Yllättävän usein olen törmännyt siihen samaan vastaukseen, kun hyvässä kunnossa olevalta ihmiseltä on kysytty ”miten sä teit sen?”. Oli kyse sitten ftinesskisoihin valmistautumisesta, raskauskilojen pudottamisesta tai onnistuneesta laihdutuksesta. Vedotaan usein lapsuuden liikuntaharrastuksiin. Yleisurheilutausta tuntuu löytyvän vähintään joka toiselta ja kestävyysjuoksua on harrastettu yleensä niissä tapauksissa, kun tiedustellaan syitä loistavaan maratonaikaan. Helposti sitä masentuu, jos itseltä ei moista urheilutaustaa löydy, jos kuitenkin haaveilee pääsystä huippukuntoon vielä aikuisenakin.

Lapsuuden urheiluharrastukset varmasti edesauttavat asiaa, mutta liikunnan aloittaminen aikuisiällä täysin nollatilanteestakin on täysin mahdollista. Eikä edes ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Tarvitset motivaatiota, sen ylläpitämiseksi löydät vinkkejä täältä. Ulkonäkö on monelle motivaation lähde numero yksi, mutta pidemmän päälle se ei vain toimi. Kun koittaa löytää liikunnasta hyvää oloa, muutakin kuin sen helpotuksen juoksulenkin loputtua, motivaatiota on paljon helpompi ylläpitää. Motivaation lisäksi päättäväisyydellä pääsee pitkälle. Kun haluat tuloksia tarpeeksi kovasti, sinä kyllä pääset niihin. Jokaiselle löytyy keinonsa.

Mistä sitten aloittaa? Ja miten?

Jos et ole liikkunut ollenkaan, tarvitset luultavammin urheiluvaatteita. Kaikesta liikunnasta saa välineurheilua, mutta vähälläkin pärjää. Eniten panostaisin kunnon kenkiin. Vaikka paljasjaloin liikkumista imitoivia superkevyitä kenkiä on näkynyt paljon, ne eivät ole aina paras valinta. Itse ainakin huomaan jalkapohjien ja polvien kipeytyvän varsinkin juostessa sekä salilla treeneissä, jotka sisältävät hyppyjä. Hyvä iskunvaimennus on kullanarvoisen tärkeää. Oikeasti kukaan ei katso kieroon salilla, olit pukeutunut sitten miten tahansa. Jos katsoo, katso takaisin. Tälläiset arvostelijat ovat juuri sitä pohjasakkaa, joita pitäisikin katsoa vähän kieroon. Tärkeintä on, että liikkuu! Salijäsenyyttä ei kannata maksaa lehden lukemisesta.

Ei ole mitään merkitystä, osaatko. Juoksutekniikan oppii kyllä, saliohjelman saa vaikka netistä ja laitteita opastetaan käyttämään ihan kaikkialla. Kysy rohkeasti tai pyydä vaikka treenaamassa käynyt kaveri mukaan ensimmäisille kerroille.

Aseta maltillisia tavoitteita. Jos pohjakuntoa ei ole, on turha kuvitella juoksevansa kymppiä tunnissa. Muista keventää aina, kun siltä tuntuu. Kun tavoitteet eivät ole liian korkealla, ne saavutetaan ja saavutukset lisäävät motivaatiota.

Anna kropalle aikaa. Palautuminen on ensiarvoisen tärkeää, joka toinen päivä tai useammin on hyvä pitää lepopäivä ainakin aluksi. älä rasita itseäsi liikaa, sillä jos lähdet nollatilanteesta, liikunta on aluksi elimistölle suorastaan shokki. Nivelet joutuvat rasitukselle ja aineenvaihdunta ei välttämättä pääse heti mukaan aktiivisen liikkujan rytmiin. Jos täytät kalenterisi heti liikunnalla, väsyt pian ja turhaudut, kun aikaa ei jää muulle. Asteittain kohti uutta elämää. Hidas, rauhallinen alku on varmin tie menestykseen ja pysyviin muutoksiin. Samoin on lyhyemmänkin treenitauon jälkeen, jos aloitat liian rajusti, et voi välttyä hirveiltä lihaskivuilta. Niiden takia voi joutua jättämään jopa suunniteltuja treenejä väliin.

Aina ei tunnu kivalta. Jos pohjakuntoa ei ole, sykettä nostattava liikunta ei todellakaan ole kivaa. Astu rohkeasti epämukavuusalueelle. Kunto kasvaa silloin, kun tuntuu pahalta. En nyt tarkoita, että pitäisi oksentaa ja täristä anaerobisen suorituksen jälkeen, vaan puhun lähinnä itsensä haastamisesta. Aina jaksaa yhden ylimääräisen valotolpan välin!

Fyysisesti on mahdollista kehittyä ihan yhtä hyväksi kuin hän, joka jo lapsesta asti on kilpaillut yleisurheilukentillä. Henkistä kanttia se vaatii, mutta vastaavasti taas fyysinen suorituskyky lisää usein sitä henkistäkin suorituskykyä. Liikkuva ihminen voi niin paljon paremmin! Eikä tietenkään tarvitse tavoitella mitään maratonsuorituksia tai niitä fitnesskisoja. Mutta jos ne ovat tavoitteesi, sinä kyllä pääset niihin, vaikkei sitä urheilutaustaa löytyisikään. Tsemppiä ja hyvää fiilistä tähän viikkoon!

Lisää aiheesta..

Näin ylläpidät motivaatiota

Mistä kiireinen löytää aikaa liikunnalle?

Sano EI dieeteille!

Vinkkejä sopivien urheiluliivien valintaan

12 askelta onnistuneeseen juoksulenkkiin

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Oletteko tekin huomanneet saman kuin minä? Fitnessvillityksen pikkuhiljaa hiivuttua tulivat pinnalle eri tavalla terveelliset elämäntavat. Trendi alkoi mennä kohti kiireettömyyttä ja stressittömyyttä.. Crossfit vaihtui joogaan. Maitorahka lähitilan luomuun lehtikaaliin. Hidastettiin. Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen hyvä asia. Päästetään irti turhasta suorittamisesta, paineista ja tavoitteellisuudesta. Ollaan niin kuin on hyvä olla. Pikkuhiljaa laiskottelukin nähtiin jo hyvänä asiana. Liian tiukat ruokavaliot ovat ihan last season. Maidoton ja gluteeniton on niin 2015.

Onko hyvinvointi yhtäkkiä jotain aivan muuta kuin liikunta ja terveellinen ruokavalio?

Kiireetöntä ja stressitöntä elämäntapaa kannatan ehdottomasti. Puhdasta ruokaa, herkutteluakin sopivissa määrin. Rentoutumista ja sellaista liikuntaa, mikä tuntuu hyvältä. Treenitauot ovat usein paikallaan ja kyllähän ne fitnesskisaajat tietyllä tavalla voivat huonosti kisoihin valmistautumisen aikana. En tiedä olenko ainut, mutta minusta tuntuu, että tämä ”laiskottelu on hyvinvointia” -ajattelutapa on mennyt vähän liian pitkälle. Yhtäkkiä onkin trendikästä kritisoida heitä, jotka pitävät kiinni tiukasta ruokavaliostaan ja treenaavat päivittäin. Jutta Gustafsbergiä ihailtiin, kun hän kertoi lopettaneensa päivittäisen treenaamisen, ja ottaneensa muutaman lisäkilon. Ja kun Jutta ilmoitti treenanneensa itsensä tiukalla ohjelmalla takaisin huippukuntoon, häntä kritisoitiin jälleen.

Emmehän me pääse siitä mihinkään, että kropalle on parempi liikkua kuin olla liikkumatta. Ja syödä ennemmin liian terveellisesti kuin liian epäterveellisesti.

On ihanaa kun sohvalla iisisti ottaminen on mukavuuden lisäksi myös muotia. Mutta pidemmällä tähtäimellä se ei olekaan enää mukavaa.

En nyt kannusta ketään rääkkäämään itseään ja ottamaan stressiä aiheesta. Mutta nyt kun aloin taas itsekin tauon jälkeen liikkua aktiivisemmin uudestaan, muistin miksi olen jaksanut aiemmin tehdä tätä säännöllisesti. Voin niin paljon paremmin. Melkein vuoden laiska treenaaminen teki hyvää ja breikille oli kyllä tarvettakin. Mutta pidempään en olisi jaksanut. Viime syksynä lähdin treenaamaan silloin kun huvitti – kertoja oli ehkä kymmenen. Nyt olen jo parin viikon sisällä käyttänyt salikorttiani sen verran. Aina kotiin tullessa on se upea energinen olo, jonka olemassaolon olin jo unohtanut kaiken sen sluibailun keskellä.

Olisi kiva kuulla muidenkin ajatuksia tästä. Miten koet tämän hidastamisen trendin? Henkinen hidastaminen ja tietynlainen rentous siinä liikunnassa ja syömisessäkin on hyväksi. Mutta omasta mielestni nimenomaan sitä laiskottelua korostetaan nyt vähän liikaa. Komppaatteko vai olenko ainut, joka on asiaa ajatellut tältä kantilta?

Oli muuten huomattavasti helpompaa jäädä sinne sohvalle ja naureskella kaikille niille motivaatiolauseille.. ”If it’s important to you, you will find a way. If not, you’ll find an excuse.” – Joo joo, syy se on tekosyykin. Koska laiskottelu, se on nyt somessakin hyväksyttävää. Toista se oli suurimman fitnessbuumin aikaan, kun laiskempikin tuntui etsivän värikkäät Niken Freet kaupan hyllyltä ja aloitti Fitfarmin valmennuksen. Siinähän ei ole mitään pahaa, että hidastaa ja pistää suuhunsa mitä mieli tekee. Mutta jos se alkaa näkyä hyvinvoinnissa, sillä alkaa ollakin väliä. Kultainen keskitie unohdetaan monessa asiassa niin helposti. Ja onhan se totta, että säännöllisesti liikkuva ja oiken syövä ihminen voi paremmin, sitä ei voi kukaan kiistää. Liikunta ehkäisee myös masennusta ja auttaa moniin mielialaoireisiin, fyysisistä sairauksista nyt puhumattakaan.

Henkisesti pitää ottaa iisisti, mutta fyysisesti sitä voisi haastaa itseään vielä vähän enemmän. Nimenomaan pois sieltä mukavuusalueelta. Kannattaa ainakin kokeilla. En minäkään riemusta kiljunut kun tänään minuuttiaikataululla kiiruhdin töistä salille ja sieltä päiväkotiin. Mutta kroppani tuntuu nyt kiljuvan. Ja mieli. Siitä riemusta. Iltapalaksi kotimaisia mustikoita. Ottaisin lasin viiniäkin jos olisi. Tasapaino tässäkin on niin äärimmäisen tärkeää. Kunhan muistaa, ettei tee mitään mistä ei pidä. Mutta että toisinaan hyppää pois edes hetkeksi sieltä mukavuusalueelta. Esimerkiksi siitä sohvalta.

Kuvituksena kesän makein uikkari. HallaxHalla on onneksi jo tuttu aika monelle, jos ei, niin tsekkaa heidän sivuiltaan mistä on kyse. Kierrätysmateriaalista valmistettuja bikineitä ja kokouikkareita, jotka ovat vieläpä käännettäviä – simmarihullun unelma. Yritys on kotimainen, kahden naisen loistava aikaansaannos. Suomi tarvitsee tälläisiä brändejä, hyvä tytöt!

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian