Syksyllä kiinnittää pukeutumiseen ihan eri tavalla huomiota kuin kesällä. Itse ainakin kesällä viihdyn vain kevyissä pellavamekoissa tai shortseissa ja ilmavissa topeissa. Päivästä toiseen. Kuumalla säällä ei jaksa pukeutua ja sandaalit ovat lähestulkoon ainoat kengät jotka kesällä viitsii jalkoihin laittaa. Kausi kesämuodille on niin lyhyt, että mahdollisuudesta kevyeen pukeutumiseen haluaa ottaa kaiken irti. Kesämuoti toistaa muutenkin usein itseään, pellavasta korilaukkuihin, korilaukuista pellavaan. Syksyllä on paljon enemmän mahdollisuuksia ja ainakin itselleni se on aina sitä uusien hankintojen aikaa. Löysin ihanan Jonnan blogista aamulla tämän syksyn tyylikyselyn ja päätin samantien kopioida sen myös itselleni. Syksy todellakin on täällä, aamulla seitsemän aikaan ilma oli niin hyytävän kylmää, että aloin epäillä onko täällä jo pakkasöitä..

 

 

1. Mikä on tämän syksyn lempitrendisi?
Musta on kiva seurata trendejä, vaikka en niitä itse orjallisesti noudatakaan. Pyrin pitämään kaapin täynnä ajattomia klassikoita, siten vältyn vaatekriiseiltä ja niin lompakko kuin mielikin kiittää laadukkaista vaatteista. Trendien kohdalla mietin yleensä tarkkaan, käyttäisinkö tätä vielä ensi vuonna. Joskus hetken it-jutut vain vievät mennessään, ja kuka tietää tuleeko siitä seuraava klassikko. Tänä syksynä ihastun kukkakuosiin, viittatakkeihin, satiinivaatteisiin ja pitkiin takkeihin. Rennoissa koti- ja urheiluvaatteissa fleece ja sitä muistuttava pörrömateriaali ottavat varmasti paikkansa kaapissani.

2. Entä mitä trendiä et koe omaksesi?
Ihan ykkösenä ehkä maailman kammottavin vaatekappale joka on tullut jo monessa paikassa vastaan, musta nahkainen pitkä trenssitakki. Siis hirveä! Mulle tulee vain mieleen itsensäpaljastelijat ja elokuvien sateessa piileskelevät arpinaamaiset pahikset. Hyi, hyi ja hyi! En pidä myöskään edelleen pinnalla olevasta ruutukuosista, mutta inhoni sitä kohtaan ei ole läheskään sitä luokkaa kuin tuota nahkatrenssiä. Se on siis trendi jota en koe omakseni, mutta joka näyttää hyvältä muiden päällä.

3. Minkä viime syksyn trendin jatkumisesta olet innoissasi?
Puffertakit, teddytakit, leopardikuosi ja kashmirsetit! Lämmintä ja mukavaa täksikin syksyksi ja talveksi.

 

 

4. Onko jotain hankintalistallasi tälle kaudelle?
Uusi lämmin untuvatakki. Tämän hankintaan kuulisin mielelläni vinkkejä, sillä haussa on todella lämmin, pitkä ja paksu untsikka. Lisäksi ennen talven tuloa täytyy päivittää kaappia uudella pipolla (must-hankinta joka syksy) sekä ehkä vielä yhdellä parilla lämpimiä talvikenkiä. Muuten vaatekaappini on kyllä valmis syksyyn, siellä on ihania neuleita sekä mukavia neulehousuja ja mekkoja. Ehkä se viittamallinen takki olisi vielä kiva lisä kaappiin?

5. Mikä on lempiasusteesi syksyyn?
Jättimäistä kashmirhuivia ei voita kyllä mikään. Balmuirin iso Helsinki-huivi on ollut suosikkini jo monta vuotta. Suloinen pipo kruunaa asun kuin asun silloin, kun ilmat alkavat oikeasti olla kylmiä.

6. Pipo vai hattu?
Aivan ehdottomasti pipo! Oikein odotan pipokauden alkua nyt kun kesästä päästiin.

 

 

 

7. Minkälaisia kenkiä käytät syksyllä?
Varmasti 90% kaikesta ajastani käytän jonkinlaisia lenkkareita (ja urheiluvaatteita), mutta kun laitan jalkaani jotain muuta, ne ovat joko korkeakorkoiset saappaat tai mustat nahkanilkkurit. Mokkaiset ylipolvensaappaat ovat olleet ja vuosia käytössä, samoin matalat nahkanilkkurit kultaisilla somisteilla, jotka tuntuivat jo ensisovituksella kuin sukilta jalassa. Lisäksi kaapistani löytyvät nahkaiset sekä mokkanahkaiset mustat korolliset nilkkurit, tykkään käyttää korkoja aina kun mahdollista. Ne tuovat niin kivasti ryhtiä.

8. Takkityylisi?
Rakastan lämpimiä takkeja, kuten paksuja puffertakkeja sekä teddytakkeja. Pitkälle syksyyn käytän kuitenkin bikermallista nahkatakkiani ison kashmirhuivin kanssa. Talvitakkikausi on Suomessa niin pitkä, etten viitsi liian aikaisin aloittaa sitä. Talvitakkia saa käyttää kuitenkin sinne huhtikuulle asti.

 

 

9. Mitkä ovat kolme lempivaatettasi syksyyn?
Kashmirsetti (tarvitsin varmaan vielä toisen) sillä neuletta ja housuja voi käyttää myös erikseen, teddytakki ja kukkamekko syksyisissä sävyissä.

10. Luottoasusi?
Mekko! Mekot toimivat aina, syksyllä yhdistän sen sukkiksiin ja saappaisiin tai nilkkureihin. Tänä syksynä pukeudun tummansävyisiin kukkamekkoihin sekä neulemekkoihin. Arkisin päälläni on usein myös leggingsit, löysä neule ja lenkkarit sekä nahkatakki. Mukavin ja kun vaatekappaleet ovat siistejä ja laadukkaita, myös käytännöllisin ja toimivin setti työn ja vapaa-ajan välille.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Vastuullisuus ja ekologisuus ovat nyt niin isoja trendejä, että olen jopa kuullut monien kyllästyneen niiden vahvaan esillä oloon. Me kolmekymppiset olemmekin vähän hassussa välikädessä tässä, +/- 20-v nuorille on itsestäänselvää ajatella maapalloamme sekä ilmastonmuutosta arjen pienissä teoissa, 40+ ikäluokka taas on nähnyt ja elänyt sen ajan, kun roskat saattoi heittää auton ikkunasta ulos tai upottaa mereen vaikkapa sitten mökiltä roudattu vanha sänky, who cares. Kun luonto-, ympäristö-, ja kierrätysasioita nosti joku esille, tuomittiin heti viherpipertäjäksi. Me olemme eläneet jossain siinä välissä. Joudumme tekemään valinnan jo siinä, ajattelemmeko ympäristöasioita ja ilmastonmuutosta lainkaan, toimimmeko itse ja jos toimimme, niin miten. Itse olen omaksunut pikkuhiljaa tietynlaisia itsestäänselvyyksiä vastuullisuuden puolesta, paljon tekemistä on edelleen enkä todellakaan ole mikään malliesimerkki vastuullisuudesta, mutta pienin askelin parempaa kohti..

 

 

CASE MUOTI JA KAUNEUS Etsin tässä hiljattain itselleni uutta talvitakkia. On ollut ihana huomata, kuinka turkissomisteet vähenevät jatkuvasti. Vaikka ne ovatkin ihanan näköisiä – kyllä, pidän itsekin turkissomisteisista hupuista – on silti vain hyvä asia, että saan suosikkitakkini halutessani myös ilman sitä. Tekoturkis ei juurikaan ole sen eettisempi valinta. Se, että eläin ei suoraan menetä henkeään vaatteesi takia kuten turkistarhalla, hän menettää tekoturkistakkisi takia henkensä jossain muualla ja tekoturkistuotanto kuluttaa paljon enemmän luonnonvaroja. Eettisyys on iso osa vastuullista elämäntapaa. Jos haluat käyttää turkiksia, suosi aitoja, eettisiä turkiksia tai kierrätettyjä versioita. No, se pienistä pörröisistä eläimistä. Vielä isompi ongelma maapallon ja ilmastonmuutoksen kannalta on pikamuoti. En tiedä teistä, mutta itseäni jopa vähän inhottaa katsoa, kuinka suositut somepersoonat kuvaavat stooreihinsa 10 erilaista halpavaateketjun keinokuituasua ja kehottavat seuraajiaan vielä ostamaankin niitä. Kun jokaisessa kuvassa on eri vaatteet, kannustetaan seuraajia shoppaamaan entistä enemmän halpaa pikamuotia, joka lopulta päätyy roskiin. Niin, tiedättehän. Vaatteet joita ei saa enää kirpparillakaan myytyä, päätyvät sekajätteeksi roskiin myös esimerkiksi sieltä UFF:lta ja Fidalta. Tietäisittepä, kuinka paljon tunteja olen käyttänyt asian tutkimiseen, miten keinokuituisia roskiin meneviä vaatteita voisi kierrättää ja hyötykäyttää isossa mittakaavassa.. Suomessa on onneksi tehty jo hienoja oivalluksia ja aloitettu hankkeita tämän ongelman ratkaisemiseksi. Tästä puhutaan vielä isosti.

 

Itse jopa voin paremmin, kun kaapissani ei ole niin paljon vaatteita. Kun aloin ostaa laadukkaita materiaaleja ja ajattomia vaatekappaleita, asukriisit katosivat. Vaatteisiin menee ehkä kerralla enemmän rahaa, mutta paljon harvemmin kuin ennen. Huollan ja korjaan myös paljon vaatteita sen sijaan, että ostaisin heti uutta. Tämä on toki mahdollista vain laadukkaiden materiaalien kohdalla. Akryylineuletta ei pelasteta, villaa ja kashmiria kyllä. Ja on kiva ajatella, että vaatteella on tarina. Että tätä mekkoa käytin siellä, siellä ja siellä. Että se oli päälläni monissa elämän tärkeissä hetkissä, eikä vain kerran yksissä bileissä ja jäi sen jälkeen kaappiin. Kosmetiikassa olen jo vuosia suosinut luonnonkosmetiikkaa, vaikka välillä palaankin synteettisiin kilpakumppaneihin.

 

ONGELMAT Eettisesti tuotettuja vaatteita on vaikea löytää sen näköisinä, että ne miellyttäisivät minua. Miksi niin monet kotimaiset ja vastuullisesti tuotetut vaatteet muistuttavat edelleen niitä muodottomia lastenvaatteita graafisine printteineen? Saa vinkata jos tiedät naisellisia vaatteita valmistavia brändejä! Niitä tekevät kyllä erottuvat edukseen, tässä voisi olla nyt hyvä markkinarako uudelle yrittäjälle..

Luonnonkosmetiikan ongelmat koskevat lähinnä tuotteiden laatua sekä allergisoivia aineita. Ihonhoidossa ja esimerkiksi saippuioissa olen löytänyt monia hyviä luomuversioita, mutta meikeissä synteettisten laatu on liian usein yhä parempi. Ja hei tapaus dödöt! Mikä on oikeasti hyvä ja pitävä luomudeodorantti? Ei ole tullut vastaan. Samoin hiustenhoitotuotteet.. Oma hiuslaatuni ei ainakaan ole toistaiseksi pitänyt luonnonkosmetiikan shampoista ja hoitoaineista, ikävä kyllä.

 

 

CASE RUOKA JA KOTI Vaikka kuinka haluaisin olla eettisistä syistä kasvissyöjä, ja jonkin aikaa olinkin, terveysongelmat ”pakottivat” minut syömään taas lihaa. Toisaalta tämä taas on pakottanut minut tarkastelemaan syömistäni taas entistä enemmän eettisistä näkökulmista. On vastuullisempaa syödä lähellä kotia tuotettua luomulihaa, kuin roudata avokadoja ja soijaa toiselta puolelta maapalloa, näin kärjistetysti. Kasvisruokahype on vienyt syömistämme myös hieman väärään suuntaan, takaisin kohti eineksiä ja puolivalmisteita. Koska mieheni syö edelleen pelkkää kasvisruokaa, meillä on silti paljon kasvisruokapäiviä kotona. Miksun kanssa me herkutellaan lihapullilla aina kun ollaan kaksin. Pyrin ostamaan paljon ruokaa läheltä, painotan sitä nykyään vielä enemmän kuin luomua. Lähiruoka onneksi on usein kuitenkin luonnonmukaisesti tuotettua. Kyllästyin jatkuvaan jääkaapin siivoamiseen, joten olen tietoisesti yrittänyt vähentää myös ruokahävikkiä. Siivoan aina puhtailla, luonnonmukaisilla pesuaineilla ja pesen pyykit luomupesuaineella ja pyykkietikalla. Kuulin myös naapurilta (hahah) että talo jossa asumme, on varsin energiatehokas. Olen alkanut lajitella myös roskia ja kiinnitän nykyään yhä useammin huomiota veden- ja sähkönkulutukseen. Näiden pitäisi olla itsestäänselviä asioita, mutta niin ei ikävä kyllä ole aina ollut.

 

ONGELMAT Siivousaineet, vaikka niin puhtaita, turvallisia ja ekologisia ovatkin, eivät ole kyllä lähellekään kunnon myrkkyjen tehoisia. Toisaalta, siedän ennemmin ei-niin-kiiltäviä astioita kuin että käyttäisin päivittäin myrkkypesuaineita, mutta myönnän, että kesällä suihkin veneen lasipinnoille jotain muuta kuin sitruunaa ja etikkaa. Vastuullinen syöminen sen sijaan on ainakin täällä päin Helsinkiä asuessa todella helppoa, enkä keksi oikeastaan ainuttakaan ongelmaa siihen liittyen, jos terveysongelmia kasvissyönnin osalta ei lasketa.

 

 

Suurimmat synnit vastuullisuuden osalta tulevat ainakin omalla kohdallani matkustamisesta ja liikenteestä. Matkustamista voin kuitenkin yrittää kompensoida valitsemalla aina suoria lentoja ja uusia koneita, käyttäytymällä vastuullisesti perillä kohteessa sekä tekemällä mieluummin pidempiä reissuja harvemmin kuin monta lyhyttä. Siis kuulostaa nyt varmasti monen mielestä kauhealta, mutta en ole lentänyt yli kolmeen kuukauteen mihinkään ja olen siitä jopa vähän ylpeä. Meille se on jo jopa aika pitkä väli olla matkustamatta, mutta Suomessa on ollut ihanaa ja olen tämän osalta ajatellut myös ympäristövaikutuksia. Mieluummin lennetään talvella, sitten kun on ”pakko” päästä aurinkoon. En kuitenkaan edelleenkään jättäisi matkustamatta lentopäästöjen takia ja olen edelleen sitä mieltä, että lentopäästöjen kompensointimaksut eri yrityksille ovat vain sitä taivaspaikan ostamista. Siis todella hienoa jos jossain on oikeasti järjestö, jonka varoista ei mene leijonanosaa sen johdolle vaan sinne, minne niiden sanotaankin menevän.

 

Autolla ajamista yritän vähentää mahdollisimman paljon. Kiireisessä arjessa lapsen kanssa se vain on välttämätöntä, stressi kasvaisi muuten aivan järjettömiin mittasuhteisiin. Toisaalta, en kyllä pääsisi edes töihin ilman autoa joten siitä luopuminen ei tule olemaan vaihtoehto. Kaupungissa yritän liikkua kuitenkin niin paljon kuin mahdollista kävellen, pyörällä ja julkisilla jo hyötyliikunnankin kannalta. Ja vielä joskus hankin sen sähköauton, tosin ongelmattomiahan nekään eivät ole, sillä sähköauton akkujen valmistus kuluttaa valtavasti luonnonvaroja.

 

 

Vastuullisuus ja ekologinen elämäntyyli ei edelleenkään ole kovin helppoa. Monessa asiassa menee yli. Ymmärrettäköön, kyseessä on iso asia joka herättää vahvoja tunteita sekä uutuudenviehätystä. Silti, toisia pitäisi kannustaa ja kunnioittaa heidän hyviä tekojaan, ei dissata niistä huonoista. On tärkeää myös yrittää ymmärtää näitä eri sukupolvien välisiä eroja mitä vastuullisuuteen tulee. Maailmaa ei muuteta paremmaksi negatiivisuudella.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tänään en olisi millään jaksanut herätä seitsemältä. Joogamatto odotti valmiina lattialla, illalla suunnittelin vielä aamun joogaharjoitusta ja tavoitteet olivat kaikin puolin korkealla. Nukkumaanmeno venyi ylimääräisellä tunnilla kun hetken ulkona (vesisateessa) olleet petivaatteet eivät olleetkaan siirtyneet itsekseen puhtaisiin lakanoihin. Ja itselleni tyypillisesti järjestin siinä samalla lakanakaapin, siivosin pikaisesti terassin ja viikkasin puhtaita tyynyliinoja. Vaikka kuinka muistutan itseäni, että unesta ei koskaan saisi tinkiä ja sängyssä pitäisi olla ihan viimeistään yhdeltätoista ettei aamu olisi yhtä kaaosta, lipsun tästä aivan liian usein. Varsinkin treenipäivien jälkeen tarvitsen vielä enemmän unta.

Herätyskellon soidessa en ensinnäkään olisi itse jaksanut herätä, kroppa tuntui eilisen salin jäljiltä ihan kankealta. Normaalisti vartin kasvo- ja hammaspesuihin kului yllättäen puoli tuntia, joogasta ei tosiaan ollut tänä aamuna tietoakaan. Juuri silloin, kun olisin sitä eniten kaivannut. Lasta ei saanut tietenkään millään hereille, hän raotti vapaaehtoisesti silmänsä siihen aikaan, kun yleensä on oltu jo puistossa leikkimässä. Eikä ihme, olin illalla niin kiireinen ruoanlaiton, omien töiden ja muiden kotitöiden kanssa, etten muka ehtinyt tarpeeksi ajoissa laittamaan pikkuista nukkumaan. Liian monta kertaa annoin periksi telkkarin katsomisessa, koska olihan mulla tässä vielä tätä hommaa.. Kiukutellen syötiin aamupalat, kinasteltiin lelupäivän lelusta ja puettiin vaatteita päälle. Ainut positiivinen ajatus oli, että hei, ei sada, tänään ei tarvitse kuravaatteita! Lenkkarit ja kollarit jalkaan ja menoks, ei oltu sentään kuin puoli tuntia normaalista aikataulusta myöhässä.

 

 

Kun vihdoin päästiin puistoon asti, kaikilla muilla lapsilla oli tietenkin ne kuravaatteet. Vaikka ei nyt varsinaisesti satanut, heidän vanhempansa olivat tietenkin varautuneet siihen, että mahdollisesti voi sataa, sillä ilma näytti ihan siltä. Ja koska koko yön oli satanut, maa oli märkää. Keli vaati kuravaatteita. Ei auttanut kuin myöntää oma erehdyksensä ja hakea ne kuravaatteet. Jotka normaalisti pakkaan aina mukaan, miksen tänään? Miksi annoin sen katsoa vielä illalla sitä telkkaria? Miksen ole edelleenkään ladannut sitä ruutuaikasovellusta (minusta ei ole sitä laskemaan), miksen tajunnut vain ennen ysiä viedä sitä sinne sänkyyn? Olisin ehtinyt joogata, olisin ehtinyt ajatella vähän pidempään sitä päivän säätä, olisin ehtinyt ensimmäistä kertaa tällä viikolla saattamaan Micaelin kävellen puistoon. Raitista ilmaa ja hyvää mieltä kaikille. Lopulta lähdin ajamaan töihin ärsyyntyneenä siitä, että olen ollut itsekäs ja huono äiti, joka ei jaksanut edes herätä tarpeeksi aikaisin.

 

 

 

 

Onneksi ison kahvikupillisen ja rauhoittumisen jälkeen tajusin, että tällaiset aamut tekevät minusta vain inhimillisen. Kun yksin hoitaa koirat ja lapsen, yrittää laittaa itsensä vähän nätimmäksi toimistolle menoa varten ja huolehtii, että kaikki syövät jotain muuta kuin muroja, on aika inhimillistä tehdä joskus vähän virheitä. Täydellisyyteen pyrkivän suorittajan roolimalli tulee vielä toisinaan esiin. Kuten tänä aamuna. Normaalisti olisin ajatellut, että mitäs sitten jos kerran sattuu olemaan vähän huonompi aamu, tämä kuitenkin poikkeaa tavallisesta ja tänään on taas uusi päivä mennä oikeaan aikaan nukkumaan. Meillä on ihanat ja tarkat rutiinit, joista on helppo pitää kiinni. Sitten välillä se suorittajapiru hyppää olalle ja muistuttaa, että on näitä nyt ennenkin sattunut, sä et vaan onnistu pitämään sitä palettia kasassa. Kaikki muut varmasti menevät nukkumaan aikaisin, vievät koirat yhdessä ulos ja lähtevät töihin etuajassa joogan ja ulkoilun jälkeen.

 

Niin varmaan. Tai jos pystyt tähän AINA, kerro salaisuutesi. Ihmisiähän tässä vain ollaan.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian