Viime viikolla Micaelin isä kysyi, mitkä ovat lempisanojani. En itseasiassa miettinyt edes kauaa kun sanoin ensimmäisen, Frida. En tiedä miksi, olen aina tykännyt nimestä Frida ja se kuulostaa sananakin kauniilta. Sen takia minulla on rakas pieni Frida kotonakin. Toinen suosikkisanani on flamingo, minut tuntevat eivät varmasti ihmettele miksi. Siroa, tyttömäistä ja vaaleanpunaista. Näitähän yhdistää tuo F, joista tuleekin heti mieleen nämä my favorite f-words mietelauseet. Mahtui ajatuksiini kuitenkin vielä yksi F-sana, jonka merkitys on itselleni se tärkein. F niin kuin feministi.

Olin lapsena se, joka halusi leikkiä aina sitä supernaista joka lähtee poikien kanssa taisteluleikkeihin korkokengät jalassa ja nätissä meikissä. Lapsuuteni naisihanne on ollut itsenäinen ja vahva nainen, ei suinkaan missi tai pullantuoksuinen äitihahmo. Tämähän ei tietenkään sulje pois sitä, etteivätkö missit ja kotiäidit voi olla vahvoja ja itsenäisiä, monet varmasti ovatkin, mutta ymmärrätte varmaan mitä haen nyt takaa. Musta piti tulla astronautti tai suuri johtaja, ja samalla käyttää niitä korkkareita ja olla kaikin puolin naisellinen. En koskaan ole kuitenkaan ajatellut itseäni feministiksi, sillä sanalla feministi on ollut vähän vääränlainen leima. Lisäksi 2010-luvun kärkäs feministikeskustelu ja narsistin läsnäolo entisessä elämässäni saivat feministin sisälläni pitkäksi aikaa hiljaiseksi. Kun vuodesta toiseen dissataan siivellä eläjäksi, sitä tottuu ajatukseen, että enhän mä nyt itse olekaan mitään suurta saavuttanut ja oonko mä ollut viime vuosina millään lailla edes itsenäinen? Tässä kohtaa voitte vain miettiä, mikä vaikutus niillä paskakommenteilla voi olla vähän herkempään mieleen. Mun omani on kuitenkin suhteellisen vahva. Olen tehnyt kuitenkin aikamoisen matkan tähän pisteeseen, jossa olen nyt ja niin minusta on tullut erilainen feministi. Pidän edelleen perinteisistä sukupuolirooleista, mun mielestä kotitöitä tekevä mies on vaan vähän hassu ja auton ovet avaava herrasmies joka maksaa ravintolalaskun on aivan ihana, mutta ei se ole minun asemastani ja oikeuksistani pois. Olen hyvinkin vahvasti feministi. Myös äitinä yritän opettaa pojalleni mahdollisimman paljon sitä, että tytöt ja pojat ovat ihan yhtä hyviä. Yhtä nopeita, yhtä älykkäitä ja yhtä kivoja. Mutta opetan myös, että tytöt ja pojat ovat erilaisia. Feminismi ei tarkoita sukupuolineutraaliutta.

Olisin voinut jäädä vain tyytyväisenä elämään elämää, jossa minun ei tarvitse tehdä mitään. Helppo vaihtoehto, monen tytön haave. Olla ja tehdä vain kivoja asioita. Alusta asti olen kuitenkin halunnut tehdä kokoajan jotain itse. Sitä mun omaa juttua ja mennä jatkuvasti eteenpäin. Kun elää vuosia suhteessa jossa saa kaiken, oma kunnianhimo häviää helposti. Toisaalta, se muutti koko arvomaailmani. Oikeasti olen joutunut luopumaan monista aiemmista tavoitteista ja suunnitelmista. Elämäni muuttui niin paljon parisuhteeni myötä, että monet haaveet ja tavoitteet menivät uusiksi. Olin sen takia pitkään vähän hukassa sen kanssa, mitä haluan itse tehdä, mutta nyt tiedän että tällä kaikella on ollut tarkoitus. Asioiden on pitänytkin mennä juuri näin. Yllättävän monen bucket list on täynnä nimenomaan rahalla saavutettavia asioita, sillä valtaosan elämä on hyvin materialistista. Kun puhutaan tavoitteista, yllätyn nykyään usein, kuinka materialistisia ne monilla ovat. Arvoni ovat muuttuneet paljon ja feministi sisälläni ei halunnut enää saavuttaa naisena niinkään rahaa ja materialistista menestystä, toki niitäkin, mutta eri mittakaavassa. Ennen kaikkea haluaisin muuttaa muuttaa maailmaa ja alkaa vaikuttamaan ihmisten ajatuksiin elämästä. Nainen voi tehdä mitä tahansa, olla vahva ja itsenäinen ja vaikka sitten samalla missi ja kotiäiti. Nainen pystyy tekemään niin paljon enemmän kuin mies, jos vain uskaltaa. Se uskallus puuttuu vielä monilta, mutta maailma toivottavasti muuttuu sen osalta vähitellen.

En haluaisi, että enää yksikään nainen kysyisi mieheltään, voinko laittaa tämän asun juhliin? Voinko ostaa yhteiseen kotiin tämän esineen? Voinko lähteä tyttöjen viikonloppureissulle? On tottakai kiva, ja kohteliastakin, kysyä mielipidettä mutta joskus sitä voi kysyä vain mielipiteen kysymisen iloksi, ei suinkaan siksi, ettet oikeasti pukisi sitä vähän liian lyhyttä mekkoa juhliin sen takia, että mies kieltää. Toista täytyy kunnioittaa, mutta ei elää toisen mielipiteiden mukaan. Ei ikinä. Stockan lakanaosastolla kuulin naisen pohtivan, voiko hän nyt kuitenkaan ostaa näitä lakanoita, jos mies ei tykkääkään. Kampaajalla nainen valitteli, kuinka haluaisi punaisen, mutta mies ei halua hänen värjäävän vaaleaa. Ei näin. Joskus tuntuu, että miellyttämisenhalu on mennyt itsekunnioituksen ja itsensä arvostuksen edelle. Ajatus miestä paremmin tienaavasta naisesta on myös edelleen iskostunut negatiivissävytteisenä monen mieleen. Samaan aikaan kuitenkin oman elämänsä girl bossit julistavat itsenäisyyttään sosiaalisen median täydeltä. Maailma on todellakin muuttumassa. Feminismi ei ole yksiselitteistä, se ilmenee monin eri tavoin. En olisi itse edelleenkään aina automaattisesti jakamassa sitä ravintolalaskua tai imurointivuoroja. Mutta en kyllä ole antamassa kenenkään päättää elämästäni enkä tee mitään siksi, että mies haluaa nyt näin. Pidän itsenäisyydestäni kiinni loppuun asti.  En pidä miesten dissaamisesta millään tavalla, olen edelleen sitä mieltä että moni kundi olisi maalannut sen vaaleanpunaisen seinän paremmin kuin minä, mutta suoriuduin siitä kuitenkin todella hyvin ilman miestä. Olen itseasiassa aika usein puoliksi vitsillä julistanut kovaan ääneen, miten en vain tarvitse miehiä mihinkään. Huom. Puoliksi vitsillä ♥ Miten feminismi ilmenee sun elämässä, tai voitko sanoa olevasi feministi? Kuvat ovat meidän Versailles’n reissulta, minä ja miehet palatsissa.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Haha, kun kirjoitin tuon otsikon alkoi soimaan päässä vain se biisi, ”mul on pahoja tapoja, pahin oot sä..” mutta tarkoitukseni oli siis listata juuri sellainen my bad habits tyyppinen juttu eli kauheita paljastuksia omista pahoista tavoistani. Sädekehiä kiillotellaan blogimaailmassa kilpaa ja nykyään tuntuu että jos et ole täydellisyyden huipentuma ympäristötekojen ja ravitsemustieteen asiantuntijana, et saisi kirjoittaa yhtään mitään ilman kritiikkiä. Haluan ainakin tätä omaa blogiani viedä kokoajan inhimillisempään suuntaan enkä esittää mitään pyhimystä, en todellakaan ole sellainen. Mitä enemmän ajattelen näitä juttuja, sitä enemmän pahoja tapoja löydän itsestäni. Listasin niitä tähän alle, kuulostaako tutulta?

 

Jätän auton todella usein sakkopaikalle, esimerkiksi kaupan oven eteen. Koska mähän käyn vaan ihan nopeasti siellä..

Poltan edelleen jos juon enemmän kuin pari lasia alkoholia. Lopetin sen itseasiassa vähäksi aikaa, mutta koska krapulat eivät olleet yhtään sen lievempiä, ajattelin että ihan sama. 

Haukun mielessäni liikenteessä autoilijoita, vaikka he tekisivät ihan inhimillisiä virheitä. Enhän itsekään tahallani aja väärin tai unohda vilkkua.

Lennän varmasti liikaa ja voisin joskus vaikka jättää jonkun matkan tekemättä, mutta olen liian mukavuudenhaluinen ja rakastan matkustamista.

Lajittelen muoviroskat vain silloin, kun jaksan ja se tavallinen roskis on ei ole täynnä. Biojäteastiaa mulle ei tule varmaan ikinä. 

Annan turhan helposti periksi lapselle silloin, kun mulla on paljon tekemistä ja kiire. ”No tän kerran..” Ei pitäisi ikinä, siitä kärsii vain itse.

Ajan liikaa autolla, koska mukavuudenhalu ja ajoittainen laiskuus voittavat julkiset.

Teen huijaussiivousta itseäni (ja vieraita) varten. Pyykin lajittelu on ihan sanonko mistä, joten tungen ne yleensä saunaan tai isoon petivaatekoriin.

Totun helposti. Oli se sitten pari juhlaviikonloppua putkeen tai vastaavasti yltiösporttinen kuukausi – se meinaa jäädä päälle. 

Vaadin liikaa itseltäni edelleen. Vaikka ajattelen että olen päässyt suorituskeskeisyydestäni, aina se sieltä tulee jotenkin esiin. On oltava paras, on oltava täydellinen, on oltava kaikin puolin hyvä ihminen. 

Ja sitten taas se toinen puoli minusta, ihan sama elämä on tässä ja nyt! Ja vedetään aivan överiksi homma kuin homma.

Päätän aina silloin tällöin säästää tavallista enemmän rahaa, ja kas, löydän heti jonkun hirveän hyvän tuhlauskohteen koska en muka voi elää ilman tuotetta X. Turha shoppailu siis.

Jätän aina kaikki epämiellyttävät jutut ihan viime tippaan. Laskujen maksamiset ja tylsät työjutut ihan erityisesti.

Kun juodaan viiniä ja lähdetään ulos, en välitä tippaakaan kohtuudesta saati riittävistä yöunista. Ja aina joskus, hyvin, hyvin, harvoin, nukun meikit naamassa. Pahinta!

Olen suuri aikaoptimisti ja kuvittelen ehtiväni joka paikkaan ajoissa. Yleensä en todellakaan ehdi sillä arvioin ajankäyttöni aivan väärin.

Mitkä on sun pahoja tapoja?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Heräsin kesken unen outoon oloon. Pyysivätkö koirat ulos? Nousin sängystä pimeässä makuuhuoneessa ja tuntui että asunnossa on joku. Ihan ensimmäinen tunne oli erikoinen, ei pelota yhtään. Koirat nukkuivat omissa pedeissään, herätin ne kuitenkin ja vein  takapihalle ulkoilemaan. Jos ne vaikka vinkuivatkin sinne ulos poikkeuksellisesti keskellä yötä, mutta en heti herännytkään ja jatkoin vain unia tyttöjen tehdessä samoin. Koirat tassuttelivat kaikessa rauhassa pihalla, itse olin kylpytakissani ovella ja herättelin itseäni varmistaakseni, etten näe unta. Kun olin aivan varma että olen hereillä enkä näe unta, tiesin että tässä on jotain outoa. Minulla oli edelleen kokoajan olo, että asunnossa on joku, joka ei siellä asu, mutta ei lainkaan pelottavalla tavalla. Olen usein tuntenut kuolleen isäni läsnäolon, mutta nyt se saattoi olla joku muukin läheinen. Koirilla ei ollut mikään kiire sisälle, seisoin kylmissäni ovella ja tuijotin olohuoneen seinään kiinnitettyä Bang&Olufsenin musiikkilaitteiden näyttöä. Pimeään näyttöön syttyi täysin valkoinen, kirkas valo, jollaista siinä ei ole koskaan ole. Ihmeissäni keskellä yötä tuijotin tuota valkoista näyttöä, joka vahvisti ajatukseni siitä, että täällä on nyt joku. Yhtäkkiä eteisessä välähti kirkas valo ja tunne siitä, että täällä oli joku, katosi siinä hetkessä. Joku lähti. Koirat tulivat takaisin sisään, vein kylpytakin naulakkoon ja jatkoin aivan normaalisti unia.

Kuka meillä kävi? Se oli ensimmäinen ajatukseni aamulla. Minulla on paljon vastaavia kokemuksia, samoin perheenjäsenilläni. Viimeisin sattui isoäidilleni. Hänkin kertoi heränneensä syntymäpäiväyönään pudonneeseen tauluun, jolla oli selvästi merkitys. Syntymäpäiväterveiset isoisältä, olihan taulu häneltä. Mummollakin oli ollut tuo samanlainen olo, ettei häntä pelota ollenkaan. Uskon henkiin ja elämän jatkumiseen, kaikkiin merkkeihin jostain toisesta todellisuudesta. En oikeastaan osaa edes tarkemmin selittää mihin, mutta minulla on vahva usko siitä, että tässä maailmassa on paljon muutakin kuin se, mitä nyt näemme. Monet pitävät näitä aivan täytenä huuhaana, mutta uskon että teissäkin on varmasti lajitovereitani, jotka ymmärtävät mistä puhun. Toisaalta toivoisin myös jonkun realistin kertovan epäilyksensä, mistä tuo ylläoleva ilmiö johtui, jos ei kerran henkimaailman vierailusta? Käy jättämässä kommenttia millaisia yliluonnollisia kokemuksia sulla on ollut, lukisin niitä mielelläni. Mulla on näitä tosiaan paljon, kirjoittelen niistä muistakin sitten myöhemmin.

Did you know that when people appear in your dreams, it’s because that person wants to see you?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian