Olen varmasti sanonut ja kirjoittanut jo miljoona kertaa, kuinka minulla on maailman ihanin pikkuveli. Meillä on ikäeroa vain vuosi ja kahdeksan kuukautta, joten suhteemme on aina ollut todella läheinen. Lapsuudessa ja nuoruudessa sen takia myös riitaisa. Viime viikolla äiti lähetti mulle meidän yhteiskuvia ja mun suosikkiposeeraus näyttikin olevan pikkuveljen kuristaminen, haha. Suurimman osan ajasta kuitenkin olimme ihan sovussa, vai kultaako aika muistot? No, eivätkö pikkuveljet olekin aina vähän tyhmiä? Lapsuudessamme äiti ja isä veivät meitä hienoihin juhliin ja erilaisiin arvokkaisiin tilaisuuksiin. Minä olin se, joka reippaasti esitteli itsensä lisäksi myös selän takana piileskelevän pikkuveljen (joka AINA kuiskasi ”Mirva, sano mun nimi”) niille kunniamerkkejä kantaville herroille, joille me sitten naureskeltiin kahdestaan kabinetissa, jossa pakoiltiin aikuisten tylsiä kestejä. Näin aikuisiällä, vaikka itse olen meistä vanhempi ja minulla on jo oma lapsi, olen tuntenut itseni kuitenkin ennemminkin pikkusiskoksi ja veljeni pikemminkin viisaaksi isoveljeksi. Harva se päivä kysyn neuvoa ja apua erilaisissa asioissa. Koulussa olin aina parempi (olin, ihan turha kiistellä) ja muistan monet kerrat miettineeni, että toi ei kyllä varmaan pääse edes lukioon. Mutta pääsihän se. Ja muutaman välivuoden jälkeen jatkoi vielä vähän pidemmällekin.

 

 

Tänään juhlitaan valmistujaisia. Mun koulunkäyntiä inhonneesta pikkuveljestä tuli nimittäin kauppatieteiden maisteri. Siinä vaiheessa kun pikkuveli avasi yliopiston ovet ja itse kannoin vastasyntynyttä lasta kotiin, mietin, että nyt on kyllä elämä vienyt kummalliseen suuntaan. Mutta sinne se vei, minne pitikin. Tiistaina juhlittiin viisivuotiasta Micaelia, tänään juhlitaan uutta ekonomia. Hyviä esimerkkejä siitä, että elämässä voi päästä ihan mihin tahansa. Niitä ovia vaan täytyy avata, nähdä ja kokea. Kuten joka päivä, tänäänkin saan olla valtavan ylpeä (pieni) isosisko, kun tuo 30 senttiä pidempi pikkuveli saa juhlistaa yhden oven sulkeutumista ja uusien avaamista. Elokuu ja koko kesä onkin hyvä päättää skoolaten uudelle alulle. Vitsi, kuinka onnellinen mä olen mun ihanasta perheestä. Meitä on vähän, mutta laatu korvaa määrän. Plussaa pikkuveljelle muuten myös täydellisestä naismausta. Tänään on sinun päiväsi, sylin täydeltä onnea rakas Markus! ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

OPPIA

..kutomaan villasukat alusta loppuun ihan itse, myös sen kantapään. May the force be with me, haluan nimittäin olla se sukkia kutova mummo sitten satavuotiaana.

..käsilläseisonnan koska viime syksynä opin päälläseisonnankin kun vain päätin ja harjoittelin. Näitä pieniä tavoitteita pitäisi vain muistaa toteuttaa, siksi kirjoitin tämän blogipostauksen muotoon, koska muistan ne parhaiten näin ja saan ehkä haastettua jonkun teistä mukaankin?

 

 

 

KÄYDÄ

..Korkeasaaressa se on unohtunut tältä kesältä ihan täysin, apua!

..paljon useammin museoissa, niissä on lapsillekin katsottavaa ja ihmeteltävää ja museot ovat jotenkin rauhoittavia paikkoja. Taidenäyttelyistä en halua skipata Ellen Thesleffin näyttelyä HAMissa, piti käydä siellä jo ennen vappua mutta.. Kesä ja kiireet.

 

 

OSTAA

..vihdoinkin isomman laukun, olen aivan hasardi pienten käsilaukkujen kanssa työpäivinä, kun yritän tunkea sinne niin termosmukia, isoja kirjekuoria kuin eväitä iltapäiväksi. Mallia mahdollisimman iso säkki, kiitos.

..uuden paksun ja pitkän talvitakin, viime vuonna se jäi hankkimatta kun pärjäsin sittenkin vielä vanhalla ja ostin vain uuden lyhyen mallin. Suositelkaa teidän lemppareita?

 

 

 

LUOPUA 

..isosta kasasta vaatteita. En tiedä jaksanko enää edes laittaa niitä myyntiin, jos vain lahjoittaisin pois niin pääsisin kerralla kaikista eroon?

..mukavuudenhalustani monessakin asiassa. Viime talvena pääsin eroon kylmän veden inhostani ja aloitin avantouinnin, se oli loistava päätös.

 

 

 

ENEMMÄN 

..lukea, tähän aikaan vuodesta se on onneksi helppoa sillä yhä useammin tulee vain jäätyä kotiin. Luetaan Micaelin kanssa yhdessä myös ihan päivittäin, ihan parhaita juttuja.

..herätä aikaisin, lomalla unirytmi siirtyi noin tunnilla eteenpäin. Haluan olla nukkumassa viimeistään yhdeltätoista ja herätä aamulla ilman kiirettä vaikkapa joogaamaan. Hassua, että mun on kaikkein helpointa herätä aikaisin kaikkein pimeimpään vuodenaikaan, siinä marras-tammikuussa.

 

 

 

MATKUSTAA

..hiihtämään, siis ihan vain hiihtämään. Odotan niin paljon, että saan sukset jalkaan. Viime kausi jäi aivan liian lyhyeksi!

..aurinkoon, viikoksi lomalle jossa ei tarvitse tehdä juuri mitään muuta kuin syödä terveellisesti, liikkua ja nauttia lämpimästä säästä ilman minkäänlaisia aikatauluja.

 

Mitä sä meinaat tehdä vielä loppuvuoden aikana?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian