Sain tietää olevani raskaana ollessani 24-vuotias ja jo silloin, viisi vuotta sitten, olin nuori äidiksi. Yhdelläkään hyvällä ystävälläni ei ollut vielä lapsia ja toisinaan oli vähän vaikeaakin keksiä syitä, miksen olisi päättänyt lykätä tuota lapsiasiaa ja toteuttanut sitä sitten viiden vuoden päästä. Eli NYT. Ajattelin kuitenkin onneksi silloin viisaasti ja keksin monta hyvää syytä, miksi lapsi kannatti tehdä alle kolmekymppisenä. Nimittäin..

Öisin jaksaa valvoa paremmin Jouduin sen itsekin toteamaan jo näin 29-vuotiaana, viisi vuotta sitten oli paljon helpompi valvoa kuin nyt. En uskalla edes ajatella, millaista olisi herätä nyt monta kertaa yössä syöttämään vauvaa. Vaikka säästyinkin itse yöheräämisiltä lähes täysin, tottakai vauva väsytti ja unen laatu oli erilaista. Tämä on varmasti vaikeampaa, mitä enemmän tulee ikää.

Päivisin jaksaa liikkua paremmin Nuorena sitä tuntuu pysyvän kunnossa vaikka tekisi mitä. Virtaa riittää vähän lyhyempienkin yöunien jälkeen ja fyysinen palautuminen on paljon nopeampaa ja kivuttomampaa. Vähän tylsä fakta, mutta mitä vanhemmaksi sitä tulee, alkaa kroppa jäykistyä ja sohva houkutella enemmän. Levon tarve myös muuttuu, joten nuorempi mutsi jaksaa luultavasti olla vähän tehokkaampi, touhuta kotitöitä ja juosta lasten kanssa. Onneksi tämä on kuitenkin asia, johon voi itse vaikuttaa ja jopa viisikymppinen äiti voi olla hyvinkin aktiivinen jos niin haluaa.

Sit se on tehty Tää oli mun suurin syy, miksi silloin viisi vuotta sitten päätin pitää lapseni. Ajattelin, että jos olen samassa tilanteessa viiden vuoden kuluttua, päätös on ihan yhtä vaikea. Nyt kun mietin elämääni, se oli varmaan jopa vaikeampi. ”Sit se on tehty” ja nyt se on jo 4-vee hurmaava pieni mies, päivääkään en ole miettinyt, että olisiko sittenkin pitänyt lykätä perheen perustamista. Ja nyt se on tehty ja henkisesti kuluttavat vauva- ja taaperovuodet ovat ohitse.

Kroppa palautuu paremmin Niin treenistä kuin raskaudestakin. Iho, paino, hormonit, kaikki. Mitä nuorempi, sitä nopeammin ja kokonaisvaltaisemmin palautuminen myös tapahtuu, sillä kaikki solut uusiutuvat nopeammin eikä hormonitoiminta vielä välttämättä kenkkuile samalla tavalla kuin kolmenkympin jälkeen.

Riskejä on vähemmän Yli 40-vuotiaan raskaus on riskiraskaus ja yli 35-vuotiaalla on jo huomattavasti enemmän komplikaatioiden riskejä raskaudessa. Ja koska hedelmällisyys alkaa laskea heti 30 ikävuoden jälkeen, toisilla jopa hyvinkin jyrkästi, ei raskaaksi tuleminenkaan ole ihan itsestäänselvää. Yhteiskunta kuitenkin ”ohjaa” tekemään lapsia vanhempana, jolloin yhä useampi raskaus on tavalla tai toisella riskiraskaus. Biologian kannalta lapset taas kannattaisi tehdä paljon nuorempana.

”Toisella kierroksella” on sitten vahvoilla Ikävä fakta tähän väliin, mutta lopulta läheskään kaikki meistä eivät ole sitten 10-20 vuoden päästä sen saman ihmisen kanssa. Toiselle kierrokselle lähtijöitä on jopa yli puolet tällä hetkellä vakiintuneista tyypeistä. Mitä vanhempi lapsi, sitä helpompaa on aloittaa esimerkiksi uusi suhde. Tai ylipäätään lähteä treffeille.

Vältät ikäkriisit Lapseni ansiosta en ole potenut minkäänlaista kolmenkympin kriisiä, vaikka syntymäpäivääni on enää kaksi kuukautta. Äitiys on niin iso ”meriitti” elämässä, ettei ainakaan voi kokea, ettei olisi saavuttanut mitään jos on lapsia. Usein syy etenkin sille kolmenkympin kriisille kun on se, ettei ole saanut mitään aikaan tai ei ole vielä perhettä.

Saat ikään kuin uuden elämän lapsen aikuistuttua Kun lapseni on 20-vuotias, olen neljäkymmentäviisi. Eli ylioppilasjuhlissa vielä suhteellisen freshinä, hahaa. Minulla on vielä ainakin 20 täysillä tehtävää työvuotta jäljellä (no luultavasti koko loppuelämä, tuskin tullaan eläkkeelle jäämään ikinä) ja mahdollisuuksia vielä vaikka mihin. Voi opiskella, voi aloittaa uusia harrastuksia, voi muuttaa vaikka ulkomaille jos haluaa tai reissata reppu selässä ympäri maailmaa. Samoja asioita, mitä joku tekee lapsettomana kolmekymppisenä. Yassss!

Olet terveempi Fakta on, että ikä tuo mukanaan terveysongelmia. Ei tarvitse kuin verrata aikaa ollessani 19-vuotias siihen, mitä se on nyt 29-vuotiaana. Mähän oon ravannut lääkärissä viime vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin. Pienetkin krempat tuovat mukanaan huolta, joka väistämättä vaikuttaa perheen dynamiikkaan. Selkävaivoista tai verenpaineesta ei ole ainakaan mitään hyötyä pienten lasten kanssa touhutessa.

Hauskempaa seuraa Oletteko huomanneet, kuinka parikymppiset ovat sellaisia huolettomia ja hauskoja? Epäilemättä. Sen sijaan kolme- ja nelikymppisiä riivaavat kiire, stressi, yhteiskunnan asettamat paineet ja ikäkriisit. Viidenkympin tienoilla on taas hauskempaa ja elämään suhtautuu jo paljon kevyemmin. En usko, että nämä ovat vain omia havaintojani. Varsinkin teini-iässä voi olla helpompaa suhtautua nuoren tekemisiin kun omasta teini-iästä ei ole niin kauaa. Ei ole siis ihan niin fossiili, kuin voisi olla. Kaveritkaan eivät luule isovanhemmiksi.

Lohdutusta itselleni tai ei, älä nyt ota tästä nokkiisi jos itse haaveilet perheen perustamisesta vasta kolmenkympin jälkeen tai et ollenkaan. Ja muistathan sopivan sarkasmin lukiessasi näitä juttujani. Ymmärrän täysin ja nyky-yhteiskunta ajaa ihmisiä siihen, että lapset tehdään aina vain myöhemmin ja myöhemmin. Vaikka tänäkin aamuna kirosanat lentelivät kun yritin putsata nelivuotiaan taidetyötä upouudesta Boknäsin tiikkilipastosta, olen silti sitä mieltä, että elämäni suurin virhe olisi ollut jättää lapsi kokonaan tekemättä. Parempi myöhään(kin) kuin ei milloinkaan ♥ Mitä mieltä, lapset ennen vai jälkeen kolmenkympin?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Micael menee tänään tädilleen viikonlopuksi. En muistakaan milloin me ollaan viimeksi oltu kotona ilman Miksua, on ollut niin paljon menoa maailmalla ja kaikki kesän lapsivapaat hetket tuli oikeastaan vietettyä veneellä. Koska ikävöin Micaelia koko ajan jos olen yksin kotona,  on keksittävä paljon ohjelmaa, ettei ehdi ajatella sitä ikävää. Halusin kerrankin syömään vähän fiinimmin kuin yleensä, joten sain kuin sainkin pöydän hiljattain avatusta Ventunosta tälle illalle. Huomenna ehkä rauhallista joogaa aamulla, päivällä ihan mitä huvittaa ja illalla sitten vähän Halloween-juhlintoja, asua ei kyllä tänäkään vuonna ole, mutta eipä sellainen yllä baariin pääsisikään. Onneksi minussa on tarpeeksi noita-akkaa ihan omasta takaa, hah. Lapsivapaa viikonloppu onkin nyt pitkästä aikaa mukavaa vaihtelua varmasti jokaiselle osapuolelle. Ja hei, ihanaa päästä syömään ihan kunnolla, tulee niiiiin harvoin käytyä pitkän kaavan fine dining-paikoissa – koska lapsi.

Minusta olisi kiva kuulla toisilta vanhemmilta, mitä te teette yleensä lapsivapaana viikonloppuna? Tuleeko yleensä lähdettyä ulos juhlimaan vai nukutteko kenties univelkoja pois? Itse suosin yleensä sellaisia rauhallisia kotiviikonloppuja, jolloin saa hoidettua sellaisia asioita, jotka ovat lapsen kanssa ehkä hankalia. Nautin hiljaisuudesta ja etenkin kotona joogaamisesta, joka lapsen läsnäollessa on yleensä pelkkää nauramista ja yhdessä jumppaamista. Toisaalta taas jos ei ole pitkään aikaan käynyt ulkona, on ihana lähteä ystävien kanssa viettämään iltaa. Saan nykyään nukuttua niin pitkiä yöunia, että näin harvinaisina viikonloppuina sitä voi kai ottaa vähän univelkaa.. Postauksen kuvituksena on muuten viime talvena otettuja kuvia, mutta ihan vain siksi, että mulla on just samat vaatteet päällä. Ajattomat klassikot kunniaan ♥

 


No tänä viikonloppuna tämä mutsi ei dokaa, mutta näin perjantaiaamupäivän ajatukseksi ajattelin julkaista tämän postauksen nyt kuitenkin. Aloitetaan vaikka sillä, että ihan oikeasti jopa toivon tänä(kin) viikonloppuna useampikin pienen lapsen äiti lähtisi vähän tuulettumaan. Ystävien seura, tyttöjen jutut, laittautuminen iltaa varten ja muutama lasi kuplivaa tuskin tekee pahaa lapselle tai onnelliselle perhe-elämälle?

Mua on toisinaan jopa kritisoitu siitä, että jaan sosiaaliseen mediaan videoita esimerkiksi kesän juhlituista öistä tai krapulapäivistä. Ei kiinnosta kuulkaa pätkääkään. Miksi ihmeessä esittäisin, että otan ihan vain vähän sivistyneesti ja olen ajoissa nukkumassa enkä varsinkaan näytä dagen efter naamaani seuraajilleni, jos totuus on jotain muuta? Käytän alkoholia nykyään harvoin, mutta ne kerrat kun lähden ulos, se tekee niin hyvää psyykkiselle jaksamiselleni, että on sen arvoista. Se on osa elämääni siinä missä lauantaiaamun joogatuntikin, joten miksi piilottelisin sitä somessa? Se, että mutsi dokaa toisinaan, tekee hyvää myös lapselleni. 24/7 äidin kanssa oleminen rasittaa varmasti molempien hermoja ja lapsi viihtyy todella hyvin myös muiden hänelle tärkeiden aikuisten seurassa. Jos pitäisi valita, valitsisin toki aina lapseni mieluummin kuin railakkaan illanvieton, mutta äidit tarvitsevat kepeää aikaa ystävien kanssa. Ei se tiistai-illan jumppatunti tai yksin tehty ostosreissu kauheasti irroita arjesta.

En tiedä olenko väärässä, mutta uskon äitien haluavan lähteä ulos paljon enemmän, kuin mitä he antavat ymmärtää. On siis toki hienoa, että alkoholia käytetään yleisestikin nykyään paljon vähemmän lähes kaikissa ikäluokissa ja alkoholinkäyttöhän ei ole millään lailla terveellistä. En muutenkaan kannusta nyt ketään juomaan mitään övereitä, vaan ennen kaikkea pitämään hauskaa. Moni äiti sanoo jäävänsä mieluummin kotiin, koska saa niin kauhean krapulan (harjoituksen puutetta, totesin tämän kesällä kun join vähän useammin niin eipä darrat vaivanneet). Kun illalla miehen mentyä nukkumaan katselee sohvalta kavereiden skumpanhuuruisia insta storyja eikä muistakaan miltä tuo kuplajuoma maistuu, kannattaa alkaa heti suunnitella jotain pientä irtiottoa. Kotona on kivaa, mutta kotona on vielä kivempaa, kun välillä pääsee lähtemään sieltä pois. Ilman sitä perhettä. Ajatteletteko te lapsettomat, että kaikki bileet ovat ohi kun lapsi syntyy perheeseen? Tai onko siellä joku toinenkin mutsi, joka tykkää toisinaan kaivaa korkkarit kaapista ja pitää hauskaa aamuun asti hyvällä omallatunnolla?