Kaipaan usein sieltä takavuosien blogiajoilta haasteita, joita kopioitiin muilta. Simppeleitä kysymyksiä ja vastauksia. Saran blogista nappasin perinteisen Mitä kuuluu? -postauksen tänne omaani, maanantain kevyeksi hömpäksi ja helppolukuiseksi huviksi.

 

 

 

Mitä kuuluu?

Jos ollaan ihan rehellisiä, paljon paremminkin on mennyt. Koko koronakevät on ollut tosi raskas ja vaikea. Kaikki sen mukanaan tuomat muutokset ja muutenkin elämässä tällä hetkellä tapahtuvat suuret jutut toisaalta kokoajan kasvattavat, mutta vievät kyllä voimia. Tuleva muutto (kun en edes tiedä vielä varmaksi että minne ja milloin) ahdistaa eniten. Vaikka itse sitä olen odottanut halunnut! Toisaalta taas moni asia on kuitenkin paremmin kuin koskaan ja elämä on nyt jokatapauksessa menossa vain oikeaan suuntaan. Mutta valehtelisin jos sanoisin, että tämä kulunut kevät ja alkava kesä olisivat jotenkin helppoa aikaa. Uskon tarkoituksiin, kaiken on pitänyt mennä näin.

 

Tällä hetkellä katson…

En niin mitään, en vain ole ehtinyt enkä kyllä edes jaksanut katsoa telkkaria viime aikoina. Miksun kanssa lasten piirrettyjä ja pelivideoita, lasketaanko sitä? Telkkarin sijaan olen lukenut paljon kirjoja. Kirjoista saa niin paljon enemmän irti, saisinpa pidettyä tämän innon taas yllä.

 

Just nyt kuuntelen…

Kuuntelin perjantaina siis useamman tunnin repeatilla Erinin ä-lyt-tö-män hyvää uutta biisiä Yhtenä Sunnuntaina, joten sanotaan nyt vaikka että sitä.

 

Luen…

Tällä hetkellä paljon. Olen aina ollut nopea lukemaan, joten uusi kirja saattaa mennä ihan parissa päivässä. Sain ilokseni ennakkokappaleita kesän uutuuskirjoista ja vahva suositus ainakin Carmen Molan Verimorsiamelle (yksi koukuttavimpia dekkareita ja ihanan espanjalainen) sekä Laura Mannisen Sitten tapasin pehmeän miehen -kirjalle, jotka luin ihan hetkessä loppuun. Nyt menossa on aamukirjana uutuusdekkari Ketju ja kun haluan vähän toisenlaista lukemista, Maaret Kallion Voimana Toivo. Eilen illalla sain mummolta lainaksi Kirsti Paakkasen elämäkerran Suurin niistä on rakkaus. Se on ihana, luin siitä jo puolet yhdeltä istumalta <3

 

 

 

 

Lautasella… 

Tänään taas salaatteja ja muuta dieettiruokaa. Viikonloppuna täydellistä koskenlaskijamakaronilaatikkoa ja pizzaa (suuri kiitos vielä ystävälleni ihan täydellisestä ruokatarjoilusta) sekä Skattan sataman salaatteja. Nyt kuitenkin takaisin ruotuun ja omien ruokien pariin.

 

To do-listalla seuraavana…

Myyntiin menevien vaatteiden ja asusteiden kuvaaminen, voi luoja miten se voikin aina olla niin vaikeaa? Suunnittelen tälle viikolle vielä jonkun tehokkaan treenisetin, vihdoin ensi viikon jälkeen pääsee normaalisti salille eikä tarvitse enää varailla vuoroja. Toki olen kovin kiitollinen että olen kuukauden verran saanut treenata ”privasalilla” eli omalla vuorolla, mutta juuri siksi olen aikanaan innostunut nimenomaan saliharjoittelusta, sillä voin mennä sinne silloin kun sattuu sopimaan.

 

Käynnissä olevia duuniprojekteja…

Yhtä jos toista, varsinkin varsinaisen päivätyöni puolella tosi mielenkiintoisia juttuja ja isoja muutoksia. Nyt kun kevään synkistelyt saa luvan olla synkistelty, panostan tähän sometyöhönkin uudella innolla. Tavallaan sosiaalinen media on ollut aina itselleni sellainen pakopaikka haasteista, mutta nyt se tuntuu taas olevan ihan

 

Mitä yllättävää on tapahtunut?

Mielipiteeni ja ajatukseni monestakin ihmisestä ja asiasta ovat muuttuneet. Niin hyvässä kuin pahassakin, enemmän kuitenkin hyvässä.  Niin ja olenhan innostunut maantiepyöräilystä, luonnossa liikkumisesta ja alkanut haaveilla muutosta ulkomaille –  vielä joskus. Olihan koko pandemia myös ehkä yllättävin asia mitä koko maailmalle on tapahtunut.

 

 

 

 

Viime päivien herkku…

Jostain syystä tänä kesänä olen syönyt ihmeen paljon jäätelöä, vaikken yleensä jätskifani ole ollenkaan. Ei vaan hei, banaanipannarit Nutellalla, se se on. Täydellinen cheat meal.

 

Olen viime aikoina harrastanut… 

Lenkkeilyä, enemmän kuin aikoihin. Kävelyä ja pitkiä juoksulenkkejä on tullut tänä keväänä vedettyä poikkeustilan takia ihan hullun lailla. Kotitreenejä jaksoin ehkä kolme viikkoa, ei vaan oo mun juttu. Salilla käyn aina kun satun saamaan sopivan vuoron sieltä itselleni.

 

Just nyt haluaisin mennä…

Takaisin Kaliforniaan. Jos asuisin joskus vaikkapa sen puolet vuodesta Kaliforniassa, en haluaisi varmaan ikinä enää matkustaa minnekään.

 

Tällä hetkellä iloitsen eniten…

Kesästä, luvatusta lämmöstä, pian kukkivasta omenapuusta.. Valosta, päivistä jolloin pärjää pelkässä mekossa. Koronakevät sai mielialan aikamoiseen laskuun, mutta juuri silloin olen huomannut niiden pienten ihanien asioiden merkityksen. Iloitsen ja kiitän myös kullanarvoisista ystävistä ympärilläni, jotka tuovat valoa joka ikiseen päivään jo sillä, että tiedän heidän olevan vain yhden viestin tai puhelun päässä <3 Vielä täältä selvitään ja elämä hymyilee meille kaikille toivottavasti nopeammin kuin uskallamme kuvitellakaan.

 

 

 

 

Nauroin kippurassa kun…

Kerroin ihan tyhmiä juttuja lauantaiaamuna kavereille. Siis naurettiin ihan vedet silmissä ja nimenomaan mahat kippurassa. Siis omat jutut on tietenkin aina parhaat jutut :D

 

Ostoslistalla…

Meinasin kirjoittaa että kesämekkoja, mutta muistin että ne edellisetkin on vielä kuvaamatta myyntiin. Silmämeikinpoistoaine ja kahvipaketti, kahvi ja kahvimaito eivät saa loppua koskaan!

 

Eniten ärsyttää…

Tietyt ihmiset, tai ehkä pikemminkin tietynlaiset ihmiset. Jos voin jonkun neuvon antaa, niin kunnioita itseäsi ja muita. Aina.

 

Tänään aion…

Mennä ihan just saunaan, ehkä käydä porealtaassa niin kauan kuin sellainen vielä on ja lukea ehkä sen ihanan Kirstin kirjan loppuun <3 Hyvää yötä. 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

On some days you will feel more fragile than you do on others. Allow yourself to break. Allow yourself to sink. Allow yourself to retreat. You are allowed days like these. Days to feels, days to recluse, days to process. Days to find yourself again. Tomorrow will taste much sweeter.

 

I promise you will feel ok again, and when you do it – it will be even better kind of ok than before.

 

You will wake up with joy rising in your heart and you will realize that the things that pain you, they hurt less now.

 

 

Life is a one big wave. All we can do is flow, adapt and transform.

 

Friends who make you feel complete, and make your world a better place, are the ones that are worth keeping forever.

 

 

 

 

 

 

Stop waiting on men to validate you. You’re pretty. You’re smart. You’re interesting. You’re worth time and effort. You need to know these things and truly believe them. Don’t wait on some man to come along and tell you.

 

 

Always remember how much you have survived. Your world has fallen apart before. Time and time again and the rest of the world has still kept going despite the fact that you are broken. And after thinking you will never recover, never get up off the floor again, you have dusted yourself off and carried on. If you have survived your world shattering, over and over again, and you’re still here, a bit damaged, a bit broken but still here – you should be proud of yourself. Because it’s not a small thing.

 

 

 

 

Sometime you just need to distance yourself from people. If they care, they’ll notice. It they don’t, you know where you stand. Sometimes some things go wrong so we can grow strong. Sometimes some things go wrong so we can grow better.

 

 

I lied and said I was busy. I was busy; but not in a way most people understand. I was busy taking deeper breath. I was busy silencing irrational thoughts. I was busy calming a racing heart. I was busy telling myself I am okay. I was busy taking care of myself. Sometimes, this is my busy – and I will not apologize for it.

 

 

 

 

I’m not sure. I’m not sure how life happens and how we change and lose people who were supposed to stay, and stay when we want to leave, and smile when want to cry and yet.. Yet there is always hope everything leads to something so we keep on going even if nothing’s ok, even if we are not ok because the truth is we know so little and want to experience so much. So I’m not sure what everything’s about but maybe I don’t have to be. Maybe we just need to keep on going and we may just find out someday.

 

 

koh yao yai

 

 

Happiness turned to me and said – It is time. It is time to forgive yourself for all the things you did not become. It is time to exonerate yourself for all the people you couldn’t save, for all the fragile hearts you fumbled with in the dark of your confusion. It is time to accept that you don’t have to be who you were a year ago, that you don’t have to want the same things. Above all else, it’s time to believe, with reckless abandon, that you are worthy of me, for I have been waiting for years.

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Viides viikko etätöitä alkoi tänään. Kuukausi sitten palattiin Jenkeistä hyvin erilaiseen Suomeen, kuin lähtiessämme Losiin. Nyt tähän poikkeustilaan ja sen asettamiin rajoituksiin on jo tottunut ja välillä unohdan, miksi käyttäydymme näin. Ainiin, se virus. Tähän kuukauteen on mahtunut kuitenkin hyvin kummallisia vaiheita, suuria muutoksia ja lähes kaikki mahdolliset tunteet, joita ihminen voi tuntea. Suurista muutoksista kirjoitan kyllä erikseen ihan ajan kanssa, pää ei meinaa pysyä perässä kun elämässä tapahtuu niin paljon. Tässä tekstissä keskitytään kuitenkin ilmiöön nimeltä koronasuorittaminen ja kuinka se näkyy somessa, omassa arjessa ja suomalaisten mielenterveydessä.

  

 

 

Suorittaminen on ollut 2010-luvun kirosana, trendi ja iso vitsaus. Pakonomainen suorittaminen töissä, kotona tai vapaa-ajalla on heikentänyt jossain määrin varmasti lähes kaikkien hyvinvointia. Nyt kun monella työt, harrastukset ja lapset ovat siirtyneet kotiin, on koronasuorittaminen päivän sana. Ei se ole karanteeni eikä mikään jos ei opi uutta taitoa! Luki useammalla ystävällä Instagramissa. Viimeistään nyt on aika aloittaa uusi harrastus! Ja niin maalataan, neulotaan ja rakennetaan palapelejä. Vihdoin aikaa perheelle! Ja koronakotoilu on somessa ällöttävän suloista hyggeilyä yhdessä rakkaimpien kanssa. Näissä ei tietenkään ole mitään vikaa ja on hienoa, että mahdollisuus olla näin paljon kotona nähdään mahdollisuutena ja sitä tekemistä ja niitä uusia harrastuksia jaksetaan keksiä ja niistä innostutaan. Ja ihanaa, jos se läheisten seura ei ole vielä alkanut kyllästyttää. Haluan itsekin nähdä korona-ajan mahdollisuutena. Vihdoin on ollut aikaa pysähtyä omien ajatusten äärelle, olla oikeasti vain kotona ja tehdä niitä asioita, joille ei ole ollut aiemmin aikaa jatkuvan menemisen takia.

 

Päivistä tulee kuitenkin helposti liian raskaita. Viikkokalentereiden ja päiväohjelmien tekoa opetetaan jo pikkulapsille suunnatulle verkkosivustolla. Ehkä ne helpottavat elämää kotona (?), omasta näkökulmastani ne kuitenkin lisäävät helposti stressiä. Kun kotona on päiväohjelma, jota ei ole taaskaan noudatettu, tulee helposti epäonnistunut olo. Itselleen kannattaa asettaa tietyt ”pakolliset” jutut, kuten päivittäinen ulkoilu, työt jotka täytyy hoitaa ja kodin järjestyksen ylläpito. Se ei tarkoita jokapäiväistä siivousta, ei jos se tuntuu raskaalta, mutta siistissä ympäristössä on helpompi keskittyä ja toimia oikein. Hyvä energia virtaa paremmin, kun tavarat ovat paikoillaan ja tiskit koneessa. Huomaat varmasti, kun kokeilet. Liikunta pitää mielenterveyttä yllä, mutta siitäkään ei kannata muodostaa pakonomaista suoritusta. Liiku sen verran, mikä tuntuu hyvältä. Sinne salille ehtii kyllä rääkkäämään itseään vielä monet kerrat.

 

 

Kaikkein tärkeintä onkin, että teet nyt niitä asioita, joista nautit. Itsehän tavallaan kehotin tarttumaan – nyt kun ei ole sosiaalisia esteitä – esimerkiksi painonpudotukseen, ruokavaliomuutoksiin tai liikunnan lisäämiseen. Jonkun mielestä se voi olla suorittamista, mutta minulle ne ovat asioita, joista saan itselleni hyvän olon. Saan sen kyllä jätskipurkista ja viinilasillisista, mutta se on vain hetkellistä. Kevyempi ja energinen olo kantaa helposti kokonaisen huonon viikon yli. Jos terveellisiin elämäntapoihin siirtyminen kuitenkin tuntuu suorittamiselta, ei sen aika ehkä ole vielä. Ehkä voit kuitenkin tehdä suunnitelman tulevaisuudelle? Sekin tuo motivaatiota ja varmuutta. Päätöksessä on silloin myös helpompi pysyä, kun olet tehnyt ajatustyön etukäteen ja motivoinut itseäsi. Tällaisina henkisesti kuluttavina aikoina on kuitenkin tärkeintä kuunnella omaa kehoa ja sen viestejä, mitä ne sanovat juuri nyt. On tärkeää rakastaa itseään ja olla itselleen lempeä. Mitä se sitten juuri sinulle tarkoittaakin.

 

 

Mitä se sitten käytännössä on? Jokaisen on varmasti vähän keskityttävä ja ryhdistäydyttävä aina aika ajoin. Kotiin jääminen saa helposti lamaantuneeksi. Oman mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeää pysyä jonkinlaisissa yhteyksissä ulkomaailmaan sekä edes jollain tavalla liikuttava. Liikunta on usein parasta, mitä voit kehollesi ja mielellesi antaa. Niin kauan, kun laji on mieleinen ja oikeasti nautit liikkumisesta, et pakota itseäsi siihen. Kevyt liikunta tuntuukin olevan oikein korona-ajan juttu. Onko kukaan voinut huonommin kävelyn jälkeen, kuin sinne lähtiessä?

 

Kuitenkin poikkeuksellisena aikana on oikein inhimillistä poiketa niistä rutiineista. Ja jos siitä tulee huono omatunto, anna vain heti itsellesi anteeksi ja päätä jatkossa toimia paremmin. Lopulta kuitenkin teet pääosin arjessasi sitä, mitä haluat. Se kuuluisa painonpudotuskin onnistuu vain silloin, kun oikeasti haluat sitä. Väkisin tekemällä ei tule yleensä mistään mitään. Suorittaminen on turhaa, koronasuorittaminen vielä turhempaa. Kyseessä on maailmanlaajuinen pandemia, poikkeustila, jota ei koskaan ole koettu. Meiltä on karsittu elämästä paljon ihania ja tärkeitä asioita. Läheiset, rakkaat harrastukset, kauan odotetut matkat ja tapahtumat. Ne harmittavat ja saavatkin harmittaa. Samalla elämässä on kuitenkin paljon hyvää. Hyvien asioiden listaaminen mielessä tai vaikka paperille tekee jokaisesta päivästä vähän paremman. Itse teen tätä aamuisin ja sillä tuntuukin olevan suuri vaikutus päivän kulkuun.

 

 

On ihan ok jäädä pidemmäksi aikaa sänkyyn. On normaalia, ettei jaksa soittaa ja kysellä sukulaisten kuulumisia kun elämä on niin outoa ja epävarmaa. On ihan ok, ettei huvita ja on huonoja päiviä. On ihan normaalia itkeäkin päivittäin. Näiden tunteiden ymmärtäminen ja hyväksyminen on tärkeä keino selvitä näiden vaikeuksien yli. Ei tarvitse suorittaa, harrastaa ja olla superihminen, jonka koti näyttää siltä kuin siellä olisi asuntoesittely. Ei kenenkään koti varmasti näytä korona-aikana siltä. Eikä kyllä yleensä muutenkaan, paitsi valheellisesti lavastetuissa somekuvissa. Meillä oli muuten kotona yksityisnäyttö ja silloinkin tavarat olivat vähän levällään. En vain ehtinyt enkä pystynyt siivota aivan kaikkea. Ja se on vain inhimillistä.

 

Jos nyt palaat korona-ajan jälkeen töihin ja sosiaaliseen elämään vaikka kymmenen ekstrakilon kanssa, mitä sitten? Jos oikeasti nautit kotona makoilusta ja hyvästä ruoasta, ne ovat sen arvoisia. Jos et aloittanut vieläkään uutta harrastusta, et tule varmasti aloittamaan sitä loppuvuonnakaan. Ja sekin on ihan ok. Aloitat, kun on sen aika. Ajattelin itse että nyt ehdin hyvin panostaa ajan kanssa kehonhuoltoon, osa-alue joka minulta jää kiireisessä arjessa aina vähemmälle, ja miten kävi? En ole venytellyt viikkoihin. Kehonhuoltoni oli paljon paremmalla tolalla entisessä, kiireisessä arjessani. Lupasin itselleni yrittää taas tänään, mutta luulen että lenkki vie kuitenkin voiton, vaikka venyttely olisikin tällä hetkellä tärkeämpää. Poikkeustila ja parempi olo ovat enemmän kuin riittäviä perusteluja.

 

Ootko sä suorittanut koronaa ja ”kotoilua”? Jos, niin millä tavalla?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian