Takaisin kotiin. Takaisin Helsinkiin. Takaisin töihin. Takaisin kiireeseen. Takaisin treeneihin. Takaisin arkeen. Ensimmäinen ajatus oli luonnollisesti en halua(!!) koska kesä oli aivan ihana. Niin ihana, ettei näin ihanaa kesää ole vielä ollutkaan. Kahden paskan vuoden jälkeen koen itsekin jo ansainneeni sen. Koska yksikään kesä ei jatku ikuisesti ja olen tätä siirtymistä Helsinkiin tehnyt mielessäni jo pitkään, meni se suhteellisen kivuttomasti. Vielä kun joku purkaisi kaikki ne olohuoneen lattialla lojuvat kassit.

 

Arki alkoi, mutta eihän kesä vielä ole ohi. Me suomalaiset saamme viettää puoli vuotta talvitakissa, joten elokuun kutsuminen syksyksi on ehdoton ei. Meillä on kaksitoista kuukautta ja neljä vuodenaikaa, joten kolme jokaista. Kesä-, heinä-, elokuu kuuluvat kesään ja nyt eletään loppukesää, joten pitäkää syksyintoilijat vielä kuukauden verran mölyt mahassanne. Sandaalit ja paljaat sääret ovat täällä vielä kolme viikkoa.

 

 

Toukokuussa katselin Hangossa pesiviä lintuja. Ilma oli vielä viileää, mutta siinä oli odottava sävy. Pian pieni kylpyläkaupunki täyttyisi kesäturisteista, kesähankolaisista ja aurinko herättäisi kaiken eloon. Kesäkuussa pienet poikaset opettelivat kävelemään, vaappuivat pörröisinä emonsa perässä veteen. Katselin ihastuneena emojen hoivaamia poikasia ja samalla kauhistelin, kuinka haurasta elämä alussa on.

 

Eilen kävelin koirien kanssa kallioilla ennen lähtöä. Pienet pörröiset poikaset olivat kasvaneet jo vahvoiksi nuoriksi linnuiksi. Tuplanneet, elleivät triplanneet kokonsa ja vähintään tuhatkertaistaneet itsevarmuutensa ja rohkeutensa. Ne seurasivat emoaan etäältä, hyppäsivät ketterästi uimaan ja aivan kuten mekin, suuntasivat nokkansa Hangosta pois päin. Haikeana näin kesäkotini jäävän taakse, mutta samalla tiesin että palaan taas aina uudelleen ja uudelleen.

 

Kuin nuo pienet linnunpoikasetkin. Käyvät välillä muualla, tulevat taas takaisin. Tällaisen kesän aikana, jonka viettää kaukana siitä varsinaisesta kodista ja arjesta, kasvaa ihmisenä suunnilleen saman verran kuin nuo linnunpoikasetkin. Joku ehkä tuplaa kokonsa, joku rohkeutensa ja itsevarmuutensa. Olen tästä Hangossa vietetystä kesästä niin kiitollinen. Kotona päivät eivät olisi olleet yhtä seikkailua. En olisi koskaan tavannut niin paljon ihmisiä, en olisi koskaan kuullut niin paljon tarinoita, enkä olisi koskaan osannut nauttia hetkistä sillä tavalla kuin kesäkodissani.

 

Jo tämänkin takia toivon maailman aukeavan. Kotona ei kasva, tai jos kasvaakin, niin ainakin jää vähän pienemmäksi.

 

 

Minä en kuulu heihin, jotka fiilistelevät elokuussa villakangastakkeja ja odottavat (edes salaa) pipokelejä. Mutta en nyt pidä kynsin hampain kiinni kesästäkään. Vähitellen irrotan otteen, mutta vielä tilaan rosééta terassilla jos kelejä vain riittää ja pukeudun mekkoihin ja sandaaleihin ainakin kuun loppuun asti. Herättelen somekanaviani henkiin Hankokuplan jäljiltä ja haluan täällä fiilistellä vielä loppukesää. Sillä nyt jos koskaan on mainio aika alkaa huolehtia itsestään. Pitää huolta kauneudesta hoitaen kesän ehkä kaltoin kohtelemaa ihoa. Laittaa auringonpolttamiin hiuksiin uutta sävyä, alkaa taas meikata ihoa arkena. Kuoria kesämuistot iholta, mutta painaa ne mieleen sitäkin tiukemmin.

 

Loppukesällä poimitaan auringonkukkia, fiilistellään pitkiä mekkoja ja stadin ravintoloita, mutta ennen kaikkea, palataan kiinni rakkaisiin rutiineihin. Treenikassi on pakattu ja joogamatto pesty. Henkisellä tasolla olen vahvempi kuin koskaan, fyysiset maksimit odottavat nostajaansa sitten syksyllä. Tiesin motivaation kasvavan rennon kesän jälkeen, mutta en arvannut, että ihan tällä tavalla. Kun kesä lopulta vaihtuu syksyyn, on arkeenkin taas tottunut ja se alkaa sujua omalla painollaan.

 

Ainakin, jos on siirtynyt sopeutua siihen kevyesti, sandaalit jalassa. Tai vielä parempaa, kokonaan ilman.

 

 

Kippistelkäämme siis vielä roséélla, syyskuu on jo punaviinin kuu. Ja ehkä vähän palautusjuomien, detoxsmoothieiden ja sitruunavedenkin kuu.

Tästä se taas lähtee. Onpa muuten ihanaa kirjoittaa, että palataan huomenna.

PS. Arjen aloituksen kunniaksi KAIKKI ravintovalmennukset (verkossa) ovat -30% alessa tämän viikon! Nappaa omasi NYT täältä!


 

En vähättele kun sanon, että elämääni eniten vaikuttaneet tekijät ovat olleet (luonnollisesti) puolisoni tapaaminen, äidiksi tuleminen sekä kokemani suuret menetykset, mutta näiden lisäksi niinkin yksinkertainen perusasia kuten oikeanlainen ravinto. Ruokavalioasioiden perehtyminen, minulle sopivan ruokavalion (ja muun muassa -rytmin) löytäminen ja ravinnon vaikutukset terveyteeni ja jaksamiseeni ovat olleet käänteentekeviä.

 

Ei ole lainkaan sama mitä syö, mutta jokaiselle meille on oma sopiva tapa syödä. Stressitön ruokavalio on tietysti paras ruokavalio, mutta silti olisi uhrattava ajatus jos toinenkin sille, mitä keholle kannattaisi antaa jotta se voisi mahdollisimman hyvin. Ja senhän tiedämme kaikki, kun keho voi hyvin, mielikin voi paremmin.

 

 

Opiskelin ravintovalmentajaksi, sillä halusin oppia itse ravitsemuksesta, mutta auttaa myös muita. Uskon tieteeseen, mutta senkin ohella painotan aina oman kehon kuuntelua. Jos ravitsemustieteeseen nojaavat suositukset eivät tunnu sopivan sinulle, miksi noudattaisit niitä orjallisesti? Tiedän monia, jotka ovat saaneet upeita painonpudotustuloksia ketoosidieetillä jota ravitsemustiede ei lähtökohtaisesti suosittele, mutta myös monia, joille se ei lainkaan sovi.

 

Tein kaikki verkkovalmennukseni kuitenkin täysin tieteeseen pohjautuen. Siten ne sopivat suurimmalle osalle ihan tutkitusti eivätkä johda ketään harhaan ruokavalioasioiden loputtomassa viidakossa. Kesän jälkeen ravintoasiat alkavat taas kiinnostaa, ehkä joku lähtee ensimmäistä kertaa mukaan kokeilemaan miten kannattaisi syödä, jotta voisi mahdollisimman hyvin ja saisi monipuolisesti ravintoaineita ja ehkä pudottaisi halutessaan muutaman kilon painoakin.

aaaaand The Ad: Löydät omat valmennukseni täältä. Suosituin kombo painonpudotukseen on ehdottomasti 14 Days Detox + Summer Shape, ja pysyvää, uutta elämäntapaa hakevalle taas New Life.

 

 

Oma kesäni on mennyt oikeastaan täysin ajattelematta ruokaa tai ravintoasioita. En ole potenut minkäänlaista stressiä ensimmäisestäkään suupalasta, mutta en ole syönyt juuri ollenkaan esimerkiksi sokeria tai muuta makeaa. Olen tilannut ravintolassa suurimmaksi osaksi kalaa tai salaatteja, omat kokkailut ovat olleet lähinnä aamiaisia ja smoothieita. Toisaalta taas viiniä, kokista, pastaa ja jopa pizzaakin on mennyt kurkusta alas ihan kiitettäviä määriä. Koska loin pohjan hyvälle ololle ja terveelliselle ruokavaliolle syksyn ja talven aikana, kesällä paino on kaikesta epäsäännöllisyydestä ja poikkeuksista huolimatta pysynyt samana, itseasiassa jopa laskenut kun en ole treenannut lainkaan salilla.

 

 

Ja niin tullaan toiseen hyvin merkittävään tekijään tässä hyvinvointiskenessä. Oli kyseessä sitten fyysinen kunto tai ruokavalioasiat, sen toimivan pohjan rakentamisella on iso merkitys. Kun siitä sitten ajoittain lipsuu, ei menetäkään otetta hyvästä elämästä. Päinvastoin, nauttii hetken rentoilusta mutta voi samalla jatkuvasti hyvin. Ennen stressasin aina lomilla niin ikään vääränlaisesta syömisestä. Nyt kun tiedän perusasioiden olevan kunnossa ja normaalin ruokavalioni olevan arkisin melko tarkka ja monipuolinen, eivät lipsumiset tai päin honkia koostetut ateriat tunnu missään.

 

Ajattelemisen, ja heti sen jälkeen toiminnan, arvoinen asia. Kun syksyllä aloittaa, ensi kesään mennessä on kehittänyt itselleen pysyvän uuden elämäntavan.

 

Ei yksikään treeni, lepoloma, hieronta, meditaatio tai rentoutusharjoitus vaikuta lopulta niin kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin kuin ravinto. Pidä huolta itsestäsi <3

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

 

 


 

Lähdin Hankoon kauluksellisessa kreppipaidassa ja siisteissä boucleshortseissa. Reilun viikon verran jaksoin föönata hiukset pyöröharjalla, käyttää rannekelloa ja pukeutua juhlailtoina Zimmermanniin. Kausi vaihtui. En jaksanut enää välittää milloin olen harjannut hiukset, pessyt vaatteitani tai käyttänyt laiturilla kenkiä. Saatoin hypätä juoksulenkillä mereen uimaan ja sen jälkeen suihkuttaa sinilevävedet pois itsestäni puutarhaletkulla. Kesäkausi. Ajattelen olevani onnellisimmillani siellä, missä horisontti näkyy, kalliot ovat lämpimiä ja lokit kirkuvat hyvät huomenet. En tarvitse kuin kylmän kaljan (rosée ok), juttuseuraa ja pitkiä lenkkejä.

 

Syksyn tullessa on taas keksittävä, millaista laukkua on käyttänyt ennen siirtymistä ruokakaupan kestokassien kauteen. Kontrasti kahvinväristen kasvojen ja auringossa valkoiseksi palaneen hiuskarvan välissä on niin huvittava, että alkaa vähitellen siirtyä mielellään kohti meikkipussia. Arvet ja ruvet säärissä eivät enää tunnu kuuluvan asiaan, vaan muistuttavat lähinnä huolettomuudesta huolimattomuudesta helteisinä kesäiltoina. Se, että lapsi lapset tippuvat mereen on yhtäkkiä aivan kamalaa, kun keskikesällä se vain nauratti. Kuului asiaan, silloin.

 

 

Tänä kesänä en ole kaivannut sekuntiakaan ulkomaille. Oikeastaan olen pikemminkin ihmetellyt, miksi olen koskaan halunnut matkustaa kesällä ulkomaille. Ehkä aiempina kesinä säät ovat olleet huonoja tai olen viettänyt enemmän aikaa Helsingissä. Kesällä en nimittäin pidä lainkaan Helsingistä. Tällä hetkellä olen pari päivää kotona ja toimistolla tekemässä töitä, mutta haaveilen kokoajan pääseväni pian takaisin Hankoon. Kunhan saan Kaivarin lainaa vähän lyhennettyä, ostan Hangosta itselleni toisen kodin. Tämä tosin poikkeaa tästä kausiajattelustani, sinne tahdon kaikkien ihmettelyistä huolimatta kesän jälkeenkin. Syksyllä, talvella ja keväälläkin. Ja just sen takia, ettei siellä ole mitään.

 

Talvella haluan asua ulkomailla. Rakastan Lappia ja hullaannun luonnosta ja hiihtämisestä, mutta toivon aina, että saisin asua arkipäiväni auringossa. Haluan muuttaa milloin minnekin ja välillä pyörittelen itsellenikin silmiä. Innostuu tänään yhdestä, huomenna toisesta. Ennen ajattelin, etten vain sopeudu minnekään ja olen onneton tuuliviiri, joka ei oikein tiedä mitä haluaa. Nykyään ajattelen, että on ihan suunnaton rikkaus vielä kolmekymppisenäkin innostua tänään yhdestä, huomenna toisesta. Ymmärtää elämän kausia ja sitä, että maailman paras paikka on luultavasti heinäkuussa eri, kuin helmikuussa. Jos heinäkuussa viihtyy ilman meikkiä ja kenkiä, voi kesäkuussa ihan yhtä lailla föönata hiuksia pyöröharjalla ja ostaa vähän turhan kalliita sandaaleja.

 

Kun aloin ymmärtää ja hyväksyä elämän erilaisia kausia, huomasin että elämä pysyy itseasiassa yllättävän samanlaisena kaikista kausivaihteluista huolimatta. Ei tarvitsekaan muuttaa itseään ja hiusväriään ihan jatkuvasti. Sitä alkaa taas googlata lentoja, ostaa huultenrajauskyniä ja selata muotilehtiä. Toukokuun Vogue on edelleen avaamatta, mutta ehkä jätän sen itselleni muistoksi tästä kesästä. Lehti, jota en koskaan ehtinyt avata, sillä oli kiire elää. Tänä kesänä muotiani ovat muutenkin olleet mahdollisimman vähät vaatteet ja ne ruokakaupan kestokassit.

Mennään niillä vielä hetki. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ