Ahdistun talousuutisista tällä hetkellä jotenkin ihan erityisesti. Ne huolettavat välillä jopa tehohoitopaikkojen puutettakin enemmän. Tällaiseen taloustilanteeseen ei ole voinut varautua yksikään yrittäjä. Ei kenellekään tule mieleen, että koko maa voidaan käytännössä sulkea ja omaa yritystä ei ole mahdollista pitää auki vaikka asiakkaita muuten riittäisikin. Konkursseja tulee väistämättä, ja niiden mukana myös paljon muita vakavia ongelmia. Konkurssi ei kaada pelkästään yritystä. Se voi kaataa koko perheen ja sen vaikutukset voivat näkyä vielä useiden sukupolvien ajan kasvatuksessa ja käytöksessä. Pahimmillaan se maksaa ihmishenkiä.

   

 

 

Tiedän mitä se on. En toivo kenellekään samaa. Kun lapsuudenkotisi ja muistosi myydään pakkohuutokaupassa, jää kaupasta käteen vain ikuiset arvet ja epäusko. Kun samaan syssyyn menettää vielä toisen perheensä, ei yhtäkkiä enää ihan pikkuasioista hetkahdakaan. Minä ja veljeni, me selvisimme, mutta en koskaan lakkaa miettimästä, millaista elämä olisi jos emme olisi näitä vaikeuksia kohdanneet. Ne tekivät minusta vahvan, lopulta myös rohkean hetkessä eläjän, mutta varovaisuus, huoli ja heikkous ovat ikuisesti osa minua.

 

Mutta siitäkin selviää. Siihen tarvitaan vain apua ja siksi on nyt niin äärimmäisen tärkeää, ettei kukaan jäisi yksin. En halua yhdellekään lapselle tai nuorelle sitä tilannetta, missä olen itse ollut. En kyllä aikuisellekaan, en voi edes kuvitella miltä se silloin tuntuisi.

 

 

 

Oma tilanteeni on tällä hetkellä hyvä, olen siitä niin kiitollinen joka ikinen päivä, ettei sanat riitä. Olen myös valtavan kiitollinen kaikkien niiden sukulaisten ja ystävien puolesta, joiden työpaikka on turvattu tai yritystoiminta ei ole kokenut koronan takia takaiskuja. Se ei todellakaan ole nyt itsestäänselvää. Yritän pohtia, miten voisin itse auttaa? Jos tiedät hyviä keinoja auttaa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jaa ne nyt kommenttiboksissa. Pienyrittäjiä voi tukea lahjakorteilla, ravintoloita tilaamalla kotiin ruokaa, taloudellisista vaikeuksista kärsiville perheille voi lähettää ruokakassin www.venner.fi mutta mitä muuta? Kullanarvoisille vinkeille on nyt suuri tarve. Jaa kaikki ideasi, mitä ikinä keksitkin. Toteutetaan niitä yhdessä.

 

 

Tämä on opettavaista aikaa tulevaisuuden kannalta. Uskon, että varautumista pahimpaan mietitään nyt joka ikisessä yrityksessä. Koskaan ei tiedä. Tilanteessa on myös voittajia, mutta niitä häviäjiä aivan liikaa. Siksi nyt on todella tärkeää tukea heitä, jotka ovat vaarassa romahtaa. Kaikilla on ahdistusta ja huolta, mutta nyt on nostettava katse hetkeksi sieltä omasta ahdingosta ylös ja tarjottava apuaan. Itse meinaan ainakin tukea nyt pienyrittäjiä varaamalla heidän palvelujaan etukäteen lähitulevaisuudelle ja voisin ostaa niitä lahjakorttejakin. Aion hyödyntää myös somekanaviani markkinointitarkoituksissa niin paljon kuin pystyn, hyötymättä siitä tietysti itse millään tavalla taloudellisesti. Autan mielelläni myös erilaisten hakemusten teossa, asioin paljon virastojen kanssa joten siitä on paljon kokemusta. Jos vain tarvitset apua, pyydä ♥

 

Lopulta mistään ei tule myöskään niin hyvä olo kuin muiden auttamisesta. Empatiaakin voi opetella, ja joskus elämä opettaa sitä kantapään kautta. Epäitsekkyys on nyt suuri hyve, vaikka omat pelot ja huolet voivat tuntuakin kohtuuttoman suurilta. Sen oman elämän voi laittaa hetkeksi tauolle, nyt on siihen hyvä syy.

 

 

If you can’t feed one hundred people, then feed just one.

 

No one has ever become poor by giving.

 

It takes grace to remain kind in cruel situations.

 

Always help someone. You might be the only one that does.

 

We rise by lifting others.

 

You are not a true success unless you are helping others be successful.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Olen kirjoittanut vajaa vuosi sitten loppukesästä jonkin ylimalkaisen tekstin loppuunpalamisesta. Siinäkin korostanut vain sitä, kuinka minä vain olen suorittaja, introvertti ja tarvitsen siistin ja rauhallisen ympäristön vaikka sitten pienen väsymyksen kustannuksella. Loppuunpalaminen oli tapahtunut jo silloin, en vain tunnistanut sitä itse. Kirjoitan tätä postausta vasta nyt juuri siksi, että nyt tiedän tuon olevan ohi ja tunnistan kuinka eri tavalla asiat ovat nyt. Olen kaikin puolin eri ihminen.

 

Opiskeluaikoina kävin koulussa ja tein sen ohella noin 30 tuntia viikossa töitä. Välillä kahtakin eri työtä. Olin stressaantunut, mutta eri tavalla. Silloin kesäloman alkaessa olo oli hetken aikaa tyhjä, mutta helpottunut. Muistan kun tein loman alkaessa suursiivouksen ja aloin nauttia kesästä. Se oli normaalia. Vastaavasti taas viime vuonna tähän aikaan olin vain ahdistunut. Kotiin oli tulossa keittiöremontti, ahdisti. Kolmen viikon venereissu aurinkoisessa saaristossa kuulostaa monen korvaan unelmien täyttymykseltä, täydelliseltä tavalta viettää kesälomaa, mua sekin ahdisti. Olin jatkuvasti huonolla tuulella, stressasin ihan älyttömistä asioista ja halusin olla vain kotona. Kroppa oli fyysisestikin stressaantunut ja olinkin tietämättäni hankkinut itselleni vakavan ylirasitustilan. Suorittamiseni ylettyi jokaiseen elämän osa-alueeseen enkä osannut nauttia enää mistään. Joka ikinen loma ja reissu tuntui vain aiheuttavan lisää stressiä, kannattaako sinne sitten edes lähteä?

 

Kärsin suorittajan kirouksesta, mun oli pakko olla tekemässä kokoajan jotain tai tunsin itseni laiskaksi ja saamattomaksi. Tämähän näkyy sitten jokaisella elämän osa-alueella, kaikkeen ei yksinkertaisesti voi panostaa täysillä. On pakko sanoa ei, on pakko joskus tuottaa se paha mieli muillekin kuin itselleen. Ei yksikään työ, ei yksikään maine eikä kunnia, ole sen arvoista, että hukkaat itsesi ja ilon elämästäsi. Kun stressiä ja ahdistusta pakenee vielä kovatehoiseen liikuntaan, joka sekin lisää kehon stressitilaa kun ei huolehdi riittävästä palautumisesta, keho ja mieli ovat molemmat todella sekaisin. En halunnut olla se lapselleen huutava ja kiukutteleva äiti, mutta se mä olin.

 

 

Vuoden aikana on moni asia muuttunut. Olen itsekkäästi käyttänyt paljon aikaa itseeni ja omaan hyvinvointiini. Ajatellut itseäni ehkä enemmän kuin koskaan. Avannut mieleni solmuja, rauhoittunut ja tehnyt paljon pieniä muutoksia elämässäni. Olen löytänyt taas ilon elämästä, saanut itseni takaisin. Löytänyt vähän taas sitä kadonnutta no edes sinnepäin -asennetta, ja alkanut jopa odottaa taas lomia. Parin viime vuoden aikana olen tavallaan kammonnut niitä, sillä silloin on ollut aikaa kohdata itsensä ja ajatuksensa. Arkeen kun ne piiloutuvat aika kätevästi. Yhtäkkiä löydänkin aikaa tehdä itse ruokaa, leipoakin. Turhat kotityöt jäävät yhä useammin tekemättä, enkä koe niistä ahdistusta. Tähän väliin haluankin sanoa, että siinä vaiheessa kun viikkaamattomat pyykit ja tiskivuori tuntuvat ylitsepääsemättömän pahalta asialta sietää, on jokin hullusti. 

 

Vaikka tällä hetkellä stressiä ja huolta on jopa enemmän kuin vaikka silloin vuosi sitten, pystyn käsittelemään niitä eri tavalla ja se taakka tuntuu paljon kevyemmältä kantaa. Loppuunpalaminen on vaikea tunnistaa, joten se pääsee salakavalasti kehittymään pitkällekin ennen totaaliuupumusta. Moni hakee apua vasta, kun ei pääse sängystä ylös eikä suoriudu päivittäisistä askareista. Silloin tilanne on jo paha. Itse hakeudun fyysisten oireiden takia lääkäriin ja vasta kun sain kuulla lääkäriltä, että olen pahasti ylirasittunut, tajusin sen itse. Onneksi ei voi kuin arvailla, mitä olisi voinut tapahtua jos tilanne olisi jatkunut pidempään.

 

 

Toipuminen ja uudenlaisen elämäntavan omaksuminen oli kaikkien silloisten terveysongelmien takia hidasta. Toisaalta niin se taitaa muutenkin olla. Vasta jälkikäteen tajuaa kuinka väsynyt sitä olikaan. Siksi kannattaakin kiinnittää huomiota niin omaan, kuin läheistenkin hyvinvointiin ja jaksamiseen. Etenkin stressaavat suorittajat uupuvat nykyään niin helposti, että sitä voi alkaa pitää jo kansantautina. Jos olet itse kärsinyt uupumuksesta tai loppuunpalamisesta, kerro kommenttiboksissa kokemuksistasi ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


Raha, säästäminen ja sijoittaminen on noussut osaksi blogimaailmaa ja toiset blogit pyörivätkin pelkästään rahapuheen ympärillä. Mulle itselleni raha ja rahankäyttö on asioita, joissa haluan olla hyvä, mutta en halua tehdä asioista liian hankalia. Oikeasti voin sanoa ihan rehellisesti ettei mulla ole edes yhtään ylimääräistä aikaa tällä hetkellä perehtyä esimerkiksi sijoittamiseen. Mun mies antaa mulle yleensä parhaimmat rahan käyttö-, ja sijoitusvinkit ja se riittää tällä hetkellä. Kaikki lapsemme rahat sijoitetaan säännöllisesti, mutta sen tekevät oman alansa ammattilaiset. Koska voin kuitenkin sanoa olevani hyvä säästämään rahaa, halusin jakaa muutamia omia säästövinkkejäni ihan taviksille – eli just teille, ketkä voitte rehellisesti sanoa olevanne sopivasti pihalla kaikesta sijoittamiseen liittyvästä. Tottakai nuo ovat asioita, joita on hyväkin opetella, mutta ihan perusjutuista kannattaa aloittaa, että on sitten jotain mitä joskus tulevaisuudessa sijoittaa. On nimittäin vähän hassua, että sijoittaminen on nyt niin iso trendi ja kaikki haluavat lähteä siihen, mutta samaan aikaan eletään luottokortilla ja valitetaan, kun rahaa ei ole. Jos haluaa sijoittaa, sitä kannattaa ensin siis vähän säästää. Viidelläkympillä kun ei tuskin tule miljoonia tilille.

Oma tavoitteeni rahan säästämisessä on se, etten joudu liikaa tinkimään mukavasta elämästä. Kuitenkin saan hirveän morkkiksen jos käytän liikaa rahaa tai en laita siivua palkastani säästöön. Siispä jonkun verran tulee toki tingittyä, sillä ensimmäinen asia jonka palkkapäivänä teen, on rahan laittaminen säästöön. Suosittelen siis vähintään kahta eri pankkitiliä. Loput rahat ovatkin sitten elämiseen ja kaikkeen ”turhaan”. Valitse siis maksimisumma, jonka laitat palkasta tilille ja pysy siinä. Ole siis oikeasti tiukka itsellesi ja ajattele, että tuo säästöön laitettu summa on ikään kuin joku maksettu lasku. Ethän sitäkään ole kinuamassa takaisin. Toisiin isoihin hankintoihin siirrän rahaa säästötililtä, mutta harvoin. Mulla on myös ikään kuin minimisumma, joka säästötililläkin on aina oltava. Se helpottaa sen pitämistä tasapainossa.

Älä käytä luottokorttia. En itse haluaisi edes omistaa luottokorttia, mutta se on ikään kuin pakollinen ihmiselle, joka matkustaa ja shoppailee paljon. Lennot, hotellit ja nettikauppaostokset on aina turvallisinta maksaa luottokortilla. Pyrin maksamaan kortin luoton kuitenkin aina heti pois, usein jo samana päivänä.

Kun ostat, myy jotain. Noudatan tätä yleensä vaatteiden ja asusteiden kanssa. Yksi uusi kotiin, yksi vanha myyntiin. Zadaa on mun suosikkitapa myydä vaatteita, asusteita ja kosmetiikkaa. Samalla kierrätät ja pidät vaatekaapin siistinä. Win-win.

Luovu ripsipidennyksistä, rakennekynsistä ja valitse hiusväri, joka on helppo ylläpitää ilman värjäystä kolmen viikon välein. Säännölliseen kauneudenhoitoon uppoaa valtavasti rahaa.

Palauta, jos yhtään tuntuu siltä. Älä siis irrota tuotteiden hintalappuja tai avaa pakkauksia jos et ole aivan 100% varma, onko se uusi suuri suosikkisi. Säilytä kuitit. Näin vältyt hutiostoksilta ja vaikka ostaisitkin hudin, saat sen palautettua ja rahasi takaisin.

Osta laadukasta. Tämä ei tarkoita kuitenkaan aina edes kallista. Perehdy materiaaleihin, suosi ajattomia klassikkomalleja äläkä laita tolkuttomasti rahaa hetken trendeihin. Jos joku tämän hetken ykkösjuttu tuntuu siltä, että se on pakko saada, osta se edullisena versiona ketjuliikkeistä. Ajattomiin vaatekappaleisiin sen sijaan kannattaa panostaa, pienellä vaivalla saat vaatteesi ja asusteesi kestämään paljon pidempään kun ne ovat laadukasta materiaalia ja huolellisesti tehtyjä.

Harkitse ostoksia. Tarvitsetko tätä todella? Halu sekoittuu usein tarpeeseen ja loppujen lopuksi oikeasti tarvitsemamme asiat ovat aika harvassa. Mieti myös missä kannattaa säästää ja missä ei. Esimerkiksi urheiluvaatteissa voi hyvin vähän pihistää, mutta -kengissä taas ei kannata. Monet sisustushankinnatkin ovat sellaisia, että niiden ostamisen jälkeen tekee mieli vain sisustaa lisää, lisää ja lisää. Uusi sohva voi olla ehkä sijoituksen arvoinen, mutta kunhan se sopii muuhun sisustukseen.

Jos mahdollista, osta oma asunto. Tämä ei tietenkään kaikille ole mahdollista ja ainakin Etelä-Helsingissä asuntojen hinnat ovat niin katossa, ettei monellakaan ole mahdollisuutta saada lainaa sellaisen ostoon, vaan ainoa mahdollisuus muuttaa esimerkiksi isoon asuntoon omalle suosikkialueelle voi olla sen vuokraaminen. Kun mietit, miten paljon maksat vuokraa esimerkiksi kolmessa vuodessa, asunnon osto alkaa tuntua kuitenkin todella järkevältä vaihtoehdolta. Monet ajattelevat, että eihän tämä nyt sovi lainkaan elämäntilanteeseeni, mutta ainakin kannattaa käydä kysymässä pankista lainatarjouksia ja selvittää, millainen asunto olisi varaa hankkia. Varsinkin pienet yksiöt ja kaksiot menevät myös helposti vuokralle jos oma elämäntilanne muuttuu, mutta asuntoa ei haluaisi heti myydä.

Lopuksi vielä pienet hyvät vinkit: Keitä kahvi kotona, ota eväät töihin, älä osta Suomessa vettä pullossa, käytä kosmetiikkapurkit aina loppuun asti ennen uuden ostamista, opettele tekemään jämistä ruokaa, liiku aina kävellen jos pystyt, hanki Helsingissä kaupungin pysäköintilupa (parhaimmillaan tällä säästää kuussa varmaan satasia) ja osta kerralla useamman päivän ruoat.

Haluaisin kuulla myös teidän parhaita säästövinkkejä. Miten saat talouden pysymään kasassa, vaikka laittaisitkin joka kuukausi rahaa säästöön? Sijoitatko, ja jos niin mihin?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria