Eilen päättyneeseen viikonloppuun päättyi monta muutakin asiaa. Tämä tähänastisen elämäni paras kesä ei toivottavasti kuitenkaan ihan vielä, mutta kesän venejuhlat ja juhlat oikeastaan muutenkin. Remontti (voi kyllä, kyllä, kyllä!) valmistui ja kaaoksen alta alkaa paljastua taas arki. Kahvin tuoksu ennen töitä, mitätänäänsyötäisiin -ongelmat, viikottaiset siivoukset ja yleensä aina väärään aikaan loppuva koiranruoka. Keittiön pöydällä odottava läppäri, aina liian likaiset ikkunat ja kalenteriin laitetut juoksulenkit. Säiden puolesta kesä jatkuu, mutta se huoleton aikatauluttomuus alkaa loppua. Mä alan itsekin kyllä olla aika loppu, vaikka haluaisinkin kesän vain jatkuvan. Yritän kynsin hampain pitää kiinni jokaisesta lämpimästä päivästä ja aina kun mahdollista, lähteä merelle.

Nyt jos minulta kysyttäisiin, ottaisin mielelläni toisen päiväkodin kuukauden kesäloman tähän. Vielä yhden venereissun ja heräisin oikein mielelläni ulkosaaristosta aamiaiselle syömään pannukakkuja. Viikonloppuna otin kunnon irtioton vielä tästä arjesta. En edes muista olisinko koskaan pitänyt kolmen päivän breikkiä bloggaamisesta, mutta nyt oli sen aika. Mieli tosin on kokoajan kirjoittamisessa kiinni. Ajettiin kahdestaan veneellä Hankoon torstaina, yhtenä kesän kuumimpana päivänä. Syötiin rapuja, juotiin viiniä, juhlittiin aamuun asti ystävien kanssa Poker Runissa (oltiin myös yöllä duunissa kebabkojussa :D)  ja kun lauantai-iltana lähdin myöhään kotiin autolla, olin aika hiljaista daamia. Sunnuntaina vietettiin äidin syntymäpäiviä, ja olin oikein onnellinen että skippasin viimeisen Hanko-iltani. Mun kesän juhlat on juhlittu, Flow nyt on vielä tulevana viikonloppuna mutta luulen, että laitan lipun myyntiin tai vaihtoehtoisesti otan tosi iisisti ja tulen ajoissa kotiin. Ei vaan huvita, paljon mieluummin käytän päiväni näistä keleistä nauttimiseen, liikkumiseen ja hyvinvointiini. Siitä on tingitty nyt vähän turhan paljon ja se tuntuu heti. Päällimmäisenä on kuitenkin kokoajan mielessä kiitollisuus tästä kesästä. Näistä säistä, valmistuneesta remontista ja siitä, että on mahdollisuus olla veneellä. Tehdä sitä, mitä rakastaan, ja niiden kanssa, ketä rakastaa. Huomenna kirjoitan teille mun tavoista puhdistaa kehoa luonnollisesti kaikista ”myrkyistä” ja kesäturvotuksesta. Kun tuntee olon kevyeksi, jaksaa taas palata treeninkin pariin. Kirjoitin myös loppuviikolle postauksen raskauden aikaisesta liikkumisesta sekä treenin aloittelusta synnytyksen jälkeen. Tasan neljä vuotta sitten oli kolme viikkoa aikaa synnytykseen ja joka ikinen elokuu nuo asiat palaavat kirkkaana mieleen.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Tai meidän tapauksessa koirat. Koirani ovat tottuneita matkustajia, mutta autoilusta he eivät liiemmin pidä. Frida yleensä nukkuu, mutta Cara on hereillä kaikki matkat ja tarkkailee pelokkaana ympärilleen. Sen sijaan lentäessä he nukkuvat poikkeuksetta aina. Vähän epäuskoisesti otin tytöt viime kesänä venereissulle ensimmäistä kertaa, mutta pelko osoittautui onneksi turhaksi.

Koirat nukkuvat nimittäin AINA kun vene liikkuu. Sama ilmiö kuin vauvoilla ja autoilla. Siihen nukahtavat omaan sänkyynsä heti ja silmät avataan yleensä vasta sitten, kun ollaan rantauduttu. Satamissa on näkynyt paljon muitakin laivakoiria ja mitä olen omistajien kanssa jutellut, suurin osa koirista tykkää olla veneessä. Pelastusliivejä käytetään aina liikkeellä ollessa, joskus myös uidessa jos olen uittanut koiria yksin suoraan veneestä. Laiturissa ollessa en pidä liivejä koirilla, toisaalta tytöt ovat niin pieniä, etteivät kävele kannella. Silloin laittaisin kyllä ehdottomasti liivit, sillä toisten veneiden aallot saattavat yllättää ja koira tippua veneestä horjahtaessaan. Tytöt selvästi nauttivat veneessä olemisesta, eivätkä onneksi voi huonosti. Ihanan helpot reissukoirat.

Tytöt eivät ole tosiaan koskaan nukkuneet niin sikeästi, eivätkä syöneet niin suurella ruokahalulla kuin venereissuilla. Oon kyllä niin ylpeä mun pienistä laivakoirista! 1,5 kiloiselle chihuahualle oli muuten todella vaikea löytää sopivia pelastusliivejä. Onko teillä kokemusta koirien kanssa matkustamisesta tai nimenomaan juuri veneilystä?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Kotkan Meripäivät eivät ihan ensimmäisenä kuulostaa festareilta, saati Suomen toiseksi suurimmilta festareilta. Muistan käyneeni Meripäivillä ensimmäisen kerran veneellä jo ennen kouluikää, mutta viime visiitistä onkin jo kahdeksan vuotta. Koska kaikki viime vuonna täällä olleet kehuivat tapahtumaa niin hauskaksi, päätimme mekin tulla tänä vuonna. Ja vitsi, mitkä ilmat! Insta Storiesin puolelta onkin voinut seurata meidän meripäiväfiiliksiä jo torstaista asti (saisko puhelimeen alkolukon?). Tällaisilla helteillä venebileet ovat kyllä ihan parasta mitä tiedän. Ja hei, fun fact: mä oon asunut tässä kaupungissa pari vuotta! Enää en voi sanoa, että tunnen sen kuin omat taskuni, mutta onpa ollut hauska nähdä uusia ja vanhoja tuttuja täällä. En ole ihan se perinteisin festarikävijä, mutta nää venejutut on ihan mun juttuja. Hellettä ja rakkautta tähän viikonloppuun, puss!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria