkilastenvaatteiden hinnalla lähtee helposti reissuun. Lapsen kannalta matkustaminen on mitä mainioin sijoitus. Ripaus rohkeutta, uteliaisuutta ja seikkailumieltä jokaiseen matkalaukkuun. T. Mirva ja sen paras reissukaveri. Matkustatteko te lasten kanssa ja jos, niin millaisiin kohteisiin? 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Voi kuinka onnellinen olenkaan, että meillä on tällainen paikka jossa viettää aikaa useamman kerran vuodessa.. Espanjan koti tuntuu taas vähän enemmän kodilta kun freesattiin vähän sisustusta. Aurinko ja tää valo, oon ollut ihan sanaton. Sitä ehti unohtaa, kuinka paljon tätä onkaan kaivannut. Täällä on ihan poikkeuksellisen lämmintä ja vihreää toukokuuksi, aivan kuin kesälläkin. 4-vuotias on onnensa kukkuloilla, mutta niin oon kyllä mäkin ollut. Tultiin vain pitkäksi viikonlopuksi, mutta tääkin tekee niin hyvää. Auringosta nauttii paitsi mieli, myös keho. D-vitamiinia saa kerrankin muualta kuin purkista ja iho rakastaa aurinkoa – kunhan muistaa suojautua siltä oikein. Täällä tulee keväällä aina sellainen fiilis, että nyt on valmis kesään. Tästähän se alkaa!

Olen täällä taas äitienpäivänä, viime vuonnakin oltiin. Toisaalta tietysti kiva juttu, mutta kaipaan niin paljon omaa äitiäni erityisesti näin äitienpäivänä, joten haluaisin olla hänen luonaan Suomessa. Mutta onneksi näemme usein ja voimme viettää äitienpäivää kaikki yhdessä sitten myöhemmin. Onneksi saan viettää tätä äitienpäivää kuitenkin mun elämäni tärkeimpien miesten kanssa. Sain aamiaisen ja ihanan kortin, sekä tietysti maailman parasta seuraa uima-altaalle ja sitä aurinkoa. Fiilistellään formuloita ja yritän tässä bongata ystävääni Barcelonan katsomosta. Me ollaan sitten katsomassa seuraavaa GP:tä Monacossa, mä en oo ollutkaan siellä parina viime vuonna joten nyt on erityisen kiva pitkästä aikaa lähteä. Nyt mä piipahdan vielä hetkeksi terassilla auringossa ennen tapaksille lähtöä.. Ehkä huomenna saisin jotain asiallisempaakin tekstiä aikaiseksi, nyt ihanaa äitienpäivän ja sunnuntain jatkoa teille kaikille ja mikä tärkeintä, ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ♥

Raising kids is like walking in a park.. Jurassic Park.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Kiusaaminen ja aivan erityisesti koulukiusaaminen on hyvin vahvasti tunteita herättävä aihe. Varmasti jokainen tuntee niin kiusatun kuin kiusaajankin tai on ollut sitä itse. Vanhemmille, oli kyseessä sitten vauva tai kouluikäinen lapsi, kiusaaminen on vielä enemmän ajankohtaista. Siltä ei voida sulkea silmiä ja pahimmillaan kiusaaminen sulkee sen jonkun silmät lopullisesti, aivan liian aikaisin. Olen aivan erityisen ilahtunut Brother Christmasin läpimenosta eduskuntaan. Hän on nähnyt niin monen suomalaisen perheen hädän kiusaamisen keskellä ja hänen kauttaan moni on voinut konkreettisesti auttaa, mutta hän on myös tuonut esiin kiusaamisen vakavuutta ja ajanut asiaa kiusaamiseen puuttumisen helpottamisen puolesta. Luulisi, että tällaisina aikoina kiusaaminen ei olisi enää niin hirveä ongelma kuin mitä se on ollut esimerkiksi 20 vuotta sitten. Niin, luulisi.

Kiusaaminen on siirtynyt koulujen pihoilta nettiin ja sosiaaliseen mediaan. Lapset ja nuoret osaavat olla pelottavan julmia. He eivät vielä ymmärrä, he eivät tajua seurauksia. Heidän maailmansa on paljon rajoittuneempi kuin meillä aikuisilla. Siksi meidän tulee ohjata, opettaa ja puuttua. Mutta myös näyttää hyvää esimerkkiä. On naurettavaa, että kiusaamisen ehkäisemiseksi liittyviä päivityksiä jakaa somessa aikuinen, joka anonyymisti kiusaa toisessa somekanavassa toista aikuista. En voi kuin sääliä ihmistä, joka tänäkin päivänä haukkuu nimettömänä, levittää perättömiä juoruja ja puuttuu ulkopuolisten ihmisten asioihin. Nimettömänä! Ikävä kyllä moni sosiaalisen median kanava edelleen mahdollistaa tämän. Kun joukko anonyymeja kerääntyy kanavalle, jossa voi keskustella niin bloggaajista kuin niistä muka avoimesti arvostelun kohteena olevista julkisuuden henkilöistäkin, lopputulos on todella rumaa. Jos nämä ihmiset olisivat oikeasti hyväsydämisiä, eivät millään lailla katkeria eivätkä epätasapainoisia, tätä ei tapahtuisi. Miksi aikuinen kiusaa? Eikö hän tajua edes tuollaisen olevan kiusaamista?

Aina on juoruttu, se ei ole kiusaamista. Mutta itse ainakin olen sitä mieltä, että kaikkien sanojensa ja tekojensa takana on seistävä. On pystyttävä kertomaan ja perustelemaan, miksi teki tai sanoi näin. Mikä oikeuttaa keksimään asioita omasta päästään, valehtelemaan ja haukkumaan toisen elämää. Julkkisparien parisuhteita ja päihdeongelmia ruoditaan avoimesti, kuka tuollaisen jälkeen haluaa enää kertoa avoimesti yhtään mistään? Sitten kritisoidaan, kun elämästä ei enää jaeta mitään henkilökohtaista. Ei kai, kun valokuvista, hiustyylistä ja kenkävalinnoista lähtien kaikki on jonkun nimettömän mielestä aina ihan hirveetä. Ymmärretään jopa tahallaan väärin, että päästään heittämään se ilkeä tikari toista kohti, kun itseen sattuu. Juuri silloin kun huomaa sortuvansa tällaiseen, kannattaa palauttaa mieleen se koulun piha. Miltä susta tuntuisi ja miksi edes haluat puuttua jonkun toisen elämään? Pitäisikö sittenkin keskittyä ennemmin johonkin hyvään? Kaikista ei tarvitse pitää, eikä pidäkään, mutta kiusata ei saa koskaan.

Jos kiusaaminen halutaan kitkeä pois, kannattaa miettiä omaa käyttäytymistään. Millaisen esimerkin itse annat omalla käyttäytymiselläsi? Vaihda ensi kerralla haukut kehuihin, tai ole kokonaan hiljaa. Kiusaaminen johtuu omasta pahasta olosta, oli se sitten vihaa, katkeruutta, yksinäisyyttä tai silkkaa surua. Eiköhän tässä maailmassa oo jo ihan tarpeeksi paljon pahaa ja meillä jokaisella on omassa elämässäkin varmasti tarpeeksi ajateltavaa ja tekemistä. Tsempataan toisiamme ja annetaan lapsille ja nuorille hyvää esimerkkiä miten toisia kuuluu kohdella.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian