Kuunvaihteet ovat aina mun suosikkiajankohtia, kuten kaikki alut yleensäkin. Aamut, maanantait, vuodenvaihteet. Loistavia mahdollisuuksia uusille aluille. Toiset kuukaudet ovat kivempia kuin toiset, ja ainakin täällä Suomessa lokakuu ja marraskuu taitavat olla niitä monen inhokkeja. Olen pyrkinyt tietoisesti viimeaikoina entistäkin vahvempaan positiivisuuteen ja löytämään kaikesta jotain hyvää. Kaipaan toisaalta kesää ja samalla odotan joulun aikaa, joten yritin tänään autoa ajaessani keksiä positiivisia asioita tästä välikaudesta. Siitä sain idean tähän pieneen postaukseen, nimittäin..

 

5 syytä pitää lokakuusta..

 

 

Pukeutumisen kulta-aikaa Vielä ei tarvita paksuja talvikamppeita. Lokakuussa saa käyttää taas kivoja syysvaatteita, kaivaa ne lempineuleet vaatekaapin perältä (neuleet taitavat olla suomalaisten suosikkivaatteita?) sekä fiilistellä pikkuhiljaa villakangastakkeja, saappaita ja nilkkureita. Lokakuu antaa vielä mahdollisuuden hameille, mekoille ja lenkkareille. Ei loskaa, ei vielä pakkasta.. Paljon enemmän mahdollisuuksia kuin kesällä tai talven synkkyydessä. Ihokaan ei ole vielä ihan niin kalpea kuin talvella eikä ilman kuivuminen ole vaikuttanut siihen niin negatiivisesti. Vielä ei tarvitse ajatella pukeutuvansa vain siihen, mikä on lämpimintä ja mikä suojaa loskalta ja räntäsateelta. Villaisia kerroksia, värikkäitä neuleita ja vihdoin myös pipokauden aloitus – hyvästi huonot hiuspäivät!

 

 

Värit Luonto on lähes yhtä kaunis kuin toukokuussa sen puhjetessa kukkaan. Kun toukokuun kukat muistuttelevat luonnon taas heräävän ja toivottavat kesän tervetulleeksi, tämä keltaisen, oranssin ja punaisen väriloisto on kuin lämmin kiitos siitä kesästä ja ihana siirtymä uuteen vuodenaikaan, vaikkei se niin kaunis olekaan. Näistä luonnon väreistä haluaa lähteä nauttimaan ulos aina kun mahdollista. Tänään puistossa näin monta kännykkäkuvaajaa keskellä aamun kiireitäkin. Ruskaretkelle ei tarvitse lähteä Lappiin asti, läheltä löytyy paljon upeita paikkoja. Nuuksion lisäksi Sipoonkorven kansallispuistoa on kehuttu paljon, Helsingissäkin on monia paikkoja muutaman tunnin ruskamatkalle. Keho ja mieli kiittävät ja värikäs syysmaisema hurmaa stressaantuneemmankin mielen.

 

Vihdoin aikaa liikkua Kesällä ei (muka) ehdi, nyt on vihdoin aikaa treenille! Kun ulkona sataa, kuntosalille on ihanaa mennä. Mikään ei piristä keskellä syysväsymystä niin paljon kuin kunnon hikitreeni tai reipas lenkki ulkona. Ja jotta liikunnasta saa elämäntavan ja rutiinin, sen on oltava pitkään säännöllistä. Lokakuu on siis loistava aika liikkua ja tehdä uusia rutiineja, 31 päivää säännöllisyyttä tekisi monessakin hyvinvoinnin osa-alueessa todella hyvää, eikö? Ulkona tuntuu nyt olevan paljon enemmän happea ja toisaalta taas arjen harmaudessa ja vesisateessa on mitä parhain aika livahtaa salille. Treenaaminen on omaa aikaa ja suuri satsaus juuri sinuun itseesi sekä omaan hyvinvointiisi. Raivaa sille tilaa, älä vaan pihistä siitä juuri silloin, kun todennäköisesti tarvitset sitä eniten. Syksyllä päivien pimentyessä.

 

 

Punaviinikuu Olen nimennyt aiemmin syyskuun viralliseksi punaviinikuukaudeksi, mutta nyt se oli siihen tarkoitukseen turhan kesäinen. Viimeistään nyt punaviinit ja erilaiset teet tulevat ajankohtaiseksi. Lämpimät keitot, erilaiset pata- ja uuniruoat.. Nauti hämärän aamun aamukahvi sytyttämällä kaveriksi kynttilä, tämä tuo ainakin itselleni hyvän mielen heti aamun ensimmäisinä tunteina. Tai järjestä treffit kynttilänvalossa, aina ei tarvitse olla tekemässä mitään ihmeellistä. Pitkät keskustelu, kirjakerho, kävelyt pimeässä illassa? Lokakuu on täydellistä aikaa tunnelmoinnille ja ihan vain elämästä nautiskelulle. Siis aivan mainio ajankohta tapailulle ja treffailulle ♥ Kesältä jäi ehkä käteen uusia tuttavuuksia? Ehkä et kesän kiireiden takia ehtinyt nähdä tarpeeksi ystäviä tai sukulaisia? Lokakuussa on aikaa seurustella ja sinkuille tiedoksi, moni alkava suhde on syventynyt parisuhteeksi nimenomaan syksyn pimeydessä.. Hyvää aikaa panostaa myös siihen jo pidempäänkin parisuhteeseen.

 

Aikaa vain olla Lokakuussa on paitsi aikaa treenata, myös aikaa palautumiselle ja akkujen lataamiselle. Nauti siitä, kun ei tapahdu oikein mitään ihmeellistä. Kesän riennot ovat takana päin, pikkujoulukausi vasta alkamassa. Kotihiiri saa hyvällä omalla tunnolla olla kotona, menevämpi tyyppi saa taas ehkä kauan kaivattua hengähdystaukoa sillä lokakuu on monille sitä ihanaa hiljentymisen ja rentoilun aikaa. On niin kivaa, kun ei ole mitään ihmeellistä tekemistä. Se jättää myös aikaa spontaaneille menoille, jotka yleensä ovat niitä hauskimpia. Lepo ja palautuminen kannattaa muistaa ja priorisoida korkealle viimeistään nyt.

 

 

Mitä kivaa sä keksit lokakuusta?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

En nyt muista kuinka mones kerta tämä oli Ranskan Rivieralla, mutta ei varmasti viimeinen. Oikeastaan mitä useammin olen matkustanut Rivieralle, sitä enemmän pidän siitä. Se kilpailee Floridan kanssa paikasta, jossa toivoisin sitten joskus eläkepäivinä kakkoskotini sijaitsevan.. Vaikka meillä on asunto Espanjassa, voisin itse vaihtaa sen Ranskaan koska tahansa. Espanja on kiva, helppo ja aurinkoinen, mutta Riviera.. Niin paljon kauniimpi, niin paljon persoonallisempi, ja niin paljon parempaa ruokaa. Monella on mielikuvia ja ennakkoluuloja etenkin Nizzasta ja Monacosta, eivätkä ne välttämättä ole positiivisia. Elämä siellä näyttäytyy monille vain isoina huvijahteina, luksusliikkeinä, kasinoina ja yökerhoina. Alueelle on keskittynyt paljon rahaa maailmalta, mitä en ihmettele kyllä ollenkaan. Aurinko, turkoosi vesi ja ne henkeäsalpaavat maisemat kutsuvat luokseen yhä uudelleen ja jos siihen on mahdollisuus, moni sinne myös lähtee. Toki vietimme itsekin nyt ihan poikkeuksellista ökylomaa ystävän jahdilla, mutta Riviera on parhaimmillaan paljon muuta kuin elämää veneillä. Siellä voi hyvin reissata myös pienellä budjetilla. Toinen toistaan suloisempien pastellitalojen, jyrkkien rinteiden, turkoosin meren ja ranskalaisen ruoan parissa alkaa väkisinkin ajatella, että tänne olisi ihana jäädä pidemmäksikin aikaa..

 

 

Monella on mielikuvia ja ennakkoluuloja etenkin Nizzasta ja Monacosta, eivätkä ne välttämättä ole positiivisia. Elämä siellä näyttäytyy monille vain isoina huvijahteina, luksusliikkeinä, kasinoina ja yökerhoina. Alueelle on keskittynyt paljon rahaa maailmalta, mitä en ihmettele kyllä ollenkaan. Aurinko, turkoosi vesi ja ne henkeäsalpaavat maisemat kutsuvat luokseen yhä uudelleen ja jos siihen on mahdollisuus, moni sinne myös lähtee. Toki vietimme itsekin nyt ihan poikkeuksellista ökylomaa ystävän jahdilla, mutta Riviera on parhaimmillaan paljon muuta kuin elämää veneillä. Siellä voi hyvin reissata myös pienellä budjetilla. Toinen toistaan suloisempien pastellitalojen, jyrkkien rinteiden, turkoosin meren ja ranskalaisen ruoan parissa alkaa väkisinkin ajatella, että tänne olisi ihana jäädä pidemmäksikin aikaa..

 

 

Tämänkertainen reissumme lähti Nizzasta kohti Monacoa. Monacosta jatkoimme Èzen ja Cap-Ferratin kautta Cannesiin, Île Sainte-Margueriten ja Île-Saint Honorat’n saarten edustalle. Viimeiset pari päivää nautimme Nizzasta ja Villefranchesta. Monacon ja Cannesin Boat Show sotki hieman alkuperäisiä suunnitelmiamme, mutta oli vaihteeksi kiva välillä vain olla ja nauttia kiireettömyydestä täydessä auringonpaisteessa. Jo parissa kuukaudessa ehti unohtaa, miten ihanalta polttavat auringonsäteet iholla tuntuvat. Vaikka tällä kertaa asuimmekin veneessä, suosittelen lämpimästi vuokraamaan auton Rivieraa varten. Ihanat pikkukylät hurmaavat kävijänsä ja voit löytää mitä upeampia rauhallisia rantoja ja piilotettuja ravintoloita, ihan vahingossa. Lähes kaikki elämäni parhaimmat ruokakokemukset liittyvät muuten Ranskaan.

 

 

Lensin myöhään sunnuntai-iltana Suomeen ja minireissun jälkeen arkeen palaaminenkin sujui ihan mutkattomasti. Tai no, jos katsot Instagram storyni tältä aamulta, ei voida puhua ihan mutkattomasta, sattui nimittäin pikku haaveri illalla nukkumaan mennessä. Olipa muuten hullua tulla yksin kotiin, kun koirat ovat vielä äidilläni ja Micaelkin oli hoidossa maanantaihin. En muistakaan, milloin olisin ollut niin yksin kotona. Nyt kuitenkin takaisin töissä ja treeneissä kiinni. Reissaaminen on ihanaa, mutta on onni, että on sellainen ja koti ja elämä täällä Suomessa, mihin on aina ihana palata. Jos lomalta palaaminen tuntuu aina ahdistavalta, on se merkki siitä että arki kaipaa vähän muutosta. Siitä kirjoittelen teille myöhemmin lisää. Mahtavaa juuri alkanutta lokakuuta, yllättäköön se tänä vuonna ihanuudellaan ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Kysyi parikymppinen Mirva usein itsekseen kun törmäsi niihin urheiluliikkeissä. Lasketteluvaatteet kaapistani ovat löytyneet aina, muuten ei olisi tullut mieleenkään laittaa toppahousuja jalkaan moneen vuoteen. Talvisin ei voinut juosta, kävelyt tehtiin silloin vuosien ajan pelkissä Uggeissa ja se tuulipuku.. Oli ehkä kauhein asu, jonka tiesin. Treenivaatteita löytyi liiallisuuksiin asti, kaikki ohuita trikoita, vain ja ainoastaan salilla käytettäväksi. Kaikenlainen ulkoilu, luonto ja metsäjutut olivat pitkään ihan out. Hiihto ja uinti kuuluivat mummoille. Luulin hyvän olon tulevan ihan muualta. Se oli aikaa, jolloin itseasiassa luulin voivani hyvin. Vaikka treenasin, en edes tiennyt mitä hyvä olo, saati ulkoilun ja liikunnan tuoma aito hyvä olo edes ovat.

 

 

 

 

Trikoissa, Uggeissa ja Canada Goosessa ei tosin enää niin vain leikittykään lapsen kanssa ulkona. Luonnossa liikkuminen alkoi kaikin puolin kiinnostaa, joka syksy haaveilin sieniretkistä. Joskus kävinkin. Mies sai mut pääsemään eroon uimahallikammosta ja opetti vapaauinnin tekniikan. Ensimmäisen Speedon kokouikkarin osto oli vähintään yhtä maailmaa mullistava kokemus kuin hiihtolenkki, jonka tein äidin suksilla. Vihasin hiihtoa lapsena ja sama tunne jatkui pitkälle aikuisikään, kun pakotettuna lähdin yhden ainoan kerran paskoilla vanhoilla suksilla metsään. Annoin hiihdolle uuden mahdollisuuden kun äiti fiilisteli sitä ja sain lainata suksia. Hiljaisuus, luonto ja se fiilis. Hitaasta vauhdista huolimatta joku siinä viehätti. Opettelin itsekseni luistelutekniikan ja hankin kaikki mahdolliset varusteet ja välineet. Kaapista alkoi löytyä toppa-asuja, goretex -kenkiä ja lopulta myös se tuulipuku. Oikeastaan juuri tuon hiihdon kautta rakastuin luonnossa liikkumiseen uudelleen.

 

 

Lapsena meitä vietiin usein metsään ja olen jo todella nuorena tehnyt yksin metsälenkkejä sekä käynyt sienessä ja marjassa. Isä opetti meidät rakastamaan luontoa ja liikkumaan siellä. Metsän tuoma hyvä olo oli kuitenkin ehkä liian itsestäänselvää. 20-vuotiaana maailmassa kiinnostivat ihan muut jutut ja sitä oli olevinaan niin cool ja niin kaupunkilainen, että villakerrastot ja tuulipuvut olivat todellakin out. Onneksi löysin luonnon kuitenkin uudelleen. Nyt ulkona liikkuminen on iso osa hyvinvointiani. Askeleita kertyy kuin itsestään ja samalla liikkuu koko perhe, koiratkin. Suunnittelin ystävien kanssa Sipoonkorven ulkoilureissua sekä Nuuksion luontopolkuja. Eilen tehtiin nopeampi, parin tunnin reissu niinkin lähelle kuin Seurasaareen. Lapsen kanssa todella helppo tapa saada tehtyä pidempikin lenkki jos koirat ovat mukana. Miksu sai pyöräillä saaren ympäri, me käveltiin tyttöjen kanssa perässä. Matkalla oli vaikka mitä ihmeteltävää, aina hiidenkirnusta oraviin ja puumajoihin. Kirpeä syyskuun aamu oli täydellinen ajankohta pukea päälle se tuulipuku.

 

Lue lisää aiheesta

Luonto täynnä taikaa ja hyvää oloa 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian