Hei vihdoin paluu normaaliin postaustahtiin, helmikuu on pyhitetty ihan muille kuin somehommille. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän taitaa joutua pyörtämään puheitaan. Parikymppisen mustavalkoisuudesta ei tunnu olevan enää tietoakaan. Toisaalta tietoisuuteni on myös lisääntynyt asiassa kuin asiassa niin paljon, etten olekaan enää ihan niin ehdoton. Asioilla on monta puolta. Dieetilläkin. Olen kirjoittanut varmaan sata postausta siitä, kuinka kenenkään ei koskaan pitäisi olla dieetillä. Siitä kun ei ole juuri hyötyä vaan saavutetut tulokset menetetään ja saadaan vähän ylimääräistäkin pahaa tilalle. Paras ratkaisu on aina pysyvä elämäntapojen muuttaminen. Ei kitudieetiksi, vaan vähitellen valinta valinnalta terveellisemmäksi. Tarkoitus on hioa itselleen täydellinen, terveellinen elämäntyyli, jonka noudattaminen sujuu kuin itsestään. Silloin paino myös pysyy, vaikka omista hyvistä tavoista välillä poikkeaisikin. Dieetti ei saisi olla ensimmäinen vaihtoehto painonpudotukseen. Päivittäisten ruoka- ja liikuntottumusten muuttaminen pikkuhiljaa on aina paras ratkaisu. Juttelin tässä taannoin miehen kanssa, joka kertoi osaavansa painonpudotuksen. ”Oon mä niin monta kertaa pudottanut tästä sen 15 kiloa..” Niin, osasiko hän?

 

 

Käydessäni työterveyslääkärillä, hän totesi etten voisi kyllä tästä paremmin enää elää. No joo, tiedän sen itsekin. Syönhän hyvin ja oikein, todella puhtaasti ja ilman stressiä sekä liikun suosituksia enemmän ja nukun yöni erinomaisesti. Miten tähän liittyy dieetti? Haluan aika ajoin haastaa itseäni. Dieetti kuulostaa nyt paljon pahemmalta kuin mitä tämä on, mutta sanon sitä itse dieetiksi. Haluan hetkeksi jotain enemmän, kuin tavallinen arkiliikuntani ja normaali, terveellisiä herkkujakin salliva ruokavalioni. En ole koskaan punninnut ruokia ja vannoin, etten ikinä tee niin, mutta kokeilin nyt sitäkin. Ihan vain siksi, että haluan tietää syöväni tarpeeksi. Vaikka olen syönyt hyvin, olen syönyt usein liian vähän. Välillä taas varsinaisia suden annoksia. Nyt karsin ruokavaliostani kaiken ylimääräisen ja vaikka hyvää ruokaa rakastankin, olen siitä vähän outo, että voisin elää hyvinkin arkipäivät pelkällä riisillä, kalalla tai kanalla ja kasviksilla. Ilman kastikkeita, ilman ylimääräisiä rasvoja ja sokereita. Kunhan syön tosiaan tarpeeksi. Olen joskus kirjoittanutkin, kuinka olen kymmenen vuotta sitten tarkkaillut syömisiäni aivan pakonomaisesti ja laskenut joka ikisen kalorin, sokerin ja rasvan, mitä suupalasta löytyy. Jos tuosta ajasta täytyy hakea jotain hyvää, tiedän ainakin helposti milloin homma menee överiksi. Ja, osaan tehdä itse itselleni ruokavalioita.

 

 

Nyt päätin sitten vappuun asti olla tarkalla ruokavaliolla. Se onkin ihanan helppoa kun kotoa löytyy lisäkseni yksi painoa pudottava kasvissyöjä ja yksi nirsoileva viisivuotias. Parhaimmillaan kun tekee kolmea eri ruokaa, kartuttaa tässä kevään aikana ainakin kokkaustaitojaan. Täysin orjallinen en pysty kuitenkaan olla, siihen vaikuttaa matkustaminen ja sallin itselleni kyllä poikkeustapauksiakin aina, jos on jotain erityistä. Erityisellä tarkoitan tässä kohtaa esimerkiksi ystävän syntymäpäiviä tai muuta vastaavaa spessujuttua, pizzaperjantait ja tacotiistait eivät nyt ole ihan sitä. Ainakaan pariin päivään ei ole ollut nälkä, päinvastoin. Tarkat ateriavälit ja yllättävän suuret ruokamäärät ovat pitäneet olon ihanan virkeänä ja mielen positiivisena.

 

 

Aloitin samalla myös uuden saliohjelman, aina yhtä virkistävää. Tänään meni 80 minuutin treeni ihan siivillä. Selkeät ohjeet ja rutiinit ovat kyllä oma juttuni, niin treenissä kuin arjessa nyt yleensäkin. Toivottavasti saadaan pysyä terveenä koko kevät, sairastaminen katkaisee aina niin ikävästi treeniputken. Ootteko te kokeilleet joskus dieettejä tai tiukkaa lyhytaikaista treeniohjelmaa? Olisi kiva kuulla ja vaihtaa kokemuksia. Itselleni dieettaaminen ja kovempi treeni eivät ole uusia juttuja, mutta aiemmin syyt niihin ovat olleet vähän erilaisia. Nyt haluan lähinnä antaa itselleni ja keholleni vaihtelua, päästä kesäksi hyvään kuntoon ja sallia sitten kesän mittaisen huolettoman ja vapaan treenikauden – keskittyen joogaan ja juoksulenkkeihin.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Hei energistä lauantaita! Hiihtoloma on ollut siitäkin poikkeuksellinen, että olen viettänyt sen ilman kameraa (!) ja ollut kaikin puolin enemmän ja vähemmän poissa somesta. Koska tämä on viimeinen Lapin reissu tälle kaudelle, olen halunnut ottaa kaiken irti lumesta, luonnosta ja ihanasta lappielämästä nyt yleensäkin. Ehtii tätä blogiduunia painaa sitten kotonakin. Nyt kuitenkin tämän postauksen vuoro, joka sai ideansa mun Instagramista, jossa kyselin teiltä storyn puolella, pitääkö kumppanin olla sporttinen vai ei? Sain niin paljon hyviä vastauksia, että jaan niitä nyt blogissakin. Supermielenkiintoinen aihe, kiitos kun vastailitte!

 

 

Sanottakoot vielä tähän, että mä itse arvostan urheilullisuutta ja toivon sitä tietysti jo senkin takia, että itse treenaan, puhun ja tiedän liikunnasta ja hyvinvoinnista yleensäkin paljon. Aina elämä ei ole ehkä sporttista syystä tai toisesta, mutta urheilutaustakin voi riittää jos kiinnostus huolehtia itsestä nousee kuitenkin korkeammalle kuin epäterveelliset elämäntavat. Vastaavasti taas liian bodatut peiliin jatkuvasti tuijottelevat lihaskimput ovat aika selvästi sarjassa ei kiitos. Itse toivoisin kuitenkin saavani elää mahdollisimman pitkään terveenä ja hyvinvoivana ja tietysti sitä samaa toivoo myös häneltä, jonka kanssa elämänsä jakaa. Jos teille herää tästä ajatuksia tai haluat jakaa oman mielipiteesi, jätä kommenttia.

Tän mun kyselyn mukaan tulos muuten jakautui täysin tasan. 50% toivoi kumppaninsa olevan urheilullinen ja 50% ei välittänyt, oli tai ei. Perusteluja tässä alla.

 

 

Urheilu kaikissa olomuodoissaan ylläpitää terveyttä, eli haluan puolisoni pitävän itsestään huolta.

 

Koska liikunta pitää terveempänä ja toivon voivani olla terveen kumppanin kanssa mahdollisimman pitkään.

 

Ei tarvitse missään hullussa tikissä olla, mutta liian lihava ei vain miellytä.

 

Ois kiva, jos myös toinen pitäisi itsestään ja terveydestään huolta. Valitettavasti näin ei ole.

 

Ulkonäkö ei ole tärkein asia suhteessa kunhan ei ole kauhean plösö. Se mitä löytyy sisältä on tärkeintä.

 

Rakkaus ei katso vatsalihaksia, ihastuminen ehkä. Kaikki tietää itse liikunnan tarpeensa.

 

Hankala. Viehätyn ulkoisesti urheilullisista miehistä mutta ihastuessa kropalla ei oo väliä.

 

Mun mielestä itsestään huolehtiminen on tosi tärkeetä. Ei ulkonäön takia, vaan koska ihminen voi paremmin ja se näkyy myös siinä miten käyttäytyy muita kohtaan.

 

Kyllä. Koska itse liikkunut/urheillut 4v. saakka ja työ valmentajana / pt:nä.

 

Jos on muuten energinen, niin ei ole väliä.

 

Jos itse on myös.

 

Ihan vaan riittää, että pitää itsestään huolta kaikinpuolin. Normaalia elämää eletään.

 

Kyllä, yhteinen mielenkiinnon kohde/harrastus.

 

Ei. Itsekin olen tällainen on/off urheilullinen, niin ei haittaa vaikka mies ei oliskaan urheilullinen.

 

Ei tarvi olla salihirmu, mutta perusliikunta on must arjessa. Muuten passivoituu itsekin.

 

Ehkä parempi kuvaus olis perus liikunnallinen, ei siis mikään täysi sohvaperuna.

 

”Jos oppis jotain viimekertasesta”

 

Edelliset exät eivät olleet. Kyllä mun unelma olis liikkua yhdessä ainaisen netflixin sijaan.

 

Mulle se ei ole tärkeää. Pääasia että liikkuu jotenkin sellaisella tavalla mistä tykkää.

 

Aivot on tärkeemmät.

 

Kyllä. Urheilen itse paljon, tulee tsempattua ja patistettua toisiamme kumppanin kanssa.

 

Ei kaljamaha oo kiva.

 

Moni kakku päältä kaunis mut sisältä mätä maistuu paskalta. (:D)

 

Jotain urheilua joo pitääkseen itsestä huolta.

 

Itsestään huolta pitävä täytyy olla.

 

Kyllä, menevä ja aktiivinen luonne.

 

Ei tarvii olla superfit, mutta ihan liikkumattomuus vois olla ongelma koska on itse suht liikunnallinen.

 

Hmmm, urheilullinen luonteeltaan vai ulkonäöltään? Ei ehkä kummassakaan ääripäätä.

 

Vaikea kuvitella jakavansa elämää jonkun kanssa, joka ei arvosta omaa kehoa niin kuin itse. <3

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Spagaattivenytyksistä kysytään toisinaan kun olen postaillut niistä kuvia, joten nyt on varsinaisen venyttelypostauksen vuoro. Eli Mirvan spagaattikoulu – näitä ohjeita noudattamalla varmasti taipuu se jäykinkin tyyppi spagaattiin, kunhan muistaa säännöllisyyden harjoittelussa ja pitkäjänteisyyden. Täydellisen spagaatin ei välttämättä tarvitse olla edes tavoitteena, sillä jo pelkästään spagaattivenytyksillä saadaan suurta hyötyä etenkin paljon istuville. Spagaattivenytykset lisäävät liikkuvuutta ja vähentävät istumisesta johtuvia lihaskipuja jaloissa, pakaralihaksissa sekä alaselässä. Joogassa stressin ja ikävien asioiden sanotaan varastoituvan lantioon. Itselläni ainakin stressaavina aikoina nimenomaan lantion alue on todella kireä, samoin takareidet. Takareisien kireyden stressissä selittää ihan jo evoluutiokin. Aikanaan ihmiset olivat pelon ja jännityksen vallassa valmiina juoksemaan karkuun, yleensä petoja. Nyt kun nuo tunteet, pelko ja jännitys, aktivoituvat, aktivoituu samalla myös jännitys ja kireys takareisissä – kuin olisit lähdössä juoksemaan pakoon. Ei ihmekään, että kiristää.

 

 

Spagaattia varten tulee tehdä monia eri venytyksiä, eri lihasryhmille. Spagaatti on erittäin vaativa liike, joka vie lihakset ja nivelet aivan ääriasentoon, joten venyttelyssä maltti on todella valttia. Spagaattia tehdessä voi nimittäin rikkoa itsensä. Aiheutin itselleni molempien reisien yläosaan vammat, joiden korjaamiseen on kulunut pari vuotta. Kylmiltäni eräänä kesäyönä tein useammankin spagaatin. Se ei tietenkään koskaan kannata, eikä varsinkaan silloin kun alla on jalkatreeni, joka on saanut lihakset kireiksi. Spagaattiasentoni oli väärä (ja toistin tietenkin saman virheen toiselle puolelle) eikä lantioni ollut suorassa, joten venyin spagaattiin väärässä asennossa, jolloin sisäreidet luultavasti revähtivät. En huomannut sitä silloin, vaan myöhemmin aina venytellessäni.

 

Hoidin vammoja niin urheilulääkärin vastaanotolla, fyssarilla, osteopaatilla kuin akupunktiossakin. Jouduin tavallaan uudestaan venyttelemään spagaattiin vaativiin lihaksiini sen aiemman liikkuvuuden. Siksi haluan nyt jakaa sinulle ne samat liikkeet, joilla itse sain liikkuvuuteni takaisin ja lihakseni kuntoon. Vaikka pääsisit jo täyteen spagaattin, kannattaa aluksi jättää spagaatti ihan hivenen vajaaksi. Silloin huomaat kuinka se tuntuu oikeassa kohdassa, se ei saa tuntua yhtään sisäreidessä. Jos tuntuu, olet kääntänyt lantiota liikaa sivulle. Tämä voi pahimmillaan aiheuttaa vuosien lihaskivut kuten minulle kävi.

 

 

Muistathan, että jos treenaat paljon kuntosalilla ja käyt juoksemassa, lihaksesi ovat luultavasti hyvin kireät. Varsinkin, jos kehonhuolto on ollut vähäistä. Huomaan itse, että jos olen pitänyt syystä tai toisesta taukoa treenistä viikon tai pari, liikkuvuuteni on paljon parempaa kuin silloin, kun treenaan säännöllisesti. Siksi harrastan joogaa. En jaksa venytellä iltaisin ja treenin jälkeen teen loppuverryttelyksi yleensä nopean hiitin matolla tai crosstrainerilla venyttelyn sijaan. Jooga on minun versioni kehonhuollosta. Siksikin nämä spagaattivenytysliikkeet ovat alunperin joogasta.

 

Tee niitä vaihdellen staattisina ja dynaamisina. Staattinen liike pidetään noin minuuntin-parin ajan samalla hengitellen rauhallisesti. Dynaaminen liike on siis liikkuva venytys, eli ääriasennossa max 5 sekunnin ajan sitten takaisin. Toista liikettä noin minuutin-parin ajan. Suosittelen, ettet venyttele spagaattia juuri ennen treeniä, ettei treenisuorituksesi kärsi etkä heti treenin jälkeen, sillä lihakset eivät ole vielä lepopituudessaan. Spagaattivenytykset tekevät lihaksesi luultavasti alkuun hyvinkin kipeiksi jos kehonhuoltosi on ollut vähäistä, joten ne kannattaa ajoittaa lepopäiville jos et ole vielä kokenut konkari kehonhuollossa ja joogassa.

 

 

SPAGAATTIKOULU

 

 

Lämmittele vetämällä polvet vuorotellen kevyesti vatsan päälle ja pyörittelemällä nilkkoja. Ota kiinni varpaista ja venytä jalat suoraksi yksitellen. Lopuksi avaa lantiota happy baby -asennossa eli tuomalla jalat levästi koukussa sivuille ja ottamalla kiinni jalkaterien ulkosyrjistä.

 

1 Alaspäin katsova koira on hyvä lämmittelyvenytys tai asento tehokkaampien venytysten välissä.

 

2 Lonkankoukistajan venytys, tämä on erityisesti spagaatin kannalta tärkein venytys. Voit laittaa kädet alaselän taakse ja työntää lantiota vieläkin eteenpäin.

 

3 Lantion ja lonkan avaus, lizard pose, tuntuu myös pakarassa ja takareidessä. Pidä lantio suorana ja laita molemmat kyynärpäät maahan. Jos haluat tehostaa venytystä, työnnä kädellä polvea sivulle.

 

4 Puolikas spagaatti, keskity tässä erityisesti viemään lantio suoraan eteen. Vie etujalan lonkkaa taaksepäin ja tuo takajalan lonkkaa eteenpäin.

 

5 Etureiden venytys, tähän toimii myös ihan perinteinen etureiden venytys yhdellä jalalla seisten. Merenneitoasanassa saa kuitenkin venyteltyä samalla toisen jalan pakaralihaksen.

 

6 Venyttele pakaralihakset erikseen jos et venytellyt merenneitoasanassa etureittä. Pigeon pose on tehokas pakaralihaksen venyttäjä, mutta perinteinen istuma-asennossa tehtävä venytys laittamalla nilkka polven päälle ja ottamalla jalat syliin toimii myös hyvin.

 

7 Spagaatti tulee vähitellen kun toistat näitä ja syvennät puolispagaattia pikkuhiljaa. Hitaasti sentti sentiltä lattia lähestyy ja jalat ovat kauempana toisistaan. Staattisissa venytyksissä jokainen uloshengitys vie sinua lähemmäs lattiaa jos annat itsesi valua alaspäin. Muista maltti, jos tuntuu pahalta, tee dynaamisia eli liikkuvia venytyksiä. MUISTA: Selkä suorana ja lantio täysin suorana eteenpäin, älä avaa sitä sivulle senttiäkään vaikka se tuntuukin helpottavan liikettä. Jos spagaatti on kaukana, ota joogablokit tai kirjat käsiesi alle, jotta saat pidettyä selän täysin suorana. Auttaa muuten kummasti. Lopulta, kun spagaatti menee alas asti, voit tehostaa liikkeen syvyyttä nostamalla kädet ylös ja tuomalla ne hetkeksi taas lattiaan. Pysy asennossa niin kauan, kuin se tuntuu hyvältä vaikka et pääsisikään alas asti. Pitkäjänteisellä harjoittelulla pääset varmasti.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian