Vuoden alussa alkoivat hyvinvointipaineet kasvaa. Yhä useamman kädestä löytyy urheilukello, ostoskorista nettivalmennus ja kärrystä vihreitä vihanneksia. Yhä useampi juoksumatto ja crosstrainer liikkuvat tälläkin hetkellä, aamuisin sekoitellaan chiapuuroja ja sitruunavesiä. Illallispöytien sijaan varataan joogaa ja lesmillssejä, cocktailit ovat vaihtuneet smoothieen. Punnerretaan, kyykätään, juostaan, hiihdetään ja päivitetään siitä someen. Unohdin listata vielä unen tarkkailun, kellot, sormukset ja sovellukset mittaavat tietenkin sitä jatkuvasti. 

 

 

Kirjoitin Instagramissa siitä, kuinka omaa elämäntapaani on kritisoitu siitä, että kiusaan ja näännytän itseäni. Sitä pidetään kärsimyksenä ja nyt lomaillessani olen saanut viestejä siitä, kuinka mun pitäisi levätäkin välillä eikä aina olla pakottamassa itseäni liikkumaan. Tämä esimerkiksi sen jälkeen, kun olin laittanut storyn, jossa olin salilla 32 asteen lämpötilassa treenaamassa. Tällainen elämäntyyli nähdään helposti kurinalaisena suorittamisena, jota noudatetaan vain tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden, jotka yleensä liittyvät ulkonäköön tai esimerkiksi kilpailemiseen. Ajatellaan, että minun on pakko esittää hyvinvoivaa ja päivittäin tunkea story täyteen hyvinvointijuttuja, joogaa ja aikaisia herätyksiä. Nähdään, etten nauti elämästä ja lomailusta.

 

 

Tuon kuitenkin ihan tarkoituksella esille sen, etten juo alkoholia lomalla, herään aikaisin ja liikun paljon, myös näissä trooppisissa olosuhteissa. Sillä olen onnistunut inspiroimaan myös muita. En missään nimessä halua luoda paineita, jos tällainen elämäntyyli ei tunnu omalta, ei sitä pidä missään tapauksessa noudattaa. Jos haluat nauttia lomastasi vain maaten ja vaikka juhlien, tee sitä mikä tuntuu sinusta hyvältä. Kuitenkin itse elin aina ennen muiden odotusten mukaan. Lomaan kuului alkoholi, ja sitä kului. Salilla en käynyt koskaan reissuissa. Joskus saatoin hölkkäillä lenkin tai pari, mutta liikkumisesta puuttui säännöllisyys ja johdonmukaisuus. Lomalla kärsin aina vatsan ja kasvojen turvotuksesta sekä päänsärystä ja loman jälkeen tuntui, että tarvitsen saman verran lomaa kotona, että jaksan hypätä taas arjen oravanpyörään kiinni. Loma ei todellakaan ollut loma. Ja ihan oikeasti luulin rentoutuvani ja lomailevani täysillä.

 

Nyt kun olen todella ladannut akkuja, oikein odotan arjen alkamista ja rutiineja kotona. Meillä on ollut täälläkin todella säännöllinen rytmi, herätään joka aamu kuuden-seitsemän välillä ja mennään illalla ajoissa nukkumaan. Syödään samoihin aikoihin ja voidaan kaikki todella hyvin. Se sopii meille. En väitä, että se olisi oikea tapa sinulle ja tiedän itsekin toisinaan tarvitsevani sellaisen täydellisen irtioton, jossa voin olla vaikka useamman päivän drinkkilasi kädessä ja nauttia elämästä eri tavalla. Sitä ei tapahdu usein, mutta kun tapahtuu, tiedän että se on enemmän kuin paikallaan.

 

 

Elän terveellisesti, syön hyvin ja liikun paljon, koska pidän siitä kaikkein eniten. Rakastan, ja kehoni rakastaa rutiineja ja säännöllisyyttä. Minulle on kaikkea muuta kuin kärsimystä nousta aikaisin, venytellä tai joogata ja valmistaa kiireetön, terveellinen aamiainen kotona vaikka saisin vielä nukkua. Toki ensimmäinen ajatus toisinaan aamulla on, että olisipa ihanaa jäädä tähän sänkyyn vielä selaamaan puhelinta tai torkuttaa hetki. Kuitenkin kun saan ensimmäisestä hyvästä ajatuksesta kiinni, kuten lattialla odottavasta joogamatosta ja lähdöstä ilman kiirettä, saan itseni ylös ja olen tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että tein sen mitä suunnittelin illalla. Väsymys saa ihmisen tekemään usein erilaisia valintoja, mitä tekisin virkeänä. Jokainen varmasti tietää, kuinka illalla on täynnä virtaa ja ajatus kulkee. Varataan aamulle barretunti ja kellon soidessa perutaan varaus. Nukun mieluummin. Herätessä tunnin-parin päästä harmittaa, miksen mennyt.

 

Minulla ei ole erityisen hyvää itsekuria, haluan vain tehdä hyviä valintoja koska niistä tulee hyvä olo. Kun ymmärsin, että en todellakaan ole tylsä jos haluan aikaisin nukkumaan ja skippaan kaikki turhat kissanristiäiset sen takia, ettei treeniviikkoni ja yöuneni viikottain häiriinny, aloin voida paljon paremmin. Se lisäsi myös itsevarmuuttani ja nyt olen valmis jakamaan tätä hyvää oloa, ja rohkeutta tehdä hyviä valintoja, myös muille. Elämäni saattaa kuitenkin näyttäytyä suurena hyvinvointishowna heille, jotka eivät vielä ole löytäneet hyvää oloa omasta elämästään.

 

 

Suorittamisesta puhutaan jo kyllästymiseen asti. Eikä ihme, onhan suomalaiseen kulttuuriin iskostunut suorittaminen ollut monelle iso ongelma ja hyvinvointia haittaava tekijä. Suorittaminen on ajanut burnouteihin ja mielenterveysongelmiin. Välillä mietin jotain oikein hyvinvointia täynnä olevaa päivääni ja sen jakamista somessa, pelkään sen aiheuttavan paineita muille. Sillä en missään nimessä halua, että kukaan saa suorituspaineita minun hyvinvoinnistani. Matka tähän on ollut pitkä, mutta oman hyvinvointipäiväni sisältö ei tarkoita automaattisesti jonkun toisen kokemusta hyvästä olosta ja mahtavasta superpäivästä. Haluan inspiroida, en luoda paineita. Ero hyvinvointitrendien täyttämässä somemaailmassa on kuitenkin hiuksenhieno.

 

Aina ennen unohtaessani urheilukellon salikassista tai hiihtoladulta, ärsyynnyn hetkeksi. Nyt en voi tallentaa tätä liikuntasuoritusta ja kello luulee minun treenanneen vähemmän. Heh. Pikkuveljeni muistutti, että sama lenkkihän se on, oli kelloja tai ei. Ja niinhän se on. Nykyään käytän urheilukelloa oikeastaan pelkän sykkeen mittaamiseen ja siihen, että voin esimerkiksi vuoden päästä verrata, onko juoksutehossani tapahtunut muutosta. Unta en ole koskaan tarkkaillut, luotan olooni aamulla. Keho kertoo, onko se levännyt tarpeeksi. Sen sijaan lyhytaikaiset mittaukset, kuten suomalainen Firstbeat, antavat vähällä vaivalla arvokasta tietoa kehon toiminnasta.

 

 

Hyvinvointi ei kuitenkaan ole suorittamista. Se on elämäntapa, joka tulee osaksi elämääsi vähitellen, kun annat sille mahdollisuuden ja teet sille tilaa. Se edellyttää valintoja ja vanhoista tavoista luopumista, mutta antaa lopulta paljon enemmän. On tärkeää myös muistaa, että hyvinvointi ei tarkoita pelkkiä hyviä päiviä, pelkkää positiivisuutta ja hyvänolontunnetta. Elämään kuuluvat negatiiviset tunteet, ne on otettava vastaan ja niitä on ymmärrettävä. Niitä on meillä kaikilla. Kiukkua, alakuloa, surua, turhautumista, ikävää, vihaa, häpeää, katumusta, katkeruutta ja kateutta. Niitä täytyy ymmärtää, ne ovat osa elämää. Ja jos välillä iskee makeannälkä ja sorrut herkutteluun tai viinilasilliset lähtevät lapasesta, mitä sitten. Epäonnistumiset ja virheet kertovat siitä, että ainakin yritit. Ihminen voi kuitenkin parhaiten silloin, kun ei suorita mitään.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Katselen auringonlaskua äärettömästä uima-altaasta. Tarjoilija tuo sitruunaveden jäillä, pähkinöitä ja hedelmiä. Iltapäivän kääntyessä iltaan lämpöä riittää vielä kolmekymmentä astetta, iho on taas astetta tummempi. Tähän aikaan kotona olisin luultavasti tulossa pojan treeneistä kotiin ja kokkaamassa kiireen keskellä taas jonkun muun sotkemassa keittiössä. 

 

 

Alakouluikäisenä matkustaessani parasta oli ajatus uima-altaalla – muut ovat nyt koulussa ja Suomessa on pimeää ja kylmää. Minä onnekas saan olla täällä lämmössä perheeni kanssa. Matkustaminen oli ehkä parasta, mitä tiesin. Sen takia olen halunnut nähdäkin maailmaa mahdollisimman paljon. Lomilla piti aina kiertää mahdollisimman monta paikkaa, nähdä sitä ja tätä, eikä missään nimessä pysähtyä paikoilleen. Parin viime vuoden aikana suhteeni matkustamiseenkin on kuitenkin muuttunut. Loman kannalta se on kyllä meille henkireikä, hetki hengittää ja olla vain. Mutta matkustaminen on nykyään erilaista. Nautin siitä, kun saan oikeasti vain olla. Ei ole pakko mennä mihinkään. Tänä vuonna haluan tätä tunnetta enemmän kuitenkin sinne kotiin. Taidon pysähtyä ja nauttia arjesta. Aikaa ajatella. Sillä silloin kun tuntuu, ettei ole edes viittä minuuttia siihen, että pysähtyisi ja hetken kuuntelisi itseään – joku voi kutsua sitä meditaatioksikin – silloin sitä nimenomaan tarvitsee. Tällä matkalla olen miettinyt paljon hyvää elämää. Mitä se on ja mikä tekee elämästä hyvän?

 

Hyvän elämän ei tarvitse olla terveellisyyden huipentuma, siitä julkaisen teille tällä viikolla kokonaan oman postauksen. Hyvä elämä on kokonaisuus valintoja, tekoja ja asioita joista nautit. Se ei kuitenkaan synny hulppeista lomamatkoista, yltäkylläisestä elämästä ja vapaudesta olla vain tekemättä mitään. Hyvä elämä toki näyttäytyy eri ihmisille eri tavoin, mutta lohdullista on ajatella, että siihen voi hyvinkin sisältyä säännöllinen työnteko, arkiaskareet ja se ihan tavallinen elämä. Olen kyllä onnellinen täällä lomaillessa auringon ja palmujen alla, mutta kaikkein onnellisin olen aina kotona. Jos sinä et ole, se kertoo vain siitä, ettet ehkä ole löytänyt vielä tietäsi hyvään elämään tai sen tiellä on esteitä. Niiden kanssa elämä voi silti olla hyvää.

 

Se on sitä ihan tavallista elämää, suruineen, huolineen, stresseineen, pelkoineen ja negatiivisine tunteineen. Kaikkien niiden hyväksymistä ja ymmärtämistä. Elämään, unelmaelämältäkin näyttävään elämään, kuuluvat ne negatiiviset tunteet, surut ja huolet. Ota ne vastaan, äläkä esitä itsellesi, että kaikki olisi aina vain kivaa ja ihanaa. Vai onko kotielämässäsi jotain sellaista, joka oikeasti tekee sinut onnettomaksi? Rahahuolet, ihmissuhteet, kuormittava työ? Mikä ratkaisisi nämä huolet? Sillä jos et tee niille mitään etkä hyväksy niitä, ne eivät muutu mihinkään. Raha-asiat huolettavat vielä kymmenen vuoden päästäkin ellet tee suunitelmaa, mitä muutat. Ihmissuhteet myrkyttävät mielesi, ellet avaa niiden solmuja tai luovu niistä kokonaan. Työsi kuormittavuus ei ainakaan vähene, se vain lisääntyy sitä mukaa, kun jaksamisesi vähenee. Ehkä haluat löytää itsellesi kumppanin, jonka kanssa jaat arkesi? Nauti yksin olosta niin paljon, kuin voit. Opettele rakastamaan itseäsi, olemaan yksin ja tee elämästäsi niin hyvää, kuin juuri sinä yksin voit. Ole kiitollinen siitä, että pärjäät yksin. Elämänkumppanisi tulee myös todennäköisesti silloin elämääsi.

 

 

Hyvä elämä on varmasti kaikille tavoite, mutta harva tietää kuinka sen saavuttaa. Se ei ole mikään etuoikeus, vaan saavutettavissa silloinkin, kun vaikeudet ovat kohdallemme osuneet. Ennen tavoittelin aina enemmän ja enemmän. Toisaalta kunnianhimoisuuteni ja suorittamiseni takia myös olen saanut paljon elämääni, silloin en vain niitä etappeja osannut arvostaa vaan pyrin jatkuvasti eteenpäin, halusin lisää ja lisää. Jossain vaiheessa vain oivalsin, että hyvän elämän voi löytää oikeastaan missä elämäntilanteessa tahansa. Se vaatii vain ajatusten muuttamista, sen löytämiseksi täytyy tehdä töitä. Se ei tarkoita, että tarvitset elämääsi jotain lisää. Pikemminkin se vaatii luopumista. Tajusin tämän, kun niin ikään pakon edessä, kun jätin taakseni muutamia ihmissuhteita.

 

Tuntuu joskus julmalta sanoa ääneen, että elämässä on asioita, joita ilman voisi paremmin ja olisi onnellisempi. Ne täytyy vain myöntää itselleen. Että ei se vääriä nautintoja täynnä oleva elämä ehkä olekaan niin hyvää kuin se voisi olla. Moni valinta vie meitä väärään suuntaan, vaikka se ensin tuntuisi hyvältä ajatukselta. Se, että valitsemme joskus väärin, ei tarkoita että olisimme pahoja tai vääränlaisia ihmisiä. Väärät valinnat voivat joskus vain yksinkertaisesti kertoa väsymyksestä, hyväksynnän tai lohdun hakemisesta ja tarpeesta. Uskon kuitenkin, että kun voi kokonaisvaltaisesti hyvin, tekee parempia valintoja ja sitä kautta tekee elämästä hyvää itselleen.

 

 

Loma on monelle rentoutumista parhaimmillaan. Olen kyllä itsekin nauttinut pitkän pimeän pätkän jälkeen taas valosta ja siitä, kun kerrankin ei ole mihinkään kiire. Kiire on oman hyvän elämäni pahin vihollinen. Se on asia, jonka eteen joudun tehdä töitä. Kiireen takia tunnen stressiä, joka ei pitkittyessään ole hyväksi kenellekään. Stressi näkyy kaikessa, naamasta ihmissuhteisiin. Lomailu ei kuitenkaan ole mikään edellytys hyvälle elämälle, tiedän että sielläkin on heitä, jotka ajattelevat että helppohan mun on, kun on mahdollisuus lomalla tällaista selfhelppiä kirjoittaa. Hyvä elämä lähtee kuitenkin kotoa. Olen onnellinen täällä ja missä tahansa lomaillessa, mutta kaikkein onnellisin siellä kotona. En tarvitse lomamatkaa siihen, että olisin iloinen tai tyytyväinen. Olen sitä eniten ihan keskellä omaa arkeani. Teen mielelläni töitä, herään arkiaamuihin virkeänä, sillä asenteeni jokapäiväistä elämääni kohtaan on nykyään positiivinen. Se ei ole ollut sitä aina ja olen tavoitellut (ja saavuttanutkin) vääriä asioita.  Uskon että niiden oli tarkoitus tulla elämään vain siksi, että minun piti oppia kantapään kautta.

 

Mieli ja keho vaativat kuitenkin pysähtymistä. Jokaiseen päivään pitäisi sisällyttää edes ihan pieni hetki aikaa, jolloin olet ihan yksin itsesi kanssa. Olkoon se juuri ennen nukahtamista tai vielä parempaa, heti heräämisen jälkeen. Ole hetki, tunnustele miltä mielessäsi ja kehossasi tuntuu ja mitä voisit tehdä, että päivästäsi tulisi positiivisempi. Kun toistat sitä, alat tehdä rutiininomaisesti tekoja myös elämäsi muuttamiseksi hyviä asioita kohti. Kun keskitymme kiireeseen ja elämän negatiivisiin puoliin ja unohdamme kiitollisuuden, vedämme puoleemme vain lisää negatiivisia ajatuksia, joka vaikuttaa käyttäytymiseemme ja se tuo taas lisää negatiivisuutta. Tiedän kyllä, helpommin sanottu kuin tehty. Yhtenä sunnuntaina kotona kiukutti ja pahasti. Yritin olla kovin kiitollinen että sain olla ihan yksin ja leipoa. Soitin rakkaalle isoäidilleni, hoidin työasioita ja sain niiden kautta hyvää mieltä. En kuitenkaan tarpeeksi. Kuluneella viikolla havainto Caran sydämen sivuäänestä oli saada minut suunniltani ja se tuntui myrkyttävän jokaisen hyvän ajatuksen. Otin Caran syliin ja itkin silmät päästäni. Päätin, että puran sen tunteen nyt tähän. Tiesin, ettei se huoli siitä helpota, mutta ainakin se päällimmäinen ahdistus laukeaisi. Ja niinhän siinä kävi. Diagnoosin mahdollisesta sydänviasta otin parin päivän kuluttua vastaan tyynesti, hyväksymällä etten voi itse vaikuttaa asiaan mitenkään. Mietin sitä päivittäin, mutta yritän hallita ajatukseni niin, että pystyn elämään huolen kanssa ja nauttimaan kaikesta tästä ajasta, kun Cara on terve. Sen jälkeen elämässä on tapahtunut paljon positiivisia asioita.

 

 

Siinä auringonlaskua katsellessa listasin asioita, joista olen kiitollinen. Oikeastaan vasta häntäpäässä oli itse loma. Olin kiitollinen valosta ja sen antamasta energiasta. Terveellisestä välipalasta, jonka sain. Siitä, että olen saanut elämääni terveellisen ruokavalion, jota koko sydämestäni haluan noudattaa ja se ei ole minulle pakonomaista. Siitä, että sain aamulla treenata ja siitä, että sain jakaa päivän perheeni kanssa. Asioita, joita meillä kaikilla voi olla kotonakin. Miten iloinen olenkaan, että lapseni saa harrastaa ja miten kiitollinen olen siitä, että kotonani ovat juuri ne kaksi ihmistä sotkemassa sitä keittiötä. 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n ja Indieplacen kanssa

 

”Äiti, miksi niitä dinosauruksia ei enää ole? Mitä äiti tarkoittaa sukupuutto? Miksi äiti toi telkkarissa oleva lumileopardi on noin kauhean laiha?”

 

Eläimet ja lapset. Sitä tavallista arkeani Instagramin puolella seuraavat ovat varmasti huomanneet, että ne ovat elämäni keskiössä. Olen aina ollut eläinrakas, meillä on ollut kotona aina eläimiä enkä yllättynyt lainkaan, että myös lapsestani kasvoi jo varhain eläinrakas. On ollut hienoa huomata, kuinka tärkeäksi luonto ja eläimet ovat hänelle muodostuneet. Lapsi on loputtoman kiinnostunut niin Lapin suloisista poroista, kuin tropiikin liskoista ja ötököistäkin. Leikeissä eläimet ovat keskeisessä osassa ja dinosauruksista kiinnostunut lapsi jaksaa kuunnella vaikka kuinka pitkään, kun kerron hänelle sukupuutosta ja sen syistä. Hän tulee olemaan myös sukupolvea, joka on kasvanut ilmastokeskustelun aikana.

 

Minulle oli suuri ilo lähteä tekemään yhteistyötä WWF:n kanssa. Aiemmin olen kirjoittanut yhteistyössä heidän kanssaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista pohjoisen Suomen luontoon ja lumitilanteeseen ja tässä postauksessa keskitytään varmasti ainakin luonto-ohjelmien ja koulukirjojen kautta meille kaikille tuttuihin eläimiin, joiden elämä on vaakalaudalla ilmastonmuutoksen takia.

 

 

Ihmisen elämä voi muuttua ilmastonmuutoksen takia epämukavaksi, toisilla eläimillä jopa mahdottomaksi. Ilmastonmuutoksen vaikutus eläimiin on viimeistään nyt tullut konkreettiseksi meille kaikille, kun Australiassa riehuvat tulipalot ovat tappaneet arvioiden mukaan jopa miljardi eläintä. Micael näki vähän vahingossa uutisista kuvia kuolleista kenguruista ja oravista, enkä voinut kuin selittää taas kerran, kuinka ilmastonmuutoksella on vaikutusta näihin luonnonkatastrofeihin. Australian paloja ei selitetä yksinomaan ilmastonmuutoksella, mutta ilmaston lämpeneminen on edesauttanut osaltaan palojen syntymistä. Ja sitä kautta myös meidän teoillamme ja valinnoillamme.

 

Joululomalla katsoimme yhdessä luontodokumenttia lumileopardeista, lajista joka on keskiössä WWF Suomen suojeluohjelmassa. Ilmastonmuutoksen takia lumileopardin elintila kapenee ja ravinto vähenee. Ilmastonmuutos näkyy erityisesti Himalajan vuoristossa, jossa lumileopardin elinolot alkavat olla hyvin haastavat. Ravinto vähenee ja se pakottaa lumileopardin esimerkiksi saalistamaan paikallisten asukkaiden omistamaa karjaa, jolloin vihamielisyys lumileopardia kohtaan ja salametsästys lisääntyvät. Laihat lumileopardit herättivät huolen lapsessa, mutta myös minussa itsessäni. Ilmastonmuutokselta ei voi sulkea silmiä ja sen voi todeta meistä ihan jokainen aikuinen. Talvet ovat todellakin lämpimämpiä kuin lapsuudessa.

 

 

Vaikka lapselle näistä ikävistä asioista kertominen tuntuu välillä kovin julmalta, lapsissa on kuitenkin se ympäristön tulevaisuus. Haluamme tietenkin jättää lapsillemme terveen ja monimuotoisen luonnon, mutta he ovat myös niitä, jotka todella taistelevat ilmastonmuutosta vastaan. Lapsemme kasvavat valistuneiksi ilmastokeskustelijoiksi ja ilmastonmuutos koskettaa heitä kaikkia. Sanotaan, että oma sukupolveni on ensimmäinen, joka tuntee ilmastonmuutoksen vaikutukset ja viimeinen, joka voi tehdä asialle jotain. Lapseni sukupolvi tuntee meidän tekemämme valinnat ja ilmastonmuutoksen vastaiset toimet ovat heille luonnollisia. Asenteen saa tietysti kotoa jo nuorena, jolloin meidän vanhempien vastuu korostuu. Olemme WWF:n kummeja ja olen kertonut Micaelille, että olemme ikään kuin kaikkien näiden eläinten kummeja, joita luonnossa näemme. Micael-kummi ja äiti-kummi.

 

 

Pari vuotta sitten näimme kotirannassamme kuutin. Tulen muistamaan tuon hetken varmasti aina. Pieni kuutti oli lepäilemässä kallioilla ja myöhemmin selvisi, että kuutteja oli ollut lähellä useampikin. Itämeren norppa on sukua erittäin uhanalaiselle, vain Saimaalla elävälle saimaannorpalle. WWF teki arvokasta työtä saimaannorppien suojelemiseksi aloittaessaan suojelutyön vuonna 1979. Silloin Saimaalla ui arviolta hieman yli 100 uhanalaista norppaa, kun taas tällä hetkellä norppakanta on noin 410 yksilöä. Kova työ palkittiin, ilman sitä saimaannorppakanta olisi luultavasti kutistunut olemattomaksi. Työ on hidasta, mutta palkitsevaa. Norppakanta on kuitenkin saatava vielä kasvamaan, sillä ilmastonmuutos ja siitä johtuva jään ja lumen puute vaikeuttavat sen elinoloja. Eikö kuulosta surulliselta, että jos saimaannorppa häviää Saimaalta, se häviää koko maailmasta?

 

 

WWF on maailman vaikuttavin ympäristöjärjestö. Sen toiminnassa onkin hienoa olla mukana, sillä WWF:n rahoituksesta yli puolet tulee yksityishenkilöiltä. Järjestö on riippuvainen yksityishenkilöiden lahjoituksista, joten kaikki me kummit vastaamme yhdessä sen toiminnasta. Kummius, eli säännöllinen kuukausilahjoittaminen mahdollista pitkäjänteisen, jatkuvan ympäristönsuojelutyön. Yhdessä voimme tehdä paljon hyvää.

 

 

Lomailemme tällä hetkellä Thaimaassa. On tietysti hieman ristiriitaista lentää lomalle ja puhua samalla ilmastonmuutoksen vaikutuksista lapselle. Matkustaminen on kuitenkin suurta rikkautta pienelle pojalle ja hän on tottunut näillä reissuilla näkemään esimerkiksi erilaisia ilmastovyöhykkeitä sekä erilaisia eläimiä. Täällä on paljon helpompaa konkreettisesti näyttää, missä eläimet asuvat ja mikä heitä uhkaa. Asumme luonnon keskellä bungalowissa, jonka pihalla apinat ja liskot ovat tuttu näky. Nämä kuvien apinat ja varaanit eivät ole uhanalaisia ja he elävät täällä sulassa sovussa ihmisten kanssa, aivan vapaina ja onnellisina luonnossa. Tänä aamuna Micael totesikin, että hän ei halua mennä leikkipuistoon, vaan katselee paljon mieluummin eläimiä. Luonnon ja eläinten läheisyys tuntuu aikuisestakin hyvältä. Ihminen kuuluu luontoon, totean sen joka kerta, kun pitkän tauon jälkeen pääsen lähelle luontoa ja vapaana eläviä eläimiä.

 

Norsut ovat Thaimaassa tuttu näky ja olen itse äärimmäisen ilahtunut siitä, kuinka vangittuja norsuja ei täällä enää näy – ainakaan samalla tavalla kuin ennen, kun norsuilla ratsastaminen oli turistien suurta huvia. WWF suojelee afrikannorsuja ja aasiannorsuja, niitä uhkaavat salametsästys ja elinympäristöjen kaventuminen. Aasiannorsujen elinalue on kaventunut ainoastaan 15 prosenttiin alkuperäisestä. WWF suojelee norsuja muun muassa perustamalla suojelualueita ja ehkäisemällä norsunluukauppaa.

 

 

Micaelin rakas pandalelu on kulkenut täällä mukana kaikkialle ja se on herättänyt myös monia keskusteluja. WWF:n tunnuseläimenäkin tunnettua kaunista mustavalkoista isopandaa uhkaa nyt elinympäristöjen häviäminen. Isopandan pääasiallista ravintoa ovat bambut, jotka ovat vaarassa kadota, sillä jotkut bambulajikkeet ovat hyvin herkkiä ilmastonmuutokselle. Lisäksi niiden elinalueita raivataan maatalouden ja infrastruktuurin tieltä, jolloin pienet pandapopulaatiot voivat jäädä eristyksiin toisistaan. WWF osallistuu pandojen suojeluun rakentamalla muun muassa pandapopulaatioiden elinalueiden välille suojakäytäviä, perustamalla suojelualueita sekä ehkäisemällä salametsästystä ja laittomia hakkuita pandojen elinalueilla.

 

”Äiti, me pelastataan pandoja!” sanoi Micael ja leikki apinaa puussa.

 

Jos olet miettinyt helppoa tapaa auttaa vaikkapa ihan pienellä summalla, WWF on helppo valinta. Sen valitsemalla tiedät, että apusi menee käytännön kohteisiin. Kummius on helppoa, tuet valitsemallasi summalla kuukausittain luontoa ja eläimiä. On hienoa, että meillä on näin konkreettinen mahdollisuus auttaa. Yleiskummina tukesi menee kaikkialle, missä apua kiireellisimmin tarvitaan. Olipa sydäntäsi lähellä kaukana asuvat, eksoottiset villieläimet tai lähellä kotimaassa asuvat uhanalaiset lajit. Naali on Suomen uhanalaisin nisäkäs, jonka elintilaa pohjoisessa vie lämpenevän ilmaston mukana yhä ylemmäs levittäytyvä kettu. Ketut syövät naalin ravintoa, sopuleita ja myyriä. Huono myyrävuosi yleensä tarkoittaa, ettei naali pääse lisääntymään lainkaan. Naalikanta on ollut 1990-luvun jälkeen vaarassa kadota kokonaan. WWF on suojellut naalia Suomessa muun muassa rahoittamalla naalien ruokinta-automaatteja sekä riistakameroita. Ruotsissa ja Norjassa naalikanta on kasvanut, mikä antaa toivoa Suomessakin. Muutama vuosi sitten WWF:n rahoittamaan riistakameraan tallentui kuva kahdesta samalla pesällä viihtyvästä naalista. Viimeisin varma poikuehavainto on kuitenkin vuodesta 1996, joten tilanne on kovin vakava.

 

Aikaa ei ole enää hukattavaksi. Meidän on kaikkien tehtävä pieniä, mutta tärkeitä ilmastotekoja ja muuttaa maailmaa pysyvästi. On lohdullista ajatella, että maailmalla on kuitenkin avaimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, enää puuttuu vain poliittinen tahto. Uskon ja toivon, että tietoisuuden lisääntyessä ja sukupolvien vaihtuessa tälläkin hetkellä, meillä on mahdollisuus tarjota lapsillemme tulevaisuus, josta he voivat olla kiitollisia ja ylpeitä. Yritykset käyttävät ja kehittävät jatkuvasti uutta teknologiaa ja ilmastopolitiikasta on onneksi tullut osa tätä päivää. On ollut hienoa lukea yritysten päästötavoitteista tuleville vuosille, kunnianhimoisimmat tavoittelevat jopa nollaa. Sillä välin, kun maailma muuttuu vähitellen, meidän kaikkien täytyy osallistua talkoisiin. Tietysti tekemällä myös tärkeitä ympäristötekoja arjessa, mutta auttamalla myös konkreettisesti. WWF on siihen hyvä ja turvallinen valinta. Kummina sinäkin tiedät ja voit osoittaa, että olet osallistunut.

 

 

Ilmasto ei muutu syyllistämällä eikä arvostelemalla. Se muuttuu kannustamalla, keskittymällä hyvään ja tekemällä yhdessä. Ehkä sinäkin haluat ryhtyä näiden suloisten eläinpolojen kummiksi?

 

Yhteistyössä: WWF &