Tietävätkö kaikki mistä puhutaan kun on kyse vaimotukasta? Jos ei, niin pieni tiivistelmä. Näin kärjistetysti vaimotukka leikataan häiden jälkeen. Eli siis aiemmin pitkät hiukset pätkäistään usein lyhyeksi tai polkkamalliksi. Yleensä samoihin aikoihin paino saattaa nousta muutaman kilon ja siinä sivussa lakataan usein myös huolehtimasta ulkonäöstä samalla tavalla kuin ennen on tehty. Miksi? Ei aavistustakaan. Enkä nyt yleistä, tämähän ei tapahdu läheskään kaikille. Mutta niinkin monille, että voidaan puhua ilmiöstä nimeltä vaimotukka. Enkä tarkoita tätä pahalla, ovathan mutsifarkutkin suorastaan trendikkäitä ja lyhyt tukka sopii toisille äärimmäisen hyvin. Pitkät hiukset eivät ole enää mikään seksikkyyden symboli. Mutta tähän mainitsemaani vaimotukkailmiöön kun liittyy noita muita lieveilmiöitä. Yhteistä on lähinnä se, että itsestään huolehtiminen jää vähemmälle.

Tuttavapiirissäni on paljon miehiä. Tiedän monta (paino sanalla monta) miestä, jotka elävät ulospäin onnellisessa avioliitossa vaimon ja lasten kanssa, mutta viikonlopun tullen ravintolassa käyttäytyvätkin aivan toisin. Heistä useampi on kertonut syyksi niin baarireissuille kuin ihan pettämisellekin sen, että he haluavat viehättyä toisesta naisesta. Olen usein kysynyt, miksi? No, koska oma vaimo on yhtäkkiä lakannut pitämästä itsestään huolta. Samalla hän on todennäköisesti lakannut huolehtimasta parisuhteestaan ja miellyttämästä puolisoaan. Syynä tähän on usein pitkä parisuhde, avioliitto tai lapset. Kuulostaako teistä tutulta?

Ymmärrän, ettei aina jaksa panostaa itsensä huolehtimiseen. Istun tällä hetkellä itsekin tässä suorastaan hirveän näköisenä ilman meikkiä ja tukka sotkunutturalla. Ymmärrän myös, ettei pettäminen ole missään tilanteessa oikein, eikä sille ole koskaan hyväksyttävää syytä. Mutta on myös hemmetin surullista, että mies ajautuu etsimään viehättävää naista muualta, sillä oma vaimo on lakannut huolehtimasta itsestään. Toki tilanne voisi olla myös toisinpäin ja naisella voisi olla kotona sohvalla makaava kaljaa ja makkaraa ahkerasti kuluttava mies, mutta itse olen törmännyt enemmän tähän toiseen puoleen.

Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä kokemuksia aiheesta, myös sivustaseuraajan osasta. Mikä saa laiminlyömään itsestään huolehtimisen? Emme kai elä niin hääkeskeisessä yhteiskunnassa, että häiden takia treenataan ja pidetään itsensä tikissä sekä kasvatetaan tukkaa vain jotain hääkampausta varten? Kun ikuista rakkautta vannotaan alttarilla, ajatellaanko samalla että nyt mun ei tarvitse enää miellyttää ketään? Lapsikin on mielestäni tekosyy. Toki asia erikseen ovat erityislapset tai oma sairaus, masennus tms. Mutta terveen lapsen kanssa itsestään ehtii huolehtia, jos sen huolehtimisen asettaa tärkeysjärjestyksessä edes suhteellisen ylös. Oma hyvinvointi, ja ulkonäkö johon on itse tyytyväinen, auttaa jaksamaan myös juuri sitä lapsiperhearkea sekä se myös ylläpitää hyvää parisuhdetta. Siksi minusta on niin järjetöntä, että tämä vaimotukkailmiö on edelleen olemassa. En haluaisi kuulla enää kenenkään miehen suusta, että mun vaimo ei enää jaksa tehdä itselleen mitään, etsin sit uutta seuraa.

Ja lopuksi, muistathan että tärkein henkilö ketä varten itsestään kannattaa pitää huolta, olet kuitenkin sinä itse.

 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Suomen Bachelor antoi pakit yksinhuoltajaäidille lapsen takia. Kun luin otsikon, ajattelin ehkä sekunnin ajan, että mieshän on varsinainen ääliö ja nyt tuon kolmekymppisen lentäjän pisteet laskevat kyllä silmissäni samantien. Toki provosoivalla otsikollakin oli mahdollisesti osuutta asiaan. Hyvin pian kuitenkin tajusin, ettei mies ole lainkaan tuollainen manaamani idiootti vaan ihailtavan rehellinen.

Olen itsekin pienen pojan äiti. Jos etsisin itselleni miestä, arvostaisin valtavasti tuollaista suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä heti kättelyssä. Jos mies kokee lapsen olevan ongelma, ymmärrän sen hyvin. Kaikki eivät ole valmiita äiti- tai isäpuoleksi. Kaikkien ei tietysti tarvitse koskaan sellaisia ollakaan, mutta jos etsitään vakavampaa suhdetta, asetelma on väistämättä jollakin tavalla kuitenkin edessä silloin, kun toisella on lapsia. Varsinkaan vasta 30-vuotias mies ei välttämättä ole valmis tekemään omia lapsia vielä vuosiin.

Pohdin hiljattain itsekin tätä asiaa siitä näkökulmasta, haluaako kukaan mies yksinhuoltajaäitiä? Tai pikemmin, haluaako kukaan lapseton mies yksinhuoltajaäitiä? Itse koen, että lapsi on vaikuttanut minuun vain positiivisesti, mutta asettaahan se rajoitteita. Spontaani ja vapaa mies kuitenkin tuskin haluaa jäädä iltaisin kotiin koska lapsi nukkuu. Jos minun pitäisi etsiä itselleni uusi mies, uskon että elämäntilanteeni olisi monelle lapsettomalle kaksilahkeiselle ongelmallinen.

Suomen Bachelor perusteli pakkeja sillä, että lähtöasetelma on aivan eri kun naisella on lapsi ja hänellä ei. Ja niinhän se onkin. Lapsi muuttaa maailmankuvaa todella paljon, samoin suhtautumista muihinkin ihmissuhteisiin kuin vanhemmuuteen. Lapsesta voi myös olla hankalaa puhua uudelle kumppanille, kenellä ei ole omaa lasta. Lapsi voi aiheuttaa myös mustasukkaisuutta huomiosta tai väärinymmärryksiä. Niin moni asia menee lapsen edelle ja vanhempi ajattelee asioista usein hyvin eri tavalla kun joutuu pohtimaan vaihtoehtoja monelta kantilta. Nyt jos itse etsisin sitä miestä, haluaisinkin ensisijaisesti miehen kenellä on lapsia. Aiemmin asialla ei ollut minulle mitään väliä, olisin ollut valmis myös äitipuolen rooliinkin. Tämä tosin johtuu varmasti lapsirakkaasta ja hoivaavasta luonteestanikin.

Olisi aivan hirveä tilanne, jos minulla olisi uusi mies keneen olisin suunnattoman rakastunut ja hän ei pystyisikään elää kanssani yhteistä elämää lapseni takia. Tämä ikävä skenaario voidaan välttää rehellisyydellä. Ei siis muuta kuin unelmien poikamieslentäjästä mallia ja sanotaan suoraan heti, jos tuntuu että jokin voisi olla este suhteelle tulevaisuudessa. Tottakai sitä voi kuvitella olevansa valmis ja myöhemmin alkaakin kaduttaa perhe-elämään ryhtyminen. Tästäkin syystä suhteissa kannattaa aina edetä todella hitaasti jos mukana on lapsia.

Kuten sanoin, jos nyt pitäisi valita niin itse haluaisin ensisijaisesti miehen kenellä on lapsia. Siis nyt kun olen itse vastaavassa tilanteessa. Kuitenkin yksi oman elämäni tärkeimpiä ihmisiä on ollut äitipuoleni, kenellä ei taas ollut omia lapsia. Suhteemme oli ainutlaatuinen ja hän oli minulle aina kuin kolmas vanhempi. Joskus rakkaus nimittäin muuttaa mielipidettä. Hän ei ajatellut pystyvänsä äitipuolen rooliin, mutta isäni ehkä vähän patisti. Kiitos siitä, nimittäin maailman parhaimman äidin ja isän lisäksi minulla oli maailman paras äitipuoli. Hän, joka viimeiseksi jääneessä puhelussammekin sanoi vielä rakastavansa minua.

Mitä mieltä te olette? Kumppani lapsilla vai ilman? Jos teillä on kokemusta uusioperheistä, mitkä asiat ovat yllättäneet, mitkä ovat olleet hankalimpia ja mistä on taas saanut eniten voimaa jatkaa vaikeinakin aikoina?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Ihan alkuun haluan sanoa, että sinkkuudessa ei ole mitään pahaa, eikä kenenkään missään nimessä pidä seurustella jos ei itse halua. Sinkkuaika on ihanaa aikaa, josta pitäisi vain osata nauttia. Olen joskus aiemminkin sanonut, etten ole mikään perinteinen parisuhdeihminen, vaan viihdyn hyvin myös itsekseni ja tarvitsen paljon sitä omaa aikaa. Moni sinkku kuitenkin etsii aktiivisesti itselleen häntä, kenen kanssa jakaa se jokapäiväinen elämä.

Moni on taatusti eri mieltä kanssani, mutta sanonpa silti. Aivan liian moni kumppania aktiivisesti etsivä on aivan liian nirso. En tarkoita, että tulisi ottaa se ensimmäinen vastaantuleva kiinnostunut. Eikä pidä sitoutua liian helposti tai nopeasti. Mutta, tiedän useamman vuoden ajan kumppania etsineitä naisia, joilla on suorastaan järjettömät vaatimuslistat siltä mieheltä, kenen kanssa sitä sitten ajatteli loppuelämänsä onnellisena viettää. Ei näin.

Unohda ne vaatimuslistat. Olisiko sinusta kiva, jos mies feidaisi sinut sen takia, että käytät vääränlaisia kenkiä? Ei. Niiden (miehen mielestä) hirveiden kenkien päällä kun seisoo todennäköisesti aivan täydellinen tyttöystävä. Aivan liian moni mies ja nainen sortuu tähän. Ulkonäkövaatimukset ovat muutenkin melko älyttömiä, sillä eihän kukaan mahda mitään sille miltä näyttää. Toki yleiseen siisteyteen ja puhtauteen voi kiinnittää huomiota, mutta tarkoitin tällä nyt lähinnä esimerkiksi pituusvaatimuksia. Sitä täydellistä 185-190 -senttistä etsiessä se kaikin muin tavoin täydellinen mies jää huomiotta jos pituutta olikin viisi senttiä vähemmän.

Kukaan ei ole täydellinen. Ennen kuin hyväksyy sen, ei ole valmis parisuhteeseen. Ja lopulta, kun se täydellinen kumppani löytyy, hän onkin usein paljon muuta kuin ne aiemmat vaatimuksesi.

Onko vaatimuslista ja sen naurettavat kriteerit lopulta vain tekosyy, jopa itsellesikin? Ehkä et olekaan valmis aidosti sitoutumaan. Kävin joskus treffeillä yhden kerran tosi mahtavan tyypin kanssa, mutta hänellä oli aivan järkyttävä auto. Silloin nuorena ja typerämpänä feidasin tyypin – koska ihan hirveä auto, yök! Olen nyt suorastaan järkyttynyt ajattelutavastani silloin. Hän oli muuten kuitenkin oikein mukava ja varmasti olisi ollut ihan potentiaalinen poikaystäväehdokas. Mutta se auto.. Todellisuudessa en silloin ollut valmis minkäänlaiseen suhteeseen. Alitajunnassani tiesin sen ja annoin siksi sen hirveän auton hämätä.

Muutama viikko sitten blogeissa kiersi näitä vaatimuslistoja, mutta ne (toivottavasti!) olivat sarkastisesti laadittuja. Olisi kiva kuulla, onko teillä niin sinkuilla kuin parisuhteessa elävilläkin jotain oikeasti konkreettisia vaatimuksia, josta ette suostu tinkimään?

Rakkautta kaikkien torstaihin! ♥

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian