Lähdin Hankoon kauluksellisessa kreppipaidassa ja siisteissä boucleshortseissa. Reilun viikon verran jaksoin föönata hiukset pyöröharjalla, käyttää rannekelloa ja pukeutua juhlailtoina Zimmermanniin. Kausi vaihtui. En jaksanut enää välittää milloin olen harjannut hiukset, pessyt vaatteitani tai käyttänyt laiturilla kenkiä. Saatoin hypätä juoksulenkillä mereen uimaan ja sen jälkeen suihkuttaa sinilevävedet pois itsestäni puutarhaletkulla. Kesäkausi. Ajattelen olevani onnellisimmillani siellä, missä horisontti näkyy, kalliot ovat lämpimiä ja lokit kirkuvat hyvät huomenet. En tarvitse kuin kylmän kaljan (rosée ok), juttuseuraa ja pitkiä lenkkejä.

 

Syksyn tullessa on taas keksittävä, millaista laukkua on käyttänyt ennen siirtymistä ruokakaupan kestokassien kauteen. Kontrasti kahvinväristen kasvojen ja auringossa valkoiseksi palaneen hiuskarvan välissä on niin huvittava, että alkaa vähitellen siirtyä mielellään kohti meikkipussia. Arvet ja ruvet säärissä eivät enää tunnu kuuluvan asiaan, vaan muistuttavat lähinnä huolettomuudesta huolimattomuudesta helteisinä kesäiltoina. Se, että lapsi lapset tippuvat mereen on yhtäkkiä aivan kamalaa, kun keskikesällä se vain nauratti. Kuului asiaan, silloin.

 

 

Tänä kesänä en ole kaivannut sekuntiakaan ulkomaille. Oikeastaan olen pikemminkin ihmetellyt, miksi olen koskaan halunnut matkustaa kesällä ulkomaille. Ehkä aiempina kesinä säät ovat olleet huonoja tai olen viettänyt enemmän aikaa Helsingissä. Kesällä en nimittäin pidä lainkaan Helsingistä. Tällä hetkellä olen pari päivää kotona ja toimistolla tekemässä töitä, mutta haaveilen kokoajan pääseväni pian takaisin Hankoon. Kunhan saan Kaivarin lainaa vähän lyhennettyä, ostan Hangosta itselleni toisen kodin. Tämä tosin poikkeaa tästä kausiajattelustani, sinne tahdon kaikkien ihmettelyistä huolimatta kesän jälkeenkin. Syksyllä, talvella ja keväälläkin. Ja just sen takia, ettei siellä ole mitään.

 

Talvella haluan asua ulkomailla. Rakastan Lappia ja hullaannun luonnosta ja hiihtämisestä, mutta toivon aina, että saisin asua arkipäiväni auringossa. Haluan muuttaa milloin minnekin ja välillä pyörittelen itsellenikin silmiä. Innostuu tänään yhdestä, huomenna toisesta. Ennen ajattelin, etten vain sopeudu minnekään ja olen onneton tuuliviiri, joka ei oikein tiedä mitä haluaa. Nykyään ajattelen, että on ihan suunnaton rikkaus vielä kolmekymppisenäkin innostua tänään yhdestä, huomenna toisesta. Ymmärtää elämän kausia ja sitä, että maailman paras paikka on luultavasti heinäkuussa eri, kuin helmikuussa. Jos heinäkuussa viihtyy ilman meikkiä ja kenkiä, voi kesäkuussa ihan yhtä lailla föönata hiuksia pyöröharjalla ja ostaa vähän turhan kalliita sandaaleja.

 

Kun aloin ymmärtää ja hyväksyä elämän erilaisia kausia, huomasin että elämä pysyy itseasiassa yllättävän samanlaisena kaikista kausivaihteluista huolimatta. Ei tarvitsekaan muuttaa itseään ja hiusväriään ihan jatkuvasti. Sitä alkaa taas googlata lentoja, ostaa huultenrajauskyniä ja selata muotilehtiä. Toukokuun Vogue on edelleen avaamatta, mutta ehkä jätän sen itselleni muistoksi tästä kesästä. Lehti, jota en koskaan ehtinyt avata, sillä oli kiire elää. Tänä kesänä muotiani ovat muutenkin olleet mahdollisimman vähät vaatteet ja ne ruokakaupan kestokassit.

Mennään niillä vielä hetki. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Tajusin juuri äsken, että olemme olleet Hangossa jo reilut kaksi viikkoa. Aamulla satoi ensimmäisen kerran. En muista milloin Hangossa olisi viimeksi ollut näin pitkään näin kuuma, saati tuuletonta. Joku saattaa sanoa että Hangossa paistaa aina, minusta täällä lähinnä tuulee aina. Ehkä näillä on jotain yhteistä, mutta erikoista on se, että tänä kesänä on bikinikelejä todella riittänyt. Yritän tietoisesti välttää säästä puhumista, onhan säästä puhuminen vähän, no, säästä puhumista, mutta tänä kesänä se on ollut melko mahdotonta.

 

Kesä menee täällä niin vauhdilla että viikonpäivät kulkevat suhisten ohi ja jatkavat matkaansa, vaihtaen kalenterin sivut uusiin vähän liiankin äkkiä. Toisaalta päivät täyttyvät kaikesta siitä mitä rakastan, joten perinteistä summertime sadnessia ei  ehdi syntyä.

Neuvo kesällesi: Tee mahdollisimman paljon kaikkea sitä, mitä rakastat. Aloita heti.

 

 

Olisin voinut kiljua onnesta ensimmäisellä pyörälenkillä. Oikeastaan kiljuinkin ensimmäisellä pyörälenkillä, mutta tämä johtui käärmeestä jonka elämä päättyi Bianchin renkaan alle. Ja miten voi olla, että viime kesän kyy-case tapahtui täysin samassa kohdassa? En pidä Helsingissä pyöräilystä, mutta rakastan Hangossa pyöräilyä. Rakastan koko kaupunkia niin paljon ja vielä paljon enemmän silloin, kun täällä ei ole kylän täydeltä kesäturisteja eikä varsinkaan regattaturisteja ja Viking Linen tuomia kesä- ja regattaturisteja. Jos joku sanoo Hangon kauden olevan lyhyt (kuulen tätä jatkuvasti) hän ei osaa arvostaa itse Hankoa, vaan viihtyy ilmeisesti lämpimillä ilmoilla isoissa ihmismassoissa.

 

Jos muuten Hanko-vinkit kiinnostavat, tämä viime vuonna kirjoittamani Hanko -postaus taitaa olla edelleen melko ajankohtainen.

 

 

Parasta täällä on stressittömyys, jonka pieni rantakaupunki tuo tullessaan. Hankolaisten elämäntapa on huomattavasti hitaampaa kuin helsinkiläisten. Se näkyy, ja se tarttuu. Ja se on juuri sitä, mitä ylikierroksilla käynyt helsinkiläiskehoni kipeästi tarvitsi. Missään muualla, paitsi talvisin Lapissa, en ole päässyt vielä tähän tilaan.

 

Olen juonut sopivassa suhteessa viiniä ja vihreitä smoothieita. Nauranut kesäyössä ystävien kanssa ja rentoutunut hieronnassa pitkän lenkin jälkeen. Tasapaino on tämän kesän sana. En voisi elää näin ympäri vuoden, minä nimittäin tarvitsen rutiineja, terveellistä ruokaa ja säännöllistä treeniä, mutta kesällä en voisi kuvitellakaan muuta. Pitkän treenikauden jälkeen voin ehkä paremmin kuin koskaan. Kun ei ota mitään stressiä ruoasta eikä liikunnasta eikä edes siitä jatkuvasta tekemisestä, keho ja hermosto palautuvat ja rentoutuvat. Jatkuvat lihasjumit ovat vaihtuneet vähitellen liikkuvuuteen ja motivaationi on jo nyt aivan ennätyslukemissa vaikka ajattelin aloittaa tavoitteellisen treenin vasta reilun kuukauden päästä.

 

Toinen neuvo kesällesi: Tee niitä asioita, mitkä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Välillä kutsuu aurinkotuoli ja rosèe, välillä hikilenkki.

 

 

Ja kun oikein ällöttää kesäherkuttelu ja viinittely, ja kun keho huutaa kevennystä helleturvotuksen jälkeen, kokeile tehokasta 14 päivän detoxvalmennustani. Vaikka itse sanon, se todella toimii. Ymmärrän, ettei kesällä halua ajatella minkäänlaisia dieettejä välttämättä ollenkaan, se on erittäin fine, mutta jos haluat esimerkiksi viikolla keventää ja viikonloppuna nauttia elämästä, 14 days detoxin ruokavalio on tähän täydellinen. 4-5 päivää sitä ja loput vapaata. Lupaan, että se tuntuu – ja näkyy. Löydät detoxin täältä.

 

Nyt valmistaudutaan vähitellen sen kuuluisan regattaviikonlopun viettoon. Ihania kesäpäiviä, missä sitten ikinä sitä vietättekään <3


 

Klikkasin itseni verkkosivuille. Selasin valikkoa, katsoin kauniita kuvia ja suosikkini tullessa vastaan, valitsin vain oikeat yksityiskohdat ja klikkasin koriin. Täytin yhteystietoni, maksoin luottokortilla. Varmuuden vuoksi, koska ikinä ei tiedä. Sähköpostiin kilahti lähes välittömästi vahvistus.

En tiedä olenko koskaan, sitten lapsuuden matkatoimistokäyntien jälkeen, saanut sellaista iloa lentojen varaamisesta ulkomaille kuin saan vuonna 2021. Siitäkin huolimatta, että lentäminen tuskin on vielä pariin vuoteen täysin normaalia – maskitonta, huoletonta ja peruutusturvatonta. Sitä, että koneessa voi syödä ja juoda ja tehdä vaikka ostoksia siitä kärrystä, jota aina ennen inhosin. Alan arvostaa loungeja ja jonoja portilla entistä enemmän.

Ympäristötekoni ovat muualla kuin matkustamisessa. End of story.

 

 

Kuin kuuta nousevaa, odotan Etelä-Ranskaa innolla. Tiedättekö muuten mistä tuo sanonta on peräisin? Silloin vanhoina aikoina kuten lapseni aina sanoo, vanha kansa uskoi että uuden kuun, eli kasvavan kuun aikana työ tuottaa paremman tuloksen kuin pienenevän kuun aikana. Sato kannatti nostaa vain silloin ja ja kasvavan kuun aikana, eli tässä sanonnan tapauksessa nousevan kuun aikana, kaikki kasvoi paremmin. Ettäs tiedätte nyt. Sitä odotettiin.

Oi, elokuinen Ranska. Aikaisia aamuja, simpukoita rantaravintolassa, ranskalaisen kosmetiikan tuoksua kaduilla, puheensorinaa jota kovasti yritän ymmärtää mutta en ole vielä ymmärtänyt. Aurinkoa, viiniä, croissantteja ja maailman kauneinta turkoosia vettä. Turkoosi vesi näyttää upealta tropiikissakin, mutta Etelä-Ranskassa se on jotenkin vielä upeampaa. Syvää, suolaista ja kaunista.

Luulen, että jos asumme tulevaisuudessa pidemmän aikaa Ranskassa, joisin aivan liikaa viiniä ja söisin aivan liikaa hiilareita. Hyvästi terveellinen suomifitnesslife. Ehkä kuulun kuitenkin Kaliforniaan.

 

Kesätuoksuni muistuttaa joka aamu Etelä-Ranskasta. Haaveilen myös löytäväni saman pyykinpesuaineen, jota ystäväni veneellä käytetään. Se ei tuoksu millään lailla ylelliseltä, vaan pikemminkin paikalliselta pesulalta tai ranskalaisten Arielilta (Arielin haju on oikeastaan aika kamala) mutta aiemmin kotiin palattuani olen nuuskinut vaatteitani viikon. Ehkä en kuitenkaan pesuaineen, vaan Ranskan takia. Espanjassa taloyhtiön siivooja käyttää vähän samalta tuoksuvaa pesuainetta pestessään hissiä eikä se ole lainkaan yhtä waouh.

 

 

Lentoliput ostoskorissa tuntuvat tällä hetkellä suurelta luksukselta. Maailma on täynnä paikkoja joissa haluan käydä, mutta luulen että aloitan Ranskasta. Loppusyksylle ostoskorissani on myös lennot Kaliforniaan, mutta sitä en uskalla vielä ajatella. Koronavuodet (shit, tässä voi kohta todellakin puhua monikossa..) toivat matkustamiselle uuden merkityksen. Arvostan kokemuksia ja maailman makuja nyt niin paljon enemmän kuin mitä tahansa maallista materiaa. Siinä missä hyvinvointiani lisäävät kylmävesiuinti, hikoilu salilla, kuivakuppaus ja kunnon yöunet, lasken nykyään mukaan myös matkustamisen.

 

Se on hyvinvointia keholle, mielelle ja ennen kaikkea sielulle. Hyvää oloa joka solulle. Odotan niin, kun voin taas opiskella viikon verran uutta kieltä ennen reissua ja todeta sitten, että en sitten uskaltanut muuta kuin mutista sen kiitoksen ja hein. Ehkä vielä joskus. Sitä ennen nautin luksuksestani kurkkaamalla aika ajoin lentoyhtiön sovellukseen. Vihdoin siellä on edes jotain.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ