Kaikille ikäisilleni varmasti hyvin tapahtumarikas vuosikymmen tulee päätökseensä tänään. Kymmeneen vuoteen mahtuu aika lailla – en tiedä odotanko seuraavaa innolla vai kauhulla kun nyt ajattelen mennyttä vuosikymmentä taaksepäin. Onpahan ollut matka.

2010 Vuosi ja vuosikymmen alkoi mitä hirveimmällä tavalla kun isäni kuoli. Muutoin vuosi oli kuitenkin mieletön. Ryhdyin alkuvuodesta ensimmäistä kertaa yrittäjäksi, vietin yhtä elämäni ikimuistoisinta kesää ja sain paljon uusia ystäviä. Muutin itseasiassa hetkeksi takaisin Kotkaan ja vaikka visiitti oli lyhyt, se oli ehkä yksi elämäni parhaimmista ajanjaksoista ja kokemuksista.

 

2011 Menikin sitten pääkaupunkiseudulla, mieleen ovat jääneet lähinnä ensimmäisen oman asunnon ostaminen ja maailman ihanimmat työkaverit joista osaa saan edelleen kutsua ystävikseni. Arkea ja tylsää elämää Espoossa, haikailin jatkuvasti keskustaan ja halusin elämältäni jotain ihan muuta. Lenkkeilin ja kävin salilla ihan hulluna. Lila, rakas chihuahuani oli elämäni tärkein asia.

 

2012 oli jotenkin kiva vuosi, sillä jollain tavalla tiesin asioiden muuttuvan. Matkustin Thaimaahan, viisastuin paljon ja päätin erota huonosta suhteesta. Pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja juhlin ystävieni kanssa. Hitsauduimme entistäkin enemmän yhteen nykyisen ”siskoni” Roosan kanssa. Treenasin paljon, stressasin ja etsin itseäni. Lopulta löysinkin.

 

2013 Oli tähänastisen elämäni käänteentekevin vuosi. Heti vuodenvaihteessa päätin, että teen tästä vuodesta hyvän. Muutin Ullanlinnaan, olin onnellisempi kuin koskaan. Tein parhaimmillaan kolmea työtä samaan aikaan ja kävin koulussa. Nautin elämästä silti ihan joka hetki. En olisi kuitenkaan koskaan arvannut, että vuosi mullistaisi koko elämäni. Sain kokonaan uuden tuttavapiirin, tapasin kesällä mieheni, syksyllä aloimme seurustella ja tietämättäni olin vuoden viimeisenä päivänä raskaana. Paljon juhlia, uusia tuttuja ja ystäviä, jotka ovat parhaimmistoa tänäkin päivänä. Uskomaton, unohtumaton vuosi.

 

2014 oli sekin varsin käänteentekevä. Olin lähes 9 kuukautta vuodesta raskaana kunnes Micael syntyi elokuun lopussa. Muutin Ullanlinnasta Eiraan ja remontoimme koko asunnon. Olipa mielenkiintoista elää tällaista elämänvaihetta ihmisen kanssa, jonka olin tavannut vasta edellisen vuoden heinäkuussa. Musta tuli äiti, mutta menetin koirani Lilan äkillisen sydänvian seurauksena. Sain kuitenkin elämääni kaksi rakasta koiranpentua, Fridan ja Caran. Kriiseilin koko raskausajan, sillä raskauteni oli täysi yllätys eikä minusta pitänyt tulla äitiä. Halusin äitiyslomalla käydä koulun loppuun ja vakuuttelin, että minuahan ei yksi lapsi muuta.

 

2015 Vauva- ja pikkulapsiarkea minun tavallani. Välttelin kaikkia perinteisiä äitijuttuja, matkustettiin paljon, oltiin melkein viikko New Yorkissa ilman Miksua (siis en varmaan enää edes lähtisi niin pitkäksi aikaa yksin lomalle :D)  ja hurahdin täysin terveelliseen ruokavalioon, vähän liikaakin. Elokuussa 2015 aloitin hetken mielijohteesta blogin ja tässä ollaan edelleen. Olin kauhean mustavalkoinen monessa asiassa, muuttunut noista ajoista niin paljon. Tein keväällä loppuvaiheen opintojen harjoittelun vastasyntyneiden teholla ja jäin sinne tekemään keikkatöitä. Treenaaminen oli epäsäännöllistä, mutta söin yliterveellisesti koko vuoden. Vietimme joulun Singaporessa ja se oli ensimmäinen ja viimeinen jouluni ulkomailla.

 

2016 On jäänyt jotenkin positiivisena mieleen. Alkuvuodesta lomailimme Balilla ja Hong Kongissa, käytiin Dubaissa, Monacossa ja Espanjassa useampaan kertaan. Vietin paljon aikaa ystävieni kanssa, Micael aloitti päiväkodin keväällä ollessaan vuoden ja 7 kuukauden ikäinen ja pääsin vihdoin töihin. Kirjoittelin blogia ja loppuvuodesta blogi muuttikin Indiedaysille. Vaihdettiin kotona parketit ja hullaannuin loppuvuodesta maastohiihdosta. Juhlittiin tyttöjen kanssa välillä ihan viikottain. Oli sellainen menovaihe, onneksi se meni pian ohi.

 

2017 Sellainen ”välivuosi”, paljon töitä, tosin tapahtui myös paljon ihania asioita. Kesällä ostettiin meidän ensimmäinen vene, joka oli ollut mun unelma jo monta vuotta. Syksyllä hankittiin Lapin mökki. Sain viettää ensimmäisen jouluni Lapissa. Aloin urheilla taas säännöllisesti ja juosta. Löysin vähitellen hyvinvoinnin ja liikunnan ilon. Alkuvuodesta lomailtiin Thaimaassa, kesällä Espanjassa, loppuvuodesta Miamissa. Syksyllä juhlittiin ystävien häitä Barcelonassa, matkustamisen täyteinen vuosi tämäkin. Päätin alkaa vaalentaa vuosien ajan mustaksi värjättyä tukkaa syksyllä.

 

2018 olikin sitten aika vaikea ja negatiivinen vuosi. Sairastelin ihan älyttömästi, stressasin, treenasin ja syksyllä sainkin diagnoosin vakavasta ylirasitustilasta ja anemiarajalla olevasta vakavasta raudanpuutteesta. Nyt tiedän, että niin oli kuitenkin tarkoitus tapahtua. Aloin vähitellen muuttaa elämäntapojani rennompaan suuntaan ja vapauduin loputtomasta suorittamisen kierteestä. Veneiltiin koko helteinen kesä, juhlittiin, reissattiin Karibialla, Miamissa ja Espanjassa. Kohtasin yhden pahimmista peloistani, nimittäin hammaslääkärikammon kun jouduin loppuvuodesta viisaudenhampaiden leikkaukseen (nukutuksessa). Sen jälkeen päätin fiksata hampaat kuntoon ja alkaa käydä säännöllisesti hammaslääkärissä. Treenaaminen katkesi sairastumisen takia muutamaksi kuukaudeksi ja jossain vaiheessa olin niin loppu, että sain paniikkikohtauksiakin. Kärsin niistä vielä vähän ennen vuoden päättymistä. Micael aloitti luistelun. Vaihdoin loppuvuodesta salia Helsingin parhaimpaan kuntosaliin, BeAlive Health Clubille <3 Yksi vuoden parhaita päätöksiä!

 

2019 on ollut myös yksi elämäni käänteentekeviä vuosia. Päätin alkaa voida hyvin ja panostaa koko loppuelämäni hyvinvointiin. Tammikuussa treenit alkoivat taas kulkea ja aloin noudattaa saliohjelmaa tunnollisesti. Aloin taas juosta, joogata ja käydä säännöllisesti uimassa. Siinä missä kylmävesiuinnit ja hierontakäynnit lisääntyivät, baarireissut vähenivät. En ole koskaan aikuistuttuani juonut näin vähän alkoholia kuin tänä vuonna. Samalla olen voinut paremmin kuin koskaan. Vuoden 2018 lopussa hankittu uusi vene pääsi käyttöön ja nautin täysillä lähes 1,5 kuukauden kesälomareissusta merellä. Kesä oli tähänastisista kesistä paras. Tänä vuonna olen matkustanut vähemmän, ollut enemmän kotona kuin ikinä ja tietoisesti alkanut pyrkiä kohti omia unelmiani. Arvoni ja asenteeni elämää kohtaan on muuttunut täysin. Keväällä sain toisen rautainfuusion ja vihdoin voin kutsua itseäni terveeksi. Kävin läpi myös Invisalign-hoidon ja sijoitus siihen kannatti, pääsin eroon hammaslääkäripelosta ja sain täydellisen purennan ja uuden hymyn. Täytin tänä vuonna 30 vuotta Pariisissa, juhlin lätkän MM-kultaa Monacossa ystäväni jahdilla, matkustin kahdesti Espanjaan ja Dubaihin, vaalensin hiukseni ja samalla muuttui koko identiteettini. Vuosi on ollut monella tapaa myös vaikea ja siihen on mahtunut huolta, mutta suunta on ollut nyt kuitenkin ylöspäin. Entisestä bilehileestä urheiluhulluksi. Vietin joulua Lapissa perheen kanssa ja olen hiihtänyt toistasataa kilometriä. Tätä vuodenvaihdetta juhlin kerrankin (äidin mukaan ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen) perheen kanssa mökissä pitkissä kalsareissa hengaillen hiihtolenkin jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa uudelle vuosikymmenelle. Juhlikaa iisisti, alkaa se uusi vuosikin sitten paremmin!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Senhän pitäisi olla se elämä, jota nyt elät. Silti aika harva meistä voi sanoa elävänsä juuri sellaista elämää, jonka on aina halunnut. Kaikkialla kehotetaan olemaan kiitollinen siitä mitä on, mutta sitten ei kuitenkaan saisi tyytyä mihinkään ihankivaan.. Mikä estää sinua elämästä unelmaelämääsi ja millainen on unelmaelämäsi?

 

 

Raha ja aika? Ne unelmaelämän suurimmat viholliset. Kumpaakin on yleensä liian vähän. Mieli kuitenkin tottuu kaikkeen ja vaikka saisit paljon rahaa tai paljon aikaa, on luonnollista ettei siitä voi iloita ikuisesti. Olen toistanut näitä asioita varmaan miljoona kertaa, mutta tuntuu että vasta tänä vuonna täytettyäni kolmekymmentä vuotta olen löytänyt itseni. Tiedän, kuka olen, mitä haluan ja mitä en halua. Luulen, että se johtuu nuoruudessani tapahtuneista ikävistä asioista – olin kaiken sen jälkeen vähän hukassa. Näköjään lähemmäs viisitoista vuotta. Hassua, että samaan aikaan kun vaalensin lopullisesti hiukseni, tuntui että löysin itseni uudelleen. Joskus isojen elämänmuutosten myötä myös ulkonäkö muuttuu, mulla kävi niin ehkä sattumalta tai sitten universumilla oli sormensa pelissä siinäkin.

 

Suurimmaksi osaksi olen jo saanut elämän, jonka haluan mutta ehkä nyt kun kirjoitan näitä asioita ylös, tietoisesti alan tavoitella sitä unelmaelämääni vielä konkreettisemmin. Joskus jo pelkkä asioiden ääneen sanominen ja luetteleminen auttaa. Tästä tulee sitten aikamoinen sillisalaatti, mutta kirjoitan tätä lähinnä itseäni varten. Yritä pysyä mukana.

 

 

Omalta elämältäni haluan ennen kaikkea rakkautta. Vähän myös sellaisia kirjoissa kuvailtuja suuria tunteita, niitä on ihan oikeasti olemassa. Ne vain hukkuvat siihen arkeen kun elämä alkaa tuntua itsestäänselvältä. Turvallisuutta, varmuutta, ja sitä tunnetta, että tämä on tässä vielä huomennakin. Omannäköisen kodin, jossa koko perhe voi hyvin. Ehkä vähän enemmän tilaa, tämä tosin perustuu juuri siihen, että mikään ei tunnu riittävän. Oikeasti en todellakaan tarvitse enempää tilaa. Haluan pitää kiinni siitä levollisesta olosta, joka yhä useammin valtaa mielen. Tunteesta, että juuri nyt on siellä, missä kuuluukin olla.

 

En ole enää sellainen hetkessä eläjä kuin aiemmin ja mietin asioita aina pidemmällä tähtäimellä. Säästän vain huvikseni säästämisen ilosta ja karsin jatkuvasti turhaa ja tarpeetonta elämästä. Ajattelin virheellisesti aiemmin, että hauskaa on vain silloin, kun menee vauhdilla eteenpäin sen kummemmin seurauksia miettimättä. Sanotaan, että olihan se silloin siinä hetkessä hauskaa, mutta olisihan sitä voinut vähän enemmän pysähtyä ajattelemaan seurauksia. Lopulta olin kuitenkin aika onneton.

 

 

Kavahdan rahalla ja materialla leveilyä, se karkottaa minut nykyään heti. Yhä enemmän piilottelen logoja ja valitsen sellaisia vaatteita ja asusteita, jotka eivät huuda designerinsa nimeä. Rakastan silti laatua, tiettyjä ylellisyyksiä ja mahdollisuutta nähdä maailmaa. Sen takia on tehtävä töitä. Työ ei kuitenkaan saisi määrittää liikaa elämää ja sen vastapainona on oltava hitautta. Liiallinen työnteko stressaa ja stressi sairastuttaa. Siinä missä ennen nollasin raskasta viikkoa lähtemällä baariin, ymmärrän nyt että saan paremman olon esimerkiksi avantouinnista. En ole lopettanut juhlimista kuitenkaan kokonaan, mutta.. Jatkuvasti vähentänyt ja se on yksi parhaimmista muutoksista joita on tapahtunut.

 

Haluan voida hyvin, pystyä liikkumaan ja kehittymään. Liikunta on isossa osassa mun unelmaelämässä. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että minulla on mahdollisuus liikkumiseen. Haluan ravita kehoa ja mieltä puhtaalla ruoalla, enkä sairastuttaa itseäni huonolla ravinnolla. Haaveilen, että elämässäni oli paljon enemmän joogaa ja jotain siihen liittyvää.

 

 

Haluan päästä lopullisestikin eroon kaikista ulkonäköpaineista ja muista suorittamisen paineista ja ennen kaikkea olla välittämättä niitä muille. On hirveää, jos joku ahdistuu sen takia, että minä itse loisin paineita tavoiteltavasta elämästä. Sen sijaan haluaisin jakaa hyvää oloa ulospäin, sekä luoda uskoa että sinä voit tehdä elämästäsi juuri niin ihanaa kuin haluat. Me pystymme niin paljon enempään kuin itse uskomme. Toivoisin pystyväni antamaan itsestäni myös enemmän muille ja ehkä myös avaamaan sydäntäni vähän enemmän. Vaikka olen kovin tyytäväinen elämääni tällä hetkellä, toivoisin silti että voisin olla vieläkin avoimempi, puhua ja näyttää tunteitani rohkeammin. Kuoren alla kun on niin erilainen ihminen, kuin se jonka monet luulevat tuntevansa.

 

Haluan tietää paikkani, omat vahvuuteni ja kokea elämäni merkitykselliseksi. Haluan hyväksyä kaikki erilaiset tunteet, oppia ehkä vähän hillitsemään osaa niistä, antamaan anteeksi ja näkemään huolienkin läpi positiivisesti. Tätä kaikkea toivon myös lapseni elämään. Loputonta uteliaisuutta, terveitä elämäntapoja, rakkautta ja huolenpitoa.

 

 

Paljon näistä asioista on matkan varrella toteutunut ja tavoitteetkin muuttuvat jatkuvasti. Onneksi vain parempaan suuntaan. 20-vuotias halusi vain tissit ja Rolexin, 30-vuotias pärjäisi vallan hyvin ilmankin. Millaisen elämän sinä haluat?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Hei kodin ja kotitöiden ystävät! Bongasin ihanan Marian blogista tämän Karoliinalta alunperin lähtöisin olevan blogihaasteen, ja mietin sitä itseasiassa useamman päivän ihan mielessäni ennen kuin päätin tarttua siihen itse. Ajattelen tällaisia juttuja nimittäin kotona todella usein, miten usein lakanat tai käsipyyhkeet pitäisi vaihtaa ja kenellä oikeastaan on edes  oikea vastaus tällaisiin, martoilla? Heh, siksi on ollutkin hauska lukea muiden tottumuksia, nämä kuinka usein -kysymykset kun liittyvät suurimmaksi osaksi nimenomaan kotiin ja kotitöihin.. Ja mikäs sen helpompaa sunnuntaina, hullun pyykkimuijan työpäivänä, vastailla näihin sitten itsekin. Jos tiedät muuten jotain ”yleispäteviä” ohjeita näihin niin huikkaa kommenttiboksissa.

 

 

KUINKA USEIN..

Vaihdat lakanat? Riippuu tietysti siitä olemmeko olleet kotona vai reissussa, yleensä viikon tai maksimissaan kahden viikon välein.

Vaihdat pyyhkeet? Käsipyyhkeet ja keittiöpyyhkeen kerran viikossa, kylpypyyhkeet kahden viikon välein.

Peset hiukset? 2-3 kertaa viikossa, jos käyn uimassa niin kolme.

Soitat isälle/äidille? Isälle en ole soittanut kohta kymmeneen vuoteen, puhelinnumeroa en ole kyllä edelleenkään poistanut. Iskä soitti mulle melkein joka päivä, jos ajattelinkin että nyt soitan sille niin puhelin yleensä siinä kohtaa jo soi. Äidille soitan päivittäin, jos en jostain syystä soita, olen laittanut vähintään viestiä. Me pidetään todella paljon yhteyttä.

Näet vanhempiasi? Äitiä varmaan keskimäärin kerran kahdessa viikossa jos lasketaan kaikki yhdessä vietetty aika. Toivon että vielä joskus äiti muuttaisi tähän ihan lähelle ♥

Käyt leffassa? Todella, todella harvoin. Viimeksi käytiin keväällä katsomassa ex tempore lastenleffa, sitä edeltävästä kerrasta oli vuosia.

Föönaat hiukset? Yleensä jokaisen pesun jälkeen. Kiharran hiukset muutenkin pesun jälkeen usein iltaisin Dysonin Airwrapilla, jolloin ne täytyy kuivata vain puoliksi ja kiharrin hoitaa loput.

 

 

Putsaat lattiakaivot? Siis nykyään todella harvoin, ehkä kerran kahdessa vuodessa? Apua. Silloin kun omistin vielä mustan ja megapitkän tukan, lattiakaivoa sai putsata vähän väliä. Moni mieltää tän miesten hommaksi mutta mulle se on siivousta siinä missä muutkin kotityöt.

Käyt metsässä? Helsingissä valitettavan harvoin. Kerran kuussa ehkä? Kesällä tietysti paljon enemmän kun tulee oltua saaristossa, rakastan metsää ja sen rauhoittavaa vaikutusta kehoon ja mieleen. Meidän lähellä on vain kaunista merenrantaa, muttei metsää niin arkisin metsäretket jäävät ikävä kyllä tekemättä.

Käyt suihkussa? Ihan joka ilta. Mähän en voi mennä kotona nukkumaan jos en ole käynyt suihkussa. Puhtaana puhtaisiin lakanoihin on niin ihanaa kömpiä.. En voisi kuvitellakaan päivää, etten kävisi suihkussa. Paitsi kerran keuhkokuumeessa ollessani yksin kotona, en käynyt neljään päivään suihkussa. Kertoo siitä, miten kipeä oikeasti olin.

Sanot läheisille, että rakastat heitä? No ihan joka päivä, tietysti ♥

Tarkistat kuivakaapin sisällön? No en tarkista kyllä ikinä ja tästä syystä meiltä löytyykin ehkä 10 pussia jauhoja, 5 pakettia riisiä, varmaan 20 erilaista avattua pastapakkausta ja kahvi ja puuro ovat niitä, mitkä loppuvat ennen kuin muistan ostaa uutta.

Luuttuat lattiat? Nykyään aika harvoin, ennen pesin ihan joka viikko. Siivoojat (kai) pesevät ne, mutta ostin syksyllä mun unelmieni siivousvälineen valkoiselle mikrosementtilattialle, nimittäin taikasienimopin! Shine, shine.. Todella suuri suositus siivousfriikeille, tosin en muista enkä ehdi käyttää sitä kuin noin kerran kuussa jos sitäkään.

Peset vessan? Nykyään aina tarvittaessa, eli silloin kun se näyttää pölyiseltä/likaiselta. Siivoojat pesevät sen kunnolla kerran viikossa, mutta yleensä putsaan itse hanat, peilit, vessanpöntön ja ovenkahvat viikottain sellaisena pikasiivouksena. Silloin kun meillä ei ollut siivoojia, niin kerran viikossa kunnon kylpyhuoneen tehosiivous.

Puhdistat liesituulettimen? Hahahaa, siis en ikinä! Nyt muistinkin että lupasin meidän keittiökauppiaalle pitää lieskarista huolta, tuo on nyt ollut tuossa reilun vuoden joten ehkä ensi viikolla. Ehkä?

Syöt noutoruokaa? Siis aivan liian usein! Kerran-pari viikossa varmaan tilataan kotiin ruokaa edelleen, vaikka olen yrittänyt vähentää ja tehdä mahdollisimman paljon itse.

 

 

Riitelet suhteessa? Siis jollain tasolla varmaan lähes päivittäin.. Ollaan aika äkkipikaisia ja sanotaan suoraan kyllä jos joku ärsyttää. Inhoan yli kaiken sitä, ettei kerro mikä painaa mieltä ja jättää toisen arvailemaan. Ehkä yksi helpoimmista keinoista myrkyttää pidempikin parisuhde. Aina pitää puhua ja sanoa, aina. Vaikka tulisi riita.

Sheivaat? Sääret oikeastaan aina kun käyn suihkussa, paitsi salilla ja uimahallissa.

Vaihdat hammasharjan? Mulla ei ole tähän mitään tarkkaa väliä, sitten kun se hammasharjan pää alkaa näyttää siltä ettei se ole enää uusi. Käytän siis pelkkää sähköhammasharjaa, tavallinen ei tunnu pesevän hampaita enää ollenkaan sähkiksen jälkeen.

Käyt kirjastossa? Suurin piirtein kerran kuussa.

Peset peitot ja tyynyt? Tyynyjä useammin, ehkä neljästi vuodessa? Peitto on niin valtavan kokoinen, että sen pesun voi tehdä oikeastaan vain kerran vuodessa kesällä, sillä sitä ei saa mahtumaan kuivausrumpuun millään joten se on tuuletettava ulkona.

Syöt herkkuja? Terveellisiä herkkuja viikottain, karkkia/suklaata tms todella harvoin. Jos jossain on tarjolla niin silloin saatan närkkiä vähän, en koskaan osta itse. Olin ennen todella pahassa sokerikoukussa ja nykyään ei tee oikeastaan koskaan mieli mitään makeaa. Sipsejä ja popcorneja suorastaan inhoan. Monipuolinen ravitseva ruokavalio sekä tarpeeksi suuri määrä ruokaa sai minut pääsemään eroon sokeririippuvuudesta ja makeanhimosta.

Soitat anopille? Ehdin tavata anoppini vain kolmesti (?) ennen hänen kuolemaansa, joten ikävä kyllä en voi soitella.

Peset rintsikat? Hmm.. Urheilurintsikat joka käyttökerran jälkeen, tavalliset ehkä 3-4 kerran jälkeen?

Leivot? Vaihdellen, joskus on kausia että saatan leipoa monta kertaa viikossa. Joskus menee kuukausi etten tee mitään. Rakastan raakaleivonnaisia ja erilaisia kakkuja. Sämpylöitä pitäisi tehdä paljon useammin..

Siivoat jääkaapin? Silloin tällöin kun sinne ei enää mahdu mitään.. Mun pahe, se on aina ihan täynnä kaikkea vanhaa, kunnes raivaan sen lähes tyhjäksi ja ostan taas uutta.

Käyt puntarilla? En käy juuri koskaan, välillä jos huomaan jossain vaa’an, saatan mielenkiinnosta katsoa mitähän se näyttää. Kun aloin treenata enemmän salilla, paino vain nousi. Ennen tuijotin pakkomielteisesti vaakaa useamman kerran päivässä, ehkä se kiintiö on täynnä. Peili kertoo niin paljon enemmän.

Syöt irtokarkkeja? En oikeastaan koskaan.

Vierailet isovanhempiesi luona? Mulla on enää isoäidit jäljellä. Vaihdellen, riippuu niin paljon kaikista kiireistä. Isovanhempani asuvat molemmat yli 100 kilometrin päässä meistä paikkakunnalla, missä minulla ei ole enää oikeastaan mitään muuta asiaa, niin tulee käytyä valitettavan harvoin. Yritän kuitenkin aina pyhät, syntymäpäivät jne muistaa. Tänä vuonna olen nähnytkin ihanan paljon mummoa ja mammaa, se vain vaatii tsemppausta ja järjestelyjä. Me ollaan niin valtavan kiireisiä, että olisi ihanaa jos isovanhemmat olisivat lähellä. Kun asuin lähellä isäni äitiä, kävin siellä useamman kerran viikossa. Niin rakkaita molemmat ♥ Täytyykin huomenna soittaa ja kysellä kuulumisia.

Peset pyykkiä? Nykyään onneksi ehkä joka toinen päivä, ennen joka päivä vähintään kerran kun Micael oli pienempi.

Imuroit kotisi? Ehkä kerran-pari viikossa Dysonin varsi-imurilla keittiön muruja ja eteisen hiekkoja. Siivoojat imuroivat kerran viikossa kunnolla. Kun asuin yksin, imuroin joka päivä asuntoni.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Miksun kanssa lähes joka aamu. Yhtä temperamenttinen kuin äitinsäkin.

Käyt hammaslääkärissä? Nyt Invisalign-hoidon aikana melkein kerran kuussa. Muuten kerran vuodessa tarkastus + hampaiden puhdistus.

 

 

Käyt kaupassa? Joka ikinen päivä, inhoan kaupassa käyntiä ja ehkä juuri siksi käyn siellä päivittäin kun en siedä sitä pyörimistä kovinkaan pitkään.

Peset ikkunat? Kahdesti vuodessa tilaan ikkunanpesun.. Terassin lasiovia pesen kesällä toisinaan viikottain.

Vaihdat sukat? Jokaisen käyttökerran jälkeen.

Olet eri mieltä miehen kanssa? No ihan päivittäin aina jostain asiasta.

Ostat uusia vaatteita? Varmaan pari kertaa kuussa jotain jos kaikki lasketaan yhteen. Joskus voi mennä kuukausi-pari etten osta mitään, sitten taas saatan joka viikko löytää jonkun kivan jutun.

Olet tehnyt raskaustestin? En kyllä montaa kertaa. Kokemuksesta tiedän nyt, että kyllä sen sitten vain tietää, kun on oikeasti raskaana.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? No en kyllä ikinä. Luotan niihin pattereihin ja meillä on lisäksi joku taloyhtiön hoitama palovaroitin jota he sitten säännöllisesti ylläpitävät.

 

 

Peset autosi? No en ikinä. Siis pelkään kuollakseni autopesuja mihin ajetaan auto itse, siis silloin jos olen yksin.  Maco tai äiti pesee mun auton aina silloin kun saan hermoromahduksen kun se on niin likainen. Kyllä, täytin tänä vuonna kolmekymmentä vuotta. Ehkä kerran vuodessa muistan jättää sen Stockan parkkihallin autopesuun. Sen jälkeen se on kuin uusi!

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Olen karsinut sen verran paljon tavaraa pois, että kaikilla on nykyään paikkansa ja vaatekaapit ovat suhteellisen hyvässä järjestyksessä. Siksi niitä ei tarvitse erikseen juurikaan käydä läpi. Kesän ja talven kynnyksellä ehkä vähän yritän tehdä inventaariota, mitä kannattaisi myydä ja lahjoittaa pois. Keittiöremontin aikaan keittiön kaapit tuli raivattua tyhjiksi, teki muuten hyvää. Kylpyhuoneen kosmetiikkakaapit käyn noin kerran vuodessa läpi, mihin voi muuten lahjoittaa todella hyviä kosmetiikkatuotteita joita on kuitenkin vähän käytetty, mutta niitä ei vain ehdi käyttää loppuun ennen niiden vanhenemista? Mulla on niitä paljon.

Siivoat lääkekaapin? En ole koskenut siihen pitkään aikaan, ei olla juurikaan tarvittu lääkkeitä. Ennen meillä oli aivan valtava apteekki suorastaan, nykyään vain perus flunssajuttuja joita ostan sitten sitä mukaa lisää, kun ne vanhenevat. Suutarin lapsella ei ehkä ole kenkiä, sairaanhoitajan lääkekaappi on sen sijaan todella hyvällä mallilla.

Puhdistat hiukset harjasta? Jokaisen käytön jälkeen, en tykkää yhtään laittaa kylppärin laatikkoon harjaa, jossa on pitkiä hiuksia, hyi.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian