08 syyskuu 2019 Juhlitut viikonloput – ei kiitos
En varmasti ole ainoa joka tänään ajattelee näin, varsinkin jos on kärsinyt pienestä dagen efteristä eilisen jäljiltä. Tuttuja lausahduksia sunnuntaisin nuo, en juo enää ikinä itse kullekin. Olin niin ikään olosuhteiden pakosta kahtena peräkkäisenä viikonloppuna juhlimassa, kun viikko sitten juhlittiin veljen valmistujaisia ja eilen babyshowereita tyttöporukalla. Ennen saatoin helposti käydä ulkona ihan joka viikonloppu, jopa pidin siitä. Nollasin viikon stressit mielelläni useammalla viinilasillisella ja mielestäni ihan oikeasti rentouduin ystävien kanssa vietetyn baari-illan jälkeen. Mulla on aidosti paljon hyviä muistoja nimenomaan niistä samppiksenhuuruisista illoista.
Nykyään on oikeastaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että kotiin tultuani mietin vain että miks ihmeessä mä käyn tuolla? Itseasiassa viime yönä kävimme keskustelua siitä, miten sitä voisi muuten vapaita viikonloppuja viettää kuin baarissa. Muistan hyvin kun en itse nähnyt oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ulos jokaisena vapaana viikonloppuna. Kaikki muu tuntui tylsältä. Sen sijaan nyt keksin lukemattomia eri tapoja viettää vapaata viikonloppua täysin ilman alkoholia. Välillä on ihanaa lähteä ulos varsinkin jos edellisestä kerrasta on pitkä aika, mutta suurimmaksi osaksi viihdyn paljon paremmin ihan vain kotonakin.
Miksi? Parin viimeisen vuoden aikana musta on tullut yhä enemmän ja enemmän urheiluhullu. Urheilu on tuonut mun elämään niin paljon uutta sisältöä, se on osa mun jokaista päivää ja suurin syy siihen, miksen halua enää juurikaan juosta baareissa. Nautin siitä hyvästä olosta minkä liikunta on tuonut elämääni vain niin paljon enemmän kuin yhdestäkään nousuhumalasta. Ulkoilun ja treenien täyteiset sunnuntait ovat yksinkertaisesti ihania. Tänään, kun olen yksikseni viettänyt krapulapäivää, olen vain harmitellut etten voi käyttää tätä aikaa hyödyksi ja lähteä liikkumaan.
En ala nyt jeesustelemaan, en edelleenkään ole lopettamassa alkoholinkäyttöä enkä varmasti koskaan tule sylkemään siihen lasiin. Arvoni ovat kuitenkin muuttuneet ja kuten tuossa viikolla totesinkin, minulle ei olisi mikään ongelma olla esimerkiksi täysin raittiin ihmisen kanssa. Asia, jota joskus nimittäin vierastin ajatuksena vahvasti. Näen jokaviikkoisen juhlimisen lähinnä sisällöttömänä elämänä. Itselläni on tietysti lapsi, joka tuo elämääni sisältöä ja pakottaakin pysymään paljon kotona, mutta voisin hyvin ajatella näin myös ilman lastakin. Oma hyvä olo, urheilu ja siinä kehittyminen ovat asioita, jotka saavat ainakin minut aidosti valitsemaan yhä useammin ne kunnon yöunet, aikaiset heräämiset ja liikunnantäyteiset vapaapäivät. Samalla näytän myös omalle lapselleni tervettä esimerkkiä, mistä olen todella ylpeä. Kyllä, myös tänään vaikka eilinen menikin aika pitkäksi ja darrapäivä on vain ärsyttänyt. Voisin hyvin olla tästä ainakin sinne lokakuun loppuun asti kun on seuraavat ”pakolliset” menot oikein reipas ja raitis. Miten te vietätte vapaita viikonloppuja? Aamuun asti drinkkejä vai aikaisin aamulla ylös ja ulos?
