Se iskee yleensä uuden vuodenajan alkaessa tai reissusta palatessa. En tiedä miksi, mutta jo lapsesta asti koin usein lomalta palatessa, että nyt haluan muuttua ja muuttaa itseäni ja elämääni. Onko se sitten sitä, että matkailu kirjaimellisesti avartaa ja saa ajattelemaan asioita eri kantilta? En tiedä. Sitäkään. Kun etsin pitkään inspiraatiota vaatekaapin läpikäymiseen, vanhojen vaatteiden myyntikunnostukseen tai lapsen legojen värijärjestykseen, etsin sitä arjen kiireettömistä hetkistä. En kuitenkaan koskaan saa mitään aikaiseksi silloin. Kun tulen hiihtolomalta, saatan avata matkalaukun, heittää koneellisen pyykkiä ja lähteä Ikeaan etsimään lisää säilytystilaa. Elämäni suurimmat muutokset ja ratkaisut ovat syntyneet aina vuodenaikojen vaihtuessa.

Yksi parhaimmista elämänohjeista, jonka vois omienkin kokemusteni kautta antaa, on varsin tuttu konmarimainen päästä irti. Helppoa se ei ole, kun ihmismieli takertuu jo pelkästään tavaraankin, saati sitten ihmisiin. Tiedän, kuinka periaatteessa tiedän että on päästettävä irti ja lähdettävä pois, mutta silti sitä jää. Oli kyse työpaikasta, parisuhteesta tai yksipuolisesta ystävyyssuhteesta. Vanhoista kengistäkin on voinut olla joskus hankalaa luopua. Mutta se on ainoa keino muuttaa asioita ja saada uutta tilalle. Kun luopuu jostain, jostain tulee uutta. Luopuu sitä sitten hankalasta ex-kaverista tai vaikka siitä aviopuolisosta, luopumisen mukana poistuu myös paljon negatiivisista energiaa joka on usein esteenä uudelle onnelle ja positiivisuudelle. Moni ero on alun vaikeuksista huolimatta ollut maailman paras päätös. Samoin työpaikasta irtisanoutuminen, joka on mahdollistanut uuden uran. Oman elämän inventaario pitäisi tehdä yhtä usein kuin siellä kaupassakin. Tarkastella kerrankin, mitä kaikkea meillä on ja kuinka paljon. Kenkiä tai sitä rakkautta, pois heitettäviä vai kenties edelleen kuin uusia. Kuinka moni onkaan löytänyt pelkän kodin konmarituksen myötä hyvän olon ja saanut feng shuin kohdalleen. Mitäs, kun alkaa konmarittaa ihmissuhteitaan ja arkeaan?

Pelottaa, mutta se kannattaa. Ehkä tiedät itse sisimmässäsi mitä juuri nyt tulee tehdä, mutta et vain uskalla. Tiedän niin hyvin mistä on kyse, vaikka lopulta se irti päästäminen vain palkitsee. Kunpa voisikin saada siihen samanlaista rohkeutta kuin avantouintiin. Ennen en millään uskaltanut. Sitten vain päätin, että minähän näytän kaikille, etenkin itselleni, että selviän tuosta ihan helposti. Syvään henkeä, päättäväisesti kohti pimeää, kylmää vettä. Ja sinne menin. Kun kerran selvisin, tiesin että pystyn siihen uudestaan ihan milloin tahansa. Elämänkumppania kaipaa taatusti enemmän kuin vanhaa lempineuletta, toisaalta omasta kokemuksestani tiedän myös, etten ole kaivannut sekuntiakaan vaikka ensin en uskaltanutkaan erota. Sanoisin kuitenkin, että jos vähänkin siltä tuntuu että nyt on parempi päästää irti, sitä oikeaa hetkeä ei tule koskaan. Se paras hetki siihen on nyt.

Miten sitten tehdä se oman elämän inventaario? Tähän sanaan törmäsin joskus aikanaan jonkinlaisen haasteen yhteydessä, unohdin vain mistä sen silloin aikanaan löysin. Mutta jokainen varmaan ymmärtää idean. Tarkastellaan mitä meillä on, mistä voisimme luopua ja mitä ehkä tarvitsisimme lisää. Sitä tulee niin sokeaksi kaikelle arkiselle, että aika ajoin olisi hyvä pysähtyä ja kirjoitella ajatuksia elämästä ylös. Jokainen voi tehdä sen omalla tavallaan, mutta kannattaa paneutua erikseen ainakin hyvinvointiin (fyysiseen ja psyykkiseen), parisuhteeseen, ystävyyssuhteisiin ja muihin ihmissuhteisiin, työhön ja raha-asioihin sekä itseesi – miten tiukka tai miten armollinen olet itseäsi kohtaan? Voisiko jostain vaatimuksista luopua ja mistä kannattaa päästää irti? Kuulostaa ehkä turhalta liirumlaarumilta, mutta voin melkein väittää, että jokaisen meidän elämässä on tarvetta pienelle inventaariolle. Jos mitään ei tarvitse karsia, ainakin huomaamme mitkä asiat ovat hyvin.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Viimeiset aamukahvit tälle kaudelle Lapissa. On hullua katsoa sulavia lumihankia ulkona, kun torstaina Helsingissä tuntui ihan kesältä. Pääsiäinen on vietetty, tänä vuonna poikkeuksellisesti aikuisten kesken rinteessä ja after skissä. Vaikka juhlittuja iltoja oli lopulta vain kaksi, tuntui tämänkaltainen pääsiäinen kyllä sen verran rankalta että odotan kuin kuuta nousevaa pääseväni iltapäivällä kotiin ja oman pienen rakkaan luo. Puhuttiin juuri aamiaispöydässä tyttöjen kanssa siitä, kuinka säännöllinen arki ja rutiinit nyt vain ovat sen hyvän ja toimivan arjen ja tehokkuuden edellytys. Tottakai pienet irtiotot tekevät hyvää, mutta sanotaanko nyt että rajansa kaikella.. Turha kai sitä on lähteä jeesustelemaan muka-rauhallisella aikuisten reissulla. Juhlat on kuitenkin nyt juhlittu ja on aika palata sinne jopa kesäiseen Helsinkiin, töihin ja niihin rutiineihin.

Mä oon niin valmis kevääseen ja kesään. Uusiin seikkailuihin, ulkotreeneihin, aurinkoon ja kesämekkoihin. Moni asia on talven aikana muuttunut, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.. Nyt tavarat kasaan, takaisin mökille vasta sitten, kun puissa on ruska. Talvitakit lähtevät varastoon, sandaalit tulevat tilalle. Helsingin sääennuste lupaa nyt niin huimia lukemia ja pajon aurinkoa, ettei meinaa todeksi uskoa. Taidan viihtyä mekoissa ja lenkkareissa aika pitkään..

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Paljon kavereita ja vähän ystäviä. Tällainen kokoonpano ihmissuhteissa oli pitkään hyvin tuttua ainakin itselleni. Elämä menee kuitenkin jatkuvasti eteenpäin ja me muutumme sen mukana. Elämäni ja arvoni ovat muuttuneet paljon, etenkin viimeisen vuoden aikana, ja tämä näkyy myös ihmissuhteissani. Todelliset ystävät pysyvät, kaverit jäävät tai muuttuvat lähinnä tuttaviksi. Kiireinen arki tekee myös sen, etten ehdi nähdä kaikkia ystäviäni niin usein kuin haluaisin, mutta onneksi tiedän että sama tilanne on myös muilla. Ainakin omalta osaltani elämä onneksi helpottuu koko ajan sitä mukaa, kun lapsi kasvaa ja suorittamisenikin tässä pikkuhiljaa vähenee. Ystävät kannattaa nostaa korkealle elämän arvojärjestyksessä, sillä ystävien kanssa nauramisen on todettu jopa lisäävän terveyttä ja hyvinvointia. Enkä ihmettele yhtään.

Ystäviäni ovat niin lapsuudenystäväni, joista ensimmäisen olen tavannut jo ennen kouluikää, kuin aikuisiällä tapaamani ystävät, jotka ovat minulle kaikki aivan yhtä tärkeitä. Minusta on ihanaa, miten erilaisia olemme ystävieni kanssa (Roosa on poikkeus, hän on kaltaiseni) sillä tämä tuo ystävyyssuhteisiin ihania uusia näkökulmia ja ulottuvuuksia. Koen itseni niin etuoikeutetuksi, kun ympärilläni on niin upeita ihmisiä. Kaikilta ystäviltäni voin aina oppia jotain ja ihailen heitä jokaista. Kuinka hienosti he kasvattavat lapsiaan, kuinka päämäärätietoisesti pyrkivät elämässä eteenpäin, kuinka hyväsydämisiä ja lojaaleja he ovatkaan. Olen saanut ystäviltäni valtavasti tukea, ymmärrystä ja luottamusta. Tosiystävän kanssa voi tehdä ja sanoa mitä tahansa, eikä ystävä moralisoi. Asioista ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä ja sekin on ystävyyden rikkaus. Voit sanoa eriävän mielipiteesi ilman, että syntyy minkäänlaista eripuraa.

Luottamuksen menettäminen on asia, jota ystävyys ei kestä. Tässä ei tarvitse olla kyse edes isosta asiasta. Ja kuten kirjoitin ylempänä ystävistä ja kavereista, ystävyyssuhteisiin kannattaa panostaa, kaverisuhteita voi sen sijaan vähentää. Ystävyyssuhteissa on tärkeää tasapuolisuus, mutta tilannetaju ja ymmärrys kannatttaa muistaa silloin, kun toinen on hyvin kiireinen. Parisuhteet voivat päättyä, ystävyyssuhteet pysyvät. Todennäköisesti lopulta aika harva meistä elää elämänsä loppuun asti juuri sen kumppanin kanssa, kenen kanssa on juuri nyt, mutta ystävät sen sijaan pysyvät rinnallamme parisuhdekiemuroista huolimatta. Itse olen ystävyyssuhteissani hyvin tarkka siitä, että minulle voi kertoa mitä tahansa sekä autan aina ystävää niin hädässä kuin arkisissa huolissakin. Olen itse kovin empaattinen ja silloinkin, kun en pääse paikalle, elän ystävieni huolia ja murheita. En koskaan jätä kaveria (paitsi Annan HSF:lle) ja puolustan ystäviäni kuin lastani. Kukaan ei saa kohdella heitä huonosti.

Ystävä hyppää kanssasi avantoon. Ystävän luo voi mennä kaljakassin kanssa silloin, kun vanhempi on vakavasti sairaana teho-osastolla. Ystävä kertoo synkimmätkin salaisuutensa ja sinä ymmärrät. Kun ystävän maailman rumimmalle teepannuyöpaidalle nauraa, hän nauraa mukana. Ystävä jakaa kanssasi sellaisetkin muistot, joita et enää koskaan pysty sanomaan edes ääneen. Ystävä uskoo hyvyyteesi silloinkin, kun et itse siihen pysty. Ystävä on perheellesikin tärkeä, jopa isoäitini lähettää aina jutellessamme ystävilleni terveisiä ja kyselee kuulumisia. Ystävä on ja pysyy, läpi vaikeidenkin vaiheiden. Ystävä lähettää kuvia synnytyssalista. Kukaan muu ei pelasta niin hyvin hankalasta tilanteesta kuin ystävä. Oikeat ystävät tietävät elämästäsi kaiken.

Huomenna on ystävänpäivä. Muistathan rakkaitasi, ystävät eivät ole itsestäänselvyys ♥ 

 

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria