06 lokakuun 2022 Oppirahoja

Kaupallinen yhteistyö: OP

Ehdin jo huokaista helpotuksesta. Koronapandemia ei ollut minulle katastrofi, vaikka elämään ja arkeen se monin tavoin vaikuttikin. Olen saanut tehdä jatkuvasti töitä ilman akuuttia pelkoa niiden päättymisestä ja saanut tilille säännöllisesti siitä korvauksen. Vastoin kaikkia ennakko-oletuksiani, kuulin myös monilta ystäviltäni, että heillä olisi jopa enemmän rahaa käytössä kuin ennen koronapandemiaa.

Ystäväni ovat luultavasti aiemmin matkustaneet ja käyneet baareissa enemmän ja shoppailleet verkkokaupoissa vähemmän kuin minä.

Normaalia elämää odotellessa olen maksanut laskuja, lyhennellyt asuntolainaa ja nauttinut säännöllisistä tuloista. Paino sanalla nauttinut.

Nautin kyllä edelleen säännöllisistä tuloistani, mutta samalla toisinaan kauhistun jatkuvasti kasvavista menoistani. Ei mennä nyt sen syvemmin tylsään ja kuivaan talouspuheeseen, sitä saa lukea uutisista aivan kyllästymiseen asti. Tiedätte varmasti sen pisteen, kun jossain vaiheessa sitä vaan alkaa hyppiä niiden talousuutisten yli ja kääntää sivua kevyempiin aiheisiin. Se tuntuu olevan just nyt.

Koska pandemia ei tuntunut universumille riittävän, heitti se eteen vielä naapurimaamme aloittaman sodan ja sen seuraukset. Maailman taloustilanne tuntui hetkessä kääntyvän taantumaan ja meille 90-luvun laman juuri unohtaneille lapsille tottuminen tilanteeseen on voinut olla hyvinkin hankalaa.

Tuntuu hullulta, että esimerkiksi viime vuonna täysin sama matka ostoksineen, majoituksineen ja lentoineen maksoi lähes puolet vähemmän kuin mitä se maksaisi tänään. Puolet?!

Tinkisitkö ensimmäisenä matkustamisesta?

Tuntuu tosin vieläkin hullummalta, että viime kuussa maksoin asuntolainan korkoja 200 euroa vähemmän kuin tässä kuussa. Koska lainanlyhennykseni lähtee tililtä suoraveloituksena, on siellä nyt 200 euroa vähemmän rahaa kuin kuvittelin. Tuo 200 euroa ei suinkaan mennyt lainan lyhentämiseen (yhtä kuin omaan taskuun) vaan lainan korkoihin, jotka sattuivat olemaan lainanottohetkellä aivan olemattomat.

No, eivät ole enää.

Pisti vähän miettimään. Nimittäin sitä, miten järjestän raha-asiani niin, ettei suhteellisen vakaa talouteni kärsisi taantumasta, inflaatiosta tai korkojen noususta yhtään tämän enempää. Ja sitä, miten voisin elää taas huoletonta elämää ja tuntea edes oloni rikkaaksi tylsästä taantuman ajasta huolimatta.

Yksi tapa tuntea itsensä rikkaammaksi: tuoreet hedelmät kauniisti leikattuna lautasella.  Kesto: hyvin lyhyt hetki.

Seuraa tunnustus. Olen ollut OP:n asiakas itseasiassa luultavasti jo ennen syntymääni. Tiedän kohtuullisen paljon taloudesta, olen ollut aina hyvä säästämään ja osannut varautua erilaisiin tilanteisiin. On henkivakuutukset, on sairastumisvakuutukset, on kaikki mahdolliset. Kaikki paitsi korkokatto.

Ajoin aikanaan Helsingistä Porvooseen, kun kävin lainaneuvotteluja OP:n sydämellisen ja erittäin pätevältä kuulostavan asiantuntijan kanssa. Taisin sopia lainastani lopullisesti muistaakseni istuessani kynsihuollossa ja kaikista suositteluista huolimatta jätin sen korkokaton ottamatta. Koska miksi maksaa siitä turhaan, kun ei ne oo taas vuosiin noussut. Saahan sen sitten myöhemmin. Säästetään nyt edes jossain. 

Voi miksi Mirva, miksi?

Vallitsevan maailmantilanteen takia syksy on tänä vuonna monille poikkeuksellisen harmaa.

Kun huomasin tuon korkojen nousun ihan konkreettisena ilmiönä pankkitililläni, googlasin korkokaton moneen kertaan. Onneksi, voi onneksi, OP tarjoaa mahdollisuuden korkokaton hankkimiseen myös jälkikäteen. Tottakai se on tällä hetkellä huomattavasti kalliimpi kuin mitä se olisi aiemmin ollut, mutta tulee kuulkaa kalliiksi maksaa niitä näköjään pystysuoraan nousevia korkojakin.

Kantapään kautta opittua: Turvaa joka ikinen asia jonka voit, jos mahdollista. Minulle se olisi ollut mahdollista, mutta en sitä tajunnut. Tutustut hurjan näppärästi korkokattoon tästä linkistä. En nyt voi olla korostamatta sitä tarpeeksi.

Harva meistä luultavasti uskoi sodan alkavan. Harva uskoi inflaatioon tai taantumaan, kunnes tässä sitä ollaan. Ehkä kyse ei kuitenkaan ollut uskomisesta, vaan siitä, että halusimme vain sulkea silmät todellisuudelta ja talousuutisilta. Elää kuplassa, jossa samat hinnat on ja pysyy eikä tarvitse välittää tuon taivaallista euriboreista eikä siitä, onko se dollari vahva vai ei. Kyllähän näistä on puhuttu, emme ole vain kuunnelleet tarpeeksi. Tai minä en ainakaan ole.

Jos et sinäkään, ei kuitenkaan ole liian myöhäistä toimia. Kuten sanoin, ei ole myöhäistä hankkia lainaan korkokattoa, eikä muuten sitä vakuutusta vakavan sairauden tai vaikkapa tapaturman varalle. Ja vaikka kuinka siltä välillä näinä aikoina tuntuisi, ei myöskään ole myöhäistä elää.

Asuntomarkkinoilla on jopa ostajan markkinat. Tiedän varsin hyvin, pistettiin nimittäin juuri kesän kynnyksellä oma koti myyntiin. Luultavasti on myytävänä vielä tovin jos toisenkin.. Uutta kotia ei huvita edes etsiä ennen kuin vanha on myyty. Välillä ärsyttää, mutta sitähän talous lopulta on. Heilahtelua suuntaan ja toiseen. Vielä sen uuden kodin ja parempien aikojen vuoro tulee.

Asunnonostajan kannattaakin hyödyntää tilanne ja rohkeasti pyytää (sillä korkokatolla varustettuja..) lainatarjouksia. Tärkeintä on myös muistaa, että niin elämässä kuin taloudessa on aina vaiheita. Nyt on vähän tahmeampaa, mutta ei se koko laina-aikaa kestä. Joskus lohduttaa ihan vain se, että jokaisen pimeän yön jälkeen on aina tullut se aamu.

Kuin äiti hokisi pienen lapsensa kanssa, se on vain vaihe, se on vain vaihe.. Ja vielä jonain päivänä nuo lapset lukevat historiankirjoista 2020-luvun pandemiasta, sodasta, taantumasta, inflaatiosta ja energiakriisistä. Vielä jonain päivänä nuo lainat on maksettu ja saa nauttia paitsi säännöllisistä tuloista, myös maksetuista veloista.

Oppirahoja, sanoi Mirva kun korkokaton osti.

Haaveita uudesta asunnosta ei kannata unohtaa vaikeinakaan aikoina. Niitä tulee, mutta niitä myös menee.

Epävarmuutta elämästä ei saa millään rahalla katoamaan, mutta on huomattavasti kepeämpää miettiä pieniä ex tempore-ostoksia kuin sitä, mihin asti korot voivat oikeasti nousta. Pidin aiemmin kaikkea rahapuhetta ja sijoitusneuvoja todella tylsinä, mutta löysin niihin omannäköiseni lähestymistavan. Kerralla asiat kuntoon, mielellään vaikka puhelu tai tapaaminen sen pankin asiantuntijan kanssa ja ta-daa, ne ovat pois mielestä! Hoidossa, taustalla, kunnossa, turvassa. Mutta ei tarvitse ajatella. Kun tietää, että käytössä on noin suurin piirtein X määrä euroja kuussa pakollisten menojen jälkeen eikä sen suurempia yllätyksiä tule, voi ne sitten käyttää sen fiiliksen mukaan.

Parhaimmat (ja ainakin minulle sopivat) pienet säästövinkit vielä tähän loppuun: Osta asunto jos pystyt, tee mahdollisimman paljon ruokaa itse, kävele aina kun voit. Lopulta se rikkain olo kun ei tule yhdestäkään luksuskäsilaukusta eikä kalliista kellosta ranteessa, vaan riittävästä ajasta, luonnossa liikkumisesta ja vapaudesta valita.

OP on kerännyt verkkosivuilleen kattavasti tietoa talouden turvista, joita he tarjoavat asiakkailleen. Kuluneet vuodet ovat osoittaneet, että riskit oikeastaan ihan kaikkeen ovat olemassa, joten todella suosittelen lämpimästi varautumaan ihan kaikkeen. 

Korkokaton myöntää osuuspankki.

05 syyskuun 2022 Olla enemmän minä

Pohtiessani asioita ääneen ihmisen kanssa, joka muuten saa osan palkastaan siitä että kuuntelee minua, totesin yhdeksi tavoitteekseni: haluaisin olla enemmän minä.

Vähän jopa huvitti. Että kolmekymmentäkolmevuotiaana sitä haluaisi olla enemmän oma itsensä.

Ja että 2020-luvullakin se voi olla vielä ongelma.

Eniten mua.

Kun on aina miellyttänyt muita, mukautunut kaikkeen, sopeutunut muiden elämään ja jopa huijannut itseään olemalla jotain muuta kuin on, ei se olekaan mikään tosta noin vaan.

Olen aikuisena sisustanut kotini sellaiseksi kuin somessa, tietenkin luulin pitäväni siitä. Ah, mustaa ja valkoista. Ruudullisten nukkamattojen ja musta-kultaisten designlamppujen keskellä olo olikin vain tyhjä.

Olen pukeutunut beigesti, aikuisesti, tyttömäisesti, naisellisesti, urheilullisesti, kotimaisesti, kalliisti, vastuullisesti. Ja aina ollut eniten itseni vain converseissa ja yli-isossa farkkutakissa.

Käyttäytynyt kuten tiettyyn ikään tai elämäntilanteeseen muka kuuluu.

Kaikki esimerkiksi sanoo, että jokainen äiti on ihan yhtä hyvä äiti. Ja sit kun äiti bailaa tai treenaa niin se tekee sitä aina liikaa ja liian väärään aikaan vaikkei se oikeesti tekis sitä juuri ollenkaan.

Meille kun on annettu se muotti, johon tulisi edelleen kuulua.

Erilaisuus ei ollut muotia lapsuudessa, eikä se ole sitä ikävä kyllä vieläkään. 

Silti aina, kun vähänkin pursuaa siitä muotista yli, tuntuu jotenkin hyvältä.

Kolme rakasta. Sanomalehti, aamukynttilät ja iso kahvi.

Onneksi suunta on ylöspäin ja some ja globalisaatio nyt ylipäätään on tuonut esille erilaisia persoonia. Matka erilaisuuden hyväksymiseen on kuitenkin pitkä, varsinkin kun pistää päänsä hetkeksi pois pääkaupungista. Sitä ennen joka ikinen valinta, joka perustuu puhtaasti siihen mitä minä haluan tehdä näin, on ihan äärimmäisen tärkeä.

Kun alkaa elää itselleen ja itsestään käsin, tuntuu kaikki huomattavasti kevyemmältä. On vähän jopa suoranaista hulluutta, että edes kirjoittaa tällaisesta aiheesta kun sen tulisi olla itsestäänselvää, mutta vielä se ei sitä ole. Tee tänään jotain, mitä sinä haluat. Jätä tekemättä jotain, mitä muut haluavat sinun tekevän.

Kukaan ei muista ketään sen takia, että se yks aina oli niin hirveän järkevä ja aikuinen.

27 elokuun 2022 Kahdeksan vuotta

Paras syyni elää ja tehdä hyviä valintoja täyttää tänään kahdeksan vuotta. Tuon pienen, mutta niin ison ihmisen ikäisenä tapasin itse parhaimman ystäväni, pyöräilin jo yksin kouluun ja olin niin itsenäinen tokaluokkalainen.

Aamuisin rutistan ja halaan lasta pitäen tiukasti kiinni samalla viimeisistä lapsuusvuosista. Luen iltasatuja niin kauan kuin suinkin saan siihen luvan.

Kahdeksanvuotias tietää äitiä paremmin, miten Tesla toimii. Kertoo mitä pitää tehdä, kun on ottanut tatuoinnin. Ääntää ranskaa huomattavasti paremmin kuin minä. Me itketään joskus yhdessä autossa, tanssitaan aivan hulluina keittiössä ja kuunnellaan aamuisin discoa sängyssä. Otetaan välillä yhteen siten, että koko katu luultavasti kuulee. Puhutaan niin paljon asioista, että koululääkärit ja opettajat joskus hämmästelevät, kuinka paljon tuo pieni tietää aikuisten maailmasta.

Suojelen kaikelta pahalta, mutten halua sulkea silmiä oikealta elämältä.

Rakas ja ainoa hulivilini, kahdeksan vuotta sitten lupasin pitää susta aina huolta (jos nukut hyvin..). Siitä lähtien olet nukkunut hyvin ihan joka ikisenä yönä, nauranut lumoavaa nauruasi jokaisena päivänä, ja tuonut elämälleni tarkoituksen. Se on olla sinun äitisi ja antaa sinulle rakas mahdollisuus niin hyvään elämään, kuin mahdollista. Yhdessä me selvitään ihan mistä tahansa. Ihanaa syntymäpäivää ja paljon onnea kahdeksanvuotias kulta.

Äiti rakastaa sua, sinne kuuhun ja takaisin.

16 elokuun 2022 Sitähän se kaikki on

elokuu helsingissä

Joka-aamuinen kaava. Olin matkalla töihin, vein samalla lapsen kouluun ja kävelin hakemaan kahvin. Toistan jälleen tätä samaa kaavaa viisi päivää viikossa, hyppään mukavuusalueeltani korkeintaan hakemalla kahvia eri paikoista tai jos oikein hyvin käy, keitän sen jo kotona termosmukiin. Säästöä ja vastuullisuutta, sitähän ne kaikki peräänkuuluttaa. Ja silti haluaa aamuisin juoda kahvia pahvisesta takeaway-mukista.

Tässä aamussa oli kuitenkin jotain erilaista. Kiinnitin huomiota pieniin, kauniisiin asioihin. Kahvinhakumatkalla katselin keskustaan päin kävelevää noin keski-ikäistä pariskuntaa.

Kädet toistensa vyötäröillä, paljaat sääret työmatkalla ja auringon paahtamat kasvot, joilta olisi voinut kuka tahansa lukea onnellisuuden kaavan.

Rakkautta, just sellaista pidetään toisesta lujaa kiinni aamulla kaupungilla -rakkautta, kevyitä vierekkäitä askeleita ja ripaus hellettä.

Ehkä sitä tosiaan on vielä olemassa.