En varmasti ole ainoa joka tänään ajattelee näin, varsinkin jos on kärsinyt pienestä dagen efteristä eilisen jäljiltä. Tuttuja lausahduksia sunnuntaisin nuo, en juo enää ikinä itse kullekin. Olin niin ikään olosuhteiden pakosta kahtena peräkkäisenä viikonloppuna juhlimassa, kun viikko sitten juhlittiin veljen valmistujaisia ja eilen babyshowereita tyttöporukalla. Ennen saatoin helposti käydä ulkona ihan joka viikonloppu, jopa pidin siitä. Nollasin viikon stressit mielelläni useammalla viinilasillisella ja mielestäni ihan oikeasti rentouduin ystävien kanssa vietetyn baari-illan jälkeen. Mulla on aidosti paljon hyviä muistoja nimenomaan niistä samppiksenhuuruisista illoista.

Nykyään on oikeastaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että kotiin tultuani mietin vain että miks ihmeessä mä käyn tuolla? Itseasiassa viime yönä kävimme keskustelua siitä, miten sitä voisi muuten vapaita viikonloppuja viettää kuin baarissa. Muistan hyvin kun en itse nähnyt oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ulos jokaisena vapaana viikonloppuna. Kaikki muu tuntui tylsältä. Sen sijaan nyt keksin lukemattomia eri tapoja viettää vapaata viikonloppua täysin ilman alkoholia. Välillä on ihanaa lähteä ulos varsinkin jos edellisestä kerrasta on pitkä aika, mutta suurimmaksi osaksi viihdyn paljon paremmin ihan vain kotonakin.

 

Miksi? Parin viimeisen vuoden aikana musta on tullut yhä enemmän ja enemmän urheiluhullu. Urheilu on tuonut mun elämään niin paljon uutta sisältöä, se on osa mun jokaista päivää ja suurin syy siihen, miksen halua enää juurikaan juosta baareissa. Nautin siitä hyvästä olosta minkä liikunta on tuonut elämääni vain niin paljon enemmän kuin yhdestäkään nousuhumalasta. Ulkoilun ja treenien täyteiset sunnuntait ovat yksinkertaisesti ihania. Tänään, kun olen yksikseni viettänyt krapulapäivää, olen vain harmitellut etten voi käyttää tätä aikaa hyödyksi ja lähteä liikkumaan.

En ala nyt jeesustelemaan, en edelleenkään ole lopettamassa alkoholinkäyttöä enkä varmasti koskaan tule sylkemään siihen lasiin. Arvoni ovat kuitenkin muuttuneet ja kuten tuossa viikolla totesinkin, minulle ei olisi mikään ongelma olla esimerkiksi täysin raittiin ihmisen kanssa. Asia, jota joskus nimittäin vierastin ajatuksena vahvasti. Näen jokaviikkoisen juhlimisen lähinnä sisällöttömänä elämänä. Itselläni on tietysti lapsi, joka tuo elämääni sisältöä ja pakottaakin pysymään paljon kotona, mutta voisin hyvin ajatella näin myös ilman lastakin. Oma hyvä olo, urheilu ja siinä kehittyminen ovat asioita, jotka saavat ainakin minut aidosti valitsemaan yhä useammin ne kunnon yöunet, aikaiset heräämiset ja liikunnantäyteiset vapaapäivät. Samalla näytän myös omalle lapselleni tervettä esimerkkiä, mistä olen todella ylpeä. Kyllä, myös tänään vaikka eilinen menikin aika pitkäksi ja darrapäivä on vain ärsyttänyt. Voisin hyvin olla tästä ainakin sinne lokakuun loppuun asti kun on seuraavat ”pakolliset” menot oikein reipas ja raitis. Miten te vietätte vapaita viikonloppuja? Aamuun asti drinkkejä vai aikaisin aamulla ylös ja ulos?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

OPPIA

..kutomaan villasukat alusta loppuun ihan itse, myös sen kantapään. May the force be with me, haluan nimittäin olla se sukkia kutova mummo sitten satavuotiaana.

..käsilläseisonnan koska viime syksynä opin päälläseisonnankin kun vain päätin ja harjoittelin. Näitä pieniä tavoitteita pitäisi vain muistaa toteuttaa, siksi kirjoitin tämän blogipostauksen muotoon, koska muistan ne parhaiten näin ja saan ehkä haastettua jonkun teistä mukaankin?

 

 

 

KÄYDÄ

..Korkeasaaressa se on unohtunut tältä kesältä ihan täysin, apua!

..paljon useammin museoissa, niissä on lapsillekin katsottavaa ja ihmeteltävää ja museot ovat jotenkin rauhoittavia paikkoja. Taidenäyttelyistä en halua skipata Ellen Thesleffin näyttelyä HAMissa, piti käydä siellä jo ennen vappua mutta.. Kesä ja kiireet.

 

 

OSTAA

..vihdoinkin isomman laukun, olen aivan hasardi pienten käsilaukkujen kanssa työpäivinä, kun yritän tunkea sinne niin termosmukia, isoja kirjekuoria kuin eväitä iltapäiväksi. Mallia mahdollisimman iso säkki, kiitos.

..uuden paksun ja pitkän talvitakin, viime vuonna se jäi hankkimatta kun pärjäsin sittenkin vielä vanhalla ja ostin vain uuden lyhyen mallin. Suositelkaa teidän lemppareita?

 

 

 

LUOPUA 

..isosta kasasta vaatteita. En tiedä jaksanko enää edes laittaa niitä myyntiin, jos vain lahjoittaisin pois niin pääsisin kerralla kaikista eroon?

..mukavuudenhalustani monessakin asiassa. Viime talvena pääsin eroon kylmän veden inhostani ja aloitin avantouinnin, se oli loistava päätös.

 

 

 

ENEMMÄN 

..lukea, tähän aikaan vuodesta se on onneksi helppoa sillä yhä useammin tulee vain jäätyä kotiin. Luetaan Micaelin kanssa yhdessä myös ihan päivittäin, ihan parhaita juttuja.

..herätä aikaisin, lomalla unirytmi siirtyi noin tunnilla eteenpäin. Haluan olla nukkumassa viimeistään yhdeltätoista ja herätä aamulla ilman kiirettä vaikkapa joogaamaan. Hassua, että mun on kaikkein helpointa herätä aikaisin kaikkein pimeimpään vuodenaikaan, siinä marras-tammikuussa.

 

 

 

MATKUSTAA

..hiihtämään, siis ihan vain hiihtämään. Odotan niin paljon, että saan sukset jalkaan. Viime kausi jäi aivan liian lyhyeksi!

..aurinkoon, viikoksi lomalle jossa ei tarvitse tehdä juuri mitään muuta kuin syödä terveellisesti, liikkua ja nauttia lämpimästä säästä ilman minkäänlaisia aikatauluja.

 

Mitä sä meinaat tehdä vielä loppuvuoden aikana?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


Kaksi viikkoa myöhässä, mutta vihdoin täällä. Terveisiä Sandhamnista, Tukholman saariston uloimmasta satamasta! Tiistaina ajettiin suoraan Nauvosta tänne ja pari-kolme päivää on mennyt satamassa kuin siivillä. Jatketaan huomenna aamusta johonkin mistä saa vielä paikan, 21 metriä laituria ei olekaan enää ihan itsestäänselvää. Tajusin tänään, että olen asunut nyt kolme viikkoa veneessä ja mulla ei ole kyllä ollenkaan kiire takaisin Helsinkiin. Ei yhtään. Viime vuonna veneen ollessa pienempi, alkoi kolme viikkoa tuntua pitkältä ajalta. Täällä meillä on kuitenkin kaksi hyttiä ihan tyhjillään, 2 vessaa enemmän kuin kotona ja joka päivä olen superkiitollinen veneen pyykinpesukoneesta, astianpesukoneesta ja ilmastoinnista. Nukun paremmin kuin kotona ja tänään kun löysin satamasta vielä salinkin, en ole kaivannut sekuntiakaan kaupunkiin.

 

 

Matka jatkuu tosiaan paikkaan X, ja siitä ensi viikolla Tukholmaan. Tarkoitus on päästä myös mun isän kotikaupunkiin Maarianhaminaan paluumatkalla ja pikkuhiljaa ajatuksissa on myös tylsä fakta töihin paluusta. Onneksi Hanko on lähellä ja vene jää sinne. Tänään teki mieli nipistää itseäni, olenko mä oikeasti täällä ja näissä helteissä? Lähes kolme viikkoa kestänyt moottorin korjaus opetti, että ei todellakaan ole itsestäänselvää päästä veneellä liikkeelle. Kaikista vioista huolimatta tämä on jo nyt ollut venekesistä paras. Ei täällä voi olla kuin onnellinen.

 

 

Tää on meille elämäntapa ja voisin haljeta onnesta, kun saan viedä lapseni tällaisiin paikkoihin jo pienestä pitäen. Saaristo on täynnä tuttuja ja uusia tuttavuuksia on tullut vastaan melkein joka päivä! Veneily on mahtava harrastus kun sen jakaa samanhenkiset ihmiset. Koko tämä saaristoelämä tervehenkisten ihmisten kanssa on tehnyt niin hyvää. Ollaan vihdoin saatu olla ensinnäkin koko perhe yhtä aikaa kiireettömästi yhdessä (jota tapahtuu kotona niin harvoin) ja kuitenkin tuntuu siltä, että olisi kokoajan kotona – matkustaessa en koskaan pääse hotellissa asumisen takia tähän fiilikseen. Tähän kun lisää vielä nämä helteiset säät, ei kesälomalta voisi toivoa enempää. Täytyy muuten sanoa tähän väliin, kun uskon aivan täysillä kaikkiin hihhulijuttuihin, universumi on antanut mulle monia merkkejä siitä, että olen tällä hetkellä jotenkin oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Siellä missä mun kuuluu olla. Tästä voisin kirjoittaa vaikka huomiselle oman jutun. Sen verran ihmeellisiä asioita on taas tapahtunut. Nyt kuitenkin tytöt iltakävelylle ja omaan sänkyyn, aamulla aikainen lähtö Sandhamnin juhlia karkuun.

 

God natt ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian