Siis nyt ollaan aivan sarjassamme hihhulijuttuja, mutta mä olenkin sellainen hullu noitamuija. Lupasin viime perjantaina kirjoittaa teille energioiden puhdistuksesta salvian avulla ja tässä se nyt on. Olen lapsesta asti ajatellut, että mulla on yliluonnollisia kykyjä tai ainakin kykyjä ymmärtää ja nähdä yliluonnollisia asioita ja ilmiöitä. En jaksa uskoa, että maailma ja elämä on vain tässä mitä näemme, enkä ole millään lailla rationaalinen ajattelija. En edes muista mistä alunperin kuulin salvian polttamisesta (jos mun ystävät muistaa niin kertokaa), mutta olen puhunut siitä jo ainakin pari vuotta. Salvian polttaminen on tehokas keino poistaa negatiivista energiaa esimerkiksi kodista tai muusta paikasta, johon sitä on kertynyt. Elämästä nyt ihan yleensäkin.

MITEN SE TOIMII?

Kuivattua salviaa voi polttaa esimerkiksi kulhossa tai salviaa saa myös valmiina, ns. kimppuina tai suitsukkeina. Mulle konkreettisinta on polttaa salviaa kulhossa ja kulkea sitten savuavan kulhon kanssa ympäri asuntoa. Samaan aikaan ikkunat on pidettävä auki, jotta huono energiaa pääsee poistumaan. Salvian savua voi levittää ilmaan esimerkiksi sulalla, mutta ainakin mun salvianlehdet savusivat sen verran hyvin että puhdistukseen riitti nyt pelkkä kiertely savuava kulho käsissä ympäri kotia. Salviapuhdistuksen jälkeen kotiin kannattaa laittaa kristallisuolaa eri puolille esimerkiksi pieniin kulhoihin, jotka keräävät sitten loputkin huonosta energiasta. Monet suosivat nurkkia, itse laitoin suolakipot keskeisille paikoille, jossa energia liikkuu muutenkin. Salvialla voi puhdistaa niin ihmisiä kuin kotiakin ja energiapuhdistuksen voi tehdä esimerkiksi pari kertaa vuodessa, jos sille tuntuu olevan tarvetta.

 

Kuulostanko ihan hullulta noitamuijalta? Mä oon! Olen pienestä asti uskonut fengshuin oppeihin, luin äidin kirjan aiheesta varmaan ennen kuin olin edes koulussa (jos joku takertuu tähän niin opin tosiaan lukemaan 5-vuotiaana) ja huomannut miten esimerkiksi väärässä paikassa oleva tavara tai huonekalu voi estää energian kulkemisen ja vaikuttaa koko päivän kulkuun. Mulle on tapahtunut paljon yliluonnollisia asioita, olen nähnyt ”haamuja” ja henkiä sekä saanut merkkejä jostain tuonpuoleisesta. Uskokaa tai älkää. Mutta palataan tähän salvian polttamiseen. Kun ensimmäisen kerran tein kotona salviapuhdistuksen, sen jälkeen moni asia elämässäni muuttui. Ensin ajattelin, että jopa negatiiviseen suuntaan. Tätä on sanonut moni tuttavanikin, joka on tehnyt salviapuhdistuksen. Kuitenkin myöhemmin ymmärsin, että kaikki nuo negatiivisetkin muutokset johtuivat vain siitä, että elämä oli muuttamassa suuntaa ja paljon parempia asioita tuli tilalle. Aina sitä ei ymmärrä itse, mikä tuo lopulta hyvää energiaa ja mikä huonoa. Ehkä tällaiset yliluonnolliset hihhulijutut auttavat meitä menemään oikeaan suuntaan ja avaamaan silmät uudelle. Näitä taitoja voi myös harjoitella. Aloita vaikka sillä, että kuulostelet omaa fiilistä missä on hyvä olla. Siellä on todennäköisesti myös hyvä energia. Sama toisinpäin. Vältä huonoa, tee muutoksia, suosi hyvää ja vahvista sitä.

Joku ehkä pitää mua nyt ihan idioottina, mutta.. En jaksa uskoa, että tuhansia vuosia sitten keksitty yrttisavun puhdistava vaikutus olisi ihan tuulesta temmattua, varsinkin kun niin monella on siitä positiivisia kokemuksia. Ja aina kannattaa kokeilla! Nyky-yhteiskunta on liian rationaalinen, mä oon selvästi elänyt joskus kiinalaisen lääketieteen kulta-aikana tai ollut entisessä elämässäni vähintään sukua shamaanille. Kiinnostaisiko teitä lukea muista yliluonnollisista kokemuksista ja asioista, joihin uskon? Ja kaikki muut hullut noitamuijat ja -äijät siellä, kertokaa teidän hihhulitavoista ja muista tällaisista?! Pelkkää hyvää energiaa tähän maanantaihin!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

 

 

Ajattelin elämäni ja itseni 30-vuotiaana aivan erilaiseksi kuin mitä nyt olen. Samoja elementtejä siinä kyllä on kuin mitä pikkutytön haaveissani, mutta en olisi koskaan ajatellut esimerkiksi muuttuvani näin maanläheiseksi, jopa tietyissä asioissa vaatimattomaksi, enkä missään nimessä äidiksi. Kolmenkympin kriisi taitaa olla se tunnetuin ikäkriisi ja mietin pitkään, että mulla ei kyllä onneksi ole sellaista. Ehkä siksi, että olen saanut elämässäni oikeastaan kaiken mistä aiemmin haaveilin ja olen kolmenkympin ikään mennessä muun muassa opiskellut, omistanut asunnon (tai siis asuntolainan) ja saanut lapsen. Niitä monen elämän ”merkkipaaluja”. Ajattelin nimittäin aiemmin ikäkriisin olevan juuri sitä, ettei tunne kolmekymppisenä vielä saavuttaneensa asioita joita oli joskus kuvitellut. Tiedättehän nämä klassiset, avioliitto, kaksi lasta ja omakotitalon rakentaminen. Olen ihan tyytyväinen, ettei mulla ole noista yhtään plakkarissa.

Ikäkriisi ilmeneekin elämässäni hieman eri tavalla. On ollut välillä kamalaa tajuta, ettei tule enää koskaan olemaan kaksikymppinen. Vastuu omasta ja toisen elämästä on noussut aivan eri tasolle ja se parikymppisen huolettomuus ja huonot elämäntavat ovat muisto vain. Nyt jos koskaan on pakko alkaa ajatella omaa terveyttä ja niitä elintapoja, jos haluaa pysyä loppuelämänsä hyvässä kunnossa. Eihän koskaan ole liian myöhäistä, mutta vaikeampaa se on mitä vanhempana aloittaa. Ulkonäkö tuo myös oman ulottuvuutensa ikäkriisille. Siinä missä ennen ilahduin muutamasta pienestä juonteesta kun halusin näyttää vanhemmalta, nyt olen lähinnä kauhistellut joka ikistä pikkuryppyä kasvoissani. No, kauhistelin niitä jo 20-vuotiaana kun mietin, ettei ihoni ole enää koskaan niin sileä kuin 17-vuotispäivänä. En halua kuitenkaan missään nimessä heittäytyä sille linjalle, että olisi näytettävä joltain muulta kuin ikäiseltään. Haluan hoitaa ihoani mahdollisimman hyvin ja näyttää niin nuorelta kuin se on mahdollista luonnollisin keinoin. En ainakaan nyt näe itseäni kasvojenkohotusleikkauksessa, en nyt, enkä kuusikymppisenä. Vaikka ikää tulee lisää ja se näkyy ehkä kasvoilla, se ei onneksi näy vartalossa. Kolmekymppisenä voi olla ihan yhtä kiinteä ja lihaksikas kuin kymmenen vuotta sitten, jopa paljon paremmassa tikissä!

 

Maailma on kuitenkin muuttunut ja tavallaan 30 tuntuukin olevaan nykyään uusi 20. Onkin ihanaa, ettei vieläkään ole pakko tietää, mitä haluaa isona tehdä ja koska lapsilukuni on täynnä, olen nyt vapaa niistäkin ajatuksista, että olisi pakko ennen kuin hedelmällisyys alkaa rajusti laskea viimeistään 35-vuotiaana. Elämäni paras päätös oli ”tehdä lapsi” juuri silloin 24-vuotiaana. Jos nyt pitäisi valita, olisinko 20-vuotias Mirva vai 30-vuotias Mirva, olisin tästä kriiseilystäni huolimatta 30-vuotias. Nämä viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet tapahtumarikkainta aikaa elämässäni. Parasta tässä iässä on se, että on viisastunut nuoruuden hölmöilyistä, saanut valtavasti elämänkokemusta ihan vain sen takia, että on oikeasti elänyt täysillä tätä elämää (suosittelen kaikille, voisin järjestää jonkun valmennuksen tästä, haha..) ja on pystynyt kohtaamaan ja ymmärtämään vihdoin sen lapsuuden ja nuoruuden vaikutuksen juuri tähän hetkeen ja omaan käyttäytymiseen elämän eri osa-alueilla. Suhtautumiseeni omaan kehooni on myös muuttunut ja olen parantunut mieleni aiheuttamista valtavista ulkonäkökomplekseista sekä jonkinasteisesta syömishäiriöstä. Sen sijaan olenkin fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin 20-vuotiaana ja aion pitää saman linjan jatkossakin. Ei silloin juostu näin pitkiä lenkkejä tai nosteltu niin isoja painoja kuin nyt. On tekosyy väittää iän näkyvän liikkumisessa tässä vaiheessa, kun on vielä oikeasti nuori.

Mitä sitten kaipaan parikymppisen Mirvan elämästä? No.. Huolettomuutta, sitä ennennäkemätöntä optimistisuutta, silkinsileää ihoa, uskomatonta krapula välttelykykyä ja vähäistä unen tarvetta. Tytöttelyä tädittelyn sijaan sekä sairaan nopeaa aineenvaihduntaa. Vapauden tunnetta ja sitä, kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Kun kirjoitin tämän, tajusin niiden olevan asioita joista pidin silloin, mutta jotka kolmekymppisen elämä kaikkine velvollisuuksineen peittoaa kuitenkin mennen tullen. Vaikka haikailu nuoruusvuosien ja sileän ihon pariin nostaakin välillä päätään, tuntuu että se parempi elämä on vasta alkamassa. Nyt en voi kuin nauraa sille 20-vuotiaalle itselleni joka aikanaan halusi elämältään lähinnä Chanelin, tissit ja Rolexin. Oikeesti, apua! Millaisia ajatuksia teillä on ikäkriisistä ja ikääntymisestä?

 

 

Tähän loppuun vielä ”kaunis” kooste vanhoista Facebook-kuvista vuosien varrelta. Oh well.. 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

En oo pitkään aikaan kirjoittanut blogiin varsinaisia kuulumisia, joten nyt tuli sellainen olo ennen ensi viikon postauksia, joita luonnostelin tuossa aamukahvin ja lehden jälkeen. Palasimme Leviltä kotiin eilen aikaisella aamulennolla ja koko eilinen päivä menikin laukkujen purkamisessa ja voimien keräämisessä. Mitä nyt sain iltapäivällä pienen sisustusinspiraation ja yks kaks raahasin koko perheen mukaan Ikeaan. Niin mua. Kroppa oli kuitenkin tosi tukkoinen ja voimaton liian lyhyiden yöunien sekä lentämisen jälkeen vaikka kyseessä olikin tuo lyhyt pätkä. Oli kuitenkin kiva tulla kotiin, hiihtolomaviikko oli aika täynnä vilskettä ja hälinää, jota toki pääsi pakoon hiihtoladuille, mutta jos ei malta hidastella kuten en yleensä maltakaan, menee hiihto treenistä joka sekin on koettelemus ja stressireaktiota kropalle. Lapset nauttivat kuitenkin koko sydämestään, ja se tuo tietysti myös itselleni paljon hyvää mieltä. Hiihtoloma oli varmasti juuri sitä, mitä lapsi voi toivoa. Paljon ulkoilua, laskettelua, kavereita ja sitä riehumista. Niistähän itsekin nautin pienenä. Me ollaan joskus otettu Micaelin kanssa ihan hirveästi yhteen uhmaiässä, mutta nyt on onneksi vaihe, että ollaan aivan loistava tiimi ja meillä on tosi hauskaa yhdessä.

Heräsin tänään aamulla aikaisin, nappasin päivän lehden käsiini ja olin jo laittamassa kahvia tippumaan, kunnes ymmärsin raskaan olon kehossa – se tarvitsi vielä vähän unta. Kömmin takaisin sänkyyn koirat kainalossa ja nukuin puoli kymmeneen. Herätessä oli aivan erilainen olo ja nyt olen taas energisenä lähdössä salille. Unen merkitys hyvinvoinnille, mielelle ja koko päivän kululle on valtava. Tästä onkin tulossa myöhemmin vielä oma postauksensa. Oon tykännyt tänä vuonna tästä talvesta, mutta synkkien aikojen jälkeen mieli alkaa olla nyt valmis kevääseen. Valoisiin aamuihin ja piteneviin iltoihin. Tuntuu kuin alkaisi herätä pikkuhiljaa jostain horroksen tapaisesta tilasta..

Ensi viikolla kirjoittelen teille muun muassa hiihtoharrastuksen aloittamisesta (ehkä sinäkin olet haaveillut siitä kouluaikojen jälkeen?), matkustamiseen kyllästymisestä, ikäkriisistä kolmekymppisten kolkuttaessa ovella kolmen viikon päästä sekä elämäntapamuutoksesta. Siitä, miten se oikeasti on mahdollista ja miten ei. Ajattelin myös tehdä postauksen 5 minuutin pienestä aamuisesta joogarutiinistani, joka rauhoittaa kehon mahdollisesti levottoman yön jälkeen ja valmistelee sen uuteen päivään. Kotiinpaluu inspiroi taas hyvinvointijuttuihin. Ihanaa olla takaisin arjessa ja omien rutiinien parissa ♥

Energiaa sunnuntaihin, ja muistakaa hei liikkua tänään!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria