Vietinpä kerrassaan ihanan viikonlopun Rivieralla. Ja vielä marraskuussa! Rivieran marraskuu, no koko talvi, on monille se mitä lähdetään juosten pakoon. Viimeistään syyskuussa kesäasukkaat pakkaavat tavaransa ja hyvästelevät kylät talvikaudeksi. Sillä välin kun nämä ihmiset odottavat huhtikuun jasmiinintuoksuisia aamukävelyjä, ravintolat sulkevat ovensa, rantatuolit nostetaan talviteloille ja syysmyrskyt pyyhkivät Etelä-Ranskan yli. Monien pelkkien kesäranskalaisten mukaan Rivieralla on aivan mahdotonta olla talvikaudella. Koska tulevaisuudensuunnitelmissani on se kakkosasunto Etelä-Ranskasta, halusin nähdä myös Rivieran talven. Ympärivuotiset suorat lennot ovat alkaneet ja lyhyt lentoaika mahdollistaa hyvin pelkät nopeat viikonloppureissut Ranskassa.

 

Ja vaikkei olisi asuntoa edes haaveissa, viikonloppu valossa, alle kolmen tunnin lentomatkan päässä palmujen alla keskellä synkintä vuodenaikaa, tekee niitä kuuluisia ihmeitä. Kuin olisi ollut pidempäänkin poissa.

 

 

Vastoin kaikki odotuksiani, kylissä oli kuitenkin elämää. Ja se siellä näkyvä elämä oli vilkkaaseen kesärivieraan tottuneelle aika ihanaa vaihtelua. Osa ravintoloista ja kesäputiikeista on luonnollisesti kiinni, pimeä tulee kuudelta ja päivät ovat viileitä. Mutta kaikkialla on paikallisia, ihmiset vaikuttavat tyytyväisiltä eikä missään näy kiirettä. Lenkkeiltiin niin paljon, että sain itsekin jalat rakoille. Pyörittiin markkinoilla, ajeltiin läpi kylien, istuttiin rauhassa lounailla auringossa, poikettiin aina seuraavaan kylään ja kerran jopa Italiaan asti iltapäiväkahville. Herättiin kukonlaulun aikaan hyisen kylmälle aamu-uinnille ja istuttiin pitkillä aamiaisilla katsellen auringonnousuja. Vaikka viettäisinkin pääosin kesäkauden Etelä-Ranskassa, voisin hyvin ajatella tekeväni tällaisia viikonloppureissuja sinne tulevaisuudessa useinkin.

 

Pienelläkin tauolla on aivan valtava voima. Miksi sen aina unohtaa? Pienillä asioilla ylipäätään on valtava positiivinen voima. Suuret muutokset ja tunteet ja uutiset vain ahdistavat.

 

Kuva on elokuun helteiltä. Enää ei tarkene mekoilla ja sandaaleilla.

 

Kaduilla ja palmuissa oli jo vähän jouluvaloja. Italiassa oli mielettömiä joulukoristekauppoja, kuin Keski-Euroopan joulukaupungeissa konsanaan, ja harmittelin kun olin viikonloppureissullani pelkillä käsimatkatavaroilla. Sekunnin tai pari tunnustan pohtineeni, voisiko jättimäistä, aivan jumalaisen kaunista valkoista glitterivaloporoa lähettää mihin hintaan DHL:llä Suomeen, mutta tulin sentään kerrankin järkiini. En. Tarvitse. Enää. Yhtään. Joulukoristetta.

Silti ostan joka vuosi aina jotain pientä. No, joskus vähän jotain isoa. Ja aivan jumalaisen kauniille valkoiselle glitterivaloporolle olisi ollut kyllä paikkakin. Mainittakoon nyt vielä, etten ole jouluisin edes kotona.

 

Etelä-Ranskan kylät olivat ihana tuulahdus normaalia elämää, sellaista ei-niin-glitteristä ja upeaa. Kuten vähän jo Instagram-postauksessani sivusinkin, Rivieralla on maine luksuksen näyttämönä, eikä tietenkään ihan syyttä. Jo yli 300 vuoden ajan Etelä-Ranskan kaunis rannikko on kesäisin vetänyt turisteja ja asukkaita puoleensa ja viimeistään Grace Kelly toi sen Hollywood-tähtien suosioon. Rivieralta löytyvät luultavasti maailman upeimmat ja kalliimmat villat, jättimäiset ja tähtitieteellisiä summia maksavat jahdit, pröystäilevät kasinot sekä eurooppalaisten muotitalojen luksusliikkeet, mutta Etelä-Ranskan kylät tarjoavat myös vähän erilaista luksusta.

 

Niitä jasmiinintuoksuisia aamukävelyjä, kalastajien saaliita suoraan veneistä, pastellinsävyistä hemmottelua näköaistille, ehkä maailman parasta paikallista ruokaa. Klementiinejä suoraan puusta matkaevääksi. Kristallinkirkasta, turkoosia vettä kaikkialla. Vähän rähjäiset vanhat talot kököttävät vuorenrinteillä, mieluummin valitsee kapean ja hitaan rantatien maisemilla kuin tunneleissa kulkevan moottoritien. Oui. Vastaan ei kävelekään marraskuussa logoja. Ehkä muutama ranskalainen käsilaukku näkyy siellä täällä, mutta kaikki on tasaisen arkista eikä huuda, että olet nyt yhdellä maailman tunnetuimmalla luksusalueella. Se tuntui ylelliseltä ja Dubaissa lomailun jälkeen myös kovin tervetulleelta ja jotenkin, kotoisalta.

 

 

Voisin mennä vaikka heti takaisin, mutta nyt on aika ottaa kaikki irti marraskuusta ennen Etelä-Ranskan unelmien toteuttamista. Alkaa vähitellen pukea kotia jouluun. Juoda ne kuuluisat ensimmäiset glögit. Tunnelmoida Stockan jouluikkunaa, hankkia vähitellen pieniä paketteja kuusen alle. Ja hei ääk! Marraskuu enää aikaa ostaa mun verkkovalmennuksia, nimittäin tämän jälkeen ne poistuvat myynnistä! Klikkaa siis omasi ostoskoriin alehinnalla jo heti tänään niin et jää ilman. Materiaalit ovat käytössäsi 4ever.

 

Nyt lapsi treeneihin ja jouluvalojen ripustukseen. Au revoir!

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

MYYNNISSÄ ENÄÄ VAIN MARRASKUUN AJAN!

 

 

 


 

Sen jälkeen kun naputtelin viimeisimmän kirjoitukseni aamuvarhaisella, siis sen jossa kerroin lopettavani – tai siis päättäneeni lopettaa – toistaiseksi tuon kakkostyöni ihan kokonaan, olin suorastaan ihan hullun helpottunut. Olo oli kevyt, jopa tyhjä. Päätös antoi elämääni taas uusia mahdollisuuksia ja tilaa sille, joka on ollut stressin takia jatkuvasti vähän taka-alalla. Luovuudelle. On tilaa antaa ajatusten ja ajan vain virrata.

En tiedä kuka hullu väittää, että on tilaa ja aikaa yhdistäessään yliopisto-opinnot, päivätyön ja äitiyden, mutta ainakin on paljon enemmän tilaa ja aikaa. 

 

En osannut heti kirjoittaa mitään uutta tekstiä. Pyörittelin päässäni hykerryttävää ajatusta siitä, ettei kukaan varsinaisesti kutsuisi minua enää somevaikuttajaksi tai ravintovalmentajaksi. Voisin vain kirjoittaa. Purkaa ajatuksia ja luovuuttani teksteihin ja kuviin. Kirjoittaa juuri silloin ja juuri sitä, mitä milloinkin mielen päällä pyörii.

 

Lähdin viikoksi Arabiemiraatteihin katsomaan asuntoja. Ajattelin, että nyt sitten kirjoitan. Arabit olivat kuitenkin päättäneet, ettei WordPressin alla toimivaan blogiini tällä kertaa niin vain kirjoitetakaan. Kaikki toimi, paitsi Mirvan blogi ja Mirvan mobiilidata.

Universumi tiesi, että muistutin ihmisrauniota lähtiessäni Suomesta. Akkukin loppui vähän väliä – yleensä aina, kun pääsin puhelimellani wifiin.

 

 

Luin kaksi paksua kirjaa. Makasin neljänkymmenen asteen helteessä, join aivan liian monta kuppia kahvia (joka ikisen jäillä) ja hikoilin ruokahalunikin pois.

Avasin työsähköpostin kerran, skippasin kaikki yliopiston zoomit.

Olin niin täydellisellä tauolla, etten ymmärrä enää ollenkaan miten olen aiemmin muka tehnyt niin sujuvasti töitä joka ikisellä lomalla.

 

 

Aivan kuin siihen aavikkoa muistuttavaan elämääni olisi yhtäkkiä ilmestynyt se keidas.

 

Tulin eilen kotiin ja ajattelin tänään tietenkin taas liikkua, kuumuuden takia reippailut jäivät pariin hassuun kertaan. Lapsi oli tavallista väsyneempi, annoin pelata pleikkaria vähän pidempään. Sen sijaan, että olisin pakottanut itseni sinne salille tai joogamatolle tai juoksulenkille joka olisi ollut kovin järkevää sillä seuraavat päivät näyttävät taas hyvin sateisilta, osasinkin kuunnella kehoa.

 

Purin matkalaukut, laitoin pyykit, siivosin oikein kunnolla. Syötiin Miksun kanssa kahdestaan ihan rauhassa, juteltiin ja nautittiin siististä kodista. Olen kaukana siitä takavuosien ahdistuneesta siivousfriikistä, mutta edelleen siisti, järjestyksessä oleva koti jäsentelee ajatukset ja rauhoittaa mielen. Ei keho olisi matkustamisen ja turhan aikaisen herätyksen jälkeen jaksanut hikoilua. Huomenna se luultavasti taas sitä vaatii.

 

Taas oli mentävä kauas, jotta ymmärsi nähdä ne lähellä olevat perusjutut. Lepoa, paljon aikaa ilman puhelinta, valoa ja säännöllisesti puhdistettu pöytä, josta taas aloittaa uudelleen. Ja kirjoja, kunpa en koskaan lakkaisi lukemasta kirjoja.

 

 

Nyt me mennään kaiken lisäksi aikaisin nukkumaan.

Perusasioita ystävät hyvät, perusasioita. Matkustakaa, nyt kun jo voi. On jollain tavalla erilainen olo, kuin olisi tullut takaisin johonkin, josta oli vähän eksynyt.


TÄÄ TUNNE!

 

Maailma on auki! En olisi hulluimmissa painajaisissanikaan osannut kuvitella laskeutuessani 16. maaliskuuta 2020 Helsinki-Vantaalle, pääsisi seuraavan kerran Yhdysvaltoihin vasta lähes kahden vuoden kuluttua. Saati, että muka-niin-turvallisen Euroopan ovet matkustajille olisivat nekin tavalla tai toisella suljettuja tai vähintään erittäin hankalasti avattavia jopa puolitoista vuotta. Vuosi sitten en ollut matkustanut mihinkään ja onneksi en tiennyt mitä olisi vielä tulossa. Olin toiveikas, mutta viikko viikolta mattoa vedettiin jalkojen alta. Eikä pelkän matkustamisen suhteen, vaan myös monien muiden hyvinvointiani lisäävien tekijöiden osalta. Nyt sen sijaan on vihdoin päästy tilanteeseen, jossa voi sanoa, että ollaan jo voiton puolella. Kiitos rokotteiden ja sen, että me kaikki jaksoimme tämän yli. Helppoa se tuskin on kenellekään ollut. Moni kaipaa nyt ulkomaille, enkä lainkaan ihmettele miksi. Nyt on mahdollista mennä, ihan luvan kanssa. Matkustaminen korona-aikana on vielä mahdollista, mutta lentomatkustaminen ei ole varmasti vielä pitkään aikaan täysin normaalia, on maskipakot ja rajoitetut reittivalikoimat. On ollut kuitenkin ilo lukea elpyvästä tilanteesta ja lipunmyynnin vilkastumisesta etenkin näin vuoden pimeimmän ajan lähestyessä.

Monet meistä reagoivat voimakkaasti valon vähenemiseen ja ovat väsyneempiä, ärtyneempiä ja jopa ahdistuneempia jos pimeyteen ei tule taukoja. Kirkasvalolamppu on ”vähän” eri kuin varpaiden upottaminen kuumaan hiekkaan auringon paistaessa kohtisuoraan keskeltä taivasta.

 

Postauksen otsikko on silti matkustaminen korona-aikana sillä korona-aikaahan me nyt edelleen elämme, sopeutuen vähitellen viruksen kanssa elämiseen. Moni on kuitenkin nyt valmis lentämään lämpöön. Lämpöön! Olen itse jonkin verran lentänyt pandemian aikana ja selvittänyt monestakin eri syystä matkustamisen käytäntöjä, halusin kirjoittaa pitkästä aikaa tällaisen hyvinkin informatiivisen postauksen korona-ajan matkustamisesta. Etenkin nyt, kun talvella on mahdollista päästä monen suomalaisen suosikkikohteisiin ja matkustaminen on erilaista kuin ennen.

 

15.maaliskuuta 2020. Manhattan Beach, California.

Take away, Malibu.

 

ENNEN MATKAA

 

Tarkista, mitä kaikkea maahan saapumiseen vaaditaan. Olen selvitellyt näitä paljon ja aina ajankohtainen sekä taatusti luotettava lähde on Ulkoministeriön ylläpitämä Suomi Ulkomailla -sivusto. Jos tietoa ei löydy suoraan juuri tältä saitilta, sieltä kuitenkin selviää mistä se löytyy. Lentoyhtiöiden verkkosivuilla päivitetään hyvin ajankohtaisesti myös vaatimuksia ja rajoituksia, mutta niihin en luottaisi aina sataprosenttisesti varsinkin, jos kohdemaa ja yhtiö ei ole entuudestaan tuttu. Molemmat kannattaa kuitenkin tarkistaa. Jos maa vaatii esimerkiksi koronatestausta ennen matkaa mutta lentoyhtiö ei, noudatetaan tietysti maan rajoituksia. Maasta taas voi poistua ilman testiä Suomeen, mutta lentoyhtiö voi vaatia testiä lennolle. Tästä syystä kannattaa tarkastaa molemmat. Eri yhtiöiden välillä on ollut toisinaan isojakin eroja.

 

Tarkista myös peruutus-, ja muutoskäytännöt. Finnair on ollut peruutus- ja muutoskäytännöissään aivan omaa luokkaansa, mutta tästä avauduinkin jo Instagramissa. Jouduimme maksamaan yli 2000 euroa lippujen siirrosta, vaikka syy lentojen siirtämiseen oli ainoastaan se, ettei Yhdysvaltoihin saanut matkustaa matkustusrajoitusten takia. Lentoja ei voinut perua (paitsi häviämällä niistä maksetun summan) ja lippujen siirrosta veloitettiin kaksi_tuhatta_euroa. Ymmärtäisin tämän itsenäiseltä halpalentoyhtiöltä, mutta kyseessä on kuitenkin tukia ja avustuksia saanut osittain valtion omistama yhtiö. Mutta se siitä – olkaa siis tarkkana!

 

Ei ole itsestäänselvää, että EU:n koronarokotustodistuksella pääsee kaikkialle, etenkään EU:n ulkopuolelle. Esimerkiksi monen syyslomalaisen suosikkikohteeseen Arabiemiraatteihin vaaditaan edelleen negatiivinen PCR-testi, joka on otettu 72 tuntia ennen matkaa. Matkailijoiden testit otetaan yksityisellä puolella, joten niiden kustannuksiin on syytä varautua reissubudjetissa. Suomeen saapuessa riittää todistus rokotussarjasta tai sairastetusta koronasta. Jos sellaisia ei ole, lentokentällä pääsee testiin Suomen puolella.

 

Monilla mailla on myös käytössä terveystietolomake, joka tulee olla täytettynä maahan saapuessa. Ne löytyvät usein kätevästi tuolta Suomi Ulkomailla -sivustolta tai viimeistään lentoyhtiön sivuilta. Kun lomake on asianmukaisesti täytetty, saat puhelimeesi yleensä QR-koodin joka todennäköisesti skannataan kohdemaahan saapuessa. Ranskaan matkustaessa piti täyttää ensin terveystietolomake joka tarkistettiin lentokentällä ja tämän lisäksi lennolla matkustamohenkilökunta jakoi vielä yhdet lomakkeet jotka tuli täyttää ja palauttaa heille lennon aikana. Eri mailla on erilaisia käytäntöjä, joten välttääksesi ruuhkan ja paniikin lentokentillä, kannattaa tutustua näihin lomakkeisiin ajoissa ja täyttää ne rauhassa jo kotona.

 

Maailman suloisin putiikki, CA.

Lasten riemu matkustamisesta on itselleni iso syy lähteä, Dubai.

Paras mahdollinen matkaseura, rakas Roosa.

 

KORONATESTIT

 

Maat voivat siis edellyttää koronatestiä rajalla, joka on otettu ennen maahan saapumista. Otetaan esimerkkinä nyt tämä Arabiemiirikunnat, jossa vaaditaan negatiivinen tulos testistä, joka on otettu 72 tuntia ennen maahan saapumista. Testiajan saa varattua yksityiseltä lääkäriasemalta. Samalla tulee pyytää lähetteen tehneeltä lääkäriltä allekirjoitettu todistus matkustamista varten. Asiakaspalvelijat lääkäriasemilla tuntuvat olevan hyvin kartalla näistä, ainakin itse olen saanut aina todella asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua. Finnairin terveyspalvelut tekee nykyään myös antigeeni- ja PCR-testejä Helsinki-Vantaan läheisyydessä, jotka ovat olleet edullisempia kuin yksityisten lääkäriasemien testit. Testiä varatessa kannatta olla tarkkana vaatiiko maa nimenomaan PCR-testin vai riittääkö pelkkä antigeenitesti. Antigeenitestin saa edullisemmin ja se on valmis noin vartissa, PCR-testeissä menee yleensä seuraavaan päivään.

 

Jos sinulla ei ole vielä täyttä rokotussarjaa ja kohdemaassasi vaaditaan koronapassia, ainoa tapa on näyttää negatiivisesta koronatestitulosta. Ranskassa tätä kysyttiin kaikkialla ja meidän kanssa matkustanut ystävä jolla ei ollut vielä täyttä rokotussarjaa, kävi 48 tunnin välein antigeenitestissä apteekeissa. Testit ovat ulkomailla yleensä todella edullisia +/- 20 euroa ja tuloksen ja todistuksen saa muutamassa minuutissa. Testauspaikkojakin tuntuu olevan kaikkialla. Homma oli tehty todella helpoksi.

 

Pahin hotelliaamiainen mitä olen koskaan syönyt, tosin myös kaunein.

Syntymäpäiväni, Pariisi.

5 euron hieronta näköalalla, Thaimaa.

 

 

LENTOKENTÄLLÄ & LENNOLLA

 

En voi tarpeeksi korostaa, VARAA AIKAA lentokentälle. Suosittelen kellonajasta riippumatta menemään kentälle vähintään kaksi tuntia (USA:n lentäessä jopa kolme) ennen koneen lähtöä. Henkilökuntaa lentokentillä ei ole vielä yhtä paljon kuin aiemmin ja henkilökunta tarkastaa kaikki matkustusasiakirjat, todistukset sekä muut vaadittavat dokumentit lähtöselvityksen yhteydessä. Tämä vie luonnollisesti aikaa ja vaikka voisi kuvitella muuta, Helsinki-Vantaa on ollut hyvin ruuhkainen. Viimeksi kun olin siellä, eräs perhe ei ehtinyt lennolleen sillä jonottamisessa meni niin kauan ja he olivat tulleet kentälle vasta tuntia ennen lähtöä. Mekin talvella juoksimme Kittilän koneeseen aamuvarhaisella, vaikka olimme ajoissa paikalla. Lentokentällä maskin käyttö ei taida olla enää pakollista, mutta se on suositeltavaa. Lennoilla sen sijaan kaikilta 7-vuotiailta ja sitä vanhemmilta edellytetään maskin käyttöä. Ikärajat voivat kuitenkin vaihdella yhtiöittäin.

 

Helsinki-Vantaalla on hyvin rajoitetut palvelut. Toki liikkeitä, ravintoloita ja loungeja avataan vähitellen lisää ja aukioloajat pidentyvät, mutta luultavasti aamun ensimmäisillä ja illan viimeisillä lennoilla palvelutarjonta on vielä vähäistä. Etenkin non-schengen puolella passintarkastuksen jälkeen voi olla todella hiljaista. Viime talvena lensimme sieltä aamulennolla ja passintarkastuksen jälkeen YHTÄÄN kauppaa, ravintolaa tai loungea ei ollut auki. Lennoilla oli tuolloin vielä olematon tarjoilu, joten ainoa vaihtoehto oli ostaa automaatista vesipullo tai proteiinijuoma lentoa varten. Onneksi olin varannut lapselle sentään eväitä lähes seitsemän tunnin lentoa varten. Nyt onneksi tilanne on parantunut, mutta kannattaa tarkistaa aukioloajat jokatapauksessa varsinkin ennen sitä mahdollista passintarkastuksen läpi menoa. Muualla maailmalla lentokentät ovat toimineet normaalisti, ainakin ne joilla itse olen ollut.

 

Lentäminen ei ole entisellään, mutta nyt on totuteltava uuteen. Palvelua ei lennolla ole entiseen malliin, vaan sitä on vähennetty kontaktien minimoimiseksi. Selvitä siis etukäteen, saako lennolla esimerkiksi ruokaa. Euroopan lentojen käytäntö oli 1,5 vuoden ajan pelkkä kahvi, tee ja mustikkamehu + kaurakeksi. Kaikki muu on pitänyt tilata ennakkoon, mitä harva on tietysti tajunnut tehdä. Finnairin lennoilla on saanut kuitenkin economyluokassa syyskuusta asti ostettua syötävää myyntikärrystä entiseen malliin, ilmeisesti pitkillä mannertenvälisillä lennoilla ruoka on economyssa edelleen ilmainen. Businessluokassa tarjoilut ovat olleet normaaleja, joskin valinnanvaraa ei ole niin paljon kuin ennen pandemiaa. Niitä ohikulkevia ostoskärryjä ei ainakaan itselläni ole ikävä, saa nähdä milloin ne palaavat takaisin.

Maskin käyttö lennoilla on edelleen pakollista, mutta pienillä lapsilla sitä ei vaadita. Kuulemma Yhdysvaltoihin lennettäessä 2-vuotiailta ja sitä vanhemmilta edellytetään maskia lennolla.

 

Ystäviä ja aurinkoa, Dubai.

Uskomattoman kaunis ilta, Karibia.

Yksi ihanimmista matkoistani koskaan, Pariisi 2019.

 

PERILLÄ

 

Nauti. Maailmalla koronarajoitukset ovat näkyneet ainakin omasta mielestäni paljon selkeämmin kuin Suomessa. Ranskassa koronapassia kysyttiin kaikkialla, testauspisteitä on monessa kadunkulmassa. Espanjassa oli keväällä ulkonaliikkumiskielto iltaisin ja öisin poliisit partioivat kaduilla valvomassa, ettei kukaan ole ilman asianmukaista syytä ulkona. Maskipakko on tuntunut olevan kaikkialla, myös ulkotiloissa. Dubaissa näin, kuinka sakkoja ihan oikeasti kirjoitettiin heille, jotka olivat ilman maskia ulkona. Hollannissa terassit saivat olla auki, ravintoloiden sisätilat eivät. Jokaisella maalla on omat sääntönsä ja käytäntönsä ja ne muuttuvat jatkuvasti. Koska pandemiatilanne on kuitenkin helpottunut, rajoituksista vähitellen luovutaan ja matkustaminen voi tuntua jo hyvinkin normaalilta. Vaikka Arabiemiraateissa oli maskipakko kaikkialla, se ei koskenut rantoja ja uima-altaita eikä omaa autoa silloin, kun matkusti oman perheen kanssa. Siihen tottui todella nopeasti ja hetkittäin elämä tuntui täysin normaalilta. Se oli ihanaa. Samaan aikaan matkustaminen tuntuu turvalliselta ja tiukkojen rajoitusten takia jopa turvallisemmalta kuin arkielämä Suomessa.

En osaa edes kuvailla sitä tunnetta, kun saa ensimmäisen kerran varpaat hiekkaan ja tuntee polttavan auringon iholla. Kun lentokoneesta ulos astuessa kuuma ilma ympäröi matkustajat ja kaikkialla tuoksuu aivan erilaiselta. Kuin olisi ensimmäistä kertaa koskaan ulkomailla. 

Olisi kiva kuulla, oletteko varanneet jo matkoja johonkin? Mihin lähdet ja milloin?

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ