Tätä kirjoittaessani kello on seitsemän. Istun keittiön saarekkeella detoxruokavaliooni kuuluva smoothie vieressäni ja postasin illalla Instagramiin, kuinka sain ihan lyhyessä ajassa kesästä asti vaivanneen turvonneen olon pois. Syömällä vähän eri tavalla vajaan viikon verran. Ajatus kulkee aivan eri tavalla, olo on niin kevyt että puen pitkästä aikaa kireävyötäröisen hameen töihin.

 

 

Vuoden ensimmäisenä päivänä julkaisin ensimmäisen verkkopohjaisen ravintovalmennukseni. Kahden viikon kehoa ”puhdistava” detox, jonka tarkoitus on keventää oloa ja saada asiakas innostumaan ravintoasioista, ehkä jopa aloittamaan kokonaisvaltaisen elämäntapamuutoksen. Detoxin suosio yllätti ja sitä on ostettu niin monta kertaa, että hämmästelen itsekin tätä edelleen. Kiitos koko sydämestäni kaikille teille, jotka olette lähteneet mukaan.

Maaliskuussa julkaisin pidemmän valmennuksen, jonka suosio oli detoxiakin suurempi. Summer Shape on dieettityyppinen 10 viikon kokonaisuus, jonka avulla monet valmennettavat ovat saaneet ihan mielettömiä tuloksia. Koko valmennus pohjautuu omaan dieettiini, jolla pudotin seitsemän kiloa rasvaa ja nesteitä kropasta. Tämä elämäntapamuutokseni inspiroi minua kouluttautumaan itse ravintovalmentajaksi ja auttamaan myös muita onnistumaan. Elämäntapamuutos on niin paljon muuta kuin pelkkää laihtumista.

Koska dieettaaminen ei koskaan saa jatkua pitkään, tein myös keväällä kolmannen valmennuksen, New Lifen, jonka tarkoitus on pitää saavutetut tulokset ja opetella syömään kulutusta vastaavalla tavalla. Luonnollisesti se on myös oma suosikkini, sillä se on valmennus joka antaa avaimet sinulle. Sen jälkeen tiedät mitä tehdä etteivät kilot enää salakavalasti hiipisi vyötärölle ja sen avulla voi myös vähän keventääkin valitsemalla alemman painoluokan. Monipuolinen ja terve perusruokavalio ihan jokaisen ihmisen arkeen. Ruokavalioasiat ovat liian monella suomalaisella pelottavasti hukassa, mutta koskaan ei ole myöhäistä muuttaa suuntaa.

Kaikki nämä valmennukseni ovat siis myynnissä, ja nyt myös alennusmyynnissä vink vink, täällä.

 

Mutta enää hetken. 

 

 

Aivan kuten aikanaan huomasin tehdessäni töitä sairaanhoitajana, ihmisten auttaminen vie valtavasti voimavaroja, vaikka samalla se antaa paljon auttajalle itselleen. Verkkovalmennusten ajatellaan olevan helppo tulonlähde, toki ne ovat sitäkin, mutta itse haluan aina olla vastaamassa valmennettavien kysymyksiin ja auttamassa mahdollisimman henkilökohtaisesti. Olen tehnyt lukemattomia vaihtoehtoja ja variaatioita erikoisruokavaliota noudattaville ja käynyt paljon mielenkiintoisia keskusteluja syömisestä ja ruokavalioista – ja vähän siitä vierestäkin.

Sen verran perfektionisti olen, etten halua tehdä varsinkaan työasioita vähän sinne päin. Haluan olla täysillä läsnä. 

 

Yliopisto vie nykyään niin ison osan ajastani, etten pysty tehdä tätä enää täysillä. Haluaisin luoda paljon uutta, kehittää valmennuksia ja tehdä niille täysin uudenlaisen alustan. Haluaisin ottaa yksilövalmennettavia paljon nykyistä enemmän, haluaisin tehdä samalla sometöitä ja luoda inspiroivaa hyvinvointisisältöä. Jotta muillakin olisi mahdollista elää hyvää elämää ja tuntea olonsa hyväksi ihan joka päivä. En ole kuitenkaan niin superihminen, että pystyisin tehdä tätä kaikkea. Käyn kuitenkin kokopäiväisesti töissä ja viimeaikoina työpaikallakin on menty niin kovaa vauhtia eteenpäin, ettei perässä meinaa pysyä. Ja tässä pitäisi vielä harrastaa, antaa lapsen harrastaa – niin ja olla se äiti.

 

 

Jotain on tehtävä, ettei polta itseään loppuun. Ravintovalmennukseni poistuvat myynnistä heti ensi vuoden alusta ja jätän sen jälkeen kaikki sometyöni minimiin. Kun tein tämän päätöksen jo jonkin aikaa sitten, kiukuttelin päivän. Koin itseni epäonnistuneeksi, sillä en pysty hoitamaan näin montaa asiaa yhtä aikaa. Seuraavana päivänä olo oli jo suunnattoman helpottunut. Kun minulla sitten jonain päivänä on sitä aikaa, jatkan tätä varmasti jollain tavalla. Koska rakastan kirjoittamista ja minulla on täällä blogissa ainakin minulle ihan valtavan suuri yleisö, jatkan tämän kirjoittamista varmasti niin kauan, kuin minussa henki pihisee ja joku pitää alustaa yllä. Pidän muutenkin blogeista paljon enemmän kuin Instagramista. Kaipaan usein ilmestyviä tekstejä. Ja uskon siihen, että nämä tekstin ja kuvan yhdistelmät tulevat kuitenkin vielä takaisin pinnalle, jossa ne aikojen alussa olivat.

 

Luulen, että minulla on myös paljon enemmän annettavaa kirjoittamiselle, kun stressi on muualta pois. Olo on nyt kaikin puolin kevyt.

 

 

Kuten alussa sanoin, ruokavaliolla on ihan valtava vaikutus siihen miten voit ja miltä olosi tuntuu. Vaikka itse sanon, ravintovalmennukseni kaikessa yksinkertaisuudessaan toimivat. Ne pohjautuvat täysin ravitsemustieteeseen eivätkä sisällä mitään muuta, kuin ihan tavallista ”kotiruokaa” jota saat lähikaupastasi. Tein ne sellaisiksi, että jokaisella olisi mahdollisuus kokeilla ja onnistua muutoksessaan kohti pysyvää, terveellistä elämäntapaa.

Valmennukset ovat nyt alennuksessa ja laitoin niiden materiaalit näkymään ikuisesti – kun ostat, ne ovat sinun aina niin kauan, kuin tuo alusta on olemassa. Halutessasi voit ostaa vaikka kaikki kerralla, jolloin voit toteuttaa ne järjestyksessä detox + summer shape + new life. Tällaisen setin jälkeen ajatuksesi ruoasta ja tavasta elää hyvin todennäköisesti muuttuu. Ja kaikkein eniten muuttuu oma olosi.

Nyt alkaa siis olla viimeinen mahdollisuus lähteä mukaan, vuodenvaihteessa kaikki valmennukset poistuvat siis kokonaan myynnistä. Teen myös vuoden loppuun asti yksilöllisiä ruokavalioita ja ohjauksia, lisätiedot ja hinnat löydät yläpalkin ravintovalmennus-kohdasta. Varmasti jatkan ruokavaliosta ja hyvinvointiasioista kirjoittamista ja ehkä vielä joskus valmentamista, mutta pian on aika laittaa se toistaiseksi tauolle. En voi kylliksi kiittää teitä kaikkia, jotka olette lähteneet mukaan. Olette saaneet ihan mielettömiä tuloksia ja innostaneet esimerkeillänne myös muita. Kiitos, kiitos, kiitos. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

-”Siis kun mulla ei oo sillä tavalla mitään tavotteita, et haluisin niinku juosta vaikka kympin tai saada tästä sen kympin..” 

 

– ”Nii joo.. Siis niin.. Siis anteeks mitä?”

 

Täysin toiseen aiheeseen liittyvä keskustelu lähti aivan omille raiteilleen, kun kanssani samaa projektia työstänyt henkilö sanoi ihan ohimennen, ettei hänellä ole koskaan ollut sen kummemmin mitään tavoitteita. Ehkä vähän enemmän voisi syödä kasviksia ja saada lapset aiemmin nukkumaan. Okei tota, joo.

 

 

Yleensä kun minulta kysytään mitä elämältäni haluan, vastaan että haluan olla onnellinen. Niin niin, sitä vastaustahan kukaan ei halua kuulla, vaan kaikki odottavat että lähden yksityiskohtaisemmin avaamaan mitä konkreettista haluaisin vielä tehdä. Halutaan jotain konkreettista.

Mutta kaikki konkreettinen mitä haluan tehdä, tähtää jollain tavalla onnellisuuteen. Haluan urheilla, koska siitä tulee niin hyvä olo ja hyvä olo tekee minut onnelliseksi. Haluan matkustaa, koska matkustaminen tekee minut onnelliseksi. Haluan olla vapaa, sillä vapaus on yhtä kuin onnellisuus.

Sitten yleensä mietin, että miksi haluan vielä jotain enemmän? Enkö ole jo onnellinen? Enkö ole tarpeeksi onnellinen?

Ajatukseni pääsevät viimeistään tässä kohtaa siihen pisteeseen, jossa syytän itseäni kiittämättömyydestä, sen sijaan että ymmärtäisin ja lohduttaisin itseäni riittämättömyydestä ja siitä, kuinka tunnen sitä lähestulkoon vuoden jokaisena päivänä.

 

Miksen osaa olla asettamatta tavoitteita? Yritän välillä, yleensä aina silloin kun kyllästyn esimerkiksi salilla repimään yksin väsyneenä ja väkisin painoja irti tangosta. Mutta että kävisin treenaamassa vain silloin kuin siltä tuntuu, ilman sen kummempia ohjelmia ja tavoitteeni arjessa olisi syödä vähän enemmän kasviksia. En tiedä voiko ihminen edes syödä tämän enempää kasviksia. Liikkumattomat päivät tuntuvat suunnattomalta laiskuudelta. Työelämään liittyvistä asioista ja ajatuksita en viitsi edes kirjoittaa. Saati siitä, mitä ajattelen itsestäni.

 

Siitäkin huolimatta, että olen käynyt läpi ylikunnon sekä henkisen vakavan ylirasitustilan ja tiedän, etten halua enää koskaan siihen samaan kierteeseen. Olen nykyään tosi rento, mutta että eläisin ilman sen kummempia tavoitteita tai paineita olla hyvä joillain elämän osa-alueilla.. Täysin vieras ajatus.

 

 

Sillä tavallaan ihminen joka ei halua kehittää itseään enää yhtään enempää, on mielikuvissani a) laiska b) saamaton c) täysin kunnianhimoton. Samalla silti kadehdin tällaista ihmistä ja tiedän, että hän on luultavasti tyytyväisempi elämäänsä kuin minä  ainaisten riittämättömyydentunteideni kanssa. Ja samalla hän on jotain sellaista, joka on vaikeaa myöntää itselleni. Hän on luultavasti onnellinen.


 

Olen hiljattain itsekin havahtunut siihen, että treenaan muuten melko paljon. Näin niin kuin tavistreenaajaksi, jolla ei ole mitään sen suurempia tavoitteita.

Yleensä silloin kun olen ajatellut treenaavani paljon, tulee vastaan niitä kaksi treeniä päivässä vetäviä lähes ammattiurheilijan rytmiä noudattavia tyyppejä. Muistutan kuitenkin itseäni siitä, että heitä on onneksi aika vähän. Ja sen verran viisastunut olen, että tajuan sen olevan melko mahdotonta omassa elämäntilanteessani. Mutta kauas on tultu niistä ajoista, kun ajattelin etten oikein tiedä mitä tekisin esimerkiksi salilla tai kun juoksin viikosta toiseen aina samaa lenkkiä.

Olen myös elävä esimerkki siitä, että täysin nollasta voi tehdä ihan uskomattoman muutoksen mitä treenaamiseen tulee. En todellakaan ole syntynyt fitnessurheilijaksi ja pitkään välttelin muun muassa niitä pelottavia vapaita painoja salilla.

 

Ja sitten päätin, että NYT jumankauta mä handlaan tän. Ensin ostin salilta treeniohjelman. Luin kaikkea treenaamiseen liittyvää, seurasin fitnesstilejä Instagramissa. Kokeilin, kokeilin ja kokeilin. Hip thrustit, etukyykyt ja hackit vapailla painoilla olivat alkuun sellaisia liikkeitä, että ajattelin jo ettei oma kehoni vain yksinkertaisesti ole tehty niitä varten. Että siinä on jotain vikaa.

Kuulun heihin, jota onnistumiset motivoivat eniten. Kun ensimmäisen kerran heitin sata kiloa inhokkiliikkeessäni hip thrustissa (suomeksi se taitaa olla lantionnosto) tankoon, olin aivan äimänä. Tätä täytyy tehdä lisää!

 

 

Jos joku olisi sanonut sille tytölle, joka kyykkäsi pelkästään smithissä ja yhdisti maastavedon lähinnä BodyPump-tuntiin, että vedät muuten maasta 95 kiloa, kyykkäät satasella ja nostat hip thrustissa satakymmenen (enempää en ole edes kokeillut), olisin kuvitellut että kaikki tämä vaatisi vähintään henkilökohtaisen valmentajan ja vuosien pitkäjänteisen harjoittelun. Harjoittelua ja toistoja se toki vaatii, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin kuvittelin. Onneksi päätin yrittää vähän enemmän. Fitness kuuluu harrastuksena todellakin kaikille.

Kyykkyennätyksiini täytyy sen verran selitellä, että teen kyykyt satasella vaakatasoon, en alas asti. 20-vuotiaana innostuin vähän LesMillsseistä ja asfaltilla juoksemisesta ja sain polveni sen verran rikki, etten pysty ilman kipuja kyykätä alas asti kuin maksimissaan 30 kilolla. Mutta jotkut tutkimukset ovat kuulemma todenneet vaakatason kyykyn jopa tehokkaammaksi kuin syväkyykyn mitä pakaratreeniin tulee. Syväkyykyt sen sijaan kasvattavat paremmin reisilihaksia. Itse ainakin pidän mieluummin isommasta pepusta kuin paksuista jaloista, mutta makuasioita nekin.

 

Kirjoituksellani haluan sanoa sinulle, joka ehkä mietit vielä onko sinusta treenaamaan ihan kunnon painoilla salilla, sinä pystyt siihen. On vain rohkeasti kokeiltava, myös niitä inhokkiliikkeitä. Jokainen sarja aloitetaan muutenkin aina kevyillä lähestymissarjoilla, joten rohkeasti vaan testaamaan liikkeitä pelkällä tangolla ilman kiekkoja. Kun liikkeet ja liikeradat sitten tuntuvat luontevilta, voit huoletta lisätä painoja, vähän kerrallaan. Aina ei ole tarkoitus tehdä maksimeilla, välillä muistuttelen itseänikin siitä kun innostun niin helposti.

 

Tähän loppuun jaan vielä yhden esimerkin omasta treenistäni. Niitä liikkeitä, joita alunperin kammosin ja inhosin, mutta joista nyt jopa tykkään. Jos saliharrastuksesi on vasta alussa, suosittelen lämpimästi treenaamaan edes kerran (hyvän) personal trainerin kanssa ja pyytämään häntä tekemään sinulle treeniohjelman, tai kysymään neuvoa paljon treenaavalta kaverilta fiksun saliohjelman rakentamiseksi. Mutta tässä se mun treeni, kokeile jos haluat vaihtelua omaan ohjelmaasi.

 

 

LÄMMITTELY

 

 5-10 min crosstrainer/juoksumatto/soutulaite

 

Jalan heitot, kevyet kyykyt, lantion ja lonkkien avausta, kuminauhakävelyä (noin 5 min ajan)

 

VARSINAINEN TREENI

 

Maastaveto 5 x 8

Hip thrust 4 x 8

Takakyykky (kantakorotuksilla tai kyykkykengillä) 3 x 10

Vatsalihakset 3 x 10

liikkeenä pallof press noin 1,5 cm levyisellä kuminauhalla (googlaa liike, niin ymmärrät nopeasti mistä on kyse)

 

Jos olet aktiivinen juoksuharrastaja, tämä treeni on mainio lisä lihaskunto-ohjelmaasi. Se tukee juoksussa tarvittavia isoja lihaksia ja helpottaa myös ainakin itselläni juoksusta helposti ärtyvää piriformis-hermoa. Sellainen hyvinvointiopläjäys tähän maanantaiaamuun, pitäkäähän itsenne kunnossa ja ihanaa uutta viikkoa!

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ