Keskellä Ahvenanmerta, siellä missä maata ei ole lainkaan näkyvissä, veneen vieressä lentää yksi laulujoutsen. Viipyy siinä hetken ja jatkaa matkaansa niin äkkiä, ettei kukaan huomaa minne tuo maailman kaunein lintu katosi. Iskähän se, ajattelen heti. Tuli tervehtimään ja toivottamaan tervetulleeksi kotiseudulleen.

 

Perjantai-iltana kaksi hohtavanvalkoista joutsenta pysähtyy meidän viereen satamassa. Uivat ja syövät siinä pitkään, niillä ei ole mihinkään kiire. Sanoin Micaelille, että mummi ja pappahan ne siinä, tulivat moikkaamaan sua. Samaan aikaan joutsenet levittävät siipensä, aivan kuin tervehtiäkseen.

 

Tänä kesänä olen löytänyt ihan poikkeuksellisen monta neliapilaa. Monella asialla on selvästi ollut tarkoitus, niillä alunperin negatiivisillakin. Yksi esimerkki. Meidän seurana tällä Ruotsin reissulla on ystäväperhe, joka osti veneen (ja ylipäätään aloitti veneilyn) vain siksi, että meidän veneessä oli se kolmen viikon vika. Ilman sitä emme olisi istuneet yhdessä Kasnäsissa ja keksineet ex tempore veneen ostoa, kaikista niistä lukuisista onnenkantamoisista puhumattakaan, joiden avulla vene saatiin Hankoon ajassa, jossa sen ei pitäisi periaatteessa olla edes mahdollista.

 

Tänä kesänä olen usein katsonut kelloa sen ollessa 11:11 tai 22:22. Kaikki hihhulijuttuja ja universumin merkkejä seuraavat ja niihin uskovat varmasti tietävät tuplien merkityksen. Universumi, tai joku korkeampi voima haluaa kertoa että silloin olet oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. En jaksa uskoa enää sattumiin. Onko teillä ollut tällaisia kokemuksia ja uskooko siellä joku muukin, että kaikella mitä koemme, on vain ollut tarkoitus tapahtua? Merkkejä universumilta vai silkkaa sattumaa?

 

Xo, Mirva

 


Kaksi viikkoa myöhässä, mutta vihdoin täällä. Terveisiä Sandhamnista, Tukholman saariston uloimmasta satamasta! Tiistaina ajettiin suoraan Nauvosta tänne ja pari-kolme päivää on mennyt satamassa kuin siivillä. Jatketaan huomenna aamusta johonkin mistä saa vielä paikan, 21 metriä laituria ei olekaan enää ihan itsestäänselvää. Tajusin tänään, että olen asunut nyt kolme viikkoa veneessä ja mulla ei ole kyllä ollenkaan kiire takaisin Helsinkiin. Ei yhtään. Viime vuonna veneen ollessa pienempi, alkoi kolme viikkoa tuntua pitkältä ajalta. Täällä meillä on kuitenkin kaksi hyttiä ihan tyhjillään, 2 vessaa enemmän kuin kotona ja joka päivä olen superkiitollinen veneen pyykinpesukoneesta, astianpesukoneesta ja ilmastoinnista. Nukun paremmin kuin kotona ja tänään kun löysin satamasta vielä salinkin, en ole kaivannut sekuntiakaan kaupunkiin.

 

 

Matka jatkuu tosiaan paikkaan X, ja siitä ensi viikolla Tukholmaan. Tarkoitus on päästä myös mun isän kotikaupunkiin Maarianhaminaan paluumatkalla ja pikkuhiljaa ajatuksissa on myös tylsä fakta töihin paluusta. Onneksi Hanko on lähellä ja vene jää sinne. Tänään teki mieli nipistää itseäni, olenko mä oikeasti täällä ja näissä helteissä? Lähes kolme viikkoa kestänyt moottorin korjaus opetti, että ei todellakaan ole itsestäänselvää päästä veneellä liikkeelle. Kaikista vioista huolimatta tämä on jo nyt ollut venekesistä paras. Ei täällä voi olla kuin onnellinen.

 

 

Tää on meille elämäntapa ja voisin haljeta onnesta, kun saan viedä lapseni tällaisiin paikkoihin jo pienestä pitäen. Saaristo on täynnä tuttuja ja uusia tuttavuuksia on tullut vastaan melkein joka päivä! Veneily on mahtava harrastus kun sen jakaa samanhenkiset ihmiset. Koko tämä saaristoelämä tervehenkisten ihmisten kanssa on tehnyt niin hyvää. Ollaan vihdoin saatu olla ensinnäkin koko perhe yhtä aikaa kiireettömästi yhdessä (jota tapahtuu kotona niin harvoin) ja kuitenkin tuntuu siltä, että olisi kokoajan kotona – matkustaessa en koskaan pääse hotellissa asumisen takia tähän fiilikseen. Tähän kun lisää vielä nämä helteiset säät, ei kesälomalta voisi toivoa enempää. Täytyy muuten sanoa tähän väliin, kun uskon aivan täysillä kaikkiin hihhulijuttuihin, universumi on antanut mulle monia merkkejä siitä, että olen tällä hetkellä jotenkin oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Siellä missä mun kuuluu olla. Tästä voisin kirjoittaa vaikka huomiselle oman jutun. Sen verran ihmeellisiä asioita on taas tapahtunut. Nyt kuitenkin tytöt iltakävelylle ja omaan sänkyyn, aamulla aikainen lähtö Sandhamnin juhlia karkuun.

 

God natt ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Hei muistatteko niitä vanhoja hyviä blogiaikoja kun haasteet kiersivät vähän väliä? Jostain syystä olen aina tykännyt lukea tällaisia sekä kaikkia ystäväkirjapostauksia ja vastaavia. Joskus toisten kysymyksiin vastaaminen kertoo ihmisestä paljon enemmän kuin se oman tekstin tuottaminen. Tämän blogihaasteen nappasin ihanalta Iinalta, kysymykset olivat kivasti erilaisia. Satunnaisia asioita minusta ja vastauksia kysymyksiin siis tässä..

 

1. Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi? Mun blogiura alkoi siitä, että innostuin valokuvaamisesta. Kirjoittaminen on aina ollut yksi vahvuuksistani ja sen yhdistäminen valokuvaukseen oli blogin kautta tosi luonnollista. 2015 kyllästyin Facebookin päivittämiseen, sillä siellä oli niin ikään ”pakko” seurata kavereita eikä kaikkia luonnollisestikaan kiinnosta mitä mä mun elämässäni teen. Ajatus blogin perustamisesta tuli ihan yhtäkkiä ja toiminnan naisena mulla ei kauaa mennyt kun oma blogi Lilyssä oli jo pystyssä. Siitä noin vuoden päästä mua pyydettiin Indiedaysille bloggaamaan ja täällä ollaan. Katsotaan mitä seuraavaksi keksitään, mulla on vähän sellainen olo että haluaisin syksyllä kehitellä jotain uutta..

 

2. Mitä intohimo tarkoittaa sinulle? Ilman intohimoa ei kai oikein mitään voi tehdä täysillä. Se on heittäytymistä ja sitä, että asettaa asiat intohimon mukaan tärkeysjärjestykseen. Voin tehdä intohimoisesti töitä, rakastaa ja olla suhteessa, liikkua ja mennä elämässä jatkuvasti eteenpäin. Intohimoa kuitenkin koetellaan jatkuvasti. Stressi, kiire ja terveysongelmat ovat koetelleet mun intohimoani vuosien varrella todella paljon. Silti sen aina löytää jostain, jos on asioita jotka koen itselleni intohimoksi. Sanoisin, että jos ihmisellä ei ole lainkaan intohimoja, on väärässä paikassa, väärässä seurassa ja tekee itselleen vääriä asioita.

 

 

3. Mitä teet rentoutuaksesi? Liikun. Liikun, liikun ja liikun. Mun paras rentoutumiskeino on ehdottomasti urheilu ja jos en pääse treenaamaan, en pysty rentoutumaankaan. Parhaiden rentoudun silloin, kun kiireinen arki ei ole läsnä. Siistissä kodissa viikonloppuna toki myös, mutta totaalisen irtautumisen saan juuri veneellä saaristossa tai Lapin mökin rauhassa. Joskus on kiva ”rentoutua” myös muutamalla lasilla viiniä, mutta varsinaiset kännit ovat lopulta kaikkea muuta kuin rentouttavia. Toimivat nekin kyllä, mitä sitä kieltämään – mutta harvoin. Yleensä tulee lopulta vain stressaantuneemmaksi.

 

4. Viimeisin matkasi? Jos venereissuja Suomessa ei lasketa (ei kai), niin viimeksi juhannuksena olin Espanjassa perheen ja ystävien kanssa.

 

 

5. Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä? Tarkoitetaanko yksin matkustamisella oman perheen kesken matkustamista vai ihan itsekseen reissaamista? En ole koskaan matkustanut ihan yksin, välillä olen miettinyt että voisin mennä sinne ja sinne yksin, kun en saisi kuitenkaan tiettyihin kohteisiin ketään matkaseuraksi, mutta toisaalta matkustaminen on ihanaa yhdessä kun samat kokemukset saa jaettua omien rakkaiden kanssa. Matkustamme yleensä kolmistaan, mutta viime aikoina yhä useammin ollaan reissattu esimerkiksi ystäväperheiden kesken. Molemmissa on puolensa.

 

6. Unelmakohde, johon olet aina halunnut matkustaa? Aika monta omista unelmakohteista olen onnekseni saanut jo nähdä, mutta Malediiveilla en ole vielä käynyt. Ehkä sitten se?

 

 

7. Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut? Alkukesästä luin vihdoin loppuun jo ennen joulua saamani Katja Ketun kirjan Kun Rose on poissa. Se jäi pitkäksi aikaa kesken jo alkuvaiheessa ja luin välissä muuta, mutta luin sen lopulta aika nopeasti loppuun kun vain pääsin kirjaan kiinni.

 

8. Mikä on lempikirjallisuuden lajisi? Luen niin laidasta laitaan kaikkea, etten osaa tähän edes vastata. Tärkeintä, että lukee. Kauimpana suosikeistani ovat ehkä kepeät chick lit- kirjat ja turhan kevytsisältöiset self-helpit.

 

9. Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa? Ajatuksia, joista uskon olevan muillekin hyötyä. Rehellistä puhetta äitiydestä ja arjesta, hyvinvointia, keskustelua ajankohtaisista aiheista.. Kauniita kuvia ja elämää niiden takana.

 

10. Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi? Sairaalloisen kiintynyt? Haha. Rakastan näitä mun hoodeja, tää asuinalue on ollut mun koti ja monta, monta vuotta ja en ainakaan nyt osaa millään kuvitella asuvani muualla. Mun mies haluaisin ison omakotitalon ihan merenrannalta, mutta mua ei saa täältä pois. Tällä akselilla (Eira-Ullanlinna-Kaivopuisto) asuin ennen kuin tunsimmekaan ja tämä oli silloin jo mulle koti. Olen usein kirjoittanut siitä, kuinka mulla ei ole varsinaista ”kotiseutua” enkä ole koskaan kiintynyt mihinkään. Kun muutin Ullanlinnaan, koin ensimmäisen kerran että olen kotona. Tämä tunne on jatkunut siitä asti tosi vahvana ja ehkä juuri siksi en halua lähteä täältä mihinkään. Asuntoa voisin kyllä vaihtaakin, tosin kesällä tykkään tästä pihasta ihan hulluna.

 

 

11. Mitä haluaisit edistää maailmassa? Tottakai voisin sanoa tähän että tasa-arvoa, rauhaa ja rakkautta, mutta jos mennään vähän kapeampiin linjauksiin.. Hyvinvointi-, ja terveystietoisuutta, niiden kautta kun lisääntyvät nimenomaan hyvinvointi ja terveys. Tätä niin lasten kuin aikuistenkin osalta. Sekä rakastamisen, läheisyyden ja huomioimisen merkitystä. Vapaa kasvatus ja tunteiden piilottaminen aiheuttavat ihan valtavasti ongelmia.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian