Terveisiä Kasnäsista! Instagram storyn puolella olenkin kertonut jo meidän muuttuneista lomasuunnitelmista. Alunperin meidän Hankoon lähtö viivästyi tosiaan yli vuorokaudella moottorivian takia ja saatiin pelätä, päästäänkö koko reissuun ollenkaan. Hangossa vikaa korjattiin maanantaista torstai-iltaan, kunnes kaikki oli valmista ja lähdettiin vielä koeajolle mekaanikkojen kanssa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes.. ”Aja takas laituriin..” Voitteko kuvitella, moottoriin ilmestyi UUSI VIKA?! Kaikki ovat olleet niitä kuuluisia pikku vikoja, mutta hankalia korjata. Tämän kokoluokan veneessä on kaksi ihan valtavan kokoista moottoria, jos joku ei tiedä niin niille on siis kokonaan oma ”huone” johon mahtuu seisomaan useampi ihminen. Korjaustyöt ovatkin siis uskomattoman työläitä. Vaikka sitä sanotaan, että veneet ovat aina rikki, ystäväni totesi hyvin ettei näiden hintaluokkien laitteissa pitäisi olla kyllä vikoja. No, on nyt kuitenkin.

 

 

Juuri nyt meidän pitäisi olla matkalla Tukholmaan. Sen sijaan ajoimme eilen vikakoodien ja hälytysten piipatessa Hangon lähelle Kasnäsiin, mekaanikkojen luvatessa että lyhyitä matkoja voi vielä ajaa. Päästiin edes vähän liikkeelle, vaikka Hanko ihana onkin. Viallisen osan saaminen menee alkuviikkoon, siihen vielä korjausaika päälle. Mekaanikot pahoittelivat kovasti ja sanoivat olevansa pahoillaan meidän puolesta. Menee kesäloma pilalle. Mua tää enää naurattaa. Tullaan alkuviikosta pariksi päiväksi käymään kotona ja töissä, se on oikeastaan ainoa takaisku – tuntuu tyhmältä palata ikään kuin tyhjin käsin hetkeksi kotiin. Oon pakannut kuukauden tavarat ja vaatteet tänne veneeseen, nyt vain pieni kassi olalle ja hetkeksi kotiin. Outoa. Toisaalta, pääsen hakemaan läppärin laturin, postit ja kastelemaan kukat. Moikkaamaan mummoa ja äitiä. Ehkä sitten viikon päästä ollaan matkalla Ahvenanmaalle ja Ruotsiin. Ehkä.

 

 

Veneily jos joku opettaa sietämään epävarmuutta. Koskaan ei tiedä mikä on keli ja mikä menee rikki. Viime kesänä olisin kiukutellut ja ahdistunut peruuntuneista suunnitelmista, nyt mennään sinne minne päästään. Kiitän jotain tuolla ylhäällä siitä, että me päästiin edes Hankoon asti. Täälläkin on päässyt vallan hyvin loma- ja saaristomoodiin. Meillä on veneessä tuo Williams (kumivene), joka on ollutkin ahkerassa käytössä nyt kun isolla ei hirveästi liikuta. Eilen ajeltiin sillä Högsåraan lounaalle ja jo kulttimaineeseen nousseille kakkukahveille. Nämä postauksen kuvatkin ovat tuosta idyllisestä maalaissaaresta. En voi kieltää, ettenkö olisi muutamaa vittusaatanaa päästänyt suustani kun kumiveneenkin moottori ylikuumeni matkalla tuonne saareen. Veinkin tänne päästyäni löytämäni neliapilan konehuoneeseen ja taidan polttaa siellä vielä vähän salviaa?

 

 

Miten teidän kesäloma on mennyt? Onko muillakin muuttuneita suunnitelmia vai onko kesäloma ylittänyt kaikki odotukset? Me järjestetään tänään saariolympialaiset ja nautitaan auringosta. Pellavamekossa tarkenee mainiosti ja ensi viikolle lupaa jo todella lämmintä. Ehkä siellä Tukholmassa olis vaan satanut, Ahvenanmaalla tuullut ja matkalla ilmennyt lisää vikoja? Kokeilen nyt silti sitä salviaa, ne mustat pilvet tän purkin yltä on nyt korkea aika karkoittaa. Aurinkoista heinäkuun viikonloppua sulle ja mitä ihaninta kesän jatkoa, pysykäähän positiivisina!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Ihan hiljaa narisevat köydet. Ei liian kovaa ääntä, silloin on solmittu yleensä väärin, opetti iskä. Suojaisat poukamat, kaiteella kuivuvat pyyhkeet. Saunakassi, jaloissa vuosien myötä pehmenneet purkkarit ja se aamukahvi hiljaisuudessa, josta voi kaupungissa vain unelmoida. Aika on pysähtynyt saaristossa. Meriveden hiomat sileät rantakalliot, auringon haalistamat ex-punaiset poijut. Tää vaan on parasta Suomessa.

 

 

En ole oikein koskaan ollut mikään kotimaan matkailija. Viimeisten vuosien aikana ajatukseni ovat kuitenkin sen(kin) osalta muuttuneet. Suomen matkailua ei enää brändätä pelkäksi landeksi, järvimaisemaksi tai Keski-Suomen kaupungeiksi, joiden tarkka sijainti ei ole mua kiinnostanut oikeastaan ollenkaan. Luonto on ainutlaatuinen valttikortti, jota on nyt onneksi alettu hyödyntää. Sillä eihän tällaista ole missään. Saariston lisäksi Lapin lumo on toinen, joka huumaa minut joka talvi. Jos onnellisuutta voisi kuvata, kuvassa olisivat lumen peittämät puut ja hiihtolatu tai punaiset venevajat, harmaantuneet laiturit ja kelopuun nokassa kirkuva lokki.

 

 

Ihminen kuuluu luontoon. Henkeen ja vereen kaupunkilainenkin rakastaa tätä. Saaristossa tuntuu, kuin olisi kotona. Vain alle tunnin matkan päässä kotoa voin käydä yhdeltätoista illalla alasti meressä uimassa, koirat saavat juosta vapaana rantakallioilla ja aaltojen lisäksi ainoaa ääntä pitävät vain linnut. Täällä ei kaipaa musiikkia, ei asfalttiteitä, ei meikkipussia. Hyvinvointini kulmakiviin kuuluu ehdottomasti luonnossa vietetty aika. Olin kaikki lapsuuden kesät aina saaristossa, ja tänne mä kuulun edelleen.

 

 

Jos voit vielä yhden asian lisätä kesän bucket listallesi.. Mene saareen.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

 


 

Juuri nyt olen niin kovin onnellinen koska.. 

 

..Venekausi on ihan kunnolla alkanut. Jo nyt, en kestä!

..Harvoin sitä tulee huhtikuussa otettua bikineissä aurinkoa ja sanottua, että tässähän on jopa vähän kuuma..

..Olen äiti. Jotenkin ihan erityisesti juuri nyt. Pääsiäisen erossaolon jälkeen olen aivan superonnellinen siitä, että me ollaan tässä – mun lapsi ja minä.

..Mun maailman paras veli asuu vihdoin tässä ihan lähellä. Tuo ihanaa turvallisuuden tunnetta kun lähellä on ihminen, jonka kanssa olen viettänyt ehkä eniten aikaa elämästäni?

..Mulla on niin paljon töitä, etten ehdi edes tehdä kaikkea. Rakastan töitä ja sitä, että on haasteita ja tekemistä. Olen ollut koko tämän vuoden ihan erityisen luovalla tuulella ja halunnut mennä eteenpäin.

..Huomaan jo nyt ihan omin silmin konkreettisia muutoksia mun hampaiden asennoissa, kiitos Invisalign!!

..Olen ratkaissut asukriisit niin vappunaamiaisiin kuin Monacon formulakisoihinkin. NYT JO!

..Saan kuunnella kotona jo niin ison pojan juttuja. Musta ei ole oikein ymmärtämään sitä vauvojen ja taaperoiden kieltä, tykkään taas ihan hirveästi keskustella ja jutella näiden vähän isompien pienten lasten kanssa. Ja herranjestas kohta se oppii jo lukemaan.

..Voin vihdoin sanoa pitäväni itsestäni parasta mahdollista huolta. Oli sitten terveys tai vaikka ulkonäkö tai se henkinen puoli – sanoin tänään Hannullekin, että vihdoin tiedän miten oikeasti voin eikä tarvitse arvailla. Miksi se on ollut ennen niin vaikeaa? Ehkä sitä pelkäsi – verikokeita, hammaslääkäreitä, kosmetologin tuomiota, kampaajan tai pt:n kauhistelua ja niiden omien ajatusten ja tunteiden kohtaamista.

 

Siinä tuli kymmenen hyvää tältä päivältä, tässä ohimennen eräitä kamppiskuvia käsitellessä myöhään lauantai-iltana.. Oli niin ihana päivä veneellä mun perheen kanssa, etten ehkä kestä sitäkään. Listatkaa kiitollisuuden ja onnellisuuden aiheita ihan säännöllisesti ylös, ne muuttavat elämää ♥ Grateful heart is a magnet for miracles. 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian