Mietin hetken, haluanko julkaista tätä postausta enää. Kirjoitin sen luonnoksiin jo aiemmin, mutta jotenkin ensin tuntui ristiriitaiselta painottaa henkistä hyvinvointia, ulkonäköpaineista eroon pääsemistä ja itsensä hyväksymistä kun samalla julkaisee kirjoituksen tehokkaammasta rasvanpoltosta. Nääh. Onneksi tulin järkiini, nimittäin nämähän eivät terveellä ihmisellä sulje lainkaan toisiaan pois. Ylimääräisessä rasvassa ei ole ulkonäöllisesti mitään pahaa, sitä ei pitäisi ajatella ollenkaan. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mieluummin niin naisilla kuin miehilläkin  pikkuisen liikaa, kuin liian vähän. Mutta terveydellisistä syistä sitä ylimääräistä rasvaa on hyvä vähän karistaa ja kevyempi olemus näkyy usein eniten juuri sillä henkisellä puolella. Ja koska tiedän kuinka jumalattoman vaikeaa niitä ylimääräisiä rasvoja on muka kiristellä, halusin tehdä ainakin sinulle joka tätä nyt luet, homman vähän helpommaksi. Kun sanot että eivät ne nyt lähde, kyllä ne lähtevät kun toimit oikein. Ylität itsesi ja palkinnoksi saat hyvän ja kevyen olon. Muutos on pientä ja hidasta, mutta silloin ne tuloksetkin pysyvät. Ja siihenhän me pyrimme, eikö? Unohdetaan kaikki kuurit, tähdätään lopullisiin muutoksiin. Ihan jokaisella elämän osa-alueella. Rasvanpoltossa kuitenkin dieetit, eli kuukauden-muutaman kuukauden tehojaksot toimivat hyvin ja kun dieetti aloitetaan hitaasti ja siltä poistutaan oikein ja hitaasti, tuloksetkin pysyvät.

 

 

Kesäkunnon tavoittelussa rasvanpoltto on monella päätavoitteena. Rasvaa voi kiristellä kropasta pois eri tavoin, mutta tehokkainta se on silloin, kun samalla pidetään huolta kehon lihasmassan säilyttämisestä tai mahdollisesti pyritään myös  kasvattamaan sitä. Mitä enemmän lihasta, sitä enemmän keho polttaa rasvaa. Liian tiukat kitudieetit ja pitkät paastot saavat sen sijaan kropan helposti käyttämään polttoaineena lihasmassaa, jolloin upeita tuloksia kehonmuokkauksessa ei synny välttämättä lainkaan. Tässä kymmenen täsmävinkkiä parempaan rasvanpolttoon, tiesitkö nämä jo?

 

 

 

Laske kalorimäärää pikkuhiljaa eli aloita dieetti maltillisesti ja totuta kroppa pienempään energiansaantiin. Tällä vältetään säästöliekille joutuminen, jolloin keho vain varastoi kaiken energian mitä se saa ja aineenvaihdunta hidastuu, jolloin paino pysyy paikoillaan. Vastaavasti taas ”dieetiltä” poistutaan myös hitaasti, eli lisätään päivittäistä energiansaantia viikko kerrallaan vähitellen. Itse huomaan ainakin nyt dieetin jälkeen, etten syö enää niin paljon kuin aiemmin vaikka sallinkin itselleni taas täysin ”vapaan” syömisen. Totuin pienempiin ruokamääriin ja lyhyisiin ateriaväleihin. Lisäksi 2,5 kuukauden dieetin jälkeen kovin raskaat ja rasvaiset ruoat maistuvat ällöttäviltä ja niistä tulee huono olo, vaikka silloin tällöin poikkesinkin dieetiltäni herkkujen äärelle.

 

Lihaskuntotreeni on tosiaan isossa roolissa rasvanpoltossa, sillä lihakset vievät tilaa rasvamassalta ja lihaksikas keho polttaa enemmän rasvaa. Rankan salitreenin jälkeen keho polttaa myös rasvaa useita tunteja. Mitä enemmän siis lihaksia, sitä suurempi energiankulutus. Lihasta kasvattaessa tulee tosin olla hieman plussakaloreilla, eli syödä yli oman kulutuksen. Liian alhaisilla kalorimäärillä lihasten kasvatus ei oikein tahdo onnistua eikä painotkaan nouse samalla tavalla kuin silloin, kun keholla on tarpeeksi polttoainetta. Kuntosalille kannattaa siis mennä ja löytää siellä oma tapansa treenata. Makuasioita tietysti, mutta itse ainakin pidän enemmän hieman lihaksikkaammasta vartalosta kuin hyvin laihasta, jossa lihasten osuuskin on hyvin pieni.

 

 

 

 

Tasainen energiansaanti eli 5 ateriaa päivässä Eikä  naposteluja! Tämä on todella hyvä nyrkkisääntö rasvanpolttajalle. Aina, kun verensokeri nousee, rasvanpoltto pysähtyy. Samoin on myös alkoholinkäytön kanssa. Aina, kun veressä on alkoholia, maksa keskittyy polttamaan sitä eikä rasvaa, vaikket olisikaan syönyt. 5 ateriaa päivässä kattaa siis kaiken syömisesi. Aamiaisen, lounaan, välipalan (voi olla hyvinkin ruokaisa), illallisen ja iltapalan. Näiden lisäksi ei tarvitse, tai pidä, syödä yhtään mitään. Veden ja esimerkiksi kahvin juontia ei tarvitse rajoittaa. Painoa pudottaessa ollaan aina miinuskaloreilla, ja varsinkin jos pudotettavaa on enemmän ja ruokavalio on ollut aiemmin kovin pielessä, nälkä tulee helposti. Kun ateriavälit pitää lyhyenä, pientä nälkää sietää helpommin kun tietää seuraavan aterian olevan taas lähellä.

 

Rasva palaa syömällä rasvaa Rasvanpolttajan ruokavalioon kuuluu myös rasva. Hyvät rasvat tekevät keholle hyvää ja niitä tarvitaan rasva-aineenvaihdunnan ylläpitoon. Kohtuus kuitenkin kaikessa, rasvojen hyviä puolia on hehkutettu niin paljon, että moni saa niitä nykyään helposti liikaa. Yhden aterian rasvoiksi riittää 1-2 teelusikallista esimerkiksi öljyä, joka sisältyy jo itsessään esimerkiksi jauhelihaan, lohifileeseen tai kasvipohjaiseen rahkavalmisteeseen. Piilorasvaa on paljon, joten sen saantiin kannattaa kiinnittää huomiota.

 

 

 

 

Oikeanlaiset hiilarit Hiilareita kartetaan ihan syyttä. Toki toisille toimii karppaus painonpudotuksessa hyvin, itse en ole sen kannalla vaan pyrin sisällyttämään hiilareita iltapalaa lukuunottamatta ihan jokaiselle päivän aterialle. Niiden avulla jaksan ja heti, kun olen jättänyt hiilarit vähemmälle, treeni ja ajatus eivät kulje eivät sitten millään. Jos haluat kuitenkin vähentää hiilihydraattien saantia, tee se niin että jätät hiilarit treenien ympärille.

 

Muista riittävä proteiinin saanti Proteiinipitoiset ruoka-aineet pitävät hyvin nälkää ja kylläisyyden tunne jatkuu kauemmin, verrattuna siis hiilareiden tai rasvojen syömiseen. Riittävä proteiinin saanti mahdollistaa myös lihaskudoksen ylläpidon ja lisäämisen dieetin aikana. Proteiinia kannattaa sisällyttää jokaiselle päivän aterialle. Omat vakkariproteiininlähteeni ovat kananmunanvalkuaiset eri muodoissa, Alpron proteiinirahka sekä tietysti ne yleisimmät – vaalea kala/kana/liha.

 

 

 

 

Runsas vedenjuonti Nestehukka heikentää suorituskykyä ja janoisena on usein myös nälkä. Jos olen ollut pidempään reilummilla miinuskaloreilla, aterioiden välillä varsinkin aktiivisina päivinä tulee helposti nälkä. Huomaan, että aina kun juon runsaasti vettä, näläntunne ei vaivaa samalla tavalla. Sopiva määrä vettä aikuiselle on se 2-3 litraa, riippuen lämpötilasta ja aktiivisuudesta. Kun juo riittävästi vettä, aineenvaihdunta pysyy käynnissä ja kuonat poistuvat normaalisti kehosta.

 

Matalasykkeinen aerobinen liikunta Talven aikana aloin ensimmäistä kertaa kävellä osan lenkeistä, kun aiemmin vain juoksin. Sain useita kommentteja siitä, kuinka blogini lukijat ja Instagram-seuraajani olivat myös vaihtaneet juoksun kävelyyn ja saaneet upeita tuloksia painonpudotuksessa. Matalasykkeinen aerobinen liikunta, oli se sitten kävelyä, uintia, pyöräilyä, golfia, vaellusta, hiihtoa – mitä tahansa – on tehokas rasvaa polttava liikuntamuoto. Se on sen puolesta myös kivaa, ettei se tunnu pahalta. Kävelylenkin jaksaa vielä tehdäkin vaikka ihan päivittäin. Liikunnan pitäisi ollakin sellaista, jota haluat tehdä säännöllisesti. Viisi kevyttä treeniä viikossa on paljon parempi kuin yksi väkisin tehty rääkki, josta ei lopulta edes nauti ja saa itsensä kipeäksi.

 

 

Mitkä ovat sun rasvanpolton pahimmat kompastuskivet?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Kaipaan usein sieltä takavuosien blogiajoilta haasteita, joita kopioitiin muilta. Simppeleitä kysymyksiä ja vastauksia. Saran blogista nappasin perinteisen Mitä kuuluu? -postauksen tänne omaani, maanantain kevyeksi hömpäksi ja helppolukuiseksi huviksi.

 

 

 

Mitä kuuluu?

Jos ollaan ihan rehellisiä, paljon paremminkin on mennyt. Koko koronakevät on ollut tosi raskas ja vaikea. Kaikki sen mukanaan tuomat muutokset ja muutenkin elämässä tällä hetkellä tapahtuvat suuret jutut toisaalta kokoajan kasvattavat, mutta vievät kyllä voimia. Tuleva muutto (kun en edes tiedä vielä varmaksi että minne ja milloin) ahdistaa eniten. Vaikka itse sitä olen odottanut halunnut! Toisaalta taas moni asia on kuitenkin paremmin kuin koskaan ja elämä on nyt jokatapauksessa menossa vain oikeaan suuntaan. Mutta valehtelisin jos sanoisin, että tämä kulunut kevät ja alkava kesä olisivat jotenkin helppoa aikaa. Uskon tarkoituksiin, kaiken on pitänyt mennä näin.

 

Tällä hetkellä katson…

En niin mitään, en vain ole ehtinyt enkä kyllä edes jaksanut katsoa telkkaria viime aikoina. Miksun kanssa lasten piirrettyjä ja pelivideoita, lasketaanko sitä? Telkkarin sijaan olen lukenut paljon kirjoja. Kirjoista saa niin paljon enemmän irti, saisinpa pidettyä tämän innon taas yllä.

 

Just nyt kuuntelen…

Kuuntelin perjantaina siis useamman tunnin repeatilla Erinin ä-lyt-tö-män hyvää uutta biisiä Yhtenä Sunnuntaina, joten sanotaan nyt vaikka että sitä.

 

Luen…

Tällä hetkellä paljon. Olen aina ollut nopea lukemaan, joten uusi kirja saattaa mennä ihan parissa päivässä. Sain ilokseni ennakkokappaleita kesän uutuuskirjoista ja vahva suositus ainakin Carmen Molan Verimorsiamelle (yksi koukuttavimpia dekkareita ja ihanan espanjalainen) sekä Laura Mannisen Sitten tapasin pehmeän miehen -kirjalle, jotka luin ihan hetkessä loppuun. Nyt menossa on aamukirjana uutuusdekkari Ketju ja kun haluan vähän toisenlaista lukemista, Maaret Kallion Voimana Toivo. Eilen illalla sain mummolta lainaksi Kirsti Paakkasen elämäkerran Suurin niistä on rakkaus. Se on ihana, luin siitä jo puolet yhdeltä istumalta <3

 

 

 

 

Lautasella… 

Tänään taas salaatteja ja muuta dieettiruokaa. Viikonloppuna täydellistä koskenlaskijamakaronilaatikkoa ja pizzaa (suuri kiitos vielä ystävälleni ihan täydellisestä ruokatarjoilusta) sekä Skattan sataman salaatteja. Nyt kuitenkin takaisin ruotuun ja omien ruokien pariin.

 

To do-listalla seuraavana…

Myyntiin menevien vaatteiden ja asusteiden kuvaaminen, voi luoja miten se voikin aina olla niin vaikeaa? Suunnittelen tälle viikolle vielä jonkun tehokkaan treenisetin, vihdoin ensi viikon jälkeen pääsee normaalisti salille eikä tarvitse enää varailla vuoroja. Toki olen kovin kiitollinen että olen kuukauden verran saanut treenata ”privasalilla” eli omalla vuorolla, mutta juuri siksi olen aikanaan innostunut nimenomaan saliharjoittelusta, sillä voin mennä sinne silloin kun sattuu sopimaan.

 

Käynnissä olevia duuniprojekteja…

Yhtä jos toista, varsinkin varsinaisen päivätyöni puolella tosi mielenkiintoisia juttuja ja isoja muutoksia. Nyt kun kevään synkistelyt saa luvan olla synkistelty, panostan tähän sometyöhönkin uudella innolla. Tavallaan sosiaalinen media on ollut aina itselleni sellainen pakopaikka haasteista, mutta nyt se tuntuu taas olevan ihan

 

Mitä yllättävää on tapahtunut?

Mielipiteeni ja ajatukseni monestakin ihmisestä ja asiasta ovat muuttuneet. Niin hyvässä kuin pahassakin, enemmän kuitenkin hyvässä.  Niin ja olenhan innostunut maantiepyöräilystä, luonnossa liikkumisesta ja alkanut haaveilla muutosta ulkomaille –  vielä joskus. Olihan koko pandemia myös ehkä yllättävin asia mitä koko maailmalle on tapahtunut.

 

 

 

 

Viime päivien herkku…

Jostain syystä tänä kesänä olen syönyt ihmeen paljon jäätelöä, vaikken yleensä jätskifani ole ollenkaan. Ei vaan hei, banaanipannarit Nutellalla, se se on. Täydellinen cheat meal.

 

Olen viime aikoina harrastanut… 

Lenkkeilyä, enemmän kuin aikoihin. Kävelyä ja pitkiä juoksulenkkejä on tullut tänä keväänä vedettyä poikkeustilan takia ihan hullun lailla. Kotitreenejä jaksoin ehkä kolme viikkoa, ei vaan oo mun juttu. Salilla käyn aina kun satun saamaan sopivan vuoron sieltä itselleni.

 

Just nyt haluaisin mennä…

Takaisin Kaliforniaan. Jos asuisin joskus vaikkapa sen puolet vuodesta Kaliforniassa, en haluaisi varmaan ikinä enää matkustaa minnekään.

 

Tällä hetkellä iloitsen eniten…

Kesästä, luvatusta lämmöstä, pian kukkivasta omenapuusta.. Valosta, päivistä jolloin pärjää pelkässä mekossa. Koronakevät sai mielialan aikamoiseen laskuun, mutta juuri silloin olen huomannut niiden pienten ihanien asioiden merkityksen. Iloitsen ja kiitän myös kullanarvoisista ystävistä ympärilläni, jotka tuovat valoa joka ikiseen päivään jo sillä, että tiedän heidän olevan vain yhden viestin tai puhelun päässä <3 Vielä täältä selvitään ja elämä hymyilee meille kaikille toivottavasti nopeammin kuin uskallamme kuvitellakaan.

 

 

 

 

Nauroin kippurassa kun…

Kerroin ihan tyhmiä juttuja lauantaiaamuna kavereille. Siis naurettiin ihan vedet silmissä ja nimenomaan mahat kippurassa. Siis omat jutut on tietenkin aina parhaat jutut :D

 

Ostoslistalla…

Meinasin kirjoittaa että kesämekkoja, mutta muistin että ne edellisetkin on vielä kuvaamatta myyntiin. Silmämeikinpoistoaine ja kahvipaketti, kahvi ja kahvimaito eivät saa loppua koskaan!

 

Eniten ärsyttää…

Tietyt ihmiset, tai ehkä pikemminkin tietynlaiset ihmiset. Jos voin jonkun neuvon antaa, niin kunnioita itseäsi ja muita. Aina.

 

Tänään aion…

Mennä ihan just saunaan, ehkä käydä porealtaassa niin kauan kuin sellainen vielä on ja lukea ehkä sen ihanan Kirstin kirjan loppuun <3 Hyvää yötä. 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Minähän en sitä tarvitse. Koulussa mielenterveyspotilaan hoitotyön opinnot kuulostivat tylsiltä. Oikeastaan olivatkin tylsiä, opettaja hankala ja mieltään osoittava vaihdevuosioireinen täti, jonka pätevyys näkyi, mutta siitä ei saanut kiinni, eikä varsinkaan mitään irti. Pyysi selitystä viikon takaiseen poissaoloon ja sanoin että olin muuten just synnyttämässä. Näkemisen arvoinen ilme. Juuri ennen oppituntia olin käynyt poistamassa tikit sektiohaavasta. Olennaiset jutut näköjään jääneet mieleen. Harjoittelusta lasten psykiatrisella osastolla suoriuduin hienosti, sain hyviä arvosanoja ja psykiatrian ja psykologian iltaluennoista jäi paljon käteen. Kiinnostukseni somaattiseen puoleen ja lasten erikoissairaanhoitoon oli kuitenkin niin suurta, etten välittänyt tuon taivaallista psykapuolesta. Terapia? Ihan turhaa.

 

 

Olin aina viitannut kintaalla mielenterveysongelmille. En ymmärtänyt masennusta ja jotenkin kuvittelin, että eihän ainakaan minun vahva mieleni koskaan sairastu. Se on heikkoutta. Kun katson aikaa taaksepäin, mitä enemmän olen pitänyt itseäni vahvana ja terveenä, sitä huonommin mieleni on voinut. Lapseni syntymä muutti ajatukseni myös mielenterveydestä. Samaan aikaan suoritetuilla loppuvaiheen sairaanhoitajaopinnoilla saattoi olla niilläkin vaikutusta, en tiedä, mutta syksyllä 2014 opin paljon itsestäni, mielestäni, elämästäni ja stressistä. Kun vilkasta ja vapaata elämää viettänyt 25-vuotias kaupunkilaistyttö istutetaan yks kaks yllättäen äidin rooliin, äidin joka hoitaa vastasyntynyttä, kahta koiranpentua ja yhtä vakavasti sairasta rakasta koiraa samaan aikaan udessa kodissa, uuden elämänkumppanin kanssa, jonka kanssa ensimmäisestä yökylästä tuli ristiäispäivänä vuosi, oppii mitä on stressi. Olihan sitä stressiä ollut, mutta kolme työtä ja niiden kanssa samaan aikaan opiskelu ja pienet sydänsurut eivät vain tuntuneet näköjään missään verrattuna aiemmin mainittuun yhdistelmään. Kun minulta ensimmäisen kerran kysyttiin, mitä kuuluu, aloin vain lohduttomasti itkeä. Minä, joka näytän tunteeni vain niille kaikkein lähimmille, enkä aina heillekään.

 

 

Tähän väliin haluan sanoa, että meillä ihmisillä on jokaisella erilainen stressinsietokyky. Joskus pelkkä stressi on syy hakeutua puhumaan ongelmistaan ammattilaiselle. Aina ei tarvita edes varsinaista syytä. Jo se, että on ajatellut terapiaa, riittää syyksi. Puhuminen läheisille voi helpottaa taakkaa, mutta jää yleensä vain pintaraapaisuksi. Sitä saattaa lukea hyllyllisen kirjoja mielestä ja sen ongelmista ja niiden ratkaisemisesta, mutta ei välttämättä koskaan saa oikeita vastauksia. Toiset onnistuvat itsetutkiskelussaan paremmin kuin toiset, se ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä tai mielestä yhtään sen sairaampaa mieltä. Terapia antaa kuitenkin parhaimmillaan työkaluja koko loppuelämän työstämiseen, sellaisia, joita ei kirjojen sivuilta tai keittiön pöydän äärestä löydy.

 

 

Aloitin terapian. Ensimmäinen ajatukseni oli, miksen tehnyt sitä jo paljon aiemmin. Ensin ajattelin hakeutuvani lyhytterapiaan. Lyhytterapia on Yhdysvalloista Suomeen rantautunut terapian suuntaus, jolla on saatu lupaavia tuloksia erilaisten kriisien ja akuuttien ongelmien hoidossa. Tapaamiskertoja on yleensä noin kymmenestä kahteenkymmeneen ja lyhyterapialla on pyritään vaikuttamaan johonkin tiettyyn ongelmaan tai oireeseen. Lyhytterapialla hoidetaan tilanteita, jotka eivät ole vielä menneet liian hankaliksi tai kroonistuneet. Uskon, että tällä terapiamuodolla on tulevaisuudessa paljon kysyntää. No, se siitä teoriaosuudesta. Lyhytterapia olisi auttanut moneen yksittäiseen asiaan. Kuitenkin mitä enemmän puhuin, sitä enemmän kohde jolle puhuin, puhuin ja puhuin, tunnisti terapian tarpeeni. Mielen ongelmani eivät ole syntyneet hetkessä. Ne ovat peräisin lapsuudesta ja nuoruudesta ja näkyvät vahvasti käytöksessäni, ajattelutavassani, ihmissuhteissani ja ulkonäössäni. Minulle sopivin hoitomuoto onkin pitkäkestoinen psykoterapia ja tämän kuuleminenkin oli itsessään jo suunnaton helpotus. Aloittamisesta nyt puhumattakaan. Olen saanut niin valtavan määrän tietoa, oivalluksia ja ymmärrystä itsestäni jo nyt, vaikka tämä matka onkin vasta alussa. Tosiaan jo nyt elämästä löytyy taas värejä, vaikken masentunut ole ollutkaan. Terapiassa on parasta se, ettei kukaan anna valmiita vastauksia vaan auttaa oivaltamaan ja löytämään ne sinusta itsestäsi.

 

 

Olen onnekas, että minulla on mahdollisuus käydä yksityisellä puolella terapiassa. Julkiselle pääseminen tuntuu olevan hyvin hankalaa, korjatkaa jos olen väärässä, ja terapian taso sekä itselle sopivan terapeutin löytäminen aikamoista arpapeliä. Sitä saa, mitä sattuu saamaan. Aiemmin häpesin terapiaa ja siitä puhumista. Koin, että olen heikko, jos kerron meneväni tapaamaan terapeuttia. Nyt haluan normalisoida terapiaa, sen tarvetta ja murtaa tabuja ja ajatuksia sen ympäriltä. Haluaisin tehdä sinne menemisen jokaiselle helpoksi ja madaltaa kynnystä hakea apua. Väitän, että jos jokaiselle suomalaiselle kuuluisi vuosittain vaikka viisi terapiaistuntoa, maailma olisi paljon parempi paikka ja ihmissuhteet ja ihmiset paljon onnellisempia. Terapia on yksi aiheista, joiden ympärillä häpeä pyörii vahvasti. Historiassa hullut olivat hulluja, jotka teljettiin esimerkiksi saareen tai myöhemmin mielisairaalaan. Myöhemmin mielenterveysongelmat tunnistettiin, mutta nykyäänkin on vallalla ajattelutapa, joko olet hullu tai terve. Syöt lääkkeitä tai olet terve. Kahtiajako ei tunnu edelleenkään sallivan meitä väliinputoajia, jotka vaikeuttavat omaa tai läheistensä elämää ajatuksillaan tai käytöksellään, joka on yleensä peräisin esimerkiksi varhaislapsuudesta tai elämän traumaattisista kokemuksista. Väliinputoajata eivät tarvitse lääkkeitä, mutta he tarvitsevat ammattilaisen apua. Apua, ettei tilanne pahene. Että elämä olisi taas normaalia, iloista ja tulevaisuus näyttäisi valoisalta. Apu voi joskus löytyä kirjahyllystä tai läheisen ystävän sanoista. Usein paras apu on kuitenkin se terapia, joka vaatii vain sen ensimmäisen rohkean askeleen. Sen jälkeen se on yllättävänkin helppoa. Ja kuten mainitsinkin jo, mietin vain miksen aloittanut sitä jo kauan sitten. Terapiassa voi tulla välillä taukoja, mutta sen voi aloittaa aina uudelleen. Hyvä terapiasuhde voi kestää jopa läpi elämän jos siihen on mahdollisuus. Terapiaan mennäkseen ei tarvitse olla mielenterveysongelmia.

 

Ei ole luovuttamista hakea apua. Avun pyytäminen tarkoittaa sitä, ettei ole valmis luovuttamaan.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian