Viime viikolla Micaelin isä kysyi, mitkä ovat lempisanojani. En itseasiassa miettinyt edes kauaa kun sanoin ensimmäisen, Frida. En tiedä miksi, olen aina tykännyt nimestä Frida ja se kuulostaa sananakin kauniilta. Sen takia minulla on rakas pieni Frida kotonakin. Toinen suosikkisanani on flamingo, minut tuntevat eivät varmasti ihmettele miksi. Siroa, tyttömäistä ja vaaleanpunaista. Näitähän yhdistää tuo F, joista tuleekin heti mieleen nämä my favorite f-words mietelauseet. Mahtui ajatuksiini kuitenkin vielä yksi F-sana, jonka merkitys on itselleni se tärkein. F niin kuin feministi.

Olin lapsena se, joka halusi leikkiä aina sitä supernaista joka lähtee poikien kanssa taisteluleikkeihin korkokengät jalassa ja nätissä meikissä. Lapsuuteni naisihanne on ollut itsenäinen ja vahva nainen, ei suinkaan missi tai pullantuoksuinen äitihahmo. Tämähän ei tietenkään sulje pois sitä, etteivätkö missit ja kotiäidit voi olla vahvoja ja itsenäisiä, monet varmasti ovatkin, mutta ymmärrätte varmaan mitä haen nyt takaa. Musta piti tulla astronautti tai suuri johtaja, ja samalla käyttää niitä korkkareita ja olla kaikin puolin naisellinen. En koskaan ole kuitenkaan ajatellut itseäni feministiksi, sillä sanalla feministi on ollut vähän vääränlainen leima. Lisäksi 2010-luvun kärkäs feministikeskustelu ja narsistin läsnäolo entisessä elämässäni saivat feministin sisälläni pitkäksi aikaa hiljaiseksi. Kun vuodesta toiseen dissataan siivellä eläjäksi, sitä tottuu ajatukseen, että enhän mä nyt itse olekaan mitään suurta saavuttanut ja oonko mä ollut viime vuosina millään lailla edes itsenäinen? Tässä kohtaa voitte vain miettiä, mikä vaikutus niillä paskakommenteilla voi olla vähän herkempään mieleen. Mun omani on kuitenkin suhteellisen vahva. Olen tehnyt kuitenkin aikamoisen matkan tähän pisteeseen, jossa olen nyt ja niin minusta on tullut erilainen feministi. Pidän edelleen perinteisistä sukupuolirooleista, mun mielestä kotitöitä tekevä mies on vaan vähän hassu ja auton ovet avaava herrasmies joka maksaa ravintolalaskun on aivan ihana, mutta ei se ole minun asemastani ja oikeuksistani pois. Olen hyvinkin vahvasti feministi. Myös äitinä yritän opettaa pojalleni mahdollisimman paljon sitä, että tytöt ja pojat ovat ihan yhtä hyviä. Yhtä nopeita, yhtä älykkäitä ja yhtä kivoja. Mutta opetan myös, että tytöt ja pojat ovat erilaisia. Feminismi ei tarkoita sukupuolineutraaliutta.

Olisin voinut jäädä vain tyytyväisenä elämään elämää, jossa minun ei tarvitse tehdä mitään. Helppo vaihtoehto, monen tytön haave. Olla ja tehdä vain kivoja asioita. Alusta asti olen kuitenkin halunnut tehdä kokoajan jotain itse. Sitä mun omaa juttua ja mennä jatkuvasti eteenpäin. Kun elää vuosia suhteessa jossa saa kaiken, oma kunnianhimo häviää helposti. Toisaalta, se muutti koko arvomaailmani. Oikeasti olen joutunut luopumaan monista aiemmista tavoitteista ja suunnitelmista. Elämäni muuttui niin paljon parisuhteeni myötä, että monet haaveet ja tavoitteet menivät uusiksi. Olin sen takia pitkään vähän hukassa sen kanssa, mitä haluan itse tehdä, mutta nyt tiedän että tällä kaikella on ollut tarkoitus. Asioiden on pitänytkin mennä juuri näin. Yllättävän monen bucket list on täynnä nimenomaan rahalla saavutettavia asioita, sillä valtaosan elämä on hyvin materialistista. Kun puhutaan tavoitteista, yllätyn nykyään usein, kuinka materialistisia ne monilla ovat. Arvoni ovat muuttuneet paljon ja feministi sisälläni ei halunnut enää saavuttaa naisena niinkään rahaa ja materialistista menestystä, toki niitäkin, mutta eri mittakaavassa. Ennen kaikkea haluaisin muuttaa muuttaa maailmaa ja alkaa vaikuttamaan ihmisten ajatuksiin elämästä. Nainen voi tehdä mitä tahansa, olla vahva ja itsenäinen ja vaikka sitten samalla missi ja kotiäiti. Nainen pystyy tekemään niin paljon enemmän kuin mies, jos vain uskaltaa. Se uskallus puuttuu vielä monilta, mutta maailma toivottavasti muuttuu sen osalta vähitellen.

En haluaisi, että enää yksikään nainen kysyisi mieheltään, voinko laittaa tämän asun juhliin? Voinko ostaa yhteiseen kotiin tämän esineen? Voinko lähteä tyttöjen viikonloppureissulle? On tottakai kiva, ja kohteliastakin, kysyä mielipidettä mutta joskus sitä voi kysyä vain mielipiteen kysymisen iloksi, ei suinkaan siksi, ettet oikeasti pukisi sitä vähän liian lyhyttä mekkoa juhliin sen takia, että mies kieltää. Toista täytyy kunnioittaa, mutta ei elää toisen mielipiteiden mukaan. Ei ikinä. Stockan lakanaosastolla kuulin naisen pohtivan, voiko hän nyt kuitenkaan ostaa näitä lakanoita, jos mies ei tykkääkään. Kampaajalla nainen valitteli, kuinka haluaisi punaisen, mutta mies ei halua hänen värjäävän vaaleaa. Ei näin. Joskus tuntuu, että miellyttämisenhalu on mennyt itsekunnioituksen ja itsensä arvostuksen edelle. Ajatus miestä paremmin tienaavasta naisesta on myös edelleen iskostunut negatiivissävytteisenä monen mieleen. Samaan aikaan kuitenkin oman elämänsä girl bossit julistavat itsenäisyyttään sosiaalisen median täydeltä. Maailma on todellakin muuttumassa. Feminismi ei ole yksiselitteistä, se ilmenee monin eri tavoin. En olisi itse edelleenkään aina automaattisesti jakamassa sitä ravintolalaskua tai imurointivuoroja. Mutta en kyllä ole antamassa kenenkään päättää elämästäni enkä tee mitään siksi, että mies haluaa nyt näin. Pidän itsenäisyydestäni kiinni loppuun asti.  En pidä miesten dissaamisesta millään tavalla, olen edelleen sitä mieltä että moni kundi olisi maalannut sen vaaleanpunaisen seinän paremmin kuin minä, mutta suoriuduin siitä kuitenkin todella hyvin ilman miestä. Olen itseasiassa aika usein puoliksi vitsillä julistanut kovaan ääneen, miten en vain tarvitse miehiä mihinkään. Huom. Puoliksi vitsillä ♥ Miten feminismi ilmenee sun elämässä, tai voitko sanoa olevasi feministi? Kuvat ovat meidän Versailles’n reissulta, minä ja miehet palatsissa.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Olen viimeaikoina useammassakin postauksessa viitannut viime vuosien aikana heränneestä ihastumisestani taiteeseen ja taidehistoriaan. Kun kuukausi takaperin kuvasin storya iltalukemisestani –  Rembrandtin tekniikasta –  joku nokkela siellä väitti, etten mä nyt oikeasti lue sellaista. Haha. Luen ja olen lukenut yhä enemmän ja enemmän kirjoja taiteesta, sekä aidosti kiinnostuneena keskustellut kotona paljon muistakin taiteen aloista, en pelkästään maalauksista. Pidän nykyään myös paljon antiikista. Nämä ovat siis asioita joita olen aiemmin suorastaan kammonnut. Nämä ovatkin esimerkkejä siitä, kuinka ihminen voi muuttua. Seura, jossa vietämme aikaamme päivittäin, muuttaa meitä ja kiinnostuksen kohteitamme. Muutos voi toki tapahtua kumpaan suuntaan tahansa. Esimerkkinä, tarpeeksi yksinkertaisessa seurassa voi alkaa kaivata jotain syvällisempää sisältöä elämään ja alkaa muuttaa itseään sellaiseksi, tai laiskassa porukassa tekeekin mieli olla ahkera ja erottua siitä joukosta. Toisaalta taas motivoivat tyypit voivat vain kasvattaa motivaatiota ja inspiraatiota entisestään sekä luoda uusia upeita näkökulmia. Muutos voi tapahtua aina tietysti huonompaankin suuntaan, tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa nuoruusvuosien huonot kaveriporukat.

En pidä yleistyksestä, että ihminen ei muutu. Kasvamme jatkuvasti kokemustemme ansiosta. Luulenkin, että vain ne kaavoihin kangistuneet, mukavuusalueellaan ikuisesti pysyvät tyypit ovat niitä, jotka eivät koskaan muutu. Olen itsekin rutiinieni orja ja rakastan tietynlaista turvallista arkea ja vähän jopa ahdistun jatkuvista muutoksista. Kuitenkin pahinta olisi juuri se Minna Canthin kammoksuma, nukkuva, puolikuollut elämä. Kuinka moni kiroaakaan sitä paikalleen jämähtämistä tälläkin hetkellä? Varmasti moni. Itse olemme kuitenkin jokainen vastuussa omista muutoksistamme ja siitä, tyydymmekö vain johonkin vai haluammeko jotain enemmän. Välillä sitä toki ajattelee pinttyneistä tavoista, että mihin sitä koira karvoistaan pääsisi. Luonnetta ja persoonallisuutta on vaikea muuttaa, mutta piirteitä sekä motivaatiota ja kiinnostuksen kohteita kyllä. Tietoisesti tai täysin tahattomasti. Meitä muokkaavat monet tekijät. Perinnöllisyys on vain yksi osa meitä, puolet meistä on ympäristön aikaansaannosta.

On typerää ajatella, että jos on aina ollut laiska ja ylipainoinen, ei vain voi muuttua yhtäkkiä sporttiseksi salikissaksi. Aamuvirkuksikin voi opetella jos oikein haluaa. Tottakai voi. Voi muuttua ihan juuri sellaiseksi, kuin itse haluaa. Jos haluat sivistää itseäsi, ymmärtää politiikkaa ja opiskella uusia kieliä, mikset tekisi niin? Oli sitä minkä ikäinen tahansa, aina voi oppia uusia temppuja. Ihmissuhdetaitoja, persoonallisuutta, rohkeutta tai vaikka rauhallisuutta. Temperamenttiakin saa oppimalla. Tajuattekohan, mitä haen takaa? Ei kannata ajatella, että se nyt oli sellainen ja tällainen silloin kymmenen vuotta sitten, ei se voi siitä mihinkään muuttua. Esimerkiksi ystäväni ei koskaan ollut mikään hyvä koulussa ja häntä kiinnostivat aivan muut asiat. Sittemmin hän on menestynyt juuri sillä alalla, jota opiskeli huonoin arvosanoin, varmaan paremmin kuin kukaan muu luokallaan. Pyörittää omaa bisnestä, kasvattaa lapsia ja tanssii kohta Linnan juhlissa ♥ Usein ne arvostelijat ovatkin niitä, jotka eivät sitten millään muutu. Oletko ehkä itse muuttunut tai huomannut toisissa ihmisissä suuren muutoksen?

Itse ainakin muutuin silloin 25-vuotiaana saadessani lapsen, jota en koskaan ajatellut saavani. Arvomaailmani on muuttunut aivan täysin, samoin tapani hoitaa suhteita ja tehdä töitä. Kiinnostuksenkohteeni ovat hyvinkin erilaisia kuin kymmenen, saati viisitoista vuotta sitten. Turhaan vastustamme aina niin paljon muutosta, ne ovat vain hyvästä. Muutoksista, äitiydestä, ihonhoidosta ja treenistä on ainakin tulevalle viikolle tulossa postauksia, ehkä myös vähän terveys- ja sisustusjuttujakin.   Ja hei, hammasjutuista asiaa myös! Jos sulla tulee mieleen Invisaligneista kysyttävää, niin seuraa mua Instagramissa ja jätä viestillä kysymyksiä, ensi viikolla koitan muistaa kertoa nimittäin hammasprojektistani siellä sekä täällä blogissa. Tai jätä kysymys tän postauksen kommenttiboksiin niin kokoan niitä sitten blogipostaukseen. Tää viikonloppu on ollut niin keväinen, että sain jostain energiaa laittaa pihaakin jo vähän järjestykseen talven jäljiltä. Mulla on ollutkin aivan ihanan rento viikonloppu tyttökavereiden, treenin ja tuon oman pienen rakkaan kanssa ♥ Toivottavasti teilläkin!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Haha, kun kirjoitin tuon otsikon alkoi soimaan päässä vain se biisi, ”mul on pahoja tapoja, pahin oot sä..” mutta tarkoitukseni oli siis listata juuri sellainen my bad habits tyyppinen juttu eli kauheita paljastuksia omista pahoista tavoistani. Sädekehiä kiillotellaan blogimaailmassa kilpaa ja nykyään tuntuu että jos et ole täydellisyyden huipentuma ympäristötekojen ja ravitsemustieteen asiantuntijana, et saisi kirjoittaa yhtään mitään ilman kritiikkiä. Haluan ainakin tätä omaa blogiani viedä kokoajan inhimillisempään suuntaan enkä esittää mitään pyhimystä, en todellakaan ole sellainen. Mitä enemmän ajattelen näitä juttuja, sitä enemmän pahoja tapoja löydän itsestäni. Listasin niitä tähän alle, kuulostaako tutulta?

 

Jätän auton todella usein sakkopaikalle, esimerkiksi kaupan oven eteen. Koska mähän käyn vaan ihan nopeasti siellä..

Poltan edelleen jos juon enemmän kuin pari lasia alkoholia. Lopetin sen itseasiassa vähäksi aikaa, mutta koska krapulat eivät olleet yhtään sen lievempiä, ajattelin että ihan sama. 

Haukun mielessäni liikenteessä autoilijoita, vaikka he tekisivät ihan inhimillisiä virheitä. Enhän itsekään tahallani aja väärin tai unohda vilkkua.

Lennän varmasti liikaa ja voisin joskus vaikka jättää jonkun matkan tekemättä, mutta olen liian mukavuudenhaluinen ja rakastan matkustamista.

Lajittelen muoviroskat vain silloin, kun jaksan ja se tavallinen roskis on ei ole täynnä. Biojäteastiaa mulle ei tule varmaan ikinä. 

Annan turhan helposti periksi lapselle silloin, kun mulla on paljon tekemistä ja kiire. ”No tän kerran..” Ei pitäisi ikinä, siitä kärsii vain itse.

Ajan liikaa autolla, koska mukavuudenhalu ja ajoittainen laiskuus voittavat julkiset.

Teen huijaussiivousta itseäni (ja vieraita) varten. Pyykin lajittelu on ihan sanonko mistä, joten tungen ne yleensä saunaan tai isoon petivaatekoriin.

Totun helposti. Oli se sitten pari juhlaviikonloppua putkeen tai vastaavasti yltiösporttinen kuukausi – se meinaa jäädä päälle. 

Vaadin liikaa itseltäni edelleen. Vaikka ajattelen että olen päässyt suorituskeskeisyydestäni, aina se sieltä tulee jotenkin esiin. On oltava paras, on oltava täydellinen, on oltava kaikin puolin hyvä ihminen. 

Ja sitten taas se toinen puoli minusta, ihan sama elämä on tässä ja nyt! Ja vedetään aivan överiksi homma kuin homma.

Päätän aina silloin tällöin säästää tavallista enemmän rahaa, ja kas, löydän heti jonkun hirveän hyvän tuhlauskohteen koska en muka voi elää ilman tuotetta X. Turha shoppailu siis.

Jätän aina kaikki epämiellyttävät jutut ihan viime tippaan. Laskujen maksamiset ja tylsät työjutut ihan erityisesti.

Kun juodaan viiniä ja lähdetään ulos, en välitä tippaakaan kohtuudesta saati riittävistä yöunista. Ja aina joskus, hyvin, hyvin, harvoin, nukun meikit naamassa. Pahinta!

Olen suuri aikaoptimisti ja kuvittelen ehtiväni joka paikkaan ajoissa. Yleensä en todellakaan ehdi sillä arvioin ajankäyttöni aivan väärin.

Mitkä on sun pahoja tapoja?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian