”Kohti meren rantaa, missä jäät alkaa lähteä ja aalloilleen tilaa antaa.

On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin..” 

Ensin tulivat muuttolinnut. Ikkunasta katselen tälläkin hetkellä rannassa asuvaa hanhiparia, jota naapurini inhoaa. Aika symppiksiä. Miksi paljous pilaa kaiken? Hanhetkin.

Lumet lähtivät huomaamatta. Maa kuivui ja yks kaks istun terassilla kahvikupin kanssa pyöräilyshortseissa ja topissa. Niin, kevät toi pyöräilykaudenkin. Yks kaks kuljetaan taas valoon päin, kuunnellaan linnunlaulua ja Tommi Läntistä.

 

 

Kaadoin ison lasin roseeta, täytin reunaan jäillä ja istuin alas. En uskalla pakata talvitakkeja varastoon, sillä liian monen vapun alla sitä on tarvittu. Mutta voi taivas, kuinka koko sielu nauttii tästä lämmöstä ja valosta juuri nyt. Monta isoa juttua on elämässä meneillään, mutta mieli on kumman tyyni. Voin vain juoda roseeta ja odottaa.

 

Toinen hanhipariskunta lensi pihalle ja alkuperäiset asukkaat hyökkäävät parhaillaan tunkeilijoiden kimppuun.

 

Hiljattain kirjoitin Instagramissakin siitä, kuinka vähän, ihan varovasti ehkä, uskallan sanoa että odotan kesää. Olen varmasti sanonut joka ikinen talvi ja kevät että odotan kesää, mutta olenko koskaan kuitenkaan odottanut. Aina on ollut jotain. Milloin työt tai lastenhoito tai muut ihmiset ja heidän tekemisensä ovat häirinneet täydellisen kesän tavoittelua. Johtuuko sitten koronasta vai mistä, mutta epätäydellisyyden ja odottamisen sietokykyni on kasvanut, no ei voi puhua edes kasvamisesta sillä se on aivan täysin muuttunut. Kaksikymppisenä odottaa joka kesä että tämä on kyllä se elämäni kesä. Kolmekymppisenä voi kokea elämänsä parhaimman ja elämänsä paskimman kesän peräkkäin ja se on ihan ok. Se on elämää.

 

Ehkä juuri siksi olen oppinut nauttimaan myös tästä kesän odotuksesta. Keväästä. Sillä mitä me edes voimme muuta tehdä kuin odottaa?

 

 

Hanhipariskunnat ovat lähentyneet, niiden välissä on metri ja nyt ne näyttävät nelihenkiseltä hanhiseurueelta. Parvet taitavat muodostua näin? 

 

Ilmassa on ollut suuria kevään merkkejä. Ainakin se pyöräilykausi. Vuosi sitten vein pikkuveljeä hakemaan uutta pyörää kesken koronasulkujen ja innostus tarttui. Ehkä oli hukkunut aiemmin kiireisiin, sillä en olisi nähnyt itseäni sitä ennen pehmustetuissa shortseissa niin onnellisena kuin mitä viime kesänä ja tänään. Punkitkin ovat palanneet ja niiden mukanaan tuoma hysteria jatkuu laskujeni mukaan melko tarkalleen puoli vuotta. Lätkäkausi loppuu kohta, harrastusleireille ilmoittaudutaan ja Stockalta ostetaan kesätuoksuja.

 

Tuuletan petivaatteita ulkona. Ennen tein sitä joka lauantai, nyt teen sitä lähes joka ilta. On energiaa. Katselen Kustaanmiekasta kohti Katajanokkaa kääntyvää Viikkaria. Se tuo kaupunkiin uusia ihmisiä, tällaisinakin aikoina. Kävellessä tuntuu kuin olisi vähän irti maanpinnasta. Siis ihan muulloinkin kuin ison roseelasin jälkeen. Kevättä rinnassa, sitä se taitaa olla. Eikä ole edes lehtiä puissa. Minua viisaampi sanoi, että elämän ja keväiden kuuluukin tuntua tältä. En vain ole tottunut, sillä aina on ollut jotain. Itse luulen, että olen ollut vain väärissä paikoissa. Ehkä sillekin oli jokin tarkoitus. Nyt vain odotetaan, mihin se elämä vie.

Kevät ja minä, mikä pari, valon lapset käsikkäin.

 

 


Hyvinvointiin hurahtaneessa maailmassa on muutama ristiriita. Tai ehkä vähän enemmänkin mutta muutama tulee nyt erityisesti mieleen.

 

Keskustelin aikoinaan itseasiassa eräästä yhteistyöstä ja toin esille tämän oman näkökulmani hyvinvointiin. Että en kyllä mitenkään voi esimerkiksi mainostaa pizzaa, jäätelöä ja leivonnaisia myyvää paikkaa hyvinvointiin painottuvassa yhteistyössä. Kerrataan nyt, että tiedetään, hyvinvointi on valtava kokonaisuus ja siihen kuuluu luonnollisesti myös armollisuus itseä kohtaan. Kun syö herkkuja, niitä pitää syödä hyvällä omallatunnolla ja niin edespäin. Ruoasta pitää nauttia. Ja niin edelleen. Kun toin esiin, ettei minun hyvinvointifilosofiaani mahdu pizzat tai kermiksellä täytetyt croissantit, en saanut enää vastausta ollenkaan. Mutta ehdottomasti parempi niin. Pizzassa ja kermiksellä täytetyissä croissanteissa ei ole mitään vikaa, on niillekin paikkansa. Ovat ihan hyvän makuisiakin. Mutta tässä tullaan näihin ristiriitoihin. 

 

 

Mitään ei haluta kieltää. Että kun en voi loppuelämääni olla syömättä pizzaa ja croissantteja, en ole nytkään. Millään maailman dieetillä ei saa kieltää kyllä itseltään yhtään mitään, se on huono dieetti se. Enkä minä halua dieettiä koska dieetit ovat paholaisen keksintöjä ja kilot tulevat takaisin tuplana. Ei kukaan laihdu pysyvästi dieetillä.

 

Samalla halutaan vihdoin se unelmakroppa ja toivotaan nopeaa tehostarttia pitkäaikaiselle elämäntapamuutokselle. 

 

Tähän kun tarjoat dieettiä painottaen että kyseessä on nimenomaan dieetti, jota ei voi noudattaa loppuelämäänsä ja tarkoituksena on vain saada nopeasti näkyviä tuloksia jotta motivaatiota pitkäaikaiseen muutokseen saadaan kaivettua esiin paremmin kuin hitaissa muutoksissa, saat vastaasi haukkuja että mene sinä ilman koulutustasi (joka on huvittavaa, sillä olenhan opiskellut yli neljä vuotta ihmisen terveyteen liittyviä aiheita hyvinkin monipuolisesti) myymään humpuukidieettejäsi muualle.

 

 

Kelsey Wells kehottaa syömään pääsiäissuklaat hyvällä omallatunnolla. Ja niin pitääkin. Hänen 2,8 miljoonasta seuraajastaan vain suurin osa ei ymmärrä, että Kelseyn treenimäärillä ja arkiruokavaliolla pääsiäismunien syöminen ei näy missään. Jos hän söisi niitä viikottain yhtä paljon ja liikkuisi huomattavasti vähemmän syöden samalla kaikkea mitä mieli tekee, tilanne voisi olla toinen. Herkut ovat ihania. Siis kaikki sokeriset tai rasvaiset tai niiden yhdistelmät. Ne ovat aivan erityisen ihania sen viiden sekunnin ajan. Sen jälkeen yleensä ällöttää, jotakuta saattaa kaduttaakin. Sokeri koukuttaa, kaikkihan me sen tiedämme. Herkut eivät tee meille kuitenkaan millään lailla hyvää ja enemmän nautittuna ne keräävät kehoon vain ylimääräistä rasvaa. Miten ihmeessä niistä sitten pääsee eroon ja miten voisi muka olla koko elämänsä syömättä pizzaa ja kermiksellä täytettyjä croissantteja? Tärkein neuvo nyt ainakin ensin: Älä ikinä ajattele että olet loppuelämäsi syömättä jotain. Älä. Ikinä.

 

Kun vähitellen vaihdat sokeriherkut sokerittomiin herkkuihin (äläkä missään nimessä kuvittele että keinotekoisesti makeutettuihin, e-hei) kuten terveellisiin leivonnaisiin (food-kategoriasta löytyy muutamia reseptejä), marjoihin tai vaikka vaahterasiirapilla makeutettuun kaurapuuroon ja ennen kaikkea huolehdit riittävän tasaisesta energiansaannista pitkin päivää, ei herkkuja tee mieli. Paras herkkuhimon ensiapu itselleni (varsinkin nyt kun olen hetken aikaa taas miinuskaloreilla) onkin ymmärtää, miksi tekee niin paljon mieli sokeria ja rasvaa. Koska kehoni ei saa riittävästi energiaa, sen tekee mieli mahdollisimman helppoa, runsasta energianlähdettä = sokeria ja/tai rasvaa. Kun tarjoan keholleni riittävästi hyviä ravintoaineita, ei sen tee mieli mitään ylimääräistä.

 

Joskus jotain aivan ihanaa viiniä, tai aika usein, mutta (hyvä) viini on pienissä määrin vain hyvästä. Uskon siihen. Tiedekin taitaa.

 

PS. Pizzaa saa tällaisenakin. Se on aika ihanaa. Ja terveellistä. Ja kevyttä. Hyvää.

 

Eli kun kärsit akuutista herkkuhimosta, syö ensin oikeaa, hyvää ja terveellistä ruokaa. Sen jälkeen pidä jatkossa huoli säännöllisistä ateriaväleistä, juo riittävästi vettä ja syö monipuolisesti kaikkia ravintoaineita. Kun taas tekee mieli pizzaa ja kermiscroissantteja, mieti haluatko oikeasti syödä niitä vai onko se vain mieliteko josta pääsee hetken kuluttua eroon? Jos haluat syödä ja ne maistuvat ihanilta etkä kärsi herkuttelun jälkeen huonosta olosta, anna mennä. Varsinkin jos liikut kuin Kelsey. Muista, ettei ole mitään väliä miltä näytät, kunhan tunnet olosi hyväksi ja teet ratkaisuja, jotka ovat sinun omiasi. Kukaan ei voi päättää puolestasi saatko herkutella vai et.

 

Hyvinvointiala on aika ristiriitainen kenttä. Haluan omalta osaltani auttaa kaikkia hyväksymään itsensä täydellisesti juuri sellaisena kuin on, ja samalla auttaa heitä jotka haluavat esimerkiksi ruokavalion avulla pudottaa painoa. Sitä teen kuitenkin siksi, että itse löysin pienen painonpudotuksen jälkeen itseni uudelleen ja voin niin paljon paremmin kuin aiemmin. Syön joskus herkkuja, pizzaakin, mutta yli 90% kaikesta ruoastani on kuitenkin terveellistä, arjen perusruokaa. Ei siksi, että haluaisin olla laiha, vaan siksi että haluan voida hyvin. Jos tilaisin illalla pizzan, voisin taatusti huonommin kuin esimerkiksi tonnikalafileen, täysjyväriisin ja vihreän salaatin jälkeen. Mutta jos kaveri tarjoaa muuttopizzat, en kieltäydy siksi etten voi syödä. Vaati se vuosien tasapainoilua.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Nostalgiaa. Yksi ensimmäisistä puhelimeni valokuvista on lähes identtinen mustikkapuuro, joskin ilman koristeita, Iittalan lautasella äidin keittiönpöydällä. Seuraava kuva onkin itsestäni pitämässä murtuneilla sormilla kuumemittaria jossa on lukemat 41,0, mutta unohdetaan se ikävien sattumusten summa nyt ihan kokonaan. Mutta jokatapauksessa, mustikkapuuroa on tehty vuosikaudet, jo aikaa ennen älypuhelimiakin. Siksi onkin aina hauskaa kun somessa vastaan tulee näitä blueberry oats reseptejä. Mutta tietysti – blueberry oats kuulostaa paljon hienommalta kuin perinteinen mustikkapuuro ja näyttäähän tämä värikäs sekamelska siltä, että sitä on taiteiltu jonkin aikaa. Vaan eipä ole, se valmistuu kiireisissä eskari meets äitin työ – arkiaamuissakin ihan tuosta noin vaan. Korjataan nyt että jos on ihan hirveä kiukkukiire niin jää kyllä kukkabanaanit pilkkomatta ja mennään siitä mistä aita on matalin – tomaattiveitsellä peukaloa vasten. Ja tulee ihan yhtä hyvä.

 

 

MUUTAMAN MINUUTIN MUSTIKKAPUURO

 

Kaurahiutaleita

Suolaa

Pakastemustikoita

 

Keitä puuro kuten aina, lisää loppuvaiheessa joukkoon pakastemustikat ja riko niitä sekoitellessasi puurokauhalla niin, että ne värjäävät puuron kauniin väriseksi. Ta-daa! Lilansävyinen puurosi on valmis. Lisää koristeeksi halutessasi seuraavia..

 

Tuoreita mustikoita

Banaanin paloja

Pieni lusikallinen maapähkinävoita

Teelusikallinen pellavansiemenrouhetta

Karhunvatukoita

 

 

Nauti heti. Puuro on mitä mainioin aamiainen, jos minulta kysytään niin ravintoarvoiltaan paras mahdollinen. Se ei kuitenkaan pidä nälkää kovinkaan kauaa, sillä marjojen ja hedelmien kanssa se on pelkkää hiilaria ja kuitua, joten suosittelen syömään sen kanssa aina jonkin proteiinin lähteen, jotta jaksat täysillä lounaaseen asti.

 

Itse syön lähes joka aamu kananmunanvalkuaisia, joku toinen taas rakastaa puuron parina raejuustoa. Ja tiedän myös muutamia, jotka eivät sitten millään meinaa aamuisin saada proteiinia alas missään ruoan muodossa, jolloin tekevät puuron seuraksi joko smoothien tai sekoittavat ison kahvin joukkoon mitallisen Super Whey Isolate -proteiinijauhetta. Tuo on tietääkseni ainoa proteiinijauhe joka oikeasti sekoittuu tasaisesti sinne kahviin, tai en ole ainakaan muista kuullut. Sitä löytyykin myös kahvin makuisena mutta suklaa toimii kuulemma myös erinomaisesti.  Niin tai näin, muista aina aamulla huolehtia proteiinin riittävästä saannista. Moni tuorepuuronkin tekijä nimittäin ihan turhaan nälkiintyy ja kiukustuu ennen lounasta, vaikka itse puuro muuten olisikin kovin terveellinen ja helppo aamupala. Vuosia tuorepuuroja syöneenä en kyllä osaisi enää siirtyä takaisin siihen kylmään puuroon. Tämäkin mustikkapuuro kiehuu kuin itsestään valmiiksi ennen kuin kahvi ehtii edes tippua. Millaisia aamupuuroja sun keittiössä valmistuu?

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ