Latasin sunnuntaina Instagram-tililleni kuvan itsestäni yöpuvussa. Instagram on minulle sellainen kevyen hömpän, ruokaohjeiden ja visuaalisen inspiraation kanava enkä analysoi tai mieti sitä kovinkaan tarkasti. Engagement ratea enemmän minua kiinnostaa vaikka se, kuinka kommunikoin siellä muiden käyttäjien kanssa.

 

No, latasin tämän yöpukukuvani josta pidin sen huolettoman sunnuntaimeiningin ansiosta ja olen ylpeä siitä että voin julkaista kuvan jossa näkyy sotkuinen tukka ja lattialle unohtuneet jouluvalot. No, kirjoitin kuvatekstiksi yöpukuun mätsäävän lauseen ”Create a life you can’t wait to wake up to.” Näin karkeasti suomennettuna Luo itsellesi elämä, jossa et malta odottaa heräämistä tai vaikka vähän fiksummin että Luo itsellesi elämä, josta et tarvitse lomaa. No palaute oli sitten kohtuullisen suoraa. Että helppohan minun on tällaista taas kirjoittaa kun selän takaa avautuu merimaisema ja voi vain keimailla vähissä vaatteissa ökytalossa. Harmitti, ihan suoraan jos sanon. Tuli olo, etten voi enää julkaista tällaista kuvaa tai kuvatekstiä, sillä vastaanotto on tuollainen. Ettei minulla olisi oikeutta kehottaa ketään luomaan elämästä sellaista, että siitä ei tarvitse sitä lomaa. Minulla on. Sinullakin on. Ja kaikkien pitäisi edes yrittää tehdä elämästään sellaista ettei siitä tarvitsisi lomaa ja varsinkin sellaista, ettei tulisi vahingossakaan laittaneeksi kenellekään noin ilkeää viestiä Instagramissa.

 

 

Olen nimittäin ollut aina sitä mieltä, että me teemme elämästämme sitä, mitä se on. On paljon asioita joihin emme pysty vaikuttamaan, mutta on paljon asioita joihin pystymme vaikuttamaan mutta emme vain saa sitä aikaiseksi. Toiset syyt ovat painavampia kuin toiset. Olen ihan valtavan onnekas, elämäni on ollut monta kertaa sellaista, etten ole kaivannut siitä minkäänlaista lomaa. Siihen eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet taloudelliset seikat. Kun uskalsin lähteä parisuhteesta jossa en voinut hyvin, itkin onnenkyyneleitä raahatessani isoa mattoa kympin ratikassa Kaisaniemestä Ullanlinnaan. Siitä huolimatta, että tasainen elämäni Espoossa omistusasunnossa ja taloudellinen varmuuteni oli keikahtanut kertaheitolla Ulliksen yksiöön ja opiskelijan kolmeen eri osa-aikaduuniin, olin onnellisempi kuin ikinä. Riitti aurinkoinen talvipäivä, uusi villamatto, illalla kaapissa odottava punaviini ja ystävä joka oli tulossa kylään.

 

Aikanaan perustaessani ensimmäisen yritykseni, olin ihan valtavan onnellinen. Olin vapaa, vapaa päättämään itsestäni ja työajoistani ja vaikka en tiennyt ollenkaan, saanko edes asiakkaita ja pystynkö maksamaan asumistani enää seuraavassa kuussa, olin siitä huolimatta aivan sairaan onnellinen. En halunnut tehdä mitään muuta. Minusta oli ihan hurjan ihanaa herätä aamulla töihin. On edelleenkin. Ja jos ei olisi, pitäisi tehdä jotain muuta. Pitää tehdä jotain muuta. Se on sinun ainoa elämäsi, muista se. Toista kertaa ei tule.

 

Elämä on liian lyhyt sen miettimiseen, kenellä on oikeus tehdä sitä ja tätä. Elämä on liian lyhyt varsinkin ilkeiden viestien lähettämiseen. Ja aivan liian lyhyt se on siihen, että eläisimme elämää, joka ei olisi meidän näköistä. En kannusta nyt lopettamaan päivätyötä ja säntäämään ulkomaille, tai miksei.. Mutta siitä nykyhetkestäkin saa ihanan ihan pienillä muutoksilla. Mieti mikä arjessa ärsyttää. Jos puhutaan pikkuasioista, niin kuin nyt puhutaan, mua ärsytti sotkuinen ja pölyinen pyykkihuone. Se ärsytti noin kolme ja puoli kuukautta. Kunnes joululomalla olin saanut jostain ihmeellisiä voimia ja yks kaks raivasin sen tyhjäksi, pesin, ostin pienen maton ja kauniit korit pesuaineille sekä toin pesukoneen päälle yläkerrasta huonetuoksun. Aloin viihtyä siellä. Arkiset pyykkihetket alkoivat tuntua ihanilta. Niitä oikein odotti. Kun arkeni suurin stressitekijä oli kiireiset aamut ja niiden mukanaan tuoma kiukku, oli pakko kohdata itsensä ja myöntää ongelma. Menen liian myöhään nukkumaan, en saa itseäni aikaisin ylös ja aamun ärsytyscocktail on valmis. Opettelin nukahtamaan aiemmin. Ta-daa! 

 

Kun taas elämässäni oli pielessä aivan väärä asuinpaikka, aivan väärä elämänkumppani ja minulle sopimaton työ, lähtivät vuodessa vaihtoon niistä joka ikinen. Tuo työ on muuten erään läheiseni mielestä paras duuni, mitä hän voi kuvitella. Varmasti exäni on myös jonkun toisen unelmamies (ehkä) ja haaveileehan moni asuvansa Espoossa. Niissä ei siis ole mitään pahaa, ei missään nimessä, mutta ne eivät olleet sitä mitä minä elämältäni halusin.

Kuinka ironista, että koko sen ajan kun elin sitä elämää josta joku toinen ei tarvitsisi lomaa, seinälläni oli teksti Carpe Diem. Voi kyllä. Carpe Diem.

 

Vaihda työpaikkaa. Uskalla erota. Muuta pieniä tapojasi. Tee se juttu, mitä et ole saanut aikaiseksi. Lopeta valittaminen. Kuvaa itseäsi vaikka sitten yöpuvussa sinne Instagramiin ja liitä sekaan ihan mitä tahansa ihania mietelauseita elämästä. Elämästä, joka on nyt. Sitä toista kertaa ei tosiaan tule.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

 

 


 

Vaikka meille pannukakku onkin useimmiten se ihana uunipellillä nopeasti valmistuva hillon ja sokerin kanssa nautittava herkku, ovat amerikkalaiset pancakesit ottaneet jalansijaa pannukakkuna Suomessakin. Letun ja meidän uunipannarin välimuoto mielletään viikonloppuherkuksi, jonka kanssa nautitaan suuret määrät sokeria kermavaahdon, nutellan ja hillon kanssa. Herkuttelu on ihanaa, mutta makeastakin voi nauttia ilman huonoa oloa tai valkoista sokeria.

 

Söin eilen Runebergin tortun niin helppohan se nyt on sanoa. Mutta se on totta. Runebergintortusta ei tullut hyvä olo, näistä tuli. Koska nyt on vasta lauantai, ota resepti talteen ja valmista sunnuntaibrunssille tai aamiaiselle terveelliset pannukakut.

 

 

TERVEELLISET PANNUKAKUT

kahdelle

 

1 hieman ylikypsä banaani

1 dl kauramaitoa tai muuta kasvipohjaista maitoa

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljajauhetta

Laita kaikki ainekset blenderiin ja sekoita huolellisesti kuohkeaksi massaksi. Jätä taikina tekeytymään noin 10 minuutiksi. Paista kookosöljyssä tai ”oikeassa” voissa pannulla parin minuutin ajan. Älä laita levyä ihan täysille tai pannukakkusi ovat äkkiä mustia. Eikä kukaan pidä mustista pannukakuista. Kun pinta näyttää lähes kuivalta, voit kääntää pannukakun ja paistaa sitä vielä hetken. Pannukakin väri kertoo oikean lämpötilan. Omalla liedelläni on vaihtoehdot 1-9 ja paistan ne kutosella tai seiskalla.

 

Tarjoile mustikoiden, luomumaapähkinävoin, kookoslastujen ja vaahterasiirapin kanssa.

       

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour

 

PS. RAVINTOVALMENNUKSET TÄÄLTÄ

 

Kun oikein kovasti stressaa, tunnen takareisien kiristyvän. Ne tuntuvat siltä, kuin maastavetotreenistä olisi puolitoista vuorokautta. Sen on sanottu olevan juuri se aika, kun lihakset ovat kipeimmillään lihaskuntotreenistä. Muistan muuten vieläkin, kun joskus ehkä 14-vuotiaana ensimmäisen kerran harkkojen jälkeen jalat olivat niin kipeät, että vessanpöntölle istuminenkin oli hirveää. Nykyään kai jotenkin masokistisesti nautin lihaskivuista, tiedänhän että treeni on mennyt perille. Stressikireys toki muistuttaa vähän mavepäivän jälkeistä olotilaa, mutta ero on silti hyvästä vertauksestani huolimatta ihan huomattava.

 

Kun stressi iskee takareisiin, huomaan hakeutuvani downward facing dogiin. Koska joogaan kotona yleensä aina englanninkielisten videoiden avulla, meni hetki hiffata että käännös on tosiaan alaspäin katsova koira. Tarve päästä tuohon asentoon tulee ihan itsestään. Aivot tuntuvat huutavan, että nyt äkkiä niille takareisille venytystä ja kevyttä liikettä samalla rauhassa hengittäen. Aivot tajuavat pyytää joogaa, sillä ne ovat huomanneet sen auttavan stressiin. Ehkä kehoni ensimmäinen keino pyytää joogaa on kiristää takareidet viulunkieliksi ja sitä kautta muistuttaa, että nyt Mirva tee jotain tälle onnettomalle kehonhuoltotilanteelle.

 

 

Lapsuuden ja nuoruuden cheerleading-harrastuksen ansiosta olen ollut aina melko liikkuva. Nyt kuitenkin kun fitness on vienyt mennessään ja painoja on nosteltu enemmän kuin koskaan, keho on todella kireä. Liikkuvuus kärsii voimaharjoittelusta ellei kehonhuoltoon panosta kunnolla. Myönnän, en ole panostanut. En kunnolla, enkä oikeastaan ollenkaan. Lapissa rullailin jalkoja ehkä kahdesti kyytiä odotellessa ja syksyllä kävin jopa kaksi kertaa hierojalla. Ei näin. 

 

Onneksi on äiti. Äiti, joka antoi joululahjaksi joogaa. Kiitos äiti. Siinä missä ennen kävin hyvin usein puolentoistatunnin joogatunneilla, oli jooga jäänyt pitkäksi aikaa vain kotiin. Ja kotonahan on kaksikymmentä muuta asiaa ennen sitä joogaa. Vielä vuosi sitten joogasin kotona aamuisin ihan säännöllisesti. Ja kun sitten hullaannuin voimaharjoittelusta, iski korona ja vaikka luulisi että korona-aikana on oikeasti aikaa joogata kotona, huomasin että joogaan kotona ehkä kerran (kahdessa) kuussa jos niitä aamuisia alaspäinkatsoviakoiria stressireisien hoitoon ei lasketa.

 

No, eilen lähdin kuitenkin joogaan. Varasin tunnin ja sain siskon mukaan. Roosa ei ole oikea siskoni, mutta koska minulla ei ole koskaan ollut siskoa eikä Roosallakaan ole ja olemme käytännössä olleet muutaman vuoden ajan sukua, hänestä tuli heti se sisko, joka minulta puuttui. Kävimme yhdessä rauhallisella hot jooga-tunnilla, joka oli aivan muuta kuin aiemmat joogakokemukseni. Olen pitänyt jokaisesta joogatunnista jolla olen ollut. Siitä 1h50min tulikuumasta bikramistakin, siis heti sen jälkeen kun se päättyi. Yleensä suosin tunteja, joissa saa oikeasti tehdä töitä, sillä haluan joogan olevan myös treeni.

 

Anteeksi, halusin. Kun löysin fitnessharrastuksestani tavoitteellisuuden tarpeeni täyttäjän, kaikki muu urheilu on maistunut tuhat kertaa paremmalta kuin koskaan ennen. Ylitän itseni ja rikon ennätykseni salilla, muualla ei enää tarvitse. Kun tavoitteet poistuivat enkä ajattele enää jokaista imurointia, joogaa tai kävelymatkaa kopiohuoneeseen liikuntasuorituksena, löydän niistä jotain enemmän kuin ennen. Minä olen ihminen joka tarvitsee haasteita ja tavoitteita ja suorituksia, mutta olen nyt tietoisesti rajannut ne kuntosalille ja työpaikalle.

 

 

Ohjattu joogatunti oli ihana. Lempeä, ajantajun kadottava, innostava ja kehoa huoltava. Hämmästyin, kuinka nopeasti se päättyi. Varasin heti uuden. Joogasalissa pääni tyhjeni tehokkaasti muusta maailmasta. Ei tarvinnut välittää miltä näytti, miltä kuulosti tai miten syvällä jaksoi asanassa olla. Kun olin koko viikon painiskellut stressin, muuttuneiden suunnitelmien ja ärsytyksen kanssa, joogatunnin jälkeen moni palanen loksahti kohdalleen. Siinä missä eilen räyhäsin vielä lounaalla fenkolista (nyt kuulostaa jo tyhmältä mutta se oli iso fenkolijuttu se..) jotain tuntui muuttuneen yhdessä joogatunnissa.

 

En ollut uskoa silmiäni – tänään eräs mieshenkilö päätti sitten ajaa autoni peiliä päin joka tietysti hajosi –  kun totesin hymyillen siinä kadulla tapahtuneen jälkeen, et ”no onneks se oli vaan peili, sen saa kyllä korjattua”. Minä, joka eilen räyhäsin fenkolista lounasravintolassa ja työmatkalla haukuin vielä miesparan puhelimessa siitä syystä ettei auton bluetooth yhdistänyt audioon vaan pelkkään puhelimeen. Jooga vaikutti muutenkin kuin tukkimalla nenäni. Ei koronaa, vain kuona-aineiden liikkeellelähdöstä aiheutuva reaktio.

 

Koko se viikon ärtymys oli tiessään. Tilalla on rauha. Keho tuntuu olevan oikealla paikallaan, paha energia purkautuu pois, eikä jää mieleen ärsyttämään ja keräämään sitä möykkyä, joka sitten pikkuasiasta purkautuu aivan väärään kohteeseen. Että varaa se joogatunti. Juuri silloin, kun kalenterissa tuntuu olevan vähiten tilaa sille. Muistutan vielä kerran, varaa se joogatunti. Saat jotain joogaa suurempaa.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on paljon enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Monipuoliset ruokaohjeet inspiroivat jatkamaan jatkossakin terveellistä ja kevyttä elämää.