Kotkan Meripäivät eivät ihan ensimmäisenä kuulostaa festareilta, saati Suomen toiseksi suurimmilta festareilta. Muistan käyneeni Meripäivillä ensimmäisen kerran veneellä jo ennen kouluikää, mutta viime visiitistä onkin jo kahdeksan vuotta. Koska kaikki viime vuonna täällä olleet kehuivat tapahtumaa niin hauskaksi, päätimme mekin tulla tänä vuonna. Ja vitsi, mitkä ilmat! Insta Storiesin puolelta onkin voinut seurata meidän meripäiväfiiliksiä jo torstaista asti (saisko puhelimeen alkolukon?). Tällaisilla helteillä venebileet ovat kyllä ihan parasta mitä tiedän. Ja hei, fun fact: mä oon asunut tässä kaupungissa pari vuotta! Enää en voi sanoa, että tunnen sen kuin omat taskuni, mutta onpa ollut hauska nähdä uusia ja vanhoja tuttuja täällä. En ole ihan se perinteisin festarikävijä, mutta nää venejutut on ihan mun juttuja. Hellettä ja rakkautta tähän viikonloppuun, puss!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Äsken me tultiin kotiin. Tosiaan sen muutama sata solmua, parikymmentä rantautumista, tuhansia litroja dieseliä, kymmeniä sinilevälauttoja ja helteisiä päiviä öitä myöhemmin me tultiin takaisin kotiin. Aika meni niin nopeasti, että vielä olisi mennyt helposti viikko jos toinenkin merellä. Silti tuntuu, että on ikuisuus kun viimeksi olin täällä. Kolme viikkoa sitten pakkasin tavaroita ja mietin, että voi kuinka onnellisena sitä tuleekaan sitten joskus reissulta kotiin.

Ensimmäinen fiilis oli, että voi ju*alauta meillä on hieno uusi lattia. Siis en olisi osannut kuvitella hulluimmissa haavemaailmoissanikaan että siitä tulee noin upea (kurkkaa mun insta storysta kuva!) ja että joku on oikeasti tehnyt aivan viimeisen päälle työnsä meidän kodissamme meidän poissaollessamme, jopa etuajassa. Teen lattiasta myöhemmin oman postauksensa, se ansaitsisi niitä vaikka kuinka monta. Lattian ihastelun jälkeen tuli kuitenkin olo, että voisin vain napata nämä kassit mukaan ja lähteä takaisin veneelle. Vein Micaelin tyynyn sänkyyn ja siihen oli tarttunut meidän veneen tuoksu. Tyhjä olo valtasi mielen ja mietin vain, että mitä ihmettä ihmiset tekevät heinäkuussa Helsingissä? Ajattelin vain rauhassa juotuja aamukahveja veneessä. Saunasta avautuvaa merimaisemaa, köysien narinaa ja lämmintä tuulta. Teen muutaman päivän töitä ja sitten lähdetään taas. Oli kiva kantaa tavaroita kotiin, kun tiesi että suurin osa vielä jää. Ensi viikkoa, ja sitä seuraavaa varten. Kirjoitin joskus, että aamuihmiset ovat varmasti vähän onnellisempia kuin muut. Mutta sitten ovat veneilevät aamuihmiset.. ♥ Tämä kesäloma on tähän asti ollut kesälomistani ehdottomasti paras. Jatkukoon se sellaisena. Miten teidän lomat ovat menneet? Tykkääkö joku kesästadista vai haluatteko tekin äkkiä pois kaupungista?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


En voi uskoa, että olen ollut veneellä jo kaksi ja puoli viikkoa. Aivan kuin se olisi ollut eilen, kun pakkasin viimeisiä tavaroita kotona, juoksin vakkarilenkkiäni stressihormonitasot huipussaan ja mietin, että miten hitossa me selvitään – minä, mies, kohta 4-vuotias poika ja kaksi koiraa. Veneessä – lähes kolme viikkoa.

Asenteella pääsee toden totta pitkälle. Kun varautuu aivan kaikkeen, ennen kaikkea pahimpaan ja pyytää kauniisti etukäteen, että ei nyt sit ihan hirveästi viitsittäis tapella tänä aikana, mahtuu päivään aika monta hetkeä, jolloin miettii vain, että eihän tää nyt niin paha ollutkaan. Kotona valittaisin paljon enemmän niskakivusta, jonka takia pää ei käänny. Saati mustelmista, haavoista tai irronneista kynsistä. Kun vuosisadan flunssa iskee Ahvenanmaan ulkosaaristossa, naureskellen hörppää naapurin Fernet Brancasta huikan lääkkeeksi ja yrittää jättää flunssapöpöt keskiyöllä mereen saunan (jossa ei ole edes suihkua saati vesipataa) laiturissa ja siinä onnistumatta tuskailee aamuyön tunneille sängyssä tukkoisen olon takia, miettii vaan, että tää on varmasti tähänastisista kesistä paras.

Meillä on vihdoin lomaa ja vaikka työt ovat täälläkin osa jokaista päivää, tuntuu siltä kuin ihan sillä tavallisella kesälomalla. Pitkä matka kotiin, täysin erilainen elämäntapa ja kadonnut ajantaju olivat juuri sitä, mitä mä oikeasti tarvitsin. Kohta kymmenen vuoden takainen unelmani omalla veneellä reissaamisesta Ahvenanmaalle toteutui, mutta samalla toteutui jotain muutakin. Ihmeellinen rauha ja tasapaino ovat vallanneet mielen ja olen muutenkin ollut tänä kesänä onnellisempi kuin vuosiin. Ehkä lopulta onnellisempi kuin koskaan. Aurinko, helle, meri ja kiireettömyys kuulostavat tietenkin hyvältä, mutta veneilyn merkityksen tajuaa vasta, kun on tehnyt muutaman sata solmua ja maksanut yhden palkan verran satamamaksuja. Hemma bra men båten bäst ♥ Tänään me lähdettiin ajamaan Turun saaristosta Hankoon, joka on tavallaan meidän toinen kotisatama. Yhden yön stoppi siinä ja sunnuntaina Helsinkiin. Tuntuu aika hullulta avata kotiovi.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria