Olin julkaisemassa tänään ihan jonkun muun postauksen, mutta silmiini osui Sairaanhoitajaliiton jakama kirjoitus sairaanhoitajien huonosta palkasta ja sen kommenttiosio sai mut ärsyyntymään pahemman kerran. Siis joku ihan oikeasti kehtaa sanoa, että sairaanhoitaja saa tarpeeksi palkkaa tai jonkun mielestä jopa liian paljon?! En pysty ymmärtää, en millään tavalla, perusteluja tälle väitteelle. Joka niin sanoo, ei todennäköisesti tiedä sairaanhoitajan työstä yhtään mitään.

En tiedä ketään hoitajaa, en lähi-, enkä sairaanhoitajaa, joka olisi tyytyväinen palkkaansa. Se on naurettavan pieni. Yllättävän moni luulee, että sairaanhoitaja tienaa 3000 euroa kuukaudessa jakamalla lääkkeitä potilaille ja juttelemalla omaisille. Kolme tonnia kuussa tekevä sairaanhoitaja on ollut alalla pitkään ja tekee kolmivuorotyötä. Työtä, joka on niin paljon muuta kuin sitä keskustelua ja lääkkeiden jakamista. Lääkärin lisäksi myös sairaanhoitaja on omalla toiminnallaan vastuussa potilaan hengestä. Itse ymmärsin sairaanhoitajan valtavan vastuun vasta, kun aloin opiskella tähän kyseiseen ammattiin. Suurimman osan ajasta sairaanhoitaja on potilaan kanssa yksin. Potilas voi olla mitä tahansa aina 400 grammaisen keskosen ja 100 kiloisen vanhuksen välillä. Potilas voi olla hengityskoneessa keskoskaapissa, johon hoitaja on hänet laittanut ja jonka toiminnasta hoitaja huolehtii tai aivan liian epämukavassa ja ahtaassa sängyssä vaipoissa, josta hänet on autettava nostinlaitteella ylös ja käännettävä säännöllisesti makuuhaavojen ehkäisemiseksi. Jokainen potilas ja jokainen sairaanhoitaja on yhtä arvokas.

En varmasti ikinä unohda, kun siirsimme hyvin, hyvin pienen keskosen intubaation jälkeen hengityskoneessa osastohoitoon. Hänen äitinsä oli vielä leikkaussalissa, mutta isä tuli ottamaan vauvaa vastaan. Kun annoimme tarvittavat raportit vastaanottavalle hoitajalle, isä kertoi ettei koskaan ymmärtänyt mistä sairaanhoitajille maksetaan. Siinä ennenaikaisen, aivan liian pienen vauvan tuoreena vanhempana hän kiitti ja kertoi, että nyt hän ymmärtää. Hän luuli, että lääkäri tekee kaiken sen työn, mitä me hoitajina teimme.

En toivo vastaavaa kokemusta kenellekään, mutta se avasi myös omia silmiäni. Ehkä joku ei ihan oikeasti tiedä, mitä sairaanhoitajan työ on? Se on ihmishenkien pelastamista, se on aivan saatanan rankkaa niin fyysisesti, kuin henkisestikin ja se on suurimmalle osalle tekijöistään kutsumusammatti. Oma sairaanhoitajan urani jäi hyvin lyhyeksi, sillä todella epäsäännölliset työajat ja huono palkka saivat minut lähtemään muualle. Nostan hattua jokaiselle hoitajalle, onneksi on vielä teitä jotka teette työtä siitä palkasta huolimatta. Työn raskaudesta ei pääse koskaan ja sairaanhoitajia tullaan tarvitsemaan aina, mutta palkkaa on pakko nostaa.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Minulta toivottiin jonkin aikaa sitten postausta aiheesta, miten yhdistää äitiys ja työ sekä samalla vielä vapaa-aika, matkustaminen ja harrastukset? Jokaisen elämäntilanne on tietysti yksilöllinen, mutta ajattelin kirjoittaa nyt omastani. Silloin äidiksi tullessa ajattelin haasteiden liittyvän lähinnä vauvavuoteen ja yövalvomiseen, enkä ollenkaan ajatellut että lapsen vaikutus arkeen on suurimmillaan silloin, kun pitäisi palata takaisin töihin ja se ns. normaali arki taas alkaa.

Käyn itse kokopäiväisesti töissä ja Micael on kokopäiväisesti päiväkodissa. Meille oli ehdottoman tärkeää saada Micael päiväkotiin lähelle kotia, niin että päiväkoti ja -puistomatkat voi tarvittaessa kävelläkin. Se oli myös yksi syy, miksi valitsin yksityisen päivähoidon. Kunnalliset päivähoitopaikat kun ovat keskustassa todella täynnä. Vien ja haen lähestulkoon aina Micaelin itse. Aamulla käytämme koirat yhdessä ulkona ja yleensä jätän hänet puistoon työmatkallani. Päiväkodin aukioloaikojen takia minulle on ehdottomasti järkevintä tehdä säännöllistä päivätyötä ja tämä on suurin syy siihen, miksi luovuin sairaanhoitajan töistä. Micaelin isä tekee niin pitkiä työpäiviä, ettei hänen ole mahdollista viedä ja hakea häntä päiväkodista kuin satunnaisesti. Hoidan työasioita usein myös kotona varsinaisen työpäivän, mutta pyrin ajoittamaan kaiken työnteon joko Micaelin nukkuessa tai hänen katsoessaan esimerkiksi piirrettyjä. En halua, että työhön käyttämäni aika on suoraan pois hänen kanssaan vietetystä ajasta.

Ennen lapsen saamista kävin usein ryhmäliikuntatunneilla ja ohjatussa joogassa. Näistä olen joutunut luopumaan, sillä aikaa niille ei yksinkertaisesti ole. Salilla on toki lapsiparkki, mutta skidin roudaaminen sinne ja takaisin on sen verran työlästä että olen luopunut ohjatuista tunneista kokonaan. Sen sijaan käyn salilla yleensä juuri ennen Micaelin hakemista päiväkodista. Aika ei riitä kuin nopeaan puolen tunnin treeniin, mutta panostan tehokkuuteen käytetyn ajan sijaan. Nappaan yleensä vielä salin jälkeen koirat lenkille ja haemme Micaelin kävellen päiväkodista. Viikonloppuisin saatan treenata sitten pidemmän kaavan mukaan. Juoksulenkit teen yleensä Micaelin nukkumaanmenoajan jälkeen. Liikunta on minulla todella tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on lapsen kanssa vietetty yhteinen aika. Käymme yhdessä kuitenkin paljon ulkona ja teen nopeita treenejä joskus esimerkiksi leikkipuistossa tai pelaamalla pojan kanssa fudista. Mielikuvitus vaan käyttöön ja hyötyliikunta kehiin.

Kotityöt kärsivät äitiydestä ja siisteystaso pikkulapsiajasta. Meillä käy säännöllisesti siivooja ja nyt olen ajatellut ottaa käyttöön myös ruokakassi- tai kauppakassipalvelun. En halua käyttää vähäistä vapaa-aikaa lapsen kanssa arkisin ruokakaupassa pyörimiseen, sillä emme pidä siitä kumpikaan. Haluan kuitenkin tehdä mahdollisimman paljon ruokaa myös itse. Wolt ja Foodora ovat kyllä työssäkäyvän äidin parhaat ystävät! Viikonloppuisin on onneksi yleensä enemmän aikaa tehdä ruokaa tai vaikka brunsseja ajan kanssa. Lapsen kanssa täytyy kuitenkin keksiä kokoajan jotain puuhaa ja tekemistä, joten kodin ulkopuolelle lähdetään ihan päivittäin. Kesäviikonloput ovatkin kuluneet lähinnä veneellä. Matkustaminen ei olisi mitenkään mahdollista jos en pystyisi olla fyysisesti pois työpaikaltani niin paljon. Työn joustavuuden sietäisi olla melkeinpä pakollista kaikille pienten lasten vanhemmille.

Tapaan usein ystäviäni ja kyläilemme puolin ja toisin. Usein Micael kulkee mukanani kaikkialle, mutta yleensä ainakin kerran viikossa on ihana lähteä johonkin ihan yksin. Tarvitsemme kuitenkin kaikki myös sitä aikuisten aikaa. Ja koska vietän itse niin paljon aikaa lapseni seurassa, tekee hänelle hyvää olla myös toisinaan kaksin isänsä kanssa. Meille korvaamaton apu on myös mummi ja täti, jotka ottavat Micaelia usein hoitoon viikonloppuisin ja tarvittaessa auttavat arkena. Silti välillä katson kaihoisasti niitä isovanhempia, jotka vievät ja hakevat päiväkodista suoraan ruokapöytään sekä mietin, miten ihanteellinen tilanne tuollainen olisikaan.

Äitiys ja työ ei todellakaan ole mikään helppo yhdistelmä ja olen todella kiitollinen omasta tilanteestani. Arki kaikesta hektisyydestä huolimatta toimii kuitenkin melko sujuvasti. Omat selviytymiskeinoni ovat joustavan työn lisäksi auto (ilman sitä liikkuminen olisi aivan horroria), lähellä sijaitseva päiväkoti ja oma hyvinvointi. Vilkkaan pojan äitinä on oltava jatkuvasti 100% läsnä ja virkeä eikä ole varaa olla hetkeäkään laiska tai saamaton. Se kostautuu nimittäin äkkiä!

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


”Lomalomaloma” tulee tänään vastaan Facebookissa useita kertoja. Työpaikkojen kahvihuoneet täyttyvät lomapullan tuoksusta ja kevyistä askeleista. Muutama tunti ja kesäloma on vihdoin alkanut. Sitä on todennäköisesti suunniteltu jo pitkään, lomatoiveiden läpimenemistä stressattu jo viime kesästä lähtien ja sääennusteita klikkailtu enemmän kuin alkuvuodesta yhteensä. Kesäloma on monelle suomalaiselle vuoden kohokohta. Maailmalla lomia työpaikoilta ei todellakaan ole samalla tavalla, joten jos lomasi tuntuu ansaitulta, se on myös ainutlaatuinen lomapalkkoineen kaikkineen.

Moni aloittaa tosiaan kesälomansa tänään. Heinäkuu taitaa edelleen olla yksi suosituimmista lomakuukausista ja itselleni se on ainakin vähän pakollinenkin lomakuukausi lapseni päiväkodin ollessa suljettuna koko kuukauden. Unohdan vähän väliä loman alkamisen ja suunnittelen jo ensi viikkoa. Koska työtilanteeni on niin ihana ja joustava, että se mahdollistaa matkustelun muulloinkin kuin lomalla, en ole edes tehnyt mitään lomasuunnitelmia. Tämäkin on ihan tavallinen perjantai siinä missä muutkin ja tulen varmasti toimistolle lomalla useita kertoja. Jos jossain elämäni osa-alueilla, niin tässä koen olevani todella etuoikeutettu. En edes koe tarvitsevani lomaa töistä ja tekisin töitä enemmänkin jos se vain olisi kaiken muun ajankäytön puolesta mahdollista. Minusta on kiva tulla töihin joka arkiaamu.

Aina ei ole ollut näin. Muistan edelleen ne aivan liian aikaiset aamut, työmatkat ja jatkuvan kiireen. Kellon tuijottamisen lounaalla ja kahvin hörppimisen tulikuumana, koska oli pakko palata takaisin töihin tauolta. Väsymyksen, stressin ja äärimmäisen aikataulutetun elämän. Toisille se ehkä sopiikin ja silloin luulin, että itsekin sopisin työvuorojen täyteiseen elämään. Työ oli silloin sitä, mitä tehtiin työpaikalla ja kaikki se jäi päivän päättyessä sinne. Loma oli totaalista aivojen nollausta ja odotin sitä aina todella paljon. Hyvä kesäloma oli täynnä tekemistä, aurinkoa, juhlia ja rusketusta. Lomaltapaluu kummitteli mielessä koko viimeisen lomaviikon ja töihinpaluuta edeltävä sunnuntai oli suorastaan piinaava. Sill0in työmotivaatio oli aivan eri luokkaa kuin nyt. Olen kuitenkin ollut onnekas, sillä minulla on ollut aina äärimmäisen ihana työyhteisö ja todella hyvät työkaverit. Työni kautta olen tutustunut moniin nykyään parhaimpiin ystäviini. Jos joku entinen työkaverini lukee tätä nyt, tiedät että olet tehnyt työskentelystäni silloin joskus todella kivaa. Työ on monille kuitenkin se välttämätön paha, jota tehdään vain siitä saadun palkan takia. Siinä mennään pahasti metsään, sillä työ on valtavan iso osa elämäämme.

Kesäloma on mielestäni todella ansaittu etu. Ilman sitä jatkuva puurtaminen voi tuntua todella raskaalta eikä työasioista pääse irti välttämättä ollenkaan missään vaiheessa vuotta. On kuitenkin surullista, että kesäloma on tosiaan monille se vuoden kohokohta ja seuraavaa lomaa aletaan odottaa jo ennen edellisen päättymistä. Kehottaisinkin miettimään, miten työnteosta saisi niin mielekästä ettei kesäloman merkitys olisi liian suuri. Pientä breikkiä tarvitsee aina, mutta neljän viikon palkallisen kesäloman heinäkuussa ei pitäisi olla mikään ehto onnellisuudelle ja hyvälle kesälle.

Miten tärkeä kesäloma sinulle on? Odotatko sitä koko vuoden vai pärjäisitkö vähemmälläkin?

PS. Kaikille kesälomansa aloittaneille aivan ihanaa ja rentouttavaa lomaa ja heille, jotka eivät tänä kesänä (enää) lomaile, älkää stressatko. Onneksi on töitä ja kesästä saa ihan mahtavan vapaailtoina ja viikonloppuina!

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian