Tällä on tarkoitus. Kaiken kaaoksen keskellä kotona on kuitenkin aikaa ajatella. Helposti sitä tuhlaa monta tuntia ruutuajalle, ja se on ihan ok. Ei kannata tuijotella sitä nyt niin turhan tarkasti. Suosittelen silti ottamaan edes hetken siitä ruutuajasta päivittäin sille, että NYT päätät toteuttaa omia unelmiasi. Suurten unelmien toteuttaminen ei ehkä tunnu ajankohtaiselta silloin, kun työt ovat vaarassa eikä ratkaisua hankalaan tilanteeseen ole ihan heti näköpiirissä. Mutta aloita pienestä. Voisiko unelmaelämä olla sinulle hyvää elämää, jossa olet tasapainossa itsesi kanssa ja löytänyt sisältäsi rauhan joka näkyy teoissasi ja ajatuksissasi?

    

 

Nyt on loistava aika aloittaa elämäntapamuutos. Se ei tarkoita vain liikuntaa ja ruokavaliomuutoksia, eikä niistä ole aina järkevää aloittaakaan. Suurin muutos kun tapahtuu mielessäsi ja ajatuksissasi. Vasta silloin on valmis tekemään niitä pysyviä muutoksia, ja vasta silloin niitä tekee oikeista syistä. Juuri nyt, negatiivisen ilmapiirin ollessa vallitseva, on hyvä aloittaa. Opit kohtaamaan vaikeuksia, lievittämään ahdistusta, stressiä ja huolta ja näet tuloksia nopeammin kuin silloin, kun koet että voit hyvin ja ajattelisit olevasi valmis. Kaikesta löytyy aina jotain hyvää. Nyt ei kaikista ehkä siltä tunnu, mutta myöhemmin sen ymmärtää.

 

 

Olen kohdannut elämäni aikana isoja vastoinkäymisiä, suruja ja valtavia huolia. Niissä kipeimmissäkin asioissa on ollut jotain hyvää. Ne kasvattivat, silloinkin kun en olisi sitä voinut kuvitellakaan. Nämä vaikeudet ovat vaikuttaneet myös käytökseeni myöhemmin, siihen millainen olen ollut ja miten olen kohdellut muita ihmisiä sekä itseäni. Vaikutus ei todellakaan ole ollut positiivinen. Vasta vuosien työn jälkeen olen ymmärtänyt miten taustani on vaikuttanut minuun ja olen pystynyt hyväksymään sen. Kaiken tapahtuneen ja kaiken sen, mitä siitä seurasi minussa itsessäni. Jos joku vain olisi sanonut sille nuorelle tytölle, että susta tulee vielä ihan ehjä ja vahva.. Silloin en olisi sitä tosin uskonut.

 

 

Haluan auttaa sinua. Koska olen käynyt läpi itse ison elämänmuutoksen mielessäni ja sen myötä myös kehossanikin, tiedän mitä se vaatii. Olen aina halunnut olla avuksi. Joskus vähän hukassa olevana nuorena aikuisena päätin ihan ex tempore opiskella sairaanhoitajaksi auttamisenhaluni takia. No, osittain siihen vaikutti myös loputon kiinnostukseni ihmiskehoa kohtaan, mutta pääosin siksi, että haluan aidosti auttaa, hoitaa ja parantaa. Kävin koulun ja työskentelin hetken aikaa sairaalassa vastasyntyneiden kanssa, mutta minusta ei kuitenkaan tullut sairaanhoitajaa. Elämä vei eri suuntaan, mutta auttamisenhaluni säilyi. Siksi haluan hyödyntää nykyistä tilannettani ja somekanavieni avulla pyrkiä oikeasti vaikuttamaan –  niin paljon kuin tuota sanaa inhoankin – eli auttaa ihmisiä voimaan paremmin ja muuttamaan elämäänsä kohti kaikkea hyvää. Minusta näinkin suurelle joukolle kirjoittaminen tuntuisi turhalta, jos esittelisin täällä vain vaatteita tai kertoisin arkipäivistäni.

 

 

Siksi haluan viedä nyt vieläkin enemmän tätä blogiani positiiviseen suuntaan kohti hyvää oloa ja holistista hyvinvointia. Hyvinvointi kun on niin paljon enemmän kuin se treeni, ruoka ja kunnon unet. Otan mielelläni vastaan myös ideoita, mistä haluaisit lukea tai mihin ehkä itse tarvitsisit omassa elämässäsi neuvoja? En missään nimessä väitä, että minä olen pätevä niitä antamaan. En varmasti vielä pitkään aikaan, mutta omalla tietämykselläni, osaamisellani ja kokemuksellani voin olla edes hieman avuksi ja toivottavasti ainakin ajateltavaa ja inspiraatiota. Mutta toivoisin erityisesti tällaisina aikoina tänne myös sitä positiivista keskustelua ja sitä kautta vertaistuen löytämistä.

 

Kaksi lukijaani kohtasivat kommenttiensa kautta ja tarjosivat toisilleen korvaamatonta vertaistukea samanlaisessa elämäntilanteessa. Lähentyivät sitä kautta ja molemmat saivat ratkaisuja sekä tukea. Kuinka kiitollinen olenkaan päähänpistostani alkaa kirjoittaa blogia.

 

 

Ehkä sinäkin olet jo oppinut kiitollisuutta. Ainakin jos luet blogiani, olen kirjoittanut siitä niin monta kertaa, etten pysy enää laskuissa. Itse opettelin sitä joskus hiihtolenkeillä. Saatoin pari tuntia tietoisesti vain ajatella asioita, joista olen kiitollinen. Sieltä se tuli arkeen. Pidin joskus kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta nyt olen siirtänyt sen vain mieleeni. Ajattelen kiitollisuuden aiheita lounaalla, työmatkalla, harrastuksissa, nukkumaan mennessä, herätessä ja silloinkin, kun kaikki tuntuu menevän vikaan. Aivan erityisesti silloin. Kiitollisuus lisää onnellisuutta ja onnellisuus lisää menestystä, sillä onnellinen ihminen toteuttaa helpommin unelmansa. Unelmien toteutuminen taas lisää kiitollisuutta ja onnellisuutta. Sinäkin pääset tähän positiiviseen kehään.

 

Tämä kiitollisuuspuoli tulee varmasti näkymään täällä vielä paljon. Jos et vielä ymmärrä sen merkitystä, opettele ihan rauhassa.

 

 

Haluaisit ehkä olla onnellinen? Haluasit ehkä unelmakropan? Haluaisit päästä irti arjen oravanpyörästä? Haluaisit toteuttaa ne unelmasi joita et ole koskaan uskaltanut sanoa ääneen? Haluaisit ehkä eroon sokerista? Haluaisit irtisanoutua, perustaa yrityksen aivan uudella alalla ja olla oman itsesi herra? Haluaisit ehkä hoitaa ihosi vihdoin kuntoon? Haluaisit ottaa joogan päivittäiseksi tavaksi? Olivat haaveesi ja ajatuksesi elämänmuutoksesta mitä tahansa, niiden esteenä olet yleensä lopulta vain sinä itse. Sinun ajatuksesi, uskomuksesi ja mukavuudenhalusi. Olen joutunut myöntämään sen itselleni niin monta kertaa, että tiedän mistä puhun. Nyt käytetään tämä aika hyödyksi ja tehdään tästä elämästä merkityksellistä, oman näköistä ja sitä kautta hyvää.

 

Ihanaa uutta alkua, se tämä todellakin on ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Vähän jopa yllätyin, kuinka monet yksineläjät ovat avautuneet karanteenissa ollessaan siitä, kuinka perheellisten ja parisuhteessa eläjien pitäisi olla kiitollisia siitä, että on joku kenen kanssa aikaa viettää. Oh well, te ette tiedä mistä puhutte..

 

 

Aamulla olisi ihanaa kaikessa hiljaisuudessa levittää joogamatto lattialle. Laittaa kahvi tippumaan, lukea hesari vaikka kahteen kertaan ja keittää lisää tuoretta kahvia. Syödä hidasta aamiaista ja suunnitella karanteenipäivän ohjelmaa. Aamulenkki rauhallisilla kaduilla, töitä 8-11, itsetehty lounas omaa lempiruokaa, töitä, iltapäivällä hyvin suunniteltu kotitreeni musat täysillä, koko kropan kuorinta suihkussa kun kerrankin on aikaa, kynsien lakkaus, kulmien nyppiminen, pienenpienen pyykkikoneellisen peseminen. Illalla vielä kävelylle, puheluja puhelujen perään ja puhelin kädessä istumista hyvällä omallatunnolla.

 

 

Kukaan lapseton ei tiedä, millainen tehtävä on viihdyttää sitä lasta, joka viettää yli 40 tuntia viikostaan päivähoidossa, käy neljänä iltana viikossa liikuntaharrastuksissa ja näiden ansiosta myös nukkuu pitkiä yöunia. Et tunne enää käsitettä ruutuaika. Mietit, miten sen ilmoituksen saa siitä omastakin iphonesta pois päältä. Huomaat lähteväsi lenkille säässä kuin säässä, jos huono keli ärsyttää, ei tarvitse kuin miettiä hetki kotona odottavia olosuhteita.

 

Olisi ihanaa maalata kaikessa hiljaisuudessa niitä tauluja. Opetella vaikka sitä uutta kieltä tai uutta taitoa, jotain mihin ei ole ollut aikaa. Kokeilla erikoisia reseptejä, neuloa vaikka ensi talveksi villasukat. Olla oikeasti vaikka tunnin ajan ihan hiljaa ja kuunnella sitä hiljaisuutta, siis muutenkin kuin vastamelukuulokkeet päässä. Puhua rauhassa facetimepuheluja tai istua skypepalaverissa kotisohvalla. Ilman, että kukaan innostuu riisumaan housuja taustalla tai puhua pälpättämään siihen päälle niin ettei kukaan kuule yhtään mitään.

 

Lasten kanssa oleminen on täyttä työtä. Tee siinä samalla sitten kotityöt, ruokaa viisi kertaa päivässä ja ne oikeat työt. Sori avautuminen, mutta lapseton ei tajuu. Toki olosuhteet ovat poikkeukselliset, enkä minäkään tajua mitä tämä on lapsettomille. Mutta herraisä teillä on sentään hiljaista eikä kukaan kitise ja sotke 24/7 paitsi sinä itse.

 

 

Jos olet yksin, nauti. Nauti kun sinulla on aikaa pedata sänky, nauti kun siistimäsi sohvatyynyt pysyvät samassa asennossa vaikka viikon. Nauti, kun sinulla on mahdollisuus juoda vaikka tynnyritolkulla viiniä yksin kotona. Nauti, kun saat olla neljän seinän sisällä hyvällä omallatunnolla koko päivän, jos niin haluat. Nauti hiljaisuudesta, tylsyydestäkin. Nauti, kun kukaan ei valita mitä on ruoaksi. Ei sotke, ei keskeytä puheluja, ei vaadi mitään. Nauti, kun saat olla vastuussa vain itsestäsi ja nauti, kun ei tarvitse harmitella katkenneen lätkäkauden puolesta ja selittää nyt tuhanteen kertaan miksi ne kädet pitää pestä ja miksi roskapussia viedessä pistetään hanskat käteen. Nauti, kun ei tarvitse huolehtia kuin omasta sairastumisesta.

 

Ota tämä aika oikeasti sinä retriittinä. Voi retriitti, tarvitsen sinua kun tämä korona-aika loppuu. Suunnittelen pakoa vuorille, oikeastaan ihan mihin tahansa. Rakastan perhettäni, rakastan lastani mutta rakastan ja arvostan myös mielenterveyttäni aika korkealle. Joka ikinen vastaantuleva onnellinen ja kiitollinen perhekaranteenipäivitys on huijausta. Se kuva Hohdosta sen sijaan on lähempänä totuutta.

 

 

Vitsi tietty vitsinä, mutta jokatapauksessa kaikki sympatiani pienten lasten kanssa kotona oleville vanhemmille ja kaikille niille, jotka eivät ole ihanassa tuoreessa parisuhteessa. Riitaa, ruokaa, riitaa. Hiljaisuus, riita, ruoka, riita. Ystäväni tiivisti näin arkipäivänsä. Miten teillä menee karanteenissa? Onko se puoliso maailman ihanin vai allekirjoitatko täysin väitteet piikistä erotilastoissa koronan aikana? Onko lasten kanssa kaikki ihanaa ja mahtavaa kun pääsee vihdoin viettämään aikaa oikein kunnolla yhdessä koko perhe? Olisi kiva kuulla muidenkin näkökulmia aiheesta. Vai oletko sitä mieltä, että me perheelliset valitetaan tosiaan ihan turhaan ja yksin on paljon kaameampaa? Jos seuraavat karanteenit on luvassa joskus 10 vuoden päästä, otan siitä kyllä kaiken irti. Lupaan, etten enää koskaan valita työmatkoista enkä lapsen harrastuksiin käytetystä ajasta. En. Koskaan.

 

 

Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että mulla on kuitenkin maailman ihanin lapsi ja työ, joka mahdollistaa meidän kotona olemisen. Ja että  ylipäätään on vielä töitä. Kiitollinen siitä, että olen terve ja minulla on asiat muutenkin paremmin kuin hyvin. Mutta kyllä mä mielelläni myös maalaisin ja oppisin sitä ranskaa. Tai opettelisin soittamaan pianoa. Voi luojan kiitos meillä ei ole pianoa. Day 7, bring it on.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Voi korona minkä teit. Losissakin alkaa näkyä varautuminen pahimpaan. Whole Foodsin hyllyt alkoivat olla tyhjillään ja Santa Monica oli lauantai-iltana hyvinkin rauhallinen. Ruuhkat olivat murto-osan normaalista, mutta kaikki vielä silti ihanan positiivisia ja hymyileviä. Missään ei näy isoja väkijoukkoja ja ihmiset selvästi viihtyvät enemmän kodeissaan. Pääsemme tosiaan viimeisellä lennolla Suomeen, tai varmaan koko Eurooppaan. Olisimme saaneet toisen lennon Lontoon kautta kuun lopulle, mutta nyt sekin olisi peruttu. Osa joutuu lentämään täältä Aasian kautta Eurooppaan. Saan olla hyvin kiitollinen, että pääsemme suoralla lennolla Helsinkiin.

 

 

Varauduimme kuitenkin olemaan täällä vielä kuukauden. Koska tilanne on kuitenkin niin outo ja epävarma kaikkialla, nyt on parempi tulla kotiin. Koska saatamme joutua Miksun kanssa viettämään aikaa siellä kotona enemmänkin, on ollut pakko etsiä tästä ikävästäkin tilanteesta jotain hyvää. Kaikessa kun on aina jotain hyvää, vaikka ei se aina esimerkiksi sairaana tai sydänsuruisena siltä tunnukaan. Eikä varsinkaan silloin, kun saatat joutua olemaan 5-vuotiaan kanssa kotona heti reissusta palaamisen jälkeen. Vanhemmat tietävät kuinka päiväkodin tai koulun alkua odottaa reissupäivien jälkeen kuin pikkulapsi joulua..

 

Koronavirus tekee maailmalle kuitenkin myös hyvää. Tai niin on pakko ajatella. On pakko pysähtyä. Pysähtyminen ja kotiin jääminen tietysti nollaa aivoja, laskee stressiä ja lievittää siitä johtuvia oireita, mutta se pakottaa kohtaamaan itsensä. Tähän kun lisää koronahysteriasta aiheutuvan stressin ja ahdistuksen, on monen mielenterveys tällaisina poikkeuksellisina aikoina koetuksella. Annetaan siksi lupa toisille käsitellä näitä asioita huumorilla, olla tavallista negatiivisempi tai ylipäätään mitä mieltä tahansa. Ymmärretään toinen toisiamme, vaikka mun niitä itsekkäitä hamstraajia onkin vähän vaikea ymmärtää. Mutta haluan uskoa, että he eivät vain ole paniikiltaan tajunneet.

 

Vihdoin on aikaa siivota. Nekin nurkat, jotka aina jäävät. On aikaa joogata ja venytellä – tiedän, olet luvannut itsellesi tehdä niin lukemattomat kerrat, mutta koskaan et ehdi. On aika hoitaa ihoa ja hiuksia kotona, hemmotella itseään ja harjoitella vaikka uusia tapoja meikata tai tehdä kiharoita. On aikaa opetella meditoimaan, valmistaa ruokaa alusta loppuun asti itse ja keskittyä täysillä heihin, jotka jäävät ilman huomiotasi normaalissa arjessa. Mummoa ei kehoteta menemään moikkaamaan, mutta vihdoin on oikeasti aikaa soittaa.

 

Sitten kun -elämä on saanut uuden merkityksen. Sitten kun sinulla on aikaa, teet sitä ja tätä. Eikö niin? Monen piti odottaa, että sitten kun tulee koronavirus, joka sulkee meidät koteihimme. Nyt sinulla on aikaa. Mitä jos käyttäisitkin sen oikeasti hyödyksi? Ehkä kyllästyt Netflixiin ja kirjoihin päivässä, parissa ja alat sen jälkeen toteuttaa omia, vielä ehkä salaisiakin unelmiasi. Joku haaveilee blogin perustamisesta, toinen videoiden teosta. Joku haluaa toteuttaa itseään keittiössä, joku opettelee uuden taidon. Siitä voi tulla vaikka työ. Ehkä kirjoitat unelmasi ylös ja otat sen ensimmäisen askeleen niiden toteuttamisessa. Mulla ainakin on sellainen olo, että mun on tehtävä niin. Tämän oli tarkoitus tulla juuri nyt, juuri tähän aikaan.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian