En olisi koskaan kuvitellutkaan kirjoittavani tällaista postausta. Lapsesta asti hammaslääkärin odotushuoneessa on huimannut. Huoneeseen on asteltu tärisevin käsin ja voi kuinka monta aikaa olenkaan perunut vaan sen takia, etten ole uskaltanut. Olin monta vuotta käymättä tarkastuksissa ja hampaiden puhdistuksessa, koska pelkäsin niin paljon. Olen kirjoittanut aiemminkin hammaslääkärikammostani ja saanut teiltä lukijoilta ihan valtavasti vertaistukea, iso kiitos siitä ♥ Jaoin tänne myös fiiliksiä marraskuun alussa yhdestä suurimmista peloistani. Viisaudenhampaani tulehtui ja sain lopulta leikkaustuomion molemmille viisureille. Kun tuona marraskuisena maanantaiaamuna astelin tulehtuneen hampaani kanssa hammaslääkäriin ja itkin hysteerisenä tuolissa, en olisi koskaan uskonut että puoli vuotta myöhemmin nukahdan siihen tuoliin. Miten tämä tapahtui, kuinka pääsin eroon hammaslääkäripelosta ja aloin jopa odottaa hammaslääkärikäyntejä?

Onnellisen sattuman kautta sain todella pian peruutusajan suukirurgille, joka leikkasi hampaani. Kerroin hänelle pelostani ja hän ehdotti minulle suoraan anestesiaa, sitä olin toivonutkin. Pelkoni oli niin paha, ettei edes sedaatio olisi riittänyt. Sain leikkausajan seuraavalle päivälle, onnenkantamoinen sekin. En ehtinyt panikoida ja tulehtunut suu (ja kaula, korvat ja niska) oli niin kipeä, ettei pystynyt elää sen kanssa normaalisti edes yhtä kokonaista päivää. Leikkaus tehtiin nukutuksessa yksityisellä lääkäriasemalla sairaalan puolella, johon hammaslääkäritiimi saapui leikkaamaan hampaat varsinaiseen leikkaussaliin. Pyysin samaan syssyyn paikkaamaan kaikki paikattavat, jos sellaisia olisi. Olen kuitenkin ollut tunnollinen hampaanpesijä ja omaan kai hyvän hammasluun sillä mulla ei ole ollut reikiä ollenkaan. Kuitenkin samassa nukutuksessa olisi voinut tehdä muutkin tarvittavat operaatiot. Olin leikkauksen jälkeen todella kipeä, mutta toipuminen sujui kuitenkin odotetusti ja hyvin. Kontrollikäynnillä vielä vähän jännitti odotustilassa, mutta sen jälkeen tapahtui jotain outoa.

Astelin ulos suukirurgin vastaanotolta paria hammasta (ja muutamaa euroa) köyhempänä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt varaan kyllä hampaiden puhdistuksen. Edellisestä ei ollut edes kovin kauaa, mutta tuo alle vartin kontrollikäynti sai minut pysähtymään tiskille ja varaamaan puhdistusajan. En perunut aikaa, en jännittänyt. Eihän se nyt miellyttävää ollut, mutta on sitä pahempiakin juttuja koettu. Tuon putsin jälkeen päätin alkaa pitää hampaistani paljon parempaa huolta. Vaikka olenkin aina pessyt niitä hyvin, nyt se tarkoitti säännöllistä hammaslääkärillä käyntiä. Kuvautin ja tarkistutin hampaat vuoden alussa vielä kertaalleen, ei reikiä eikä tulehduksia. Päätin korjata purennan sekä hampaiden asentovirheet kuntoon ja aloittaa Invisalign -hoidon. Nyt olen käynyt säännöllisin väliajoin hammaslääkärissä (jopa muutaman viikon välein Inviksien takia) ja suhtaudun siihen kuin vaikka kasvohoitoon. Ja ihan oikeasti yhtenä aamuna nukahdin siihen tuoliin. Kirjoitan hoidon etenemisestä vielä lisää vaikkapa seuraavan hammaslääkärikäynnin jälkeen, mutta täytyy sanoa että näissä kuukausi sitten otetuissa kuvissa mun ylähampaat näyttävät suorastaan vinoilta nykytilanteeseen verrattuna ja mulla on hoitoa vielä vähän yli puolet jäljellä. Mun koko hymy on muuttunut!

Pääsin eroon hammaslääkäripelosta nukutuksen avulla. Vaikka pelkopotilaisiin erikoistunut hammaslääkäri sanoi minulle, ettei nukutus poista pelkoa, se vain siirtää sitä. Minulle se toimi. Nyt tiedän, että nuo kaikkein pahimmat operaatiot voi tehdä niin, etten tiedä niistä mitään. Ja kun kerran menee osaavan lääkärin luo, samalla kannattaa kuvata koko suu ja selvittää kaikki korjattavat asiat. Yksi pahimmista hammaslääkäripelon aiheuttajista itselläni oli epävarmuus. Kun pelokkaana jätin vuosien tarkistukset väliin, ajattelin aina että nyt siellä on varmaan senttien kerros hammaskiveä ja sata reikää. Tarkistuksen ja hammasputsauksen jälkeen kannattaa panostaa kunnon kotihoitoon. Hammasvälit täytyy puhdistaa joka ikinen päivä, hampaat eivät muuten pysy tarpeeksi puhtaina ja reikiintymisen todennäköisyys kasvaa todella paljon. Hammaslanka, hammasväliharja, suuvesi ja sähköhammasharja ovat nykyään jokapäiväisessä käytössä enkä osaa olla ilman, edes sitä yhtä päivää. Enää ei pelota avata suuta, kun tiedän itsekin sen olevan hyvässä kunnossa. Hammaslääkärikäynnin väli saisi olla maksimissaan vuoden, useamminkin voi käydä ainakin puhdistamassa hampaita. Soodapuhdistus ja hammasvälien puhdistus suuhygienistin luona tekee jo paljon ja auttaa pelon lievittämisessä.

Miten te olette päässeet eroon hammaslääkäripelosta vai ettekö vieläkään uskalla mennä?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

”Monta kertaa oon kiertänyt auringon, silti kaikki viel edessä on.. ” Oon laulanut itsekseni nyt monta päivää tota biisiä. Toi osuus kertsistä on vaan niin ihana. Se kertoo mun asenteesta elämään, vaikka elänkin yleensä ajatuksella viimeistä päivää, ajattelen silti edessä olevan vielä vaikka mitä. Siinä missä viime syksyn alakulossani pelkäsin usein jotain pahaa tapahtuvan saati sitten kuolemaa, nyt olen löytänyt taas sen mulle tyypillisen elämänilon. Mä olen taas se tyttö, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi ja löydän itseni hassuttelemasta ja haaveilemasta yhtenään milloin mistäkin. Suhtaudun elämään niin paljon kepeämmin kuin pitkään aikaan ja vaikka välillä maailma tuntuukin romahtavan ja mulla on aina silloin tällöin hyvinkin huonoja päiviä, olen ihan yhtä positiivinen ja iloinen kuin se 18-vuotias Mirvakin joka ajatteli että kyllähän ne ylioppilaskirjoitukset läpi menee ja kyllähän se suunta elämälle vielä löytyy. Sillä kaikki on vielä edessä.

 

 

Tää vuodenaika on mun suosikki. Luonto on kauneimmillaan, mikään ei voita tätä vihreyttä, kukkaan puhkeavia omenapuita ja uuden nurmikon tuoksua. Koko kesä on edessä, ajatuskin sai just ihan kylmät väreet. Talvessa on hetkensä, mutta ne kestävät tasan sen hiihtolenkin verran. Elän valosta ja lämmöstä, rakastan tätä. Resepti onnistuneeseen kesään onkin.. 

Älä oleta. Kesästä ei tule kuitenkaan sellainen kuin kuvittelit. Siitä voi tulla niin paljon parempi..

Kun et suunnittele. Tottakai kesän bucket list -jutut täytyy toteuttaa, siksi niille kannattaakin varata aikaa, ettei sitten havahdu elokuun lopussa siihen että taas jäi Mattiksen samppisreissu tekemättä ja telttailu vain haaveeksi. Mutta..

Jätä aikaa spontaaneille asioille. Kesän parhaimmat viikonloput ovat yleensä niitä, joille ei ole suunnitellut mitään tiukkaa aikataulutettua ohjelmaa – on vapaa tekemään mitä vaan ja lähtemään spontaanisti uusiin seikkailuihin. Ihan parasta!

Nimittäin kesällä ei kannata sanoa ei. Vaikka kesä on vasta alkanut, olen löytänyt itseni muun muassa sähköpotkulautailemasta, ex tempore leffasta ekaa kertaa varmaan yli kuuteen vuoteen, ja Tallinnasta lähes suoraan Espanjan reissun jälkeen, vaikka olisi ollut varmaan paljon järkevämpää pysyä kotona pesemässä pyykkiä ja valmistautumassa seuraavaan reissuun. Olen lähtenyt täysin ex spontaanisti viidessä minuutissa lähes suoraan kasvohoidosta veneellä illalliselle ystävien kanssa, asia jota en olisi kuvitellutkaan tekeväni koskaan aiemmin. Ihan parhaita juttuja, alan tästedes kiljaisemaan sen ”Yes, please!” vieläkin useammin tänä kesänä.

 

 

Kaikki on vasta edessä. Nauttikaa tästä ihan täysillä ♥ Ensi viikolla saatte lukea siitä, kuinka pääsin eroon hammaslääkäripelostani. Siis minä, joka vielä marraskuussa itkin hammaslääkärin tuolissa, puoli vuotta myöhemmin jopa nukahdin siihen. Kirjoitan varmasti myös pienet lähtökuulumiset sillä lennän torstaina Nizzaan ja lähden vähän erilaiseen reissuun loppuviikoksi. Niin siistiä! Tulossa on myös kirjasuosituksia tällä kertaa lastenkirjojen osalta sekä kesän treenisuunnitelmia – miten kesällä kannattaa treenata ja mitä jos ei pääse/jaksa lomalla salille mutta haluaisi kuitenkin pysyä timminä koko kesän?

Aikamoista sillisalaattia siis vaihteeksi tulossa, mutta sitähän tää mun blogi on. Aina kehotetaan keskittymään siihen yhteen kapeaan aihepiiriin, mutta en mä tätä nyt oo niin tosissani tekemässä. Mä kirjoitan edelleen blogia vain siksi että mä tykkään tästä. Rakastan kuvata, käsitellä kuvia ja jakaa teille ajatuksia, mielipiteitä ja toivottavasti vähän myös motivaatiota ja tietoa aiheesta kuin aiheesta. Kaupallisuus ja blogin muuttuminen työksi sekoittaa aika ajoin ajatuksia, mutta sanoisin ainakin jokaiselle bloggaajalle vinkiksi – kun inspiraatio loppuu, ajattele että kirjoittaisit niin ettet sinä, eikä kukaan muukaan saisi tästä euron euroa. Sieltä löytyy aitous ja rentous, ja se näkyy toivottavasti lukijoillekin ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa

Aamulla sammutan ensimmäisenä herätyskellon. Kirkasvalolamppuakin paremmin herättää kirkkaimmalle säädetty puhelimen näyttö silmien edessä. En koskaan pääse ylös sängystä heti kellon soidessa, keho ja mieli vaativat muutaman minuutin heräilyn sininen valo silmien edessä. Haluaisin pitää puhelimen pois makuuhuoneesta. Vielä ei ole onnistunut.

Arkiaamujen Hesarin selaan sängyssä näytöltä. Tarkistan sään ja valitsen mielessäni vaatteita sen mukaan, postaan ehkä kuvan Instagramiin, jos muistan. Varmistan päiväkodin intrasta, oliko tänään retkiä tai muuta erityistä muistettavaa. Lihapullia näköjään lounaaksi, niiden avulla saakin lahjottua lapsen syömään aamiaisensa. Päiväkodin Whatsapp-ryhmässä muistutetaan vielä aurinkosuojan käytöstä lapsilla, aurinko on jo polttavan kuumaa.

Aina välillä unohdan, kuinka lapsuudessani ei käytetty ollenkaan nettiä. Muistan sen modeemin raksutuksen ja yhdistämisäänen edelleen. Ensimmäiset tekstiviestit, myöhemmin ne, joihin ei mahtunut kuin tietty merkkimäärä eikä sitäkään voinut ylittää saldorajan ylityksen pelossa. Webbikamerat, MSN Messengerin ja viestit yläasteen ensimmäisiltä poikakavereilta. Ensimmäisen läppärin, ensimmäisen älypuhelimen. Tekstarit, joita saattoi lähettää vaikka kuinka monta. Yhtäkkiä kaikki siirtyi nettiin. Bussiaikatauluja ei luettukaan aamulla pysäkin seinästä, tuli Reittiopas. Nykyään jopa matkakorttini on historiaa, kun puhelimessa on julkisen liikenteen sovellus, joka veloittaa liput suoraan luottokortilta.

DNA haastoi minut tässä kaupallisessa yhteistyössä pohtimaan, miten netti kuuluu minun päivääni. Eikä mikä tahansa netti, vaan nopea ja toimiva netti. Reissuissa sitä välillä vielä turhautuu hitaaseen wifiin ja muistaa, kuinka tämä sekunnissa someen -maailma on vielä niin kovin uusi.

Aamun kiireestä selviää kertomalla, että murojen syöjä saa lounaalla lihapullia. Pukemista nopeuttaa Viaplaysta katsottu Blaze ja Monsterikoneet. Kun olen vienyt lapsen päiväkotiin, lähden töihin. Matkalla kuuntelen musiikkia Spotifysta, uusia biisejä on päivittynyt yön aikana suosikkilistoilleni. Mahtavaa. Tiesittekö muuten, että DNA tekee yhteistyötä musiikin suoratoistopalvelun Deezerin kanssa? Tai että Deezer on voittanut monissa arvosteluissa Spotifyn? Pitäisi kokeilla, tää oli mulle ihan uusi juttu. Aamun palaveri on kaupunginosassa, jossa olen käynyt ehkä kerran aiemmin. Pakko laittaa puhelimen karttapalveluun osoite, että löydän perille.

Teen lähes kaiken työni netissä. Tai sanotaanko, että en voisi tehdä työtäni ollenkaan ilman nettiä. Pari vuotta sitten lähdimme kaikki toimistolta kotiin, sillä netti ei toiminut koko päivänä. Netti on mahdollistanut niin paljon, ettei tavallinen ihminen tunnu sitä edes ymmärtävän. Töissä maksan laskut verkossa, varaan ajan kynsihuoltoon ja tarkistan, saiko lemmikkivarauspyyntöni lennolle toteutettua. Katson viikonlopulle sään, pääseeköhän veneilemään? Meillä on muuten veneelläkin netti, helpottaa elämää merellä ja saaristossa kummasti. Töistä kiiruhdan salille. Taas soittolista soimaan, langattomat kuulokkeet päähän ja treenikello käteen. Latasin myös urheilukelloni laatiman juoksuohjelman työkoneelle, aloitan kun ehdin. Matkalla salille yksi Whatsapp-puhelu autossa, kätevää ja turvallista kun voi hoitaa nykyään puhelutkin autossa molemmat kädet ratissa.

Salin jälkeen suoraan päiväkotiin hakemaan pieni rakas. Kavereiden kanssa vietetty päivä näkyy ylienergisyytenä. Selataan hetki uutta kirjaa, sen jälkeen iPad käteen ja sohvalle rauhoittumaan. Opettavaiset pelit ovat lisänneet englannin sanavarastoa ja opettaneet matematiikkaa. Aamulla kesken jäänyt jakso Blazea katsotaan vielä loppuun. Ennen ulkoilua vielä nopea arkiruoka, resepti löytyy hetken googlailun jälkeen. Tytöt lähettävät viestejä yhteiseen Whatsapp-ryhmään, Hannulle muistutus tulevista juhlista Facebookin kautta ja äidille vielä puhelu koiria kävelyttäessä. Ulkona postaan someen videon pyöräilemään oppineesta pienestä pojasta, joka pyytää kuvaamaan uuden tempun. ”Lähetä se Andersin äidille!” Pyykinpesukoneen saa laitettua ulkona päälle puhelimesta, sähköpostiin kilahtaa muistutus huomisesta ajanvarauksesta kasvohoitoon. On aika siirtää puhelin sivuun, lukea iltasatu lapselle oikeasta kirjasta ja käydä itsekin nukkumaan. Kuitenkin vielä juuri ennen nukahtamista avaan ystävältä tulleen kuvan, naurattaa niin vietävästi.

DNA on mahdollistanut helpomman arjen. Välillä haluan tietoisesti laittaa älylaitteet pois ja keskittyä niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin, mutta vain hetkeksi. Nopean netin avulla pidän paljon enemmän yhteyttä minulle tärkeisiin ihmisiin, koen oloni turvalliseksi, teen työni ja säästän aikaa perheelleni. Meillä on netti kotona, töissä, puhelimissa, tableteissa, mökillä ja veneellä. Ja onneksi onkin.

Yhteistyössä: DNA &

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian