Pitäisikö sanoa, vihdoin kesälomareissu jota on odotettu! Piti lähteä jo pari viikkoa sitten, mutta eilen saatiin viimeinkin köydet irti Hangosta ja lähdettiin hetkeksi liikkeelle. Tästä tulikin vähän sellainen Hanko-kesä, mutta mikäs siellä ollessa toisessa kotisatamassa. Mun suosikkikesäkaupungissa on paljon kivempaa kuin kotona heinäkuussa. Vene on nyt kunnossa (seuraavaa vikaa odotellessa heh heh) ja eilen illalla ajettiin Naantaliin. Oon tällä hetkellä niin onnellinen ja jossain omassa kesälomakuplassani, etten keksi edes mitään sen fiksumpaa kirjoitettavaa. Ei kai sitä tarvitsekaan. Huomaatteko muuten, miten lämpö vaikuttaa ajatuksen kulkuun? Mulla ei ainakaan toimi pää sitten yhtään täällä helteessä.

 

 

Vietettiin muutama päivä Hangossa ennen lähtöä ystävien kanssa ja ai että, miten ihanaa meillä on ollut. Vioista huolimatta kesän parhaimpia päiviä. Yölliset saunat, uusi SUP-lauta, paljon aurinkoa ja itse tehtyjä illallisia ja terveellisiä aamiaisia.. Uimista, pelejä, ja viikko sitten saatu idea ostaa ystäväperheelle vene. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja parissa päivässä kaupat tehty, vene tuotu Tampereelta Hankoon ja laitettu kaikin puolin kuntoon. Tänne me ajeltiin eilen peräkkäin, ihan huikeeta!

 

 ’

 

Toistaiseksi suunnitelmissa on lähteä edelleen Ahvenanmaan kautta Ruotsiin, mutta katsotaan nyt. Mennään sinne, missä on hyvä sää. Voisin kiljua onnesta katsoessani sääennusteita -viime kesän kaltaiset superhelteet, yaasssss! Huomenna mennään kauan odotettuun Muumimaailmaan (Haisuli sitä, Haisuli tätä) ja varmaan parin päivän päästä jatketaan täältä eteenpäin. Aika hullua muuten, miten selvästi muistan kuinka olimme täällä tasan vuosi sitten. Luulin olevani jotenkin hyvinvoiva ja terve, vaikka todellisuudessa vointi oli ihan surkea. Kroppa ja mieli olivat molemmat ihan loppu, mutta eihän sitä silloin tajunnut. Nyt kun on oikeasti terve, huomaa millaista elämän kuuluisi olla. Aika kivaa ♥ Palaillaan myöhemmin vähän fiksummilla jutuilla, nyt lounaalle ja uuden harrastuksen pariin, suppailu on niin siistiä (ja vaikeeta)!

 

PS. Jaa sun kesälomasuosikit saaristosta asap!

 


Mun piti eilen kirjoitella ihan kevyttä sisältöä blogiin. Tekstin raakile ja kuvat olivat valmiina, puuttui vain hetki aikaa istua alas. Ennen kuin ehdin tehdä asian eteen mitään, kuulin niin pysäyttäviä uutisia etten vain voinut sanoa saati kirjoittaa mitään kevyttä. Tämä ikävä asia ei koskettanut omaa perhettäni, mutta tuttavan kyllä. Nuoren, perheellisen ihmisen vakava sairaskohtaus muistutti heti elämän ja ajan rajallisuudesta, yllätyksellisyydestä ja siitä, kuinka me eletään vain tässä ja nyt. Olen itse menettänyt perheenjäseniä hyvin äkillisesti ja yllättäen. Ehkä juuri siksi olen tehnyt aina mieluummin vähän liikaa, kuin liian vähän.

 

 

Universumi muistuttaa meitä ajoittain tästä elämän rajallisuudesta. Siksi haluan ainakin omilla elämäntavoillani vaikuttaa siihen, että saan nauttia tästä mahdollisimman pitkään. Koskaan ei kuitenkaan tiedä milloin kaikki päättyy, joten sen takia on syytä myös elääkin kuin viimeistä päivää. Ehkä yksi viisaimmista puhkikulutetuista elämänohjeista. En koskaan haluaisi käydä ennustajalla tai nähdä elämääni vuoden saati kymmenen vuoden kuluttua. Nyt on hyvä. Elämä on täynnä asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Voimme vaikuttaa vain siihen, kuinka niihin suhtaudumme. Multa on viety niin paljon, että tiedän mistä puhun. Isän kuolema muutti viimeistään kaiken. Sen jälkeen jätin silloisen elämäni kokonaan taakse ja aloin tehdä niitä asioita, joita oikeasti halusin. Sen jälkeen elin yhä enemmän ja enemmän itselleni enkä muiden haaveiden mukaan. Kirjoitan tästä siksi, että ehkä joku muu tajuaisi sen ilman sen suurempia menetyksiä. Välillä kateus nostaa muuten omalla kohdallanikin päätään, etenkin kun kuulen ihmisistä jotka eivät ole koskaan menettäneet ketään. Mummokateudesta olen kirjoittanut aiemminkin, mutta ehkä eniten kadehdin kuitenkin heitä, jotka eivät tiedä mitä se helvetillinen rikki repivä suru on. Vaikka olenkin tällä hetkellä kovin tyytyväinen elämääni, kaikki paha on jättänyt jälkensä.

 

Kuullessani tällaisia eilisen kaltaisia pysäyttäviä uutisia en voi kuin ihmetellä elämän epäreiluutta. Mutta ehkä juuri se tekee tästä niin maagista. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu ja kenelle tapahtuu. Siksi haluaisinkin, että jokainen voisi ajatella kuten itse ajattelen omasta elämästäni nyt. Olen saanut tehdä oikeastaan kaiken, mitä olen halunnut. Ainahan voisi saada enemmän, mutta se on loputon suo. Jos tämä jäisi viimeiseksi päiväkseni, ainakin olen tehnyt juuri niitä asioita, joita olen halunnut. Olen tehnyt oikein, olen tehnyt väärin. Olen vain halunnut olla onnellinen.

 

 

 

 

Mä itse ajattelen, että elämällä on vain yksi tarkoitus, olla onnellinen. Ja siitä me ollaan jokainen itse vastuussa.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

 

Terveisiä Kasnäsista! Instagram storyn puolella olenkin kertonut jo meidän muuttuneista lomasuunnitelmista. Alunperin meidän Hankoon lähtö viivästyi tosiaan yli vuorokaudella moottorivian takia ja saatiin pelätä, päästäänkö koko reissuun ollenkaan. Hangossa vikaa korjattiin maanantaista torstai-iltaan, kunnes kaikki oli valmista ja lähdettiin vielä koeajolle mekaanikkojen kanssa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes.. ”Aja takas laituriin..” Voitteko kuvitella, moottoriin ilmestyi UUSI VIKA?! Kaikki ovat olleet niitä kuuluisia pikku vikoja, mutta hankalia korjata. Tämän kokoluokan veneessä on kaksi ihan valtavan kokoista moottoria, jos joku ei tiedä niin niille on siis kokonaan oma ”huone” johon mahtuu seisomaan useampi ihminen. Korjaustyöt ovatkin siis uskomattoman työläitä. Vaikka sitä sanotaan, että veneet ovat aina rikki, ystäväni totesi hyvin ettei näiden hintaluokkien laitteissa pitäisi olla kyllä vikoja. No, on nyt kuitenkin.

 

 

Juuri nyt meidän pitäisi olla matkalla Tukholmaan. Sen sijaan ajoimme eilen vikakoodien ja hälytysten piipatessa Hangon lähelle Kasnäsiin, mekaanikkojen luvatessa että lyhyitä matkoja voi vielä ajaa. Päästiin edes vähän liikkeelle, vaikka Hanko ihana onkin. Viallisen osan saaminen menee alkuviikkoon, siihen vielä korjausaika päälle. Mekaanikot pahoittelivat kovasti ja sanoivat olevansa pahoillaan meidän puolesta. Menee kesäloma pilalle. Mua tää enää naurattaa. Tullaan alkuviikosta pariksi päiväksi käymään kotona ja töissä, se on oikeastaan ainoa takaisku – tuntuu tyhmältä palata ikään kuin tyhjin käsin hetkeksi kotiin. Oon pakannut kuukauden tavarat ja vaatteet tänne veneeseen, nyt vain pieni kassi olalle ja hetkeksi kotiin. Outoa. Toisaalta, pääsen hakemaan läppärin laturin, postit ja kastelemaan kukat. Moikkaamaan mummoa ja äitiä. Ehkä sitten viikon päästä ollaan matkalla Ahvenanmaalle ja Ruotsiin. Ehkä.

 

 

Veneily jos joku opettaa sietämään epävarmuutta. Koskaan ei tiedä mikä on keli ja mikä menee rikki. Viime kesänä olisin kiukutellut ja ahdistunut peruuntuneista suunnitelmista, nyt mennään sinne minne päästään. Kiitän jotain tuolla ylhäällä siitä, että me päästiin edes Hankoon asti. Täälläkin on päässyt vallan hyvin loma- ja saaristomoodiin. Meillä on veneessä tuo Williams (kumivene), joka on ollutkin ahkerassa käytössä nyt kun isolla ei hirveästi liikuta. Eilen ajeltiin sillä Högsåraan lounaalle ja jo kulttimaineeseen nousseille kakkukahveille. Nämä postauksen kuvatkin ovat tuosta idyllisestä maalaissaaresta. En voi kieltää, ettenkö olisi muutamaa vittusaatanaa päästänyt suustani kun kumiveneenkin moottori ylikuumeni matkalla tuonne saareen. Veinkin tänne päästyäni löytämäni neliapilan konehuoneeseen ja taidan polttaa siellä vielä vähän salviaa?

 

 

Miten teidän kesäloma on mennyt? Onko muillakin muuttuneita suunnitelmia vai onko kesäloma ylittänyt kaikki odotukset? Me järjestetään tänään saariolympialaiset ja nautitaan auringosta. Pellavamekossa tarkenee mainiosti ja ensi viikolle lupaa jo todella lämmintä. Ehkä siellä Tukholmassa olis vaan satanut, Ahvenanmaalla tuullut ja matkalla ilmennyt lisää vikoja? Kokeilen nyt silti sitä salviaa, ne mustat pilvet tän purkin yltä on nyt korkea aika karkoittaa. Aurinkoista heinäkuun viikonloppua sulle ja mitä ihaninta kesän jatkoa, pysykäähän positiivisina!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian