Sen suuremmin asiaa ajattelematta – tai miettiessäni sitä vain omalta kantiltani – minun olisi helppo kirjoittaa siitä, kuinka en ymmärrä ollenkaan miten joku ei panosta hyvinvointiinsa. En tajua ihmisiä jotka eivät harrasta liikuntaa, jättävät ruoan väliin tai kipaisevat kiireessä grillille. En ymmärrä mikä saa ihmisen ostamaan energiajuoman, mikä houkuttelee karkkihyllylle tai miten joku ei pidä lenkkeilystä. Nämä ovat kuitenkin minulle nykyään itsestäänselviä asioita, joten aina välillä unohdan toisten todella painiskelevan näiden asioiden kanssa. Ihminen voi kuitenkin muuttua ja muuttuukin jatkuvasti, nimenomaan niiden omien valintojensa seurauksena. Kun haluat oikeasti voida hyvin, sinun täytyy vain päättää voida jatkossa hyvin. Koskaan ei tule olemaan oikea aika aloittaa terveellisiä elämäntapoja, se paras aika siihen on kuitenkin nyt. Jos et voi tällä hetkellä hyvin, kysy itseltäsi mikset panosta hyvinvointiisi? 

Olen valinnut itsekin aivan liian usein pikaruokaa. Odottanut karkkipäiviä hullun lailla, syönyt yksin kokonaisen marjapiirakan (ja mutakakun), jäädyttänyt salikortin kuukausiksi kesän koittaessa, jäänyt ryhmäliikuntatunnin sijaan sohvalle syömään suklaalevyä kuin leipää ja raahannut zerokokista kaupasta kotiin. Turhan usein olen myös viettänyt sunnuntaita krapulassa sängyn pohjalla, kun vaihtoehtona olisi ollut ulkoilua ja univelkojen kuittaamista. Olen myös ollut järjettömän väsynyt. Saamaton, laiska ja huonovointinen. Siinä onkin se noidankehä, josta on vaikea päästä pois. Väsymys ja laiskuus saavat tekemään huonoja valintoja hyvinvointisi osalta. Huonot valinnat taas aiheuttavat vain lisää väsymytä ja laiskuutta. Mutta lupaan, että kun kerran lähdet pois mukavuusalueeltasi ja alat kunnolla panostat hyvinvointiisi, et halua koskaan palata takaisin vanhaan.

 

Keksitkö jo vastauksen, mikset panosta hyvinvointiisi? Yleisimmät syyt ovat tietenkin väsymys, laiskuus sekä kiire. Ei vain ole aikaa. Silloin on kuitenkin kyse hyvinvoinnin priorisoinnista. Tottakai on joskus päiviä, ettei vain ehdi. Minullakin oli sellainen viimeksi eilen. Aikainen aamu, töistä käytännössä suoraan lätkämatsiin, jonka jälkeen olikin aika laittaa lapsi nukkumaan, valmistella seuraavan päivän työjutut, laittaa valmiiksi vaatteet, lapsen päiväkotikuvausvaatteet, salikamat ja siivota vielä keittiö. Sen sijaan keskityin tekemään ne hommat kunnolla ja kävelin vain koirien kanssa vielä vähän pidemmän iltalenkin. Eilinen meni siis lepopäivästä. En koskaan laita lepopäiviä kalenteriin, sillä niin usein tulee tällaisia yllärikiirepäiviä, jolloin lepopäivä on helppo laittaa päivälle, jolloin ei muuten vain ehtisi liikkua. Suosittelen kokeilemaan samaa. Ruokavalioni oli kuitenkin hyvin terveellinen, lätkämatsissa ei ole pakko vetää nacholautasia ja huuhtoa nakkimukia alas kaljalla. Tuopillinen vettä riitti, kotona odotti iltapalaksi kuitenkin terveellinen leipä ja keitetyt kananmunat. Sen verran panostin vielä hyvinvointiini kiireisen päivän päätteeksi, että suunnittelin loppuviikon treenit ja tilasin itselleni uuden ulkoilutakin syksyksi. Tässä piileekin avain siihen, miten pitää yllä hyvinvointia osana omaa elämäntyyliä. Hyvinvointi ei ole pelkkää liikuntaa ja terveysruokaa. Se on elämäntapa. Ajattele kaikkia elämän osa-alueita hyvinvoinnin kautta. Mitä voit tehdä perheesi kanssa, mitä ruokavalintoja teet arjessasi tai millä täytät vaatekaappisi. Mitä enemmän urheiluvaatteita, sitä enemmän treeniä? Ehkä sekin toimii.

Pahinta ovat totaalikiellot. Ne saavatkin sortumaan taas pahoille tavoille. En saa syödä sitä, en saa juoda tätä. Kun paketti on kunnossa, kaikkea saa tehdä, sopivasti. Käyn itsekin toisinaan ulkona, juon viiniä ja saatan joskus syödä burgerin. Koska olen omaksunut terveelliset elämäntavat luonnolliseksi osaksi jokapäiväistä elämää, en vain halua tehdä näitä asioita usein. Olen oppinut elämäntavat, joita voin noudattaa koko loppuelämän. Joita haluan noudattaa koko loppuelämäni. Olen lähes aina pirteä ja energinen, siksi jaksan liikkua eikä mun tee koskaan, siis täysin valehtelematta koskaan, mieli syödä karkkia, suklaata, jäätelöä tai sipsejä niin paljon, että ostaisin niitä kotiin. Oma elämäni on kaikkea muuta kuin nälkää ja kaloreiden laskemista. En siedä nälkää ollenkaan, enkä tiedä ruokien kalorimääristä enää tuon taivaallista. En näännytä itseäni väsyksiin liian raskaalla treenillä, sen sijaan rakastan kunnon hikilenkkejä, sitä tunnetta kun saan ylittää itseni ja pystyn aina vain parempiin suorituksiin. Olen vihdoin päässyt treenaamaan kunnolla lähes vuoden sairastelun ja muiden esteiden jälkeen, joten se näkyy myös muuttuneessa kehon koostumuksessa ja tietysti huimasti kohonneessa kunnossa. Näistä postauksen kuvista on muuten tultu paljon eteenpäin. Ihana päästä pian kuvaamaan sporttijuttuja, siitä saa niin paljon inspiraatiota hyvinvointiin painottuviin teksteihinkin.

 

Onko joku teistä aloittanut muuten tänä syksynä uuden harrastuksen tai testannut uutta liikuntalajia? Vuodenvaihteen lisäksi elo-syyskuu on tunnetusti ruuhkaisinta aikaa liikuntapaikoissa ja kesän jälkeen vihreät ja muut kevyemmät ruokavalinnat tuntuvat paljon houkuttelevimmilta. Hyvä! Sulla voi olla nimittäin tänään juuri se päivä, kun muutat koko loppuelämäsi suunnan.

Suomalaisten on PAKKO alkaa panostaa hyvinvointiinsa enemmän. Vaikka puhutaan fitness-, wellness-, ja terveysbuumeista, liikkumisemme ja hyvinvointimme yleensäkin on todella paljon huonommalla tasolla kuin koskaan aiemmin. Monet vakavimmat kansantautimme olisivat estettävissä terveillä elämäntavoilla. Eikö ole hullua, että kakkostyypin diabeteksesta parantuu pudottamalla painoa ja muuttamalla elintapoja terveellisemmäksi, samoin COPD eli keuhkoahtaumatauti olisi estettävissä tupakoinnin lopettamisella, ja silti mitään ei tehdä? Miksi? Miten perustelet sen itsellesi tai läheisillesi? Laiskuus vai ajan puute? Haastan sut nyt kokeilemaan erilaista elämäntyyliä edes pariksi viikoksi. Ei kitudieettejä, ei loppuunpalamista, ei pahaa oloa. Hyvinvoinnin pitää näkyä ja tuntua energiana kehossa sekä mielessä.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tämä oli ehkä ensimmäinen kesä aikuisiällä koskaan, kun en yhtään lihonut kesän aikana. Perus lomakilot, heh. Kuitenkin arkirutiineista ja ennen kaikkea liikuntarutiineista ja tottumuksista poikkeaminen sai äkkiä aikaan laiskemman ja vähän lässähtäneen olon, eikä mun vatsa ja käsivarretkaan näytä ihan samalta kuin toukokuussa sillä salitreeni vaihtui kesällä usein juoksuun tai uintiin. Tauko teki siinä mielessä hyvää, että nyt vähitellen salille palatessa painoja on voinutkin laittaa lisää ja lenkitkin kulkevat paremmin kuin keväällä. Tunnistin jossain vaiheessa toukokuun lopulla pienen ylikuormituksen ja huonon palautumisen. Nyt kun olen saanut vielä veriarvotkin kuntoon, on aika aloittaa pieni hyvinvointiprojekti jonka tarkoituksena on päästä säännöllisyyden, aktiivisen treenaamisen ja puhtaan syömisen makuun mielellään ihan pysyvästi. Haluaisitko sä lähteä mukaan? On ihanaa jos joku teistä kertoo saavansa inspiraatiota mun treeni- tai hyvinvointijutuista. Jos olet suunnitellut aloittavasi kesän jälkeen jonkinasteisen elämänmuutoksen ja haluaisit liikkua säännöllisesti ja syödä puhtaasti ja terveellisesti omilla ehdoillasi, tee se nyt. Niin mäkin nimittäin teen!

 

Ajattelin alkaa kirjoittaa ihan itseäni varten, mutta myös teidän inspiraatioksi tai motivaatioksi viikon treenejä, ja miksen joskus myös ruokiakin, tänne blogiin ja jakaa viikottain ajatuksia ja oivalluksia hyvinvoinnin eri osa-alueilta. Millaisia tavoitteita mulla sitten on? Haluan liikkua 5-6 kertaa viikossa, salille vähintään kolmesti, muuten sitten aerobista eri muodoissa. Otan joogan taas viikottaiseksi rutiiniksi, tarvitsen sitä ja rakastan sitä rauhoittavaa oloa joogamaton äärellä syksyn hämärissä aamuissa tai pimeissä illoissa. Luovun valkoisesta sokerista ja jatkan puhtaan, luomupainotteisen ruokavalion noudattamista. En aseta itselleni enää rajoitteita, vaan syön ennen kaikkea monipuolisesti, puhdasta ja värikästä ruokaa. Toivoisin juoksevani omassa ennätysajassa 20 kilometriä vuoden loppuun mennessä (rakastan muuten juoksua myös talvella, viime talvena hurahdin talvijuoksuun ja se mahdollisti lempilajini ympärivuotisen harrastamisen), sekä oppivani käsilläseisonnan sekä saavani paljon lisää liikkuvuutta mm. spagaattien muodossa. Jos näiden lisäksi saisin vielä kolme leukaa vedettyä loppuvuoteen mennessä.. Saa nähdä kuinka käy, viime syksyn treenit katkesi kolmeksi kuukaudeksi sairastamisen takia, tänä vuonna olkoon toinen ääni kellossa ja liikunnan ilon ja onnistumisten täyttämä syksy edessä. Miten sä voisit haastaa itsesi ja millaisia hyvinvointiin tai liikuntaan liittyviä juttuja haluaisit lukea? 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Ajatus treenitauosta tuntuu aina alkuun katastrofilta. Kun viime syksynä jouduin pitämään kuukausien tauon kunnon hikitreenistä ja juoksemisesta, se alkoi todellakin näkyä kropassa. Kehonkoostumus muuttui, kun rasvaprosentti luonnollisesti nousee ja lihasten osuus pienenee. Tämä tapahtuu yllättävän äkkiä. Näkyi se toki kunnossakin. Painohan multa vain putosi ja housut tuntuivat kokoa liian suurilta. Kävelin päivittäin sekä joogasin paljon. Olin niin kipeä, etten osannut edes kuvitella silloin liikkuvani kunnolla. Tuo aika opetti kuitenkin paljon treenitauosta vaikka luulin tietäväni siitä jo entuudestaan. On tärkeää kuunnella kehoa. Mitä enemmän liikkuu, sitä paremmin tunnistaa oikean väsymyksen ja sitten sen väsymyksen, joka tulee joko liiallisesta rasituksesta ja huonosta palautumisesta tai sitten sen, joka tulee yksinkertaisesti tauosta – hyviä äkkiä muuttuu laiskaksi jo parinkin liikkumattoman päivän jälkeen. Kun saa motivaation taas kohdalleen, voi tauko treenistä jopa parantaa suorituksia.

Tähän väliin täytyy muuten sanoa näistä kuvista, mietin hetken viitsinkö julkaista näitä kun otettiin niitä ihan ex tempore aamulenkillä ja oon näissä harjaamattomalla superlikaisella tukalla ilman meikin hiventäkään, mutta muistin onneksi miten ihanaa palautetta oon saanut esimerkiksi Instagram storyissa kun olen näyttänyt siltä, että olen oikeasti lenkillä enkä lähdössä täydessä tällingissä baariin hiustenpidennysten ja huulipunan kanssa. Liikunta ja meikit eivät sovi yhteen, toki tukan nyt voisi ehkä harjata mutta onpahan aitoa fiilistä suoraan lenkkipoluilta.

Nyt keväällä olen joutunut pitämään kaksi erillistä viikon taukoa kaikesta liikkumisesta. Ensin oli oikein vuosisadan flunssa ja kun siitä paranin ja pääsin taas liikunnan makuun, alkoivat takavuosien tutut poskiontelontulehduksen oireet vaivata. Kerrankin osasin hoitaa itseäni oikein ja vältyin antibiooteilta. Ihana tunne kun pystyy kävellä ilman poskipäiden särkyä ja solmia kengännauhat niin, ettei pää tunnu räjähtävän kumartuessa. Vaikeinta treenitauossa on aina alku sekä loppu. Pitäisi malttaa ajoissa jäädä kotiin, silloin voi jopa säästyä pahimmalta. Toisaalta taas liian ajoissa aloitettu liikunta on ihan jo sydänlihastulehduksenkin riski, mutta myös hidastaa täydellistä paranemista. Ennen menin aina pari-kolme päivää flunssasta salille, flunssat kestivätkin sitten sen pari viikkoa ja puolikuntoisuus vieläkin pidempään. Kunnon lepo kysyy vähän hermoja, mutta se kannattaa. Nenän tukkoisuus ei kuitenkaan ole selkeä indikaattori sille, pystyykö treenata. Mulla ainakin tukkoisuus jatkuu yleensä aika pitkään jo sen jälkeen, kun olo on muuten jo ihan entisellään. Silloin kannattaa kuulostella oloa kevyellä aloituksella. Tiedetään, tiedetään -fiilis? Kunhan nyt muistuttelin, sillä kaipaan sitä itsekin usein.

Nyt kun olen malttanut pitää kunnon taukoja ja hoitaa itseni kuntoon, treenisuoritukseni ovat jopa parantuneet. Liian aikainen aloitus puolikuntoisena näkyy ja tuntuu, nimittäin tehoissa. Ei jaksa nostaa, ei jaksa juosta. Huonon lenkin jälkeen kynnys lähteä seuraavalle kasvaa.. Noidankehä on pian valmis. Sen sijaan mieti miltä tuntuu, kun tauon jälkeen palaat täysissä voimissa lenkille tai salille nostamaan painoja. Mä koin keskiviikkona sellaisen fiiliksen ja se oli niiiin ihanaa. Treeni kulki hyvin, hiki lensi ja urheilukello kertoi sykkeiden olevan kuitenkin ihan maltilliset. Viikon tauko oli ollut juuri sopiva. Se kuulostaa pitkältä pelkäksi flunssatauoksi, mutta usein se pelkkä nuhakin sen vaatii. Kuumeetonkin flunssa on keholle jopa suurempi rasitus kuin itse treeni. Myös tällä hetkellä monia vaivaavat rajut allergiaoireet estävät helposti liikkumisen. Silloin ei auta kuin antaa keholle lepoa, et ole laiska etkä yhtään sen huonompi liikkuja kuin se 7 kertaa viikossa treenaava kaveri. Silloin olet itseasiassa paljon fiksumpi ja hyvinvointitietoisempi.

 

Kun on oikein motivoitunut liikuntaan, tauko treenistä tuntuu pahalta. Olen itsekin nuhaisena yrittänyt väkisin joogata ja uida edes mummouintia pää pinnalla. Rauhallinen kävely raikkaassa ulkoilmassa on kuitenkin ainut, mitä kannattaa edes kokeilla. Kantapään kautta opin sen itse, joten ehkä joku muu voi tästä viisastua. Kaikki motivaatiolauseet treenaamisesta kannattaa unohtaa silloin, kun on oikeasti kipeä. Kuitenkin tauon jälkeen sitä helposti laiskistuu, joten kun ensimmäinen (kevyt) treenikerta on takana, kannattaa alkaa taas motivoida itseään säännöllisyyteen. Mulle siihen riittää nykyään kerta tai pari kunnon hikitreeniä sillä saan siitä niin hyvän olon ja muistan taas miksi haluan liikkua. Olen kaikessa vähän sellainen, että totun vallitseviin olosuhteisiin helposti ja mukavuusalueelta poistuminen on sitten hankalampaa. Mutta kun sen tekee kerran, kaksi, muistaa taas miksi aloitti. Sama vaikka juhlittujen viikonloppujen kanssa. Pari viikonloppua putkeen jos bailaa kavereiden kanssa, se kolmas selvä ja liikunnantäyteinen viikonloppu tuntuukin yhtäkkiä tylsältä. Kun rytmiin pääsee taas kiinni, ei huvitakaan suunnitella viikon päästä illanistujaisia. Kuulostaako tutulta?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian