Tiedättekö sen tunteen? Haluaisit tietää mitä lomallasi tapahtuu, suunnitella ja elää sen mukaisesti, mitä milloinkin on tiedossa. Valmistautua rauhassa lähtöihin, turhia kiirehtimättä ja olla vain, koska tiedät mitä milloinkin tapahtuu.

Aiemmin olin huoleton, päivä kerrallaan elämänreppu selässä reissaava nuori aikuinen, joka osti kun teki mieli ostaa, meni kun teki mieli mennä, aloitti yhden jos toisenkin koulun vaikka hetken mielijohteesta, rakastui yhdessä illassa ja muutti muutaman kuukauden välein. ”It’s not the years in your life that count, it’s the life in your years” luki vaaleanpunaisella tekstillä mun jääkaapin ovessa. Edelleen haluan olla vähän vilkas, vähän vapaa, spontaani ja mieluummin katsoa kuin katua, mutta jotain on muuttunut.

Minä, joka aiemmin kammosin järjestelmällisiä kontrollifriikkejä, olen itse sellainen. Yhtäkkiä elämäni onkin hyvää vain silloin, kun sen langat ovat tiukasti käsissäni eikä silloin, kun olen heittänyt solmuun menneen kerän odottamaan jotain vähän fiksumpaa ja maltillisempaa purkajaa. Tasainen arki rutiineineen on parasta mitä tiedän ja ahdistun eniten kiireestä, sotkusta ja epätietoisuudesta. Olen ihminen, jonka täytyy tietää missä olen viikon päästä siihen ja siihen kellonaikaan. Ja samalla kun ajattelen kaikkia niitä elämäni hulluimpia ja hauskimpia asioita, ne ovat niitä, jotka ovat tapahtuneet ihan ex tempore. Hullua, mutta luulen sen osittain johtuvan myös elämäntilanteestani. Hektinen lapsiarki leviää käsiin hetkessä, jos heittäytyy liian suurpiirteiseksi. Tiedän, että minun pitäisi oppia sietämään epävarmuutta, mutta miten ihmeessä? Epämukavuusalueelta poistumisen toteutan lähinnä treenatessa, en arjessa, joka luo perustan koko hyvinvoinnilleni.

2,5 viikon venereissulle lähtö sekä remontin valmistelu edellyttivät tietenkin valtavan määrän valmistelua ja etukäteissuunnittelua. Kesäkuu meni suorittaen ja kun loma vihdoin alkoi, tuntui kaikki lähinnä kaoottiselta. Vaikka olinkin periaatteessa varautunut kaikkeen, en ollut varautunut siihen, että lomaa pitäisi oikeasti elää päivä kerrallaan. Kun vastaus kysymykseen ”mitä me tehdään huomenna” on ”en tiedä”, voi se olla jollekin unelmien täyttymys. Minusta se tuntui painajaiselta. Vaikka emme edes purjehdi, veneily, varsinkin ulkosaaristossa, sekä pitkien matkojen siirtymiset eivät olekaan sellaisia, että päätetään vain viikkoa aiemmin, että ens keskiviikkona sit lähdetään Kökarista Maarianhaminaan aamupalan jälkeen. Säätä täytyy seurata vähän väliä, tuulet ja aallot muuttavat suuntaansa hyvinkin nopeasti. Satamat ovat heinäkuussa täynnä, joten varasuunnitelman voi joutua keksimään rannassa jos ei ole saanut etukäteen varattua paikkaa juuri sieltä, mihin tänään on menossa. Epävarmuus on läsnä jokaisessa hetkessä, ruokaa laittaessa voi ollakin, että grilli ei just nyt tänään toimi. Apteekki oli kiinni sähkökatkon takia, yhtenä aamuna sitä vain nukkui puoli yhteentoista vaikkei koskaan ole niin tehnyt.

En olisi uskonut sopeutuvani tähän niin nopeasti. Tälläkään hetkellä en tiedä, mitä teemme loppuviikosta. Mennään sinne, missä on hyvät säät, pikkuhiljaa kotia kohti. Tänään ajettiin Maarianhaminasta Naantaliin, reissun ainoa kohde, jossa oli ikään kuin pakko käydä – koska Muumimaailma. Helle vie viimeisenkin stressin epävarmuudesta, lähinnä se sumentaa päätä niin, etten todellakaan tiedä mikä viikonpäivä tänään on. Kuulemma maanantai. Tätä ei tajua, ennen kuin pakkaa perheensä lähes 20 päiväksi veneeseen ja antaa sokkona jonkun toisen tehdä omassa kodissaan remonttia. Tekee hyvää ja uskon, että syksyllä arki on taas vähän vähemmän suorittamista. Siedättekö te epävarmuutta ja jatkuvasti muuttuvia suunnitelmia? Vai ovatko rutiinit ja aikataulut hyvän elämän edellytys?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Mun isä asui Maarianhaminassa. Lupasin, että vielä joku kesä mä tulen omalla veneellä sitten moikkaamaan ja tehdään yhdessä ruokaa. Tässä mä nyt sit oon. Iskä nukahti viimeisen kerran kotiinsa, tästä satamasta kilometrin päähän, 8,5 vuotta sitten. Olis täyttänyt viime tiistaina 66 vuotta. Iskä ei ehtinyt koskaan tavata mun miestä eikä lasta. Tänne hän halusi jäädä, tänne hän jäi.

Mä tulin vähän myöhässä, mutta kyllä suakin sai aina odotella. Mulla ei oo ollut päivääkään sellainen olo, ettet sä ehtinyt nähdä mun perhettä tai mun elämää nyt. Koska musta tuntuu joka päivä siltä, että oot mun mukana kaikkialla. Tänäänkin täällä tekemässä sitä ruokaa. Mä vien tytöt kävelylle ja kävelen sun sinisen talon luo. Sinne missä sä viimeisen kerran laitoit silmät kiinni ja lähdit sinne, missä ei koskaan oo liian kova tuuli ja jossa vene lipuu itsestään laituriin. Ja niin kuin äiti kirjoitti, när livet stannar, vi ses när vågorna vaknar ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Kun viikko sitten lähdin kotoa, en olisi ajatellutkaan seuraavien seitsemän päivän menevän näin nopeasti. Kahden viikon päästä meille tulee jo uusi keittiö! Tämänkaltainen positiivisuus on ollut viime aikoina vähän hukassa, mutta ehkä se tästä. Ainakin Nauvossa täysillä paistava aurinko piristää ihan hurjasti. Olin tosiaan torstaista sunnuntaihin Hangossa, sunnuntaisen karhunhakumatkan jälkeen vietin yön Helsingissä hotellissa ja maanantaina palasin Micaelin ja koirien kanssa Hankoon. Kävin kotona ja näky oli aika, no, jännä. Koko asunto on käytännössä muovitettu ja lattia alkoi näyttää jo todella hyvältä. Keittiö puuttuu, seinä on täynnä reikiä ja sähköjohtoja.. Minuutin tsekkaus riitti ja pakenin saaristoon.

Eilen lähdettiin Hangosta Kasnäsiin yöksi, jossa mun rakas, vielä reilun kuukauden ajan kolmevuotias, OPPI UIMAAN! Siitä vaan ihan yks kaks polski ilman kellukkeita kuin olisi aina ollut vedessä. Oon niin ylpeä ettei sanat riitä. Kasnäsista lähdettiin aamusta Högsåraan lounaalle ja iltapäivällä tultiin Nauvoon pariksi yöksi. Loppuviikosta Turku ja Naantali, ensi viikosta ei vielä mitään tietoa. Ensimmäistä kertaa aikoihin olo on aika huoleton ja elän ihan vain päivä kerrallaan. Ehkä Maarianhaminaan, ehkä ei. Vaikka niin kovasti tuskailinkin tätä remonttipakolaisuutta, on se tähän asti ollut yllättävän helppoa. Missään ei ole niin helppoa lähteä suoraan saunasta syömään, tapella pesutuvasta, riidellä uhmaikäisen kanssa tai vitsailla jalkoja peittävistä mustelmista kuin saaressa. Menkää ihmiset merelle ♥

PS. Jos siellä on joku korkeampi voima – iso kiitos Netflixistä ja nopeasta netistä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria