Ihan hyvä parisuhde? Ihan kiva työ? Ihan kiva kesäloma? Kuulostaako tutulta? Ihan hyvä on kuitenkin mielestäni aika surullinenkin vastaus esimerkiksi kysymykseen millaista duunia teet tai millaisessa parisuhteessa elät. Ihan hyvä tuntuu siltä, että nyt ollaan ikäänkuin alistuttu kohtaloon, tämä on ihan kivaa mutta parempaakin voisi olla. Miksei kuitenkaan ole? Kyse voi olla rohkeuden puutteesta tai siitä, ettemme tiedä miten tavoitella parempaa. Emme välttämättä edes tiedä vastausta siihen, mikä olisi parempaa. Sitä ihan mahtavaa.

Eihän kaikki ole tietenkään aina ruusuilla tanssimista ja täydellisyyttä hipovaa onnentunnetta, mutta jatkuvaan ihan kivaan tyytyminen voi pahimmillaan jopa estää näiden tunteiden näyttäytymisen elämässämme. Muutenkin tuntuu suorastaan kamalalta, että johonkin pitäisi tyytyä.

Olen itse sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi ja elämäni on yleensä joko superkivaa tai vaihtoehtoisesti ihan perseestä. On toki niitä ihan kivoja päiviäkin, ne ovat osa elämää. Mutta missään vaiheessa en tunne, että olisin vain tyytynyt johonkin. Ja voihan myös tasainen arki voi olla ihan mielettömän ihanaa ja olen ainakin itse oikein onnellinen rutiinien täyttämistä työpäivistäkin. Kuin myös niistä aamuun asti juhlituista kesäöistä. Ihan hyvän ja ihan kivan kokeminen onkin täysin riippuvaista yksilöstä.

Me teemme itse omasta elämästämme sellaista kuin se on. Huomautan nyt kuitenkin, että on tietenkin olemassa asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa – kun joku nyt kuitenkin hyökkää tästä minua vastaan jos en tätä itsestäänselvyyttä tuo esille. Mutta on myös kovin paljon sellaista, mihin voimme vaikuttaa. Valitsemme itse ystävämme ja puolisomme. He vaikuttavat elämäämme varmasti eniten. Samoin valitsemme yleensä itse myös työpaikkamme. Kaikilla aloilla se ei ole tietysti mahdollista, mutta aina voi yrittää vaihtaa ihan kivasta duunista ihan mahtavaan duuniin. En jaksa uskoa, että ihan kivaan työpaikkaan herää aamuisin mielellään kovinkaan pitkään ja ihan hyvään työhön ei ole yleensä kiva palata loman jälkeen. Ja mitä jos se ihan hyvä elämänkumppani olisikin maailman paras ja tekisi sinut onnelliseksi joka ikinen päivä?

Kannustankin jokaista teitä miettimään mikä omassa elämässänne on sitä ihan hyvää ja tekemään edes pieniä muutoksia sen eteen, että siitä osa-alueesta voisi tulla sitä ihan mahtavaa. Meillä kun on vain tämä yksi elämä ja sen kestosta emme koskaan tiedä. Elä täysillä ja nauti tästä, just nyt.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Olen liikkunut ahkerasti koko tämän kahden vuoden ajan äitinä ollessani. Vasta nyt olen hieman hidastanut tahtia, mutta liikunta on silti iso osa elämääni. Tosiaan, en pitänyt koskaan varsinaista äitiyslomaa vaan suoritin samalla opintojani loppuun ja tein niin paljon töitäkin kuin mahdollista. Ja liikuin. Aloitin vaunulenkit heti kotiin päästyäni ja reilun kuukauden kuluttua sektiosta juoksin ensimmäisen lenkin. Omaa kroppaa ja oloa kuunnellen, tietysti. Liikunta on ollut hektisessä pikkulapsiarjessa aivan välttämätön elinehto ja keino pitää ajatukset koossa ja mieli energisenä. Minulta on usein kysytty, mistä muka löydän aikaa liikkumiselle?

Kaikki, jotka minut tietävät, tietävät myös etten istu kokopäiväisesti kotona hoitamassa jotain ”vaimon” roolia. Tai itseasiassa, teen kyllä sitäkin – pidän huolta kodista, siivoan, järjestelen, laitan ruokaa, hoidan lasta ja kahta koiraa. Mutta käyn myös ihan kokopäiväisesti töissä. Kirjoitan blogia, näen ystäviä, perhettä, sukulaisia, hoidan asioita ja käyn kaupassa. Ja harrastan sitä liikuntaa. Oikeastaan voisin vaikka vannoa, että ilman liikuntaharrastuksiani, en edes pystyisi tehdä kaikkea tuota muuta. Ainakaan samoilla hyvillä fiiliksillä ja energiatasoilla.

Meillä jokaisella on ihan yhtä monta tuntia vuorokaudessa. Valitset itse, miten ne käytät. Olen jopa alkanut nukkua enemmän, joten siitäkään en saa enää pihistettyä ylimääräistä aikaa treenaamiselle. Ei minulla ole yhtään sen enempää tunteja käytettävänä liikunnalle, voisin väittää että niitä on jopa vähemmän kuin suurimmalla osalla ikäisistäni naisista. Liikunnalle on siis tehtävä aikaa. Karsittava jostain muusta. Juoksulenkille voi mennä joko todella aikaisin aamusta tai myöhään illalla, silloin kun lapsi voi olla isänsä kanssa. Jos on kotona, päiväuniaikaan voi tehdä kotitreenin. Mielikuvitusta se vaatii, mutta se ei ole mahdotonta. Puolen tunnin HIIT-treenin tekee helposti vaikka joka päivä niin halutessaan. Olen nyt kahtena iltana skipannut juoksulenkin, sillä veneellä istuskelu lämpimässä ilta-auringossa on vienyt voiton ihan 6-0.. Mutta nyt on kesä. Juosta voi joka päivä, venekausi on valitettavan lyhyt.

Tosiaan, aina ei ole mahdollisuutta lähteä liikkumaan juuri silloin kun se itselle olisi ihanteellisinta. Joskus voi olla pakko mennä aamulenkeille, vaikka ne eivät olisikaan se itselle sopivin juttu. Jos haluaa liikkua, sille löytyy varmasti aikaa lähes jokaisesta päivästä edes vähän. Jos motivaatiota löytyy tarpeeksi.

Aikaa pystyy muuten todella helposti pihistämään someajasta. Puoli tuntia itselle on todella lyhyt aika päivästä. Erityisesti kiireinen kotiäiti tulee tietysti saaneeksi myös paljon hyötyliikuntaa, jonka merkitystä ei sovi vähätellä. Jos treeniin ei ole aikaa, reipas siivous ajaa saman asian. Eikä se varmasti ole turhaa koskaan. Jos aika on kortilla, liikkumiset kannattaa suunnitella etukäteen ja laittaa vaikka kalenteriin. Toki näin kesällä ei mielestäni pidä liian orjallisesti noudattaa treeniaikatauluja vaan nauttia näistä ihanista päivistä. Nyt järjestetään paljon puistotreenejä aikaisista aamuista pitkälle iltaan, joten mikset sopisi treffejä ystävän kanssa vaikka ulkojoogatunnille? Työmatkat kannattaa mahdollisuuksien mukaan kävellä tai pyöräillä. Ja sää on ainoastaan pukeutumiskysymys niin kauan kun on vielä lämmintä!

Kun käytät aikaa hyvinvointisi ylläpitämiseksi vaikka sen puoli tuntia päivässä, saat monin verroin enemmän energiaa takaisin. Jaksat olla paljon tehokkaampi, saat enemmän aikaan ja ennenkaikkea hyvä fiilis säilyy läpi päivän. Eikä jokapäivä edes tarvitse, kolmekin treeniä viikossa on jo hyvä. Sille löytyy aikaa, kun vain sitä tekee.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Hyvä äiti elää lastaan varten. Joku voi nähdä parisuhteenkin edellytyksenä, että on elettävä kumppaniaan varten. Opiskelupaikka valitaan vanhempien toiveita ja odotuksia varten. Voi jeesus mä sanon. Aivan liian usein unohdamme itsemme.

Miksi ihmeessä suunnittelisit elämäsi ja tekosi sen mukaan, mitä joku toinen haluaa tai olettaa sinun tekevän? Saati miksi pukeutuisit miellyttääksesi muita? Sua varten toimii itseasiassa vain Mikko Harjun ihanan biisin sanoituksissa. Toista voi tukea silloin kun hän sitä tarvitsee, ei miellyttää silloin kun hän sitä haluaa. Epäitsekkyys ja toista varten eläminen ovat myös aivan eri asioita. Epäitsekäs ja empaattinen ihminen voi aivan hyvin elää vain itselleen.

Tietenkin hyvä äiti elää lastaan varten, mutta elämää on myös ilman lasta. Yksikään äiti ei ole (toivottavasti) lapsessaan kiinni vuorokauden ympäri vauva-aikaa lukuunottamatta, joten silloinkin olisi kovin hyvä elää ja ajatella myös itseään. Olet paljon muutakin kuin vain äiti tai puoliso. Olet ainutlaatuinen yksilö ja sinulla on vain yksi elämä. Tärkeintä on, että viihdyt itsesi kanssa, teet asioita joista juuri sinä pidät, pukeudut kuten itse haluat ja hakeudut alalle, jota rakastat. Mikään, mitä ei tee täydestä sydämestään, ei pidemmällä aikavälillä kestä, se vain syö energiaa ja sitä kautta positiivisuutta elämästämme.

Tiedän paljon naisia, jotka valitsevat esimerkiksi vaatteensa sen mukaan, mistä mies pitää. ”En mä voi käyttää mekkoja kun X ei tykkää.. Värjäsin tukan vaaleaksi kun X tykkää blondeista.. X sanoi et mulle ei sovi vaakaraita.” Jos nyt tunnistat itsesi, mene hitto äkkiä hänen luokseen vaakaraitamekkoisena brunettena jos sinusta siltä tuntuu. Elämä on aivan liian lyhyt muiden miellyttämiseen. Etenkin puolison miellyttäminen alkaa usein pienestä. Ensin puetaan asu, josta on kuultu kehuja, sitten kysytään joka kerta mielipidettä vaatteita valittaessa ja yhtäkkiä vaatekaappi onkin muuttunut puolison valitsemaksi vaatekaapiksi. Ai mikä oma tyyli? Nada.

Miellyttäminen on tiettyyn pisteeseen asti jopa suotavaa, se piste tulee vaan melko äkkiä. Olen omassa elämässäni oppinut, että miellyttäminen siihen asti on ok, kun se itsestä tuntuu miellyttävältä. Kun tuntuu, että haluaisit kuitenkin tehdä jotain toisin, tee. Sinun ei todellakaan tarvitse elää ketään muuta varten.

äitinä lapsesi on tietenkin sinulle tärkeintä, mutta se ei estä sinua elämästä omaa elämääsi. Tee asioita juuri niin kuin haluat. Hyvä äiti pitää lapsensa kuitenkin automaattisesti etusijalla, mutta näkee että omaa itseään ei saa unohtaa. Hyvä äiti on onnellinen itsensä kanssa. Sitä kautta onnellisuus heijastuu lapseenkin. älä jätä tyttöjen viini-iltaa väliin tai piukkaa mekkoa ostamatta vain siksi, koska eiväthän äidit tee niin. Jos oikeasti olet mieluummin itse kotona, ihanaa sekin. älä aina muiden olettamusten vaikuttaa päätöksiisi. Itsevarma nainen ja äiti on kauneinta mitä tiedän, ulkonäköön katsomatta.

Monet vanhemmat tiedostamattaan ohjailevat lapsiaan painostamalla tietylle alalle. Usein he lastensa kautta haluavat elää omia unelmiaan. Yllättävän monet ovat nuorena tehneet valintoja tulevaisuutensa suhteen sen mukaan, mitä vanhemmat ovat heiltä toivoneet. Jos kuulut heihin, mieti onko ratkaisusi juuri sitä, mitä haluat? Vai tekisitkö itse jotain muuta? Koskaan ei ole myöhäistä vaihtaa. Uudelle alalle hyppääminen voi tuntua mahdottomalta, mutta ainakin omiin työtehtäviin oman alan puitteissa voi pienillä muutoksilla vaikuttaa usein merkittävästi. Varsinkin työ on valtava osa elämäämme, sen olisi hyvä olla niin miellyttävää kuin mahdollista.

Toki pieniä kompromisseja on aina tehtävä. Olen itsekin katsonut formuloita sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan, syönyt tulista ruokaa ja nyökytellyt muka kiinnostuneena ymmärtäväni autojutuista. Kysynyt miehen mielipidettä juhlamekon väristä ja valinnut sen, mitä hän ehdotti. Okei, molemmat olivat hyviä omasta mielestäni.

Kuitenkin siinä vaiheessa kun eräs ex-mieheni sanoi, etten saisi lähteä tyttöjen kanssa ulos korkeissa ylipolvensaappaissani sillä näytin hänen mielestään huoralta, tulin seuraavana päivänä hänen luokseen samoilla saappailla ja kerroin lähteväni siitä suhteesta. Tervetuloa onnellisuus, niillä koroilla on sittemmin asteltu paljon parempiin paikkoihin.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian