Moni aloittaa tulevana syksynä uudet opinnot, joku ehkä uuden työn. Jokainen meistä aloittaa kuitenkin uuden vuodenajan ja syksy tuntuu suurimmasta osasta meitä aina uuden alulta. Toisaalta taas yhä edelleen valitettavan moni lapsi tai nuori aloittaa kouluvuoden kiusaamista peläten tai yksinäisyyttä kokien. On heitä, ketä ei koskaan kannusteta ja jotka valitaan joukkueisiin aina viimeisinä. Toivon koko sydämestäni, että kiusaaminen saadaan joskus kitkettyä, mutta tietyillä tavoilla sitä kohtaa varmasti aina joku, aina jossain elämänvaiheessa. Kiusaaja on idiootti, kiusasi hän koulussa tai netissä. Hän on epävarma, kateellinen, muuten vain epäkunnioittava tai huonon kasvatustyön tulos. Minulta ei heru minkäänlaista sympatiaa kiusaajille, vaikka usein vika onkin heidän vanhemmissaan, eikä itse kiusaajissa. Nyt menee vähän ohi varsinaisen postausaiheen, mutta näitä asioita tuli vain mieleen kun mietin näitä hienoja elämänohjeita, joita olen itse matkan varrella saanut. Ne kun sopivat myös niihin hetkiin, jolloin tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi ja muiden hylkäämäksi. Koska juuri silloin on kaikkein tärkeintä pitää kiinni siitä kunnianhimosta.

Olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi ja sinä vaikutat siihen, miten asiat koet. Tämä tosin pätee ehkä myöhemmin elämässä, ei niinkään raadollisessa nuoruuden koulumaailmassa. Jossain vaiheessa sitä vain tajuaa, että suurimmilta osin me itse teemme elämästämme sitä, mitä se on. Kukaan ei tule hakemaan sinua ovelta ja sano, että hei nyt mennään ja ollaan onnellisia. Että tässä sulle hei sun unelmaduuni, ja ihan itsestään! Kas, matkan varrella odottaa vielä hyviä bileitä, roppakaupalla ystäviä ja unelmiesi kumppani. Mieti, mitä ihailemasi ihmiset tekevät päivittäin ja mitä he ovat tehneet unelmiensa eteen. Todennäköisesti heiltä löytyy valtava määrä kunnianhimoa, määrätietoisuutta ja.. Pettymyksiä. Niiden yli kuitenkin pääsee ja niistä voi ja pitääkin aina oppia.

Huolehdi energisyydestäsi. Tämä on itselläni ratkaisu toimivaan arkeen. Väsyneenä olen kiukkuinen, nälkäisenä olen kiukkuinen, ilman liikuntaa olen väsynyt ja kiukkuinen, sairaana olen väsynyt ja kiukkuinen.. Pidä siis itsestäsi huolta. Liikkumalla saa valtavasti lisää energiaa ja jos tiedän, että minulla on esimerkiksi iso siivousprojekti kotona tai paljon töitä tehtävänä, teen ensin treenin. Siitä saan energiaa koko loppupäiväksi. Kun oloni on hyvä, olen luovempi ja ajatus kulkee paljon paremmin. Jaksan innostua uudesta, olla järjestelmällinen ja saan aikaan paljon enemmän. Yöunista ei koskaan tulisi tinkiä.

Aseta tavoitteesi korkealle On kovin tylsää sanoa, että jotkut unelmat tai haaveet voisivat olla liian korkealentoisia. She believed she could so she did it on ehkä joidenkin mielestä kulunut sanonta, mutta se pitää täysin täysin paikkansa. Jos pystyt kuvittelemaan unelmasi ja tavoitteesi toteutumisen, sinulla on myös mahdollisuus toteuttaa ne. Kun tavoitteet eivät ole tarpeeksi korkealla, menettää kunnianhimon ja intohimon itsensä toteuttamiseen.

Ole oman itsesi paras ystävä Pyri siis elämään aina siten, että voit olla ylpeä itsestäsi, seistä sanojesi ja tekojesi takana ja olla oman itsesi paras ystävä. Älä ole liian ankara, ymmärrä ja anna anteeksi myös virheet. Kaikki me mokaamme joskus, toiset eivät näytä sitä, mutta kaikki sitä tekevät. Ymmärrä käyttäytymistäsi ja koita selittää sitä itsellesi. Toisaalta ole myös sopivasti kriittinen, sietäisitkö vastaavia tekoja ja ajatuksia ystäviltäsi?  Arvosta itseäsi ja ole sopivasti itsekäs, sinun hyvinvointisi heijastuu myös kanssaihmistesi hyvinvointiin. Tee myös itsellesi asioita, joista nautit ja joista tulet hyvälle tuulelle.

Et tarvitse muiden tukea menestyäksesi Tämä on lopulta se pysäyttävin. Jos haluat jotain, voit saavuttaa sen ihan itse. Aiemmin surkuttelin usein sitä, kuinka minulla ei ole enää esimerkiksi isää, joka kannustaisi ja keneltä voisin kysyä neuvoja. Moni menestynyt ihminen on kokenut sen, kuinka lojaaleiksi kuvitellut ystävät kääntävät selkänsä silloin, kun menestyksen merkit alkavat näkyä. Toiset luovat kaiken tyhjästä, yksin, ilman kenenkään neuvoa tai apua. En väitä, etteikö tuki, rohkaisu ja kullanarvoiset neuvot saati laaja verkosto olisi tarpeen, mutta lopulta on kyse sinusta, sinun päätöksestäsi, tahdostasi ja asenteestasi. Ihmeitä tapahtuu muuten ihan joka päivä, joten tavoittele rohkeasti niitä korkealla olevia unelmiasi.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Millaisia ajatuksia teillä on tänä vuonna kesälomasta? Odotatko sitä kuin kuuta nousevaa ja tanssit voitontanssia lähtiessäsi työpaikalta lomalle jäädessäsi? Etkö malta odottaa viimeisen työpäivän päättymistä? Onko loma yhtä juhlaa ja töihinpaluu ahdistaa jo viimeistään puolivälissä? Tätä olivat kesälomani aiemmin. Oikeasti minulla oli kiva työpaikka, ihanat työkaverit ja kaikin päin hyvä yhteishenki, mutta työ uuvutti minua henkisesti, sillä lopulta en nauttinut siitä täydestä sydämestäni vaikka töissä yleensä kivaa olikin. Tämänkin tajusin vasta jälkikäteen, sillä kuvittelin kaikkien ajattelevan työstä niin kuin minä. Se ei ole kuitenkin postauksen pointti. Kesäloma kun ei kaikille olekaan aina se vuoden kohokohta. Toisilla ei tänäkään kesänä ole lainkaan lomaa. Toisille kesäloma voi olla taas yhtä helvettiä.

Koko perheen kesäloma, not. Havahduin itse vasta lapsen saatuani siihen, että lapsillahan on hei myös loma. Sehän ei suinkaan ole silloin, kun vanhemmat lomailevat, vaan päiväkoti on kiinni joulunaikaan kaksi viikkoa, hiihtolomalla viikon ja heinäkuussa neljä viikkoa. Siis koko heinäkuun. Itse pystyn onneksi järjestämään työni siten, että tuo pakollinen lomakuukausi onnistuu ihan hyvin, mutta suurimmalla osalla tilanne ei olekaan tämä. Mitäs jos äiti lomailee toukokuussa, isä syyskuussa ja lapsi heinäkuussa? Miten ihmeessä hoito pitäisi järjestää? On toki päiväkoteja, joihin voi hakea paikkaa kesän ajaksi. Se olisi ainut vaihtoehto meillekin, jos en voisi olla heinäkuuta Micaelin kanssa. Se tuottaisi taas ylimääräistä stressiä, sopeutumisvaikeuksia ja mahdollisia käytösongelmia. Kaikille. Päiväkodin kesäloma kestää sentään vain kuukauden, saati sitten koululaisten kanssa, jotka eivät ole vielä tarpeeksi isoja pärjätäkseen yksin ja lomailevat kaksi ja puoli kuukautta.

Mieli ei aina lepääkään lomalla Päinvastoin, kun on tottunut arjen kiireisiin ja rutiineihin, loma voi olla jopa pieni shokki. Yhtäkkiä onkin aikaa ajatella tai oikeastaan kuunnella niitä omia ajatuksia. Se voi pelästyttää ja aiheuttaa jopa psyykkistä oireilua. Kun ei neljään viikkoon olekaan mitään, mihin paeta keskittymään ja sivuuttaa oman mielen murheet, ahdistus nousee helposti pintaan käsittelemättömien tunteiden myötä. Joskus negatiiviset ajatukset kesälomastakin voivat yllättää lomailijan. Ehkä loma ei tunnukaan niin hienolta, kun sitä töissä raataessa kuvitteli. Joku potee huonoa omaatuntoa, kun ei osaa nauttia kauan odotetusta lomasta ja toinen stressaa jo loman alussa töihinpaluuta. Itse ainakin huomaan uppotuvani arjen kiireisiin niin hyvin, että unohdan monet pienet mieltä vaivanneet jutut. Ne tulevat pintaan yleensä silloin, kun on vihdoin aikaa ajatella. Kohdata omat ajatukset ja kohdata se ärsytyksen kohde. Kesäloma ei välttämättä ole tervetullutta melankoliselle mielelle, mutta toisaalta se vähän pakottaakin pohtimaan niitä oman mielen solmukohtia. Tekemättömyys on toisinaan tervetullutta, mutta useimpia se kuitenkin lopulta vain ahdistaa.

Sama ilmiö näkyy myös toisinpäin, kesäloma voi olla niin täyteen tungettu kaikkea tekemistä, kyläilyjä ja reissuja, ettei mieli ehdi rentoutua. Kesäloma, sen suunnittelu ja toteutus, voivat tuoda lopulta paljon enemmän stressiä kuin mitä lomalla ehtii lievittää. Näitä asioita kannattaisikin suunnitella etukäteen, niin että kaikilla perheenjäsenillä on jo etukäteen käsitys siitä, miten paljon jaksaa ja haluaa tehdä tai nähdä.

Parisuhde kun voi joutua koetukselle Sanotaan, että monet pariskunnat riitelevät lomalla. Tämä on yleensä pätenyt pikemminkin ulkomaanmatkojen yhteydessä, mutta sitä tapahtuu varmasti myös ihan kotonakin vietetyllä kesälomalla. On ehkä erilaisia käsityksiä lomanvietosta, alkoholinkäytöstä tai ylipäätään kerrankin vain aikaa kohdata molempien ajatukset ja tunteet ilman, että ollaan kiinni töissä tai työpaikalla. Ja onhan se totta, että liian pitkään saman katon alla oleminen alkaa ärsyttää, jos ei ole mitään omaa aikaa. Oli lapsia tai ei. Voisi kuvitella, että lomalla on kerrankin aikaa olla yhdessä ja nauttia toistensa seurasta. Tämä kuvitelma kuitenkin saattaa jo sekin saada aikaan ongelmia, kun todellisuudessa ympärivuorokautinen yhdessäolo saattaakin alkaa ärsyttää jo ensimmäisenä päivänä. Se on kuitenkin normaali osa normaalia parisuhdetta. Toisessa ei voi olla jatkuvasti kiinni. Vastaavasti taas sinkku saattaa ahdistua kesälomalla siitä, kun ei olekaan ketään, kenen kanssa reissata ja jakaa lomamuistoja.

Vai olenko aivan väärässä? Onko kesäloma sittenkin aina vuoden kohokohta, loistavaa parisuhde-, ja perheaikaa tai täydellistä rentoutumista? Oli miten oli, nautihan lomastasi ja muista, että huonotkin päivät kuuluvat elämään. Ilman niitä ei olisi niitä maailman parhaimpia päiviä ♥ Kaikkien negatiivistenkin tunteiden hyväksyminen ja niiden mahdollisen ilmaantuvuuden tiedostaminen on osa onnellisuutta ja tasapainoista elämää sekin. Että sellaisia ajatuksia heräsi juostessa sateen jälkeen..

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Törmään aina aika ajoin blogeissa, tai siis niiden kommenttikentissä, aika kärkkääseenkin keskusteluun blogiyhteistöistä ja ennen kaikkea siitä, että blogilla tienaaminen tuntuu oelvan toisille aivan järjetön ongelma. Siis törmäsin jopa sellaiseen keskusteluun, jossa kommentoija pyysi muita blogin lukijoita lähtemään mukaan ”kampanjaan” yhteistöitä vastaan, eli boikotoimaan kaikkia niitä yrityksiä, jotka tekevät blogien kanssa yhteistöitä. Siis mitä hemmettiä?! Kaikkia näitä kommenttiketjuja yhdistää myös kommentoijien ajatukset siitä, että blogi ei voi olla kenellekään työ, vaan se on ihan täysin harrastustoimintaa. En tiedä enää onko se edes kateus muka helposta työstä vai ihan silkka typeryys joka tulee esille silloin, kun joku sattuu saamaan jotain ilmaiseksi tai vaikka alennuksella yhteistyön kautta. Ja etenkin silloin, kun joku pystyy tehdä harrastuksestaan työn, jota voi tehdä kotona ja joka ei vaadi siellä bussipysäkillä seisomista aamukuudelta. Siis toki bloggaaminenkin työnä voi sitä toisinaan vaatia, mutta harvemmin. Näille ihmisille tärkein viesti onkin, että ole hyvä ja tee itse perässä menestyvä blogi, joka antaa sulle mahdollisuuden vaihtaa vaikka sitä työpaikkaa, johon et selvästikään ole nyt itse tyytyväinen. Ei ole muuten ihan jokaisen pala kakkua.

Blogit olivat ennen erilaisia. Tavallaan kaipaan itsekin sitä arkisempaa ja persoonallisempaa sisältöä ja ei-niin-mietittyjä kuvia. Silloin aktiivisimmat bloggaajat saivat paljon helpommin lukijoita, kun blogeja ei ollut paljon. Kilpailu lukijamääristä ja niiden säilyttämisestä on kuitenkin alalla kiristynyt sen myötä, kun blogeja on tullut lisää ja niiden taso nousee jatkuvasti. Kun ennen sai seuraajia ja lukijoita ikään kuin itsestään tuottamalla vain säännöllisesti sisältöä, nyt siihen on pakko panostaa aivan eri tavalla. Ehkä tämä luo mielikuvan siitä, että bloggaaminen olisi edelleen helppoa ja ihan silkkaa harrastustoimintaa? Ehkä se toisille on sitä edelleen, mutta väitän, että suurin osa bloggaajista joutuu oikeasti tekemään paljon töitä bloginsa eteen jos haluaa pysyä jatkuvasti kehittyvän alan huipulla ja säilyttää lukijoidensa mielenkiinnon.

On vain silkka fakta, että jos tavoitteena on blogilla tienaaminen, yhteistöitä on pakko tehdä. Blogitulot perustuvat mainonnalle ja blogi on mainospaikka siinä missä sporapysäkki tai sanomalehti. Toki on ehkä vähän ikävää, jos yhteistöistä näkee että ne on tehty vain rahan takia ja siitä rahasta vain kehutaan tuotetta tai palvelua, joka muuten jäisi itseltä hankkimatta. Itse haluan ainakin panostaa omiin yhteistöihini kunnolla ja tuoda postauksen sisällössä esiin vähän muutakin kuin pelkkää mainostusta, vaikka se onkin yhteistyön varsinainen tarkoitus. En lähde sellaisiin yhteistöihin mukaan, jotka eivät sovi omaan arvomaailmaani tai kulutustottumuksiini, sillä koen itse blogiyhteistyön silti vähän erilaisena, kuin se pelkkä mainonta. Bloggaajia ei suotta sanota vaikuttajiksi, sillä bloggaajan omat henkilökohtaiset valinnat vaikuttavat yllättävän paljon lukijoiden omiin valintoihin. Myös se on yksi syy, miksi haluan olla aidosti oma itseni ja toteuttaa tätä myös yhteistöiden kannalta. Haluan säilyttää uskottavuuteni ja luotettavuuteni niin yhteistyökumppaneiden kuin lukijoidenikin kanssa.

Jo pelkästään yhden yhteistyöpostauksen toteuttaminen vaatii todella paljon aikaa. Kuvaaminen ei välttämättä ole ihan pikkujuttu, kuvat on myös käsiteltävä. Tyylinsä toki kullakin, mutta mulle se ei ole mitään vartissa valmista -hommaa, vaikka toki voisin käyttää siihen vieläkin enemmän aikaa jos sitä vain olisi. Tekstejä saatan hioa joskus useamman päivän, sillä aina ei ole inspiraatiota kirjoittaa kaikkea kerralla, varsinkin kun yhteistyöpostauksiin haluaa panostaa niin paljon. Jo pelkästään yhden instagram-julkaisun takana voi olla paljon työtä. Kuvausta, kuvankäsittelyä, suunnittelua, luonnoksia ja itse julkaisun teko ei suju ihan minuutissa sekään hashtageineen kaikkineen. Toki joskus on päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin itsestään ja yksi postausteksti valmistuu jopa vartissa, jos aika ja inspiraatio osuvat kohdalleen. Useimmiten on kuitenkin kyse monen tunnin työstä. Lisäksi bloggaajan loma on aina erilaista kuin ei-bloggaajan, ellei sitten ole ennen lomaa käyttänyt tuhottomasti aikaa postausten valmiiksi kirjoittamiseen ja ajastamiseen. Mulla se on jäänyt kiireiden takia aina ajatuksen asteelle ja lomalla kuljen jatkuvasti kamera kädessä ja teen töitä joka ikinen päivä. Miksi? Siksi, että saisin blogiin säännöllisesti sisältöä sekä sitä kautta tietysti myös itselleni rahaa. Hyvin tuotetut sisällöt kiinnostavat myös yrityksiä, jotka haluavat mainostaa blogeissa.

Yritysten on nykyään todella järkevää mainostaa tuotteitaan ja palvelujaan esimerkiksi juuri blogeissa jo pelkästään kävijämäärien takia. Oikeanlaisen ja hyvin toteutetun blogiyhteistyön kautta yritys voi saada paljon suurempaa näkyvyyttä nimenomaan oikealle kohderyhmälle kuin esimerkiksi ilmoituksella paikallislehdessä. Päivittäin päivittyvät lifestyleblogit antavat siihen hyvän mahdollisuuden ja siksi juuri lifestyleblogeissa onkin eniten yhteistöitä. Lifestylebloggaaja on yleensä henkilö, jota seurataan nimenomaan henkilönä, ei välttämättä blogin sisällön takia (vrt. ruokablogi ja lifestyleblogi) ja bloggaajan valinnat ovat sellaisia, jotka kiinnostavat blogin lukijoita, jotka ovat yritysten kohderyhmää kaupallisissa yhteistöissä. Yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia, yritys saa näkyvyyttä, bloggaaja korvauksen tehdystä työstä. Koska kyse on todellakin työstä, siitä on maksettava myös palkkaa.

Näiden luulisi olevan ihan itsestäänselviä asioita nykyään vähänkään enemmän blogia lukeville henkilöille, mutta näköjään ei. Blogilla tienaaminen ei kuitenkaan ole todellakaan helpoin mahdollinen tapa tehdä duunia ja se vaatii tekijältään paljon. Jokainen, joka kritisoi bloggaamista ja muuta sosiaalisen median sisällöntuottamista sen perusteella, ettei se ole oikeaa työtä, voi todellakin kokeilla itse. Aika moni jättää leikin kesken. Ja hei kertokaa nyt teidän ajatuksia, mitä tunteita blogiyhteistyöt teissä herättävät ja pidättekö sisällöntuottamista oikeana työnä?

Kuvat eivät liity taaskaan yhtään mitenkään tekstiin, mutta voi vitsi miten hullua, mulla oli viime lokakuussa noin tumma tukka! Ääk. Espanjan aurinko, olen kohta siellä.. ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria